Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että tuo viikko viikko olisi aika rankkaa lapselle. t. hylätty isä
No perkele jos muu ratkaisu ei sovi. Niin turha uikuttaa. Tuhannet ero perheet näin tekevät..
Höpö höpö. Vain itsekkäät aikuiset voivat toimia noin. Ei voi kutsua heitä aikuisiksi, vaan itsekkäiksi.
Lapsi on vain esine, jota pyöritellään.
Lasta ei ajatella eikä rakasteta. Osapäivä(viikko)kakru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.
Kyse on prioriteeteista. Ero on kallis ratkaisu, ja vaatii, että jatkossa sitten priorisoidaan menot oikein, ja pyritään löytämään järkeviä ratkaisuja asumi
Kun vanhempani erosi niin ainoa mihin isälläni oli varaa oli kaksio täällä Espoossa mahdollisimman lähellä äitimme kotia, silti siis 5 km päässä. Vaikka hän ei hassannut rahojaan mihinkään muuhun huvitteluun vaan oikeasti priorioisoi meitä lapsia. Olin 13 ja veljeni 11. Miten olisimme voineet vuoroasua isän kanssa tuossa kaksiossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Kunhan isistäkin puolet olisivat lähivanhempia ja viikonloput äidin luona.
Voitko vähän täsmentää mitä tarkoitat kommentillasi? Oletko siis itse elänyt viikko-viikko lapsena? Ja mitä väliä sillä sen yhden kyseessä olevan lapsen näkökulmasta on, että onko puolet isistä lähivanhempia vai ei? Ap
Olet t y h m ä.
Mä tykkään matkustaa ja reissata, mutta kuormitun todella paljon mm. pakkaamisesta. Viikko-viikko systeemissä olisi tavallaan koko ajan matkalla ja musta olisi todella ahdistavaa pakkailla tavaroita jatkuvasti, sillä kaikkea ei ehkä kuitenkaan ole järkevää ostaa tuplasti molempiin paikkoihin.
Enemmän kannustaisin vanhempia asumaan lähekkäin, jolloin lapselle olisi luontaista piipahtaa toisen vanhemman luona usein esim. koulupäivän jälkeen iltaisin. "Etävanhempi" voisi olla myös aktiviisesti mukana vaikka lapsen harrastuksessa ja siihen liittyvissä kuskauksissa tms.
Itse kokisin molemmat paikat ehkä kodiksi, jos voisin mennä sekä isän, että äidin luo omilla avaimilla "milloin vain" käymään. (Tämä kouluikäisellä tai teinillä.) Eikä pakotetusti tiettyinä päivinä tai viikkoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.
Kyse on prioriteeteista. Ero on kallis ratkaisu, ja vaatii, että jatkossa sitten priorisoidaan menot oikein, ja pyritään löytämään järkeviä ratkaisuja asumi
Vastauksessa alussa "ero on kallis ratkaisu" kertoo kaiken ajatusmaailmasta ja arvoista. Ei lisättävää. Sanoit jo. Yök.
Raha.
Lapsi on vain heittopussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva lapsi, varsinkaan pieni, haluaa mitään viikko-viikko systeemiä. Mutta eihän siinä lasta ajatella, vaan itsekkäästi sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Mikä autuas olo, kun ei viikkoon _tartte_ olla tekemisissä oman rakkauden hedelmänsä kanssa.
Lapsella on oikeus elää vanhempien erosta huolimatta arkeaan kummankin vanhempansa kanssa.
Tämä on lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.
Kumpikin vanhempi luonnollisesti hankkii kodikseen ihan sellaisen asunnon kuin mihin omat varat riittää. Ei ole enää sen exän ongelma. Sinkuillakin on varaa asumisensa järjestää. Homma toimii samoin ,vaikka olisi muksujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HULLU TÄÄLLÄ NÄITÄ ASIOITA EI PÄÄTETÄ. MENE RUNKULLE.
Tais joillakin osua omaan kulliin tai pilluun tää asia.
Piuhat poikki nyt. Ei tuu lisää heittopussilapsia.
Ei kannata ylipäätään erota. Jos kuitenkin ero on jostain syystä (usein turhaan) tullut ja lasten perhe rikottu, niin vähintä mitä voi tehdä on taata lapsille yhtälainen oikeus molempiin vanhempiin jatkossakin, eli 50/50 äidin ja isän kanssa. Ei se viikko-viikko-elämäkään mikään ideaali tietenkään ole, mutta eroperheissä se pienin paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?
Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.
Miksi kaverisuhteet vaihtuisivat? Meillä lasten kodit ovat kävelymatkan päässä toisistaan, samat koulut, samat kaverit ihan yhtä lähellä. Miksi kaverien pitäisi vaihtua, kun kaikki saavat viettää aikaa molemmissa kodeissa?
Asu itse vuoroviikoin kahdessa kodissa ja tule vasta sitten puhumaan.
Mä en tiedä ainuttakaan eronnutta paria, jotka jäisivät lähekkäin asumaan.
Ne hankkiutuvat asumaan lähekkäin, jotka haluavat pitää lapsensa 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.
Kumpikin vanhempi luonnollisesti hankkii kodikseen ihan sellaisen asunnon kuin mihin omat varat riittää. Ei ole enää sen exän ongelma. Sinkuillakin on varaa asu
Ihan hölmö kommentti. Kaikki tietää faktan olevan se, että vuoroasuminen onnistuu vain jos asunnot on lähekkäin (siis max pari kilsaa väliä) ja jos lapsella on oma huone molemmissa (koskee kouluikäisiä). Jos eron jälkeen ei vain ole rahaa hankkia muuta kuin yksiötä tai kaksiota exän läheltä, vaikka luopuisi kaikesta muusta rahanmenosta, niin minkä asialle voi?
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään matkustaa ja reissata, mutta kuormitun todella paljon mm. pakkaamisesta. Viikko-viikko systeemissä olisi tavallaan koko ajan matkalla ja musta olisi todella ahdistavaa pakkailla tavaroita jatkuvasti, sillä kaikkea ei ehkä kuitenkaan ole järkevää ostaa tuplasti molempiin paikkoihin.
Enemmän kannustaisin vanhempia asumaan lähekkäin, jolloin lapselle olisi luontaista piipahtaa toisen vanhemman luona usein esim. koulupäivän jälkeen iltaisin. "Etävanhempi" voisi olla myös aktiviisesti mukana vaikka lapsen harrastuksessa ja siihen liittyvissä kuskauksissa tms.
Itse kokisin molemmat paikat ehkä kodiksi, jos voisin mennä sekä isän, että äidin luo omilla avaimilla "milloin vain" käymään. (Tämä kouluikäisellä tai teinillä.) Eikä pakotetusti tiettyinä päivinä tai viikkoina.
Tämä vaatisi sen ,että kumpikin vanhempi päivystää 24/7 sattuuko lasta huvittamaan tulla kotiin. Jatkuvasti törmäsi myös tilanteisiin, jossa toinen vanhempi on suunnitellut menoja itselleen tai lapselle ja jatkuvasti jouduttaisiin säätämään ,missä se lapsi on. On selkeämpää, että asiat on sovittu etukäteen, että nyt ollaan se viikko isän vastuulla ja sitten taas äidillä. Kun kerran ollaan erottu niin ei enää ole järkevää säätää elämäänsä kokonaan toisen vanhemman tai lasten arvoitusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Ero ei vain "tule". Suhteessa kannattaa pitää aina huoli siitä, että parisuhde voi hyvin.
Kyllä se voi tulla jos toinen on ollut täysin valheellinen ihminen. Piilotellut totuutta. Yleensä juuri tuollaiset ihmiset kieltävät asioita. Koska eivät kestä kohdata itseään.
No tuossa tilanteessahan onneksi ei ole epäselvää jatkosta, siis siitä, mikä on lapsen KOTI !!!
Toki voi lapsi käydä ja oleskella vapaa-aikoina ja esim lomalla mahdollisuuksien mukaan paljon toisella vanhemmallaan, etävanhemmallaan. Etävanhempi on tuolloin ihan itse osansa valinnut.
Aloitus on kyllä huvittava äidin "pikkujuttuineen", aivan kuin lapset ylipäätään tiedostaisivat mitään "pikkujuttuja" arjessa joita joku huolehtii :D
Tuo on just tuollainen av-mamman keksimä metatyöviittaus, voin laittaa vaikka pääni pantiksi ettei yksikään lapsi tässä maailmassa ajattele mitään tollasta et kuka huolehtii kurahaalarit tai suunnittelee kaverisynttärin lahjan ostamisen tai muuta. Klassista av-mammaa siis tämä avaus "pikkujuttuineen" eli METATÖINEEN.
En nyt halua vähätellä niitä metatöitä joita teette (itse äitinä kyllä pärjännyt ilman suurta metatöihin keskittymistäkin..), mutta se että joku lapsi niitä mietiskelisi ja tiedoistaisi niin juuh b*tch please :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aloituksen kysymyksen, mutta itse en ymmärrä miten pienituloinen tai keskituloinen käytännössä pystyy Pk-seudulla edes tarjoamaan lapselle kunnon vuoroasumisen. Kun täällä asunnot (osto ja vuokra) on niin kalliita, että miten voi olla mahdollista hankkia molemmille vanhemmille niin iso asunto, että lapsella on kummassakin oma huone. Ja miten on mahdollista hankkia asunnot ihan lähekkäin? Yleensä muuttajan on käytännön syistä pakko ottaa asunto jostain eri lähiöstä kuin nykyinen koti, koska nykyisen lähellä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla sopivalla hinnalla yhtään mitään. Toki varakkailla ei ole tällaista ongelmaa, mutta meitä tavallisia ihmisiä Pk-seudulla tämä koskee mitä suurimmassa määrin.
Kumpikin vanhempi luonnollisesti hankkii kodikseen ihan sellaisen asunnon kuin mihin omat varat riittää. Ei ole
Kun kumpikaan ei maksa elareita lapsista toiselle niin on varaa se asunto hankkia. Asumistuki on sitä varten, että varattomatki. Saavat jossain asua.
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Johan se on sanottu moneen kertaan: kodin vaihtaminen viikon välein huvitti tai ei on raskasta pitemmän päälle ja voi johtaa tilanteeseen, että on vaan käymässä joka paikassa eikä kunnolla kotona missään.
Itse olin kahdessa uusioperheessä nuorempana, ja näin sitä viikko-viikko -meininkiä (ja muutakin meininkiä) aika reilusti.
Kyllähän se oli kaikin puolin aika surullista touhua. Kaksi eri perhettä kaksilla eri säännöillä, jotka sitten vaihtuu viikon (tai jonkun muun ajan) välein. Molemmilla kerroilla totesin, että tuo ei ole ihmisen touhua ollenkaan. Oli todella surku nähdä sitä lasten kärsimystä, vaikka missään näissä perheissä asiat ei olleet erityisen huonosti (ei alkoholismia, tms).
Jotenkin perverssiä tässä on se, että aikuisten kannalta tuo on monille jopa hyvä ratkaisu, sillä pieni tauko lapsista tekee monesti hyvää. Luulen, että tämä on melkoinen tabu, sillä varsinkin jos sulla on hieman "hankalampi" lapsi, niin tuo tauko oikeasti tuntuu hyvältä.
Mutta juu, turha tässä on ketään syyttää. Meillä on nykyisin vapaus tehdä elämällämme sitä mitä huvittaa, mutta vapaudella on toki hintansa, jonka maksaa tässä tapauksessa lapset.
Ja tämän sanoo tyyppi, joka kovasti toivoi että omat vanhemmat eroisivat. Onneksi eivät eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi toimii kun asutaan tarpeeksi lähekkäin, jotta lapsen päivähoito, koulu ja kaverit pysyy samana oli kumman vanhemman luona tahansa.
Tämä taitaa olla äidin tai isän näkemys, tai ehkä jonkun lastenvalvojan. Minua kiinnostaa ihan vain lapsen itsensä näkökulma asiaan. Ap
Oma lapsi sai valita. Viikko-viikko, viikonloput isän luona, viikonloput äidin luona. Valitsi viikko-viikko, koska halusi asua molempien vanhempiensa kanssa ja oli tottunut siihen jo kun vuoroasuimme yhteisessä vanhassa kodissamme.
Kun tuli vanhemmaksi vaihtoi 2 vkoa- 2 vkoa -rytmiin. Ei tuo myönnä kärsineensä erosta tai vuoroasumisesta. Ero oli kuulemma ihan sama ja vuoroviikoissa otti päähän laukun kantaminen kodista toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuoroviikkosysteemiä halutaan, tulisi muuttajien olla vanhemmat. Ei lapset! Mutta tuskinpa moni aikuinen tuohon suostuisi, koska se on todella rankkaa.
Tehtiin tätä puolisen vuotta, kunnes saatiin asumiskuvioon lopullinen ratkaisu. Ainoa mikä siinä itselleni oli rankkaa, oli pettäjäexän kanssa kodin jakaminen. Lasten mukaan jopa tämä uusi naisensa yöpyi siellä meidän sängyssämme tuona aikana.
Ei tuo pidemmän päälle vaan toimi, ainakaan jos ero ei ole täysin sopuisa ja yhteinen päätös ja vanhemmat haluavat joskus päästä erosta yli tai aloittaa uusia suhteita. Nyt asumme muutaman sadan metrin päässä toisistamme, lapset ovat vuoroviikoin, mutta "kyläilevät" lähes päivittäin molempien luona siitä huolimatta kumman vastuuviikko on. Veikkaanpa, että kaikki osapuolet voivat paremmin tällä järjestelyllä.
Tulihan se sieltä, "ei vaan toimi". Onko lapsilla tätä mahdollisuutta, että vuoroviikoista luovutaan, koska se ei pidemmän päälle vaan toimi?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
VOI EI!
Meillä on lapsen kanssa ollut aina kahden kodin malli. Kuinka paljon hän onkaan kärsinyt! Toinen vielä sijaitsee lähes 100 kilometrin päässä koulusta ja kavereista. Joka viikko pakataan laukut ja vaihdetaan kotia, ja hetken päästä sama uudestaan toiseen suuntaan. Toisessa kodissa ei ole edes omaa huonetta tai kavereita lähimainkaan! On varmasti raskasta ja tuntuneeko kumpikaan edes kodille. Pitänee myydä mökki pois.
Alue: Aihe vapaa
Mä teidän tällaisia ex pareja ja itsekin päätynyt erossa ratkaisuun, että asutaan edelleen lähekkäin. Lapsen etu!