Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan aika paljon tilanteesta ja lapsesta. Meidän teinit sait itse päättää ja omatoimisesti halusivat vuoroviikoin ja haluavat edelleen. En tarkemmin osaa sanoa miksi, luulisin, että haluavat olla molempien vanhempiensa kanssa. Joskus nuorempana toinen sanoi että välillä meillä ollessaan kaipaa isänsä luo ja isänsä luona kaipaa meille. Tulkitsen, että ikävöi.
Lapsi kaipaa aina. Hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?
Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.
Miksi kaverisuhteet vaihtuisivat? Meillä lasten kodit ovat kävelymatkan päässä toisistaan, samat koulut, samat kaverit ihan yhtä lähellä. Miksi kaverien pitäisi vaihtua, kun kaikki saavat viettää aikaa molemmissa kodeissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Ero ei vain "tule". Suhteessa kannattaa pitää aina huoli siitä, että parisuhde voi hyvin.
Ihanaa harhaa. Toivottavasti saat pitää tuosta ajatuksesta kiinni. Parisuhteisiin tarvitaan taitoa, kyllä, mutta myös aina ripaus onnea. Jos toinen päättää lähteä, niin hän lähtee. Ihan sama miten sitä suhdetta olisi hoidettu.
Erinomaista päivää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että tuo viikko viikko olisi aika rankkaa lapselle. t. hylätty isä
Milttäpä tuntuisi itsestäsi vaihtaa kämppää viikon välein, vuosikausia. Niinpä. Ilmankos lapsista tulee häiriintyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisuhteet eivät välttämättä ole viikon pätkissä, jos asutaan lähekkäin. Itse ajattelen, että jos halutaan vuorovanhemmuus, niin pitää sitoutua puolin ja toisin asumaan lähekkäin. Mahdolliset muutot suunnitellaan hyvissä ajoin ennakoiden yhdessä ja hyväksytäään se, ettei erossa pääse toisesta täysin "eroon".
Parhaimmillaan vuorovanhemmuudessa pelaa tosi monta juttua yhteen- sitten voi toki pohtia, että oliko syytä ylipäätään erota. :)
Juuri näin. Me asutaan kilometrin päässä toisistamme, ihan samoja kavereita lapset näkee kummankin luona.
Olen sitä mieltä, että parisuhteen kariutuessa on lasten kannalta yleensä vain huonoja vaihtoehtoja. Yhdessä sinnittely vaikkei suhde toimi, toisesta vanhemmasta vierottuminen tai vuoroviikkosysteemi. Se on tapauskohtaista, mikä näistä on vähiten huono. Ihan turha tulla syöttämään yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua kun ei sellaista ole.
Ja esim meillä suhteessa oli jatkuvaa päivittäistä riitelyä, mutta erottuamme saadaan kuitenkin hoidettua lasten asiat sovussa ja jopa vietetään yhdessä koko "perheenä" aikaa. Minulla ei ole aukotonta vastausta siihen, mikä asumisjärjestely oli eron jälkeen fiksuin, mutta olen kyllä satavarma siitä että meillä lapset kärsivät eroa edeltäneestä tilanteesta enemmän kuin erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että tuo viikko viikko olisi aika rankkaa lapselle. t. hylätty isä
Milttäpä tuntuisi itsestäsi vaihtaa kämppää viikon välein, vuosikausia. Niinpä. Ilmankos lapsista tulee häiriintyneitä.
Jaa kun niistä yh:n kasvattamista lapsista tulee ihan terveitä..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkusivut ovat jankutusta, miten lapset kärsivät viikko - viikko -systeemissä. Kukaan ei silti kerro, miten.
Etkö itse kärsisi jos joutuisit vaihtamaan asuntoa viikon välein?
Minä ainakin. Just kun on asettunut aloilleen, pitäisi taas vaihtaa toiseen paikkaan. Javerisuhteetkin olisivat viikon pätkissä. Voi ei, ei ikinä! Hulluksihan siinä tulisi.
Isolla osalla vuoroviikkolapsista vanhemmat asuvat hyvin lähellä toisiaan. Ainakin oman lapsen kavereilla näin. Kaveripiiri, koulu tai muukaan ei vaihdu viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat voivat tehdä erosta joko helpon tai vaikean. Nostan hattua niille vanhemmille, ketkä pystyvät tekemään ratkaisut lapsen parhaaksi. Esim. asumaan lähekkäin samalla alueella ja lapsi on omasta halustaan vuoroviikoin kummankin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Ero ei vain "tule". Suhteessa kannattaa pitää aina huoli siitä, että parisuhde voi hyvin.
Todella, todella naiivi ajatus. Lähipiirissä eräs perheenäiti toitotti vuosia tätä samaa, oli eroamisen vastustaja, oli sitä mieltä että perheen hajoaminen on oma syy ja lähes halveksi eronneita ja vuoroviikkoperheitä. Niin vaan tämänkin mies yllättäen lähti uuden matkaan. Tämä äiti on nyt itse ollut vuoroviikkoäiti pari vuotta, on muuttunut ääni kellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikossa on omat ongelmansa. Toisaalta meillä on sukupolvellinen kasarin ja ysärin lapsia, jotka kärsivät hylkäystraumoista ja kiintymyssuhdehäiriöistä ja itkevät terapiassa etäistä isäsuhdettaan. Uskon, että nykysysteemi on muotoutunut ensisijaisesti siksi, että sen perinteisen yh-lapsuuden kokeneet eivät halua omille lapsilleen samaa.
Niin. Eroaminen periytyy tutkimusten mukaan.
Ainakin perinteisellä järjestelyllä. Vuoroviikkosysteemi lienee niin uusi, että kovin kattavaa tutkimusnäyttöä sen vaikutuksista lasten tukeviin parisuhteisiin tuskin on vielä kertynyt.
Vuoroviikkosysteemi oli käytössä jo 80-90-luvulla ja tilastojen mukaan koti-isyys oli yleisempää sillloin kuin nykyään eli sen ajan lapset ovat tämän päivän vanhempia. Ja myös isät olivat läheisempiä lastensa kanssa.
Itsekin vietin lapsuuteni vuoroviikkosysteemissä ja isä oli läheinen, koska oli ollut koti-isänä, samoin moni kaveripiirissä. Ja lapsen kannalta pidän sitä hyvänä ratkaisuna, nimenomaan viikkosysteemiä, siilä toista vanhempaa ei ehdi tulla kovaa ikävää, kun 2vk olisi siihen liian pitkä. Ja itsekin toimisin samoin, jos eroaisimme, sillä vuoroviikkosysteemissä lapsella säilyy arki ja läheiset suhteet molempiin vanhempiin läheisinä.
Meillä ainakin lasten isä keskittyi eron jälkeen uuteen kumppaniinsa ja teki ratkaisut niistä prioriteeteista käsin. Eli ei viikko-viikko -systeemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että tuo viikko viikko olisi aika rankkaa lapselle. t. hylätty isä
Milttäpä tuntuisi itsestäsi vaihtaa kämppää viikon välein, vuosikausia. Niinpä. Ilmankos lapsista tulee häiriintyneitä.
Ei se ole sen kummempaa, kun lapsena vaihdetaan koti päiväkotiin tai kouluun, isovanhempille tai kodin ja kesämökin välillä.
Näin itse kokoin vuoroviikkoasumisen lapsena 80-ja 90-luvulla. Eikä ole jättänyt mitään traumoja, on vain kahden lapsuudenkodin muistot. Luulen lasta stressaavan enemmän jatkuvat muutot, kun vaihdetaan asuntoa.
Mitenkähän pienet lapset kun joutuvat olemaan erossa toisesta vanhemmasta viikon putkeen? Ovat ensin tottuneet, että molemmat vanhemmat ovat päivittäin läsnä. Usein kuulee että lapset kyllä pärjäävät ja sopeutuvat kaikkiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän pienet lapset kun joutuvat olemaan erossa toisesta vanhemmasta viikon putkeen? Ovat ensin tottuneet, että molemmat vanhemmat ovat päivittäin läsnä. Usein kuulee että lapset kyllä pärjäävät ja sopeutuvat kaikkiin tilanteisiin.
Sopeutuvat hetkellisesti. Sitten aikuisena pitkiä terapioita tuosta syystä. Mutta koska tärkeintä on vanhemman kupliva tunne niin lapsien hyvinvoinnista viis.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta mua kyllä ottaa pattiin tämä, että vuoroviikot olisi aiksi, että vanhempi saisi omaa aikaa. Ainakin meidän tapauksessa kyse on pikemmin siitä, että kumpikin nimenomaan HALUAA olla lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista, eikä kumpikaan missään nimessä halunnut viikonloppuvanhemmaksi.
Näin meilläkin. Asutaan lähekkäin, joten koulu ja kaverit ei vaihdu viikon välein. Olen itse ollut etäsuhteessa ja kyllä pidän tärkeämpänä arvona elämässä ihmissuhteita kuin seiniä. Koti on tunne ja ihmiset jotka siellä on. Mielellään olisin pitänyt lapset vain itselläni, mutta ei mulla ole oikeutta sillä tavalla sabotoida heidän välejään isään ja sisaruksiin isän luona.
Jos parisuhteessa nainen (yleensä näin päin) on kotona ja kiinni lasten hoidossa ja kotitöissä niin lähes kaikki kommentit on, että ota omaa aikaa, lähde vaikka hotelliin, älä tee, jätä vastuuta miehelle, ala harrastaa jne, jopa eroa ehdotetaan. Sitten kun ero tulee niin oman ajan haluamisesta tulee halveksittavaa. Itse olet lapset tehnyt niin ole heidän kanssaan. Erikoinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa.
Niinpä.
Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.
Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista.
Lapsi ei osaa määritellä sitä mikä on hänelle parhaaksi. Siksi heillä on aikuiset päättämässä. Tyypillisesti lapset eivät toivo eroa edes väkivaltaperheissä, vaikka ero olisi silloin ilmeinen lapsen etu. Se on osa lapsen mielen suojamekanismia, että oman kodin olosuhteet nähdään normaaleina vaikkeivät ne sitä olisi. Lapsi takertuu siihen mikä on tuttua ja lapselle pitää se sallia, ja aikuisen tehtävä on kantaa itse vastuu vaikeista päätöksistä eikä hakea niihin lapsilta tukea tai hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset luulevat ettei parisuhteessa pidä koskaan tehdä työtä sen eteen. Siksi sarjaeroilevat sitten ja antavat täysin vääristyneen mallin parisuhteista lapsilleen.
Ero voi tulla, vaikkei itse ajattelisi näin. Ero voi tulla, vaikkei itse halua erota. Ero voi tulla, vaikka itse uskoo avioliittoon ja sitoutumiseen. Ero voi tulla, vaikka haluaisi antaa lapsilleen sen ydinperheen.
Hassu ilmaisu, että ERO TULEE. Ero vain tuli. Ei se mistään tule, vaan puoliso tai puolisot päättävät erota, jolleivät saa avioliittoaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi toimii kun asutaan tarpeeksi lähekkäin, jotta lapsen päivähoito, koulu ja kaverit pysyy samana oli kumman vanhemman luona tahansa.
Tämä taitaa olla äidin tai isän näkemys, tai ehkä jonkun lastenvalvojan. Minua kiinnostaa ihan vain lapsen itsensä näkökulma asiaan. Ap
Ei sen ikäisiä lapsia paljon ole, että olisivat jo aikuisiksi näin kasvaneet kun on uusi juttu.
Asuin teininä pääosin äidin kanssa, ja pidin siitä, mutta vanhemmat asuikin kymmenien kilometrien päässä toisistaan eikä isäni kovin järjestänyt tilaa uuteen asuntoonsa, nukuin työhuoneessa jne. Ollaan molempien kanssa nykyisin hyvissä väleissä, mutta hän oli sellainen vanhan polven isä.
Omat pojat ei ole halunneet asua pelkästään yhdellä vanhemmalla. Molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kävelymatka kodilta toiseen, ja lasten isä viettää paljon enemmän heidän kanssaan aikaa kuin omani aikoinaan.
Pelkkä viikonloppu silloin tällöin on pienelle lapselle lyhyt aika vanhemman kanssa. Jos muuttuu myöhemmin, niin lapsella on tottakai ihan lainkin mukaan oikeus vaikuttaa siihen, miten asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän lapsia, jotka nimenomaan halusivat asua molempien vanhempien luona, koska visiitit parin viikon välein saivat ikävöimään toista vanhempaa liikaa. Toisaalta tiedän teinejä, jotka halusivat asua vuorotellen, mutta toivoivat vaihtoväliksi kahta viikkoa, ettei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa.
Niinpä.
Mutta loppu viimein lapset äärimmäisen harvoin toivovat vanhempien eroa ja kodin rikkoutumista.
Se on myytti ja sarjassa eroilevien defenssi omaa syyllisyyden ja häpeän tunnettaan väistääkseen että suurin osa lapsista toivoo kotinsa rikkomista.
Lapsi ei osaa määritellä sitä mikä on hänelle parhaaksi. Siksi heillä on aikuiset päättämässä. Tyypillisesti lapset eivät toivo eroa edes väkivaltaperheissä, vaikka ero olisi silloin ilmeinen lapsen etu. S
Nimenomaan. Aikuisten tulisi pystyä kantamaan vastuu ratkaisuistaan eikä uhriutua ihmisten edessä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se voi tulla jos toinen on ollut täysin valheellinen ihminen. Piilotellut totuutta. Yleensä juuri tuollaiset ihmiset kieltävät asioita. Koska eivät kestä kohdata itseään.