Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Viikko-viikko systeemi suosii vanhempia ja saa heille paremman mielen, joten siksihän sillä mennään. Ei kukaan aikuinen jaksaisi kovin kauaa mitään viikko-viikko kassielämää, mutta lapset ne jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin nykyisin on muotivillitys, että erotaan aivan liian helposti, sitä vaan kasvetaan erilleen tai kyllästytän Ei ero ole aina lapsille helppoa Tietty jos on juomien perässä toinen tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja sitä netti pelaamista ja mitä siellä netissä nyt onkoon tai uskottomuutta Niin kyllä ero voi olla parata
Anteeksi antaminen on tärkeää ja jos toinen ei osaa anteeksi pyytääkkän niin itse aikoinani päätin antaa silti aina anteeeksi ja paljon sain antaakkin Kauna ja katkeruus on kaikkein pahinta
Olen jo nelikymppinen ja kokemus kaukaa, mutta inhosin aluksi niitä isän luona vietettyjä viikonloppujakin. Asunto oli väliaikaisen oloinen, ankea, ja uuden naisystävän kanssa pelehtiminen ykkösprioriteetti. Mutta ymmärsin, että äiti tarvitsi välillä lepoa.
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi suosii vanhempia ja saa heille paremman mielen, joten siksihän sillä mennään. Ei kukaan aikuinen jaksaisi kovin kauaa mitään viikko-viikko kassielämää, mutta lapset ne jaksaa.
Selkäreppulapsiin sarjaeroava vanhempi luo epäluottamuksen ja turvattomuuden mallin.
No, minä näin isääni 1-2 viikonloppua kuussa, ja olisin mieluummin ollut viikko-viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta alkusivuilla useampi olettaa, että viikko-viikko valitaan siksi ettei äiti halua olla lapsen kanssa. Minusta on aika surullista, ettei joillakin käy edes mielessä se vinkkeli, että viikko-viikko on valittu nimenomaan koska molemmat vanhemmat haluaa olla lapsen kanssa. Nykyään kun on perusoletus että vanhemmat ovat tasa-arvoisia. Ei se mene niin, että äiti yksin päättää haluaako olla yh vai lomailla lapsesta joka toinen viikko.
Luulisi viikonloppulapsen elämän olevan rankempaa. Silloinhan lapsi pakkaa kaiken mukaansa. Vuoroviikkolapsen ei tarvitse pakata mitään, koska molemmissa kodeissa on elämä valmiina. Hän vain siirtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli jo isompi (lukion ekalla) kun tuli ero. Hän sanoi heti alkuunsa, ettei "mihinkään viikko-viikko -systeemiin ala, hän ei ole mikään pikkulapsi". Kulki sitten säännöllisen epäsäännöllisesti isällään, joka viikko siis, mutta saattoi mennä sinne keskellä viikkoa koulupäivän jälkeen ja tulla sitten seuraavana päivänä koulusta mun luo. Tyttö sopi siis kaikki itsenäisesti isänsä kanssa ja kertoi sitten aina minulle suunnitelmistaan. Joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
Mun kannalta toki oli vähän haastavaa, kun en tiennyt, minä päivinä nuori on kotona ja minä isällään. Aikatauluihin kun vaikutti myös hänen treeni- ja peliaikataulut. Ihan jo puhtaasti ruokahuollon kanssa piti miettiä, milloin tarvitsee varata tyttärelle ruokaa kotiin, että ehtii syödä ennen treenejä ja milloin onkin isällään syömässä...
Eli haluat isäsi vierailemaan elämääsi, et halua jakaa arkea hänen kanssaan. Nämä isät jotka valitsevat viikonloppuisyyden menettävät paljon. Tiedän tämän koska olen itse erolapsi ja suhde olisi parempi jos oltaisiin oltu tiiviimmin yhdessä lapsena. Nyt ollaan täysin vieraannuttu. Mutta tätä ei LAPSI tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko-viikossa on omat ongelmansa. Toisaalta meillä on sukupolvellinen kasarin ja ysärin lapsia, jotka kärsivät hylkäystraumoista ja kiintymyssuhdehäiriöistä ja itkevät terapiassa etäistä isäsuhdettaan. Uskon, että nykysysteemi on muotoutunut ensisijaisesti siksi, että sen perinteisen yh-lapsuuden kokeneet eivät halua omille lapsilleen samaa.
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikossa on omat ongelmansa. Toisaalta meillä on sukupolvellinen kasarin ja ysärin lapsia, jotka kärsivät hylkäystraumoista ja kiintymyssuhdehäiriöistä ja itkevät terapiassa etäistä isäsuhdettaan. Uskon, että nykysysteemi on muotoutunut ensisijaisesti siksi, että sen perinteisen yh-lapsuuden kokeneet eivät halua omille lapsilleen samaa.
Niin. Eroaminen periytyy tutkimusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva lapsi, varsinkaan pieni, haluaa mitään viikko-viikko systeemiä. Mutta eihän siinä lasta ajatella, vaan itsekkäästi sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Mikä autuas olo, kun ei viikkoon _tartte_ olla tekemisissä oman rakkauden hedelmänsä kanssa.
Kuka sitten kaipaa omaa aikaa ja kuka ei. Itsellä oli ikävä lapsia ja luultavasti välit lapsiin olisi todella paljon huonommat, jos olisi joutunut parilla viikonlopulla kuukaudessa menemään. Nyt oli mahdollisuus olla lapsen arjessa mukana, eikä tapaamiset olleet erikoistapahtuma johon koittaisi keskittää erilaista ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Ja uhriutuvat kun tuon faktan sanoo ääneen.
Ei kyetä katsomaan peiliin vaan syyttävä sormi kääntyy aina itsestä poispäin.
Olet 12v tasolla määkimässä.. Mene äidin tissi lle.
Mikä sulla on hätänä? Solvaatko seuraavaksi täällä naisia m ä t i säkeiksi kun et näytä pystyvän keskustelemaan kuin vihan kautta?
Vierailija kirjoitti:
Katsot asiaa vain OMASTA näkökulmastasi, et kaikkien muiden.
Et esimerkiksi äidin näkökulmasta joka haluaa myös omaa aikaa riesastaan.
Eihän lapsilta kysytä. He ovat vanhempiensa armoilla. Kuinka moni aikuinen haluaisi vaihtaa kotia viikon välein?
Riippuu varmaan aika paljon tilanteesta ja lapsesta. Meidän teinit sait itse päättää ja omatoimisesti halusivat vuoroviikoin ja haluavat edelleen. En tarkemmin osaa sanoa miksi, luulisin, että haluavat olla molempien vanhempiensa kanssa. Joskus nuorempana toinen sanoi että välillä meillä ollessaan kaipaa isänsä luo ja isänsä luona kaipaa meille. Tulkitsen, että ikävöi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikossa on omat ongelmansa. Toisaalta meillä on sukupolvellinen kasarin ja ysärin lapsia, jotka kärsivät hylkäystraumoista ja kiintymyssuhdehäiriöistä ja itkevät terapiassa etäistä isäsuhdettaan. Uskon, että nykysysteemi on muotoutunut ensisijaisesti siksi, että sen perinteisen yh-lapsuuden kokeneet eivät halua omille lapsilleen samaa.
Niin. Eroaminen periytyy tutkimusten mukaan.
Ainakin perinteisellä järjestelyllä. Vuoroviikkosysteemi lienee niin uusi, että kovin kattavaa tutkimusnäyttöä sen vaikutuksista lasten tukeviin parisuhteisiin tuskin on vielä kertynyt.
10-vuotiaan kaveripiirissä erot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja lähes kaikilla on viikko-viikko. Se on se normi. Vaikeampaa olisi perustella lapselle enää sitä, että asuisi vain jommallakummalla.
MUTTA! Aina erot eivät ole yhteisiä päätöksiä, eivät olleet meilläkään. En olisi halunnut erota, ex teki päätöksen. Toinen lapsista olisi halunnut asua vain isällään, mutta isä ei tähän suostunut. Ehdotin lopulta sitä, että vuoroasuminen, mutta me vanhemmat vaihdamme kotia. Tähänkään ei lasten isä suostunut. Ex selvästi lähti hakemaan erolla vapaata lapsetonta aikaa (ja uutta parisuhdetta). Ei siinä paljoa mietitty muiden parasta, mutta me muut sopeuduimme. Viikko-viikko oli kompromissiratkaisu muutenkin vaikeassa tilanteessa. Lapsilla on hyvät välit molempiin vanhempiinsa.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Persoonallisuushäiriöiselle asioiden lohkominen (eng. splitting) on tyypillistä. Siksi heidän ei koskaan pitäisi lapsia hankkia koska ovat turvattomuutta lapseen luovia vanhempia.