Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Meillä ainakin lapset haluavat olla vuoroviikoin, elellään kyllä aika joustavasti. Ei edes asuta kovin lähekkäin, ja vaatii aikuisilta töitä saada homma toimimaan koulun yms näkökulmasta. Mutta lapset ovat itse saaneet valita, ja kunnes ilmoittavat, että haluavat jatkossa asua vain toisessa kodissa, näin myös jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ikinä toimi, kun pitää tietää milloin esim. jääkaappiin pitää ostaa ruokaa lasta varten, milloin voi uuden onnen kanssa nussia olohuoneen pöydällä pelkäämättä, että lapsi pölähtää ovesta...
Kaupat on auki lähes 24/7.
Joo, mutta minä en ole vapaalla ja valmiudessa lähtemään lähimpään avoinna olevaan kauppaan 24/7. Kaikki eivät asu kaupan naapurissa ja useimmilla on työt ja muut menot sen lapsen LISÄKSI.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsilta kysytä. He ovat vanhempiensa armoilla. Kuinka moni aikuinen haluaisi vaihtaa kotia viikon välein?
Aikuista ei voi oikein verrata, koska aikuisella ei ole tai on hyvin harvoin olemassa kahta niin tärkeää ihmistä kuin vanhemmat ovat lapselle. Korkeintaan ehkä joku polysuhde jossa on kaksi elämänkumppania.
Tässä kun ei ole kyse siitä onko kodin vaihtaminen kivaa, vaan siitä onko toisesta vanhemmasta erottaminen vielä vahingollisempaa vai ei. Ja viikonloppu siellä täällä ON erottamista.
Vuoroviikot on käytössä pääosin hyvin tienaavilla ja korkeasti koulutetuilla, koska se on se kallein asumismuoto. Parhaimmillaan lapsilla on kaksi kotia, kaksi huonetta, kaksi perhettä, kahdet kesälomareissut yms. Varmasti muovaa jotain tosi olennaista lapsen kasvussa, mutta pelkkää luopumista se ei ole. Sehän ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin.
Osa lapsista varmasti kuormittuu siitä. Paljon riippuu siitäkin, asuvatko vanhemmat toisiaan miten lähellä ja millaiset välit on.
Kysyin lapsestani, joka on elänyt suurimman osan 13-vuotiaan elämästään näin.
Vastaus oli yksinkertainen: hän haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin nykyisin on muotivillitys, että erotaan aivan liian helposti, sitä vaan kasvetaan erilleen tai kyllästytän Ei ero ole aina lapsille helppoa Tietty jos on juomien perässä toinen tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sitä netti pelaamista ja mitä siellä netissä nyt onkoon tai uskottomuutta Niin kyllä ero voi olla parata
Anteeksi antaminen on tärkeää ja jos toinen ei osaa anteeksi pyytääkkän niin itse aikoinani päätin antaa silti aina anteeeksi ja paljon sain antaakkin Kauna ja katkeruus on kaikkein pahinta
Jos sinä olet se sama, joka mainostit pari sivua sitten antaneesi väkivallankin anteeksi, niin sinä olet kyllä vahingoittanut lapsiasi enemmän kuin ne erovanhemmat. Ja jos lapset vielä olleet sitä mieltä että se on oikea päätös, sinä olet kasvattanut lapsia joiden mielestä väkivaltaisesta suhteesta ei saa lähteä ja jotka vievät tämän opin tuleviin parisuhteisiinsa. Jälkeläisesi maksavat hintaa vielä sukupolvien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin nykyisin on muotivillitys, että erotaan aivan liian helposti, sitä vaan kasvetaan erilleen tai kyllästytän Ei ero ole aina lapsille helppoa Tietty jos on juomien perässä toinen tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sitä netti pelaamista ja mitä siellä netissä nyt onkoon tai uskottomuutta Niin kyllä ero voi olla parata
Anteeksi antaminen on tärkeää ja jos toinen ei osaa anteeksi pyytääkkän niin itse aikoinani päätin antaa silti aina anteeeksi ja paljon sain antaakkin Kauna ja katkeruus on kaikkein pahinta
Jos sinä olet se sama, joka mainostit pari sivua sitten antaneesi väkivallankin anteeksi, niin sinä olet kyllä vahingoittanut lapsiasi enemmän kuin ne erovanhemmat. Ja jos lapset vielä olleet sitä mieltä että se on oikea päätös, sinä olet kasvattanut lapsia joiden
Tuohan sanoi kommentissaan että ero on hyvästä jos väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin nykyisin on muotivillitys, että erotaan aivan liian helposti, sitä vaan kasvetaan erilleen tai kyllästytän Ei ero ole aina lapsille helppoa Tietty jos on juomien perässä toinen tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sitä netti pelaamista ja mitä siellä netissä nyt onkoon tai uskottomuutta Niin kyllä ero voi olla parata
Anteeksi antaminen on tärkeää ja jos toinen ei osaa anteeksi pyytääkkän niin itse aikoinani päätin antaa silti aina anteeeksi ja paljon sain antaakkin Kauna ja katkeruus on kaikkein pahinta
Jos sinä olet se sama, joka mainostit pari sivua sitten antaneesi väkivallankin anteeksi, niin sinä olet kyllä vahingoittanut lapsiasi enemmän kuin ne erovanhemmat. Ja jos lapset vielä olleet sitä mieltä että se on o
Totta, mutta kommentista paistoi, että hän on tuskin ymmärtänyt aiheuttamaansa vahinkoa ja hänen (ja hänen lastensa) käsitys siitä milloin kannattaa erota ja milloin ei on luultavasti pohjimmiltaan vääristynyt.
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?
Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?
Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.
Sarjaeroava vanhempi haluaa laittaa lapsensa kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisuhteet eivät välttämättä ole viikon pätkissä, jos asutaan lähekkäin. Itse ajattelen, että jos halutaan vuorovanhemmuus, niin pitää sitoutua puolin ja toisin asumaan lähekkäin. Mahdolliset muutot suunnitellaan hyvissä ajoin ennakoiden yhdessä ja hyväksytäään se, ettei erossa pääse toisesta täysin "eroon".
Parhaimmillaan vuorovanhemmuudessa pelaa tosi monta juttua yhteen- sitten voi toki pohtia, että oliko syytä ylipäätään erota. :)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa.
Ex-mieheni muutti niin kauas, että viikko-viikko ei olisi onnistunut. 6v. poikani ilmoitti isälleen, että voi tulla käymään, mutta juhlat hän viettää kotona. Ensimmäinen isän kanssa vietetty juhla oli juhannus parinkympin seudussa. Osalle ihmisistä kodin tunne on tarkkaan rajattu.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa.
Niinpä.
Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.
Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Ero ei vain "tule". Suhteessa kannattaa pitää aina huoli siitä, että parisuhde voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi suosii vanhempia ja saa heille paremman mielen, joten siksihän sillä mennään. Ei kukaan aikuinen jaksaisi kovin kauaa mitään viikko-viikko kassielämää, mutta lapset ne jaksaa.
Mitä kassielämää? Molemmilla muksuilla on kaikki paitsi koulukirjat molemmissa kodeissa. Aikuisethan siitä stressaa sit, jos jotain olennaista puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa.
Niinpä.
Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.
Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista.
Ei toivo. Se koti ja perhe on sen lapsen elämä, kaikki mitä se tietää. Se rikotaan ja jäät ajelehtimaan, pahimmassa tapauksessa vanhemmilla uudet puolisot ja ymmärrät kyllä kuka siinä tilanteessa on tärkein. Kaikki viedään. Lapsi sopeutuu, kyllä, mutta millä hinalla.
Alue: Aihe vapaa
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.