Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi toimii kun asutaan tarpeeksi lähekkäin, jotta lapsen päivähoito, koulu ja kaverit pysyy samana oli kumman vanhemman luona tahansa.
Tämä taitaa olla äidin tai isän näkemys, tai ehkä jonkun lastenvalvojan. Minua kiinnostaa ihan vain lapsen itsensä näkökulma asiaan Olen ero perheen viikko viikoks lapsi.. Hyvin toimi ja minusta kasvoi tasapainoinen kunnon kansalainen.. 👍👍👍👍👍
Kiva, että joku puhuu tästä asiasta. Kodin vaihtaminen joka viikko ei ollut mielestäni oikein lapsia kohtaan. Annoin lasten päättää kumman luona asuvat ja kumman luona käyvät. Eivät valinneet minua ja nyt teininä käyvät luonani yhä harvemmin, mutta silti olen tyytyväinen etten pakottanut heitä kahden kodin malliin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
Ei voi verrata tuota. Ensinnäkin tuollainen aikuinen on itse valinnut hankkia kakkoskodin. Ja hän voi itse yksin päättää milloin sinne menee ja milloin ei.
Minusta nykyisin erotaan liian herkästi, sitä vaan kyllästytään ja kasvetaan erilleen Eikä oikein edes haluta tehdä liiton eteen töitä Tärkeää on osata ja antaa antteeksi Lapseyt usein kärsivät eniten erosta, vaikka eivät sitä vanhemmille kererro
Eri asia jos toinen juo, käyttä jotain aineita, tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa Silloin ero on paras mahdollisuus Itse kyllä jäin näissäkin asioissa avioliittoon Helppoa ei ollut ; enkä tiedä olisiko pitänyt sittenkin erota Lapsilauma oli täysin sitä mieltä että isää et jätä Ei pärjää ilman sinua , on pian jossain katuojassa Nyt on elämä rauhoittunut On tullut armelias vanhuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ero perhe tekee heille heidän sen hetken elämäntilanteeseen sopivan ratkaisun.. Paskaa ko tuota vatvoo.
Joo mutta yritän tällä aloituksella nyt hakea lapsen näkökulmaa asiaan, ei eronneen äidin tai isän eikä myöskään perheen kokonaishyödyn tms näkökulmaa. Vaan sitä mitä se lapsi itse ihan oikeasti ja aidosti eniten haluaa, missä se lapsi viihtyy parhaiten. Ap
Mikäs veen tenttaaja sinä olet. Mene kysymään niiltä lapsilta.. Minäkin olin vuoroviikoin vanhemmillani. Ei mitään ongelmaa.. Mihin pyrit.
Ei lapset halua muuttaa jatkuvasti. Vanhempien pitäisi itse olla vuorotellen lasten luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
Tuskinpa kuitenkaan järjestelmällisesti viikon välein viikoksi kerrallaan ja nimenomaan ei fiiliksen mukaan, vaan tarkoin määrättyinä vaihtopäivinä.
Ketjusta puuttuu vielä klassikkokommentti, "lapset eivät päätä perheen asumisjärjestelyjä, vaan vanhemmat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat heitteillä, eiköhän teidän olisi syytä miettiä syitä. Naiset ovat väsyneitä, syyttelevät miehiä ja lapsiparat kärsivät eniten. Järkyttävää touhua säälin lapsia.
mummi 70
Olet aapee jolla ei ole lapsia.. Ilkeyttäni täällä änkytät. ÄLKÄÄ VASTATKO TÄLLE HULLULLE. 👍👍👍👍👍🖕🖕
Huomasin heti että taas tämä sama hullu toisten lasten kimpussa. MÖYKÄTKÖÖN YKSIN VANHAPIIKA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
Ei voi verrata tuota. Ensinnäkin tuollainen aikuinen on itse valinnut hankkia kakkoskodin. Ja hän voi itse yksin päättää milloin sinne menee ja milloin ei.
Aika monessa perheessä lapset voivat itse vaikuttaa siihen että milloin vaihto on ja muutoksia tilanteeseen hyväksytään. Läheskään kaikki eronneet eivät ole exänsä kanssa asemasodassa niin kuin palstalla tuntuu olevan oletuksena.
Ja jos molempien vanhempien luona on perusasiat kunnossa, niin miksei se olisi ihan mukavaakin vaihtelua että aina ei tarvitse olla samassa paikassa. Jos vanhemmat asuvat suhteellisen lähekkäin niin ei ole ongelmaa myöskään kavereiden tai koulujen suhteen
Ajattelen samoin kuin ap. Lapsen pitää saada asua yhdessä kodissa (vähän tilanteesta kai riippuu kumman kodin lapsi kokee kodiksi, yleensä kuitenkin äidin). Silti lapsi voi viettää vaikka joka päivä aikaa sen toisen vanhemman kanssa. Mitä ihmeen hyötyä lapselle on yöpyä sen luona joka toinen viikko? Tärkeintähän on päivällä hereillä viettää aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ero perhe tekee heille heidän sen hetken elämäntilanteeseen sopivan ratkaisun.. Paskaa ko tuota vatvoo.
Joo mutta yritän tällä aloituksella nyt hakea lapsen näkökulmaa asiaan, ei eronneen äidin tai isän eikä myöskään perheen kokonaishyödyn tms näkökulmaa. Vaan sitä mitä se lapsi itse ihan oikeasti ja aidosti eniten haluaa, missä se lapsi viihtyy parhaiten. Ap
Sehän riippuu täysin tilanteesta. Eihän kaikki lapset saati vanhemmat ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että tuo viikko viikko olisi aika rankkaa lapselle. t. hylätty isä
No perkele jos muu ratkaisu ei sovi. Niin turha uikuttaa. Tuhannet ero perheet näin tekevät..
Vanhemmat voisivat itse asua vuoroviikoin lasten luona.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuolla viikko-viikko hommalla kierretä vain elatusmaksut?
Ei viikko-viikko malli automaattisesti vapauta elatusmaksuista. - Puolisentoista vuotta sitten eräs ihana lastenvalvoja osasi selittää tämän raivopäiselle exällekin.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen samoin kuin ap. Lapsen pitää saada asua yhdessä kodissa (vähän tilanteesta kai riippuu kumman kodin lapsi kokee kodiksi, yleensä kuitenkin äidin). Silti lapsi voi viettää vaikka joka päivä aikaa sen toisen vanhemman kanssa. Mitä ihmeen hyötyä lapselle on yöpyä sen luona joka toinen viikko? Tärkeintähän on päivällä hereillä viettää aikaa yhdessä.
Luulisi että olisi paljon raskaampaa lähteä aina toisen vanhemman luo nukkumaan jos on viettänyt aikaa päivän toisen kanssa. Tilannetta ei voi ehkä ihan suoraan verrata mutta ajatellaan asiaa Niin että lapsi viettää päivän mummon kanssa mutta menee sitten yöksi kotiinsa. Sanoisin että yli 99 % lapsista jää mieluummin yöksi mummon luo, jos seuraavanakin päivänä on tarkoitus viettää aikaa hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
No sepä onkin sama asia. Ei ihme että näitä ratkaisuja tehdään oma napa edellä jos ajattelu on tämä. Joo, on meilläkin mökki mutta miten se tähän liittyy?
Tunnen viikko-viikko-lapsen. Vanhemmat asuvat puolen km päässä toisistaan. Kummankin luona on oma huone ja omat lelut. Lapsella on todella läheiset välit kumpaankin vanhempaansa. Toisinaan tämä isä ja lapsi menevät yhdessä minun mieheni ja lapseni kanssa jonnekin, kalaan tai mökille tms. Ja äitiviikolla taas me äidit ja lapset saatamme tehdä jotain yhdessä. He ovat eläneet tällä systeemillä vauvaiästä lähtien. Lapsen ollessa 10 äiti löysi uuden kumppanin, joka on minun nähdäkseni solahtanut porukkaan ihan hyvin. Isä on edelleen sinkku, mitä ihmettelen todella, koska on tosi hottis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Harva eronnut suostuisi itse kahden kodin malliin itselleen, "koska se ei toimisi". Mutta lapsilta sitä vaaditaan. Lapsi päätyy tilanteeseen, jossa hän ei ole kunnolla kotona missään.
Ihan aikuisissakin ihmisissä on sellaisia joilla on useampi koti. Tai siis on varsinainen koti ja " vapaa-ajan asunto", joka useissa tapauksissa vastaa varustelultaan normaalia asuntoa. Ja olinpaikkaa saatetaan aivan hyvin vaihtaa fiiliksen mukaan, jos asunnot sijaitsevat lähekkäin.
Ei voi verrata tuota. Ensinnäkin tuollainen aikuinen on itse valinnut hankkia kakkoskodin. Ja hän voi itse yksin päättää milloin sinne menee ja milloin ei.
Miksi lapsi ei voisi päättää milloin hän on isällä milloin äidillä tai mennään tilanteen ja esim. työtilanteiden mukaan?
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Ja uhriutuvat kun tuon faktan sanoo ääneen.
Ei kyetä katsomaan peiliin vaan syyttävä sormi kääntyy aina itsestä poispäin.
Lapset ovat heitteillä, eiköhän teidän olisi syytä miettiä syitä. Naiset ovat väsyneitä, syyttelevät miehiä ja lapsiparat kärsivät eniten. Järkyttävää touhua säälin lapsia.
mummi 70