Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän pienet lapset kun joutuvat olemaan erossa toisesta vanhemmasta viikon putkeen? Ovat ensin tottuneet, että molemmat vanhemmat ovat päivittäin läsnä. Usein kuulee että lapset kyllä pärjäävät ja sopeutuvat kaikkiin tilanteisiin.

 

Miten olisi parempi olla toisesta vanhemmasta melkein kaksi viikkoa erossa, logiikka?

Eikö ne vanhemmat voi vaihtaa kotia viikon välein keskenään, niin että lapsi voi asua omassa kodissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.

Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen. 

Hassu ilmaisu, että ERO TULEE. Ero vain tuli. Ei se mistään tule, vaan puoliso tai puolisot päättävät erota, jolleivät saa avioliittoaan kuntoon.

No kyllähän se sille jätetylle puolisolle "vain tulee". 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne vanhemmat voi vaihtaa kotia viikon välein keskenään, niin että lapsi voi asua omassa kodissaan?

Kyllähän tätäkin joskus tapahtuu. Toisaalta en tiedä onko se nyt sitten sen parempi vaihtoehto lapsille verrattuna siihen että asutaan lähekkäin ja lapsella kaksi erilaista kotia.

Jos vuoroviikkosysteemiä halutaan, tulisi muuttajien olla vanhemmat. Ei lapset! Mutta tuskinpa moni aikuinen tuohon suostuisi, koska se on todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuoroviikkosysteemiä halutaan, tulisi muuttajien olla vanhemmat. Ei lapset! Mutta tuskinpa moni aikuinen tuohon suostuisi, koska se on todella rankkaa.

Tehtiin tätä puolisen vuotta, kunnes saatiin asumiskuvioon lopullinen ratkaisu. Ainoa mikä siinä itselleni oli rankkaa, oli pettäjäexän kanssa kodin jakaminen. Lasten mukaan jopa tämä uusi naisensa yöpyi siellä meidän sängyssämme tuona aikana.

Ei tuo pidemmän päälle vaan toimi, ainakaan jos ero ei ole täysin sopuisa ja yhteinen päätös ja vanhemmat haluavat joskus päästä erosta yli tai aloittaa uusia suhteita. Nyt asumme muutaman sadan metrin päässä toisistamme, lapset ovat vuoroviikoin, mutta "kyläilevät" lähes päivittäin molempien luona siitä huolimatta kumman vastuuviikko on. Veikkaanpa, että kaikki osapuolet voivat paremmin tällä järjestelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa. 

Niinpä.

Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.

 

Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista. 

Itse olin onnellinen vanhempien erosta, miksi en olisi ollut? En ole sillä tavoin materialisti että yksi koti omakotitalossa olisi korvannut riitaisan stressaavan ilmapiirin. 

Täällä oudosti samalla korostetaan että vähätellään ihmissuhteiden merkitystä. On niin tärkeää pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä, vaikka totta kai eroavat ovat niitä, joiden suhteet ovat kaikkea muuta kuin terveitä tai tasapainoisia, niin tämän ei nähdä mitenkään vaikuttavan. "Pariterapia" on ratkaisu, vaikka ne terapiassa käyneet voivat kyllä hyvin kertoa miten todennäköisesti sillä saa paikattua. 

Kyllä niitä kokemuksia siis on siihenkin suuntaan, että lapsi ei mitään muuta enempää haluaisi kuin vanhempiensa eroa. Itse en kuvittele tietäväni keiden kohdalla näin on. Kai tuo mustavalkoisuus on joillekin helpompaa, ero huono liitto hyvä niin ei tarvitse enää mitään ajatella tai päättää? 

Vierailija kirjoitti:

Jos vuoroviikkosysteemiä halutaan, tulisi muuttajien olla vanhemmat. Ei lapset! Mutta tuskinpa moni aikuinen tuohon suostuisi, koska se on todella rankkaa.

Miksi ei aikuiset ei siihen suostuisi, mutta harvalla siihen on taloudellisia mahdollisuuksia, kun tarvitaan kolme asuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa. 

Niinpä.

Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.

 

Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista. 

Itse olin onnellinen vanhempien erosta, miksi en olisi ollut? En ole sillä tavoin materialisti että yksi koti omakotitalossa olisi korvannut riitaisan stressaavan ilmapiirin. 

Täällä oudosti samalla kol

Olet yksittäistapaus et valtavirtaa

Sinulla niin. Jollain muulla ihan eri tavoin.

Ei se lapsi mitään "muuta" viikon välein. Tavarat ja oma tila on valmiina kotona aina, hilppaisee hakemassa jos joku lemppari kaivataankin toiseen kotiin. 

Kiinnostaa kyllä, kun vuorokodit on niin kritiikin alla aina, miten sitten suhtaudutte muihin muutoksiin? Moni perhe muuttaa tiuhaan, vuosittainkin paikkakunnalta toiselle -jopa maasta toiseen-  töiden perässä, eikö tämä ole tuomittavaa? Lapsen perusturvallisuutta asia järkyttää vuoroviikkoihin verrattuna merkittävästi ja sitä enemmän, mitä isompi lapsi on kyseessä, sillä pysyviä kaverisuhteita ei synny ja lapsi on aina vähän ulkopuolinen. Tai matkatyöperheet joissa toinen vanhempi on viikkojakin poissa, miten tämä ikävä on parempaa ja vähemmän tuhoisaa kuin vuoroviikkolapsen ikävä? 

Koska ideologinen konservatismi, nämä yhtä lailla vanhempien valintoihin perustuvat tilanteet voidaan nähdä ihan nornaaleina, vaikka riepottelevat lasta vähintään yhtä paljon kuin vuoroasuminen. 

Elämässä tulee vastaan ei-optimaaleja tilanteita. Kun on muuten tasapainossa, normaali ihminen selviytyy niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.

Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen. 

Juuri näin. Ero voi tulla myös siksi, että toisella on jokin riippuvuus. Kumman vika se on? Parisuhteessa työn tekeminen ei oikein riitä!

 

Minulle tuli nuoruuden liitosta ero, koska en jaksanut enää olla ensimmäinen tai toinen nainen, riippuen kenen kannalta asiaa katsoo. Aivan varmasti jos asiaa katsoo meidän parisuhteen toisen osapuolen silmin, hän ei olisi halunnut erota. Se ei ole rakkautta, jos pitää kahta perhettä yhtä aikaa, se on törkeää petosta. Minusta on tehty se pahis, joka rikkoi perheen. Puoliso tunnusti erotessa 6 eri suhdetta, joista yksi oli kestänyt vuosia ja oli kuulemma hänelle tärkeä ihmissuhde. Hän halusi molemmat suhteet. Ällötti, oksetti, suututti. Käy toisessa parisuhteessaan panemassa, leikkii siellä kotia, ties missä uittaa elintään ja sitten vaan takaisin kotiin ja sama kotileikki meillä kotona. Kyllä meni halut! Ja sitten toinen narisee, että onko ihme, jos rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan, sieltä toiselta saa aina kun huvittaa. Tältä toiselta eli minulta ei saa aina kun huvittaa, koska pelkään tauteja ja yleensäkin inhottaa ajatus, että ensin piehtaroidaan siellä ja hoetaan, että rakas, rakas. Sitten tullaan meille omaan kotiin ja hoetaan samaa mantraa.  Jossain vaiheessa se kiltinkin ihmisen sietokyky katkeaa. 

Minä taas olisin halunnut nimenomaan molempien vanhempien kanssa olla jos olisivat eronneet, en minä olisi halunnut valita vain toista. 

En ollut sen kummemmin "isän tyttö", mutta kyllä minulla isän kanssa synkkaa hyvin ja on helppo olla, ja muutenkin tehtiin paljon yhdessä asioita lapsena ja autoin häntä paljon. Kuulostaa, ettei sulla ole tosiasiassa ollut oikeen mitään suhdetta isääsi, kun kuvailet häntä vaan jonain aamupalojen tekijänä ja läksyissä auttajana.

Kaikilla ei ole noin, joten kokemuksesi on tosiaan vain sinun kokemus - ja varmaan myös muiden sellaisten, joiden perheessä isä on ollut vain joku sivuhahmo ja äiti se "oikea vanhempi". Meillä isä ei ollut sivuhahmo enkä fiilaa tuollaista muutenkaan, vanhempani eivät siis ole onneksi eronneet ja ehkä teidänkin olisi kannattanut miettiä sitä eroa vähän enemmän, niin lapset ei olisi joutuneet valitsemaan.

Tuttavapiirissä on joitain eronneita, ja viikko-viikko-lapsilla on mennyt ihan hyvin. Yhdessä perheessä taas lapset asuu äidillä ja näkee isäänsä vain joskus viikonloppuina, sen perheen lapsista yksi on ollut nyt teininä osastohoidossa ja vihainen isälleen. Eli oireilee. Että semmosta. 

Yrittäkää mieluummin olla eroamatta, niin ei tarvitse valita sitä eroperheen pienintä pahaa eli viikko-viikkoa.

Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.

Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen. 

Hassu ilmaisu, että ERO TULEE. Ero vain tuli. Ei se mistään tule, vaan puoliso tai puolisot päättävät erota, jolleivät saa avioliittoaan kuntoon.

No kyllähän se sille jätetylle puolisolle "vain tulee". 

Varmasti hänkin olisivoinut jo aikaisemmin aktivoitua avioliiton parantamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.

 

 

Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?

Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.

Miksi kaverisuhteet vaihtuisivat? Meillä lasten kodit ovat kävelymatkan päässä toisistaan, samat koulut, samat kaverit ihan yhtä lähellä. Miksi kaverien pitäisi vaihtua, kun kaikki saavat viettää aikaa molemmissa kodeissa?

Asu itse vuoroviikoin kahdessa kodissa ja tule vasta sitten puhumaan.

Mä en tiedä ainuttakaan eronnutta paria, jotka jäisivät lähekkäin asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.

Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen. 

Hassu ilmaisu, että ERO TULEE. Ero vain tuli. Ei se mistään tule, vaan puoliso tai puolisot päättävät erota, jolleivät saa avioliittoaan kuntoon.

No kyllähän se sille jätetylle puolisolle "vain tulee". 

Varmasti hänkin olisivoinut jo aikaisemmin aktivoitua avioliiton par

Törkeä kommentti. Usein pettäjä nimittäin pettää vaikka hänen avioliitossa olisi kaikki hyvin ja vaikka hän rakastaisi puolisoaan eikä keksisi mitään merkittävää mitä puolison pitäisi tehdä parisuhteessa toisin. Koska pettämisen syynä on usein pettäjän oma jännityksen haku, oma henkilökohtainen elämänkriisi, oma huono itsetunto johon hakee pönkistystä suhteen ulkopuolelta jne. 

Ei kukaan sellaista halua.

Ihmiset on hulluja. Sit ihmetellään, että lapset on levottomia ja tulee nuoruusiässä isoja ongelmia.

Haluaisitko sinä?

En haluaisi elää itse noin.

Törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.

Kyse on prioriteeteista. Ero on kallis ratkaisu, ja vaatii, että jatkossa sitten priorisoidaan menot oikein, ja pyritään löytämään järkeviä ratkaisuja asumisen suhteen jne. Esim ei ole itsestäänselvyys, että on kaikilla oma huone ja vielä erillinen olohuone.