Mitä ajattelet ihmisistä, jotka eroavat kun eivät ole hoitaneet parisuhdettaan ja lapset ovat pieniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

143: Sielläpä taas kaikkitietävä yhden 12-vuotiaan vanhempi selittää miten voi käydä lenkillä lapsen ollessa futistreeneissä. Tuotahan se juuri tarkoittaa, että ei ole mahdollisuutta omaan aikaan sidottuun harrastukseen. Kun kerrot lapsesi futistreenien määrän viidellä, aletaan olla meidän perheemme tilanteessa.

MINÄ käyn. En sanonut, että sinun pitää käydä. Sinä voit olla sen ajan vaikka kiukuttelemassa av-palstalla, kuten nytkin olet. Ei näytä lapset kovin paljon aikaa vievän, kun ehdit ulista täällä näin hanakasti. Liekö niitä lapsia ollenkaan, kun kuulostat itse 12-vuotiaalta pennulta, joka ei osaa edes erottaa milloin puhutaan hänestä ja milloin joku toinen kertoo omia kokemuksiaan. Uutinen sinulle: elämä on tasan niin vaikeaa kuin siitä itse tekee. Hauskaa päivää sinulle itkupotkuraivareidesi keskelle!

Aikamoiset itkupotkuraivarithan tuota itsekin tähän tempaisit.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

143: Sielläpä taas kaikkitietävä yhden 12-vuotiaan vanhempi selittää miten voi käydä lenkillä lapsen ollessa futistreeneissä. Tuotahan se juuri tarkoittaa, että ei ole mahdollisuutta omaan aikaan sidottuun harrastukseen. Kun kerrot lapsesi futistreenien määrän viidellä, aletaan olla meidän perheemme tilanteessa.

Miksei puoliso voi kärrätä niitä lapsia harrastuksiin jolloin sinä pääset harrastukseesi tai yläkoululainen mennä pianotunnille ihan itse?

Koska minun pitää saada uhriutua vauvapalstalla. Lapsi ovat kaiken lisäksi kehitysvammaisia eivätkä pärjää sekuntiakaan ilman minua. Paitsi kun uhriudun vauvapalstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

143: Sielläpä taas kaikkitietävä yhden 12-vuotiaan vanhempi selittää miten voi käydä lenkillä lapsen ollessa futistreeneissä. Tuotahan se juuri tarkoittaa, että ei ole mahdollisuutta omaan aikaan sidottuun harrastukseen. Kun kerrot lapsesi futistreenien määrän viidellä, aletaan olla meidän perheemme tilanteessa.

MINÄ käyn. En sanonut, että sinun pitää käydä. Sinä voit olla sen ajan vaikka kiukuttelemassa av-palstalla, kuten nytkin olet. Ei näytä lapset kovin paljon aikaa vievän, kun ehdit ulista täällä näin hanakasti. Liekö niitä lapsia ollenkaan, kun kuulostat itse 12-vuotiaalta pennulta, joka ei osaa edes erottaa milloin puhutaan hänestä ja milloin joku toinen kertoo omia kokemuksiaan. Uutinen sinulle: elämä on tasan niin vaikeaa kuin siitä itse tekee. Hauskaa päivää sinulle itkupotkuraivareidesi keskelle!

Ohhoh, sullahan on hermo kireällä! No kivaa jatkoa ja rentouttavia harrastuksia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei kirjoittanut, että ehjä perhe olisi lapsille aina paras. Hän kirjoitti, että ehjä perhe on lapsille paras, mikä on yleisellä tasolla totta.

Erikseen ovat sitten sellaiset tapaukset, joissa ero on välttämätön. Mutta niissäkään ero ei ratkaise alkuperäisiä ongelmia. Jos vanhempi on lyönyt lastaan ennen eroa ja saa lähivanhemmuuden, ei tilanne taatusti parane lapsen näkökulmasta.

Ehjä perhe on lapsille paras ei jätä vaihtoehtoa sille, ettei se olisikaan paras. Se on ehdoton lause, joka tarkoitta samaa kuin ehjä perhe on aina paras. Olisit kirjoittanut "ehjä perhe on monissa tapauksissa paras" tms. jos et tarkoittanut kaikkia perheitä. Turhaan sinä jälkikäteen selittelet. 

Tai sitten ap ajattelee, että ehjä perhe on näille lapsille paras, koska vanhemmilla ei ole sen vakavampia ongel

Jos toinen miettii vakavasti eroa, niin kyllä siinä perheessä on isompiakin ongelmia. Se, että toinen osapuoli on niin tyytymätön suhteeseen että haluaa erota on jo itsessään aivan helkkarin iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

143: Sielläpä taas kaikkitietävä yhden 12-vuotiaan vanhempi selittää miten voi käydä lenkillä lapsen ollessa futistreeneissä. Tuotahan se juuri tarkoittaa, että ei ole mahdollisuutta omaan aikaan sidottuun harrastukseen. Kun kerrot lapsesi futistreenien määrän viidellä, aletaan olla meidän perheemme tilanteessa.

Miksei puoliso voi kärrätä niitä lapsia harrastuksiin jolloin sinä pääset harrastukseesi tai yläkoululainen mennä pianotunnille ihan itse?

Koska minun pitää saada uhriutua vauvapalstalla. Lapsi ovat kaiken lisäksi kehitysvammaisia eivätkä pärjää sekuntiakaan ilman minua. Paitsi kun uhriudun vauvapalstalla. 

Ahaa, trolli näyttikin ottaneen paikkani. Ilmeisesti ei minua enää tarvita. T. Aiempi.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä parisuhdetta ei voi "hoitaa" vaimon vapaa-ajalla? Eihän vuorotyö tarkoita, että töissä ollaan 24/7? Yleensä siinäkin on ihan normaali noin 40h viikkotuntimäärä. Siinä jää aika monta tuntia aikaa hoitaa parisuhdetta ja perhettäkin, jos mies vaan malttaa hoitaa oman osuutensa. 

Jos mies on töissä, niin miten vaimo yksin hoitaa parisuhdetta? 

Ap puhui miniän vuorotyöstä, ei sanonut missään, että miniä tekee vain ilta- ja/tai yövuoroja. Joten yhteistä aikaa on silloin, kun miniä on päivävuorossa. Viikonloppuisin myös päivällä tai illalla, jos miniä menee ilta- tai yövuoroon. 

Mutta ilmeisesti lisäksi molemmille on tärkeää saada paljon omaa aikaa. Kyllä tuo vain on hankala yhdis

Totta. Ap ei tainnut kertoa, kumpi - poikansa vai miniänsä - on suhteessa ollut se, joka on hakenut läheisyyttä muualta eli ollut uskoton. Jos ap:n poika, hän olisi oikein hyvin voinut vähentää omia harrastuksiaan ja käyttää senkin ajan yhdessäoloon vaimonsa kanssa. Järjestää jotain romanttista ja pyytää äitinsä eli ap:n ottamaan lapset siksi aikaa. Vuorotyötä tekevän on yleensä aika hankalaa hankkia mitään sellaista harrastusta, joka olisi sidottu tiettyyn viikonpäivään ja kellonaikaan. 

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, mitä sitä turhaa eroamaan jos vähään aikaan ei peitto heilu. Ehtii sitä myöhemminkin hoitaa parisuhdetta, aika pieni aika kuitenkin tuo lapsuus.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä parisuhdetta ei voi "hoitaa" vaimon vapaa-ajalla? Eihän vuorotyö tarkoita, että töissä ollaan 24/7? Yleensä siinäkin on ihan normaali noin 40h viikkotuntimäärä. Siinä jää aika monta tuntia aikaa hoitaa parisuhdetta ja perhettäkin, jos mies vaan malttaa hoitaa oman osuutensa. 

Jos mies on töissä, niin miten vaimo yksin hoitaa parisuhdetta? 

Ap puhui miniän vuorotyöstä, ei sanonut missään, että miniä tekee vain ilta- ja/tai yövuoroja. Joten yhteistä aikaa on silloin, kun miniä on päivävuorossa. Viikonloppuisin myös päivällä tai illalla, jos miniä menee ilta- tai yövuoroon. 

Mutta ilmeisesti lisäksi molemmille on tärkeää saada

Ja jos meidän kulttuurista poistettaisiin sano uskoton ja lopetettaisiin toisen omistaminen eroja tulisi vähemmän. Näin se vain on. 

10 v exän kanssa, josta puolet herra istui tietokoneen ääressä pelaamassa iltaisin lasten nukkuessa. 5 vuotta katselin yksin Netflixiä sohvalla. Kysyin monta kertaa, että pitäisikö tehdä asioille jotain ja että olen yksinäinen. Aloitin harrastuksen, koska en jaksanut olla kokoajan yksin kotona enkä halua pelata pelejä. Exä myös teki 1-6 kk työputkia, jolloin herraa ei paljoa kotona näkynyt. Riitamme liittyivät kodinhoitoon, lapsiin ja rahaan. En enää jaksanut, kun mietin että kun lapset muuttavat kotoa en halua itsekkään enää sen jälkeen exän kanssa istua yksinäisenä kotona. Yritin paljon, suunnittelin toimintaa ja retkiä koko perheellemme, minä olin ainoa, jonka ansiosta sain perheen ulkomaanreissuille, joita exä vastusti. Loppuvaiheessa puhuin että pitäisi päästä yhteiselle lomalle nauttimaan toistemme seurasta, ei kiinnostanut häntä. 2 vuotta puhuin että en ole onnellinen. 

 

Niin mitä mieltä siitä, että tuhlasin 10 vuotta elämästäni yrittämiseen? Hmm. Minuahan se vaan verotti. Olkaa onnellisia, jos ette samaan joudu. Olisi pitänyt varmaan erota jo aiemmin, mutta klassisesti ajattelin niitä lapsia.. sekin taisi olla virhe. Anyway, onnea kaikille ja koskaan ei tiedä mitä se elämä eteen heittää. 

 

Sukulaisen täydellisen perheen aviomies lähti 13 vuotta nuoremman kollegan matkaan ja yllätti kaikki. Heillä oli unelmasuhde ja hyvinvoivat lapset ja asunto arvoalueella, unelmalomat ja hyvinvoiva onnellinen vaimo. Kukaan ei olisi sitä arvannut. Myös joku voi sairastua. Sitä se elämä kuulkaas on.

Juuri näin, reipas ja viisas lammas. Ihminen on vain mukavuudenhaluinen olento, ja siinä vaiheessa lapsiperhearkea kun toisen naama ei enää herätä riemunkiljahduksia, alkaa todella helposti tuntua että rentoutuu paljon paremmin tekemällä vaikka kaveriporukan viikonloppureissun kuin lähtemällä sen puolison kanssa hotelliin, missä saattaa ensimmäisenä edessä olla ilmaa puhdistava tappelu.

Jos ap haluaa jotenkin asiaan sekaantua, niin hän voisi tuoda julki, että hänen lastenhoitoapunsa on korvamerkitty puolisoiden yhteiseen aikaan. Toisaalta jos erosuunnitelmat ovat jo niin pitkällä että miehen äidillekin on kerrottu, on ehkä vain parasta olla perheen tukena kaikin tavoin.

Ei missään tapauksessa ole oikein lähteä hakemaan läheisyyttä muualta, ei miehen eikä vaimon. Se on pettämistä ja väärin. Kuinka paljon tuollaiset ihmiset tekevät pahaa paitsi puolisoaan, myös lapsiaan kohtaan. 

Mä sanoisin että ei se eron pohtiminen parisuhteessa automaattisesti ole mikään iso ongelma. Se useinkin pysäyttäää miettimään mitkä asiat itselle on ne tärkeimmät. Onko tärkeintä se että pysytään yhdessä vai onko omat harrastukset tärkeämpiä? Voinko minä joustaa jostakin jos yhdessä pysyminen on se tärkein asia? Pitääkö joustaa jos se on toissijaista?

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, mitä sitä turhaa eroamaan jos vähään aikaan ei peitto heilu. Ehtii sitä myöhemminkin hoitaa parisuhdetta, aika pieni aika kuitenkin tuo lapsuus.

Mä sanoisin että mikään ei kyllä takaa että se kipinä syttyisi myöhemminkään. Usein käy sen sijaan päinvastoin että se kipinä katoaa lopunkin kun ei ole enää niihin lapsiin liittyviä asioitakaan keskusteltavana. Molemmat harrastaa entistä enemmän niitä asioita mitkä on kiinnostaneet siihenkin saakka.

"Ja jos meidän kulttuurista poistettaisiin sano uskoton ja lopetettaisiin toisen omistaminen eroja tulisi vähemmän. Näin se vain on."

Höpö höpö se mikään kulttuurikysymys on. Mustasukkaisuus on luonnollinen ja universaali vietti. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat avoimen suhteen sijaan sopia yksinoikeudesta, ja aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät tätä sopimusta halua noudattaa. Useimmiten siksi, ettei myös se vieraissa laukkaava osapuoli tuntee mustasukkaisuutta ja haluaa uskollisen kumppanin. Se on sisäänrakennettu meihin.

Eikä se avoin suhdekaan suojele mustasukkaisuusdraamoilta ja eroilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, mitä sitä turhaa eroamaan jos vähään aikaan ei peitto heilu. Ehtii sitä myöhemminkin hoitaa parisuhdetta, aika pieni aika kuitenkin tuo lapsuus.

Mä sanoisin että mikään ei kyllä takaa että se kipinä syttyisi myöhemminkään. Usein käy sen sijaan päinvastoin että se kipinä katoaa lopunkin kun ei ole enää niihin lapsiin liittyviä asioitakaan keskusteltavana. Molemmat harrastaa entistä enemmän niitä asioita mitkä on kiinnostaneet siihenkin saakka.

Niin, tai voi käydä toisinkin. Mun vanhempani rakastuivat uudelleen toisiinsa lasten muutettua kotoa, vaikka aikoivat erota. On se vaan ihanaa, aikuisten lastenkin näkökulmasta, jos noin hyvin käy.

Perhe-elämä on nykyään pelkkää selviytymistaistelua.  Mikään normaali ei riitä missään asiassa. 

En ihmettele ettei porukka jaksa edes toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, mitä sitä turhaa eroamaan jos vähään aikaan ei peitto heilu. Ehtii sitä myöhemminkin hoitaa parisuhdetta, aika pieni aika kuitenkin tuo lapsuus.

Mä sanoisin että mikään ei kyllä takaa että se kipinä syttyisi myöhemminkään. Usein käy sen sijaan päinvastoin että se kipinä katoaa lopunkin kun ei ole enää niihin lapsiin liittyviä asioitakaan keskusteltavana. Molemmat harrastaa entistä enemmän niitä asioita mitkä on kiinnostaneet siihenkin saakka.

Niin, tai voi käydä toisinkin. Mun vanhempani rakastuivat uudelleen toisiinsa lasten muutettua kotoa, vaikka aikoivat erota. On se vaan ihanaa, aikuisten lastenkin näkökulmasta, jos noin hyvin käy.

Onko eroaminen aina kiinni siitä rakastamisesta? Mielestäni ei. Enemmän on merkitystä sillä miten se yhteinen arki sujuu ja miten molemmat hyväksyy ne asiat jotka toiselle on tärkeitä. Jos toinen ei hyväksy esimerkiksi mun vuorotyötä niin ei se oikein lisää parisuhteen kestävyyttä vaikka kuinka rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole pieniä ikuisesti, mitä sitä turhaa eroamaan jos vähään aikaan ei peitto heilu. Ehtii sitä myöhemminkin hoitaa parisuhdetta, aika pieni aika kuitenkin tuo lapsuus.

Mä sanoisin että mikään ei kyllä takaa että se kipinä syttyisi myöhemminkään. Usein käy sen sijaan päinvastoin että se kipinä katoaa lopunkin kun ei ole enää niihin lapsiin liittyviä asioitakaan keskusteltavana. Molemmat harrastaa entistä enemmän niitä asioita mitkä on kiinnostaneet siihenkin saakka.

Niin, tai voi käydä toisinkin. Mun vanhempani rakastuivat uudelleen toisiinsa lasten muutettua kotoa, vaikka aikoivat erota. On se vaan ihanaa, aikuisten lastenkin näkökulmasta, jos noin hyvin käy.

Onko eroaminen aina kiinni siitä rakastamisesta? M

Kyllä ihminen rakastuneena on valmis kaikenlaisiin myönnytyksiin. Toki rakastuminen aina päättyy jossain vaiheessa, ja silloin pitäisi olla järjestänyt asiansa ja välinsä niin että voi olla tyytyväinen yhteiseen elämään. Mutta se tyytymättömyyskin voi kääntyä tyytyväisyydeksi, jos rakastuu puolisoon uudelleen, ja sillä kierroksella ehkä on mahdollisuus tehdä jotain toisin.

No jos rakastuneena ollaan valmiita myönnytyksiin jotka ovat itselle vastenmielisiä ei se perhe-elämä mikään onnela ole kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa, on se syy. Helpottaa, kun toinen on lasten kanssa puolet ajasta ja saa omaa aikaa. Se on se syy. Ei ole aikaa tehdä kahdestaan mitään kivaa. Lapsia ei kannata tehdä, jos tätä ei sisäistä tai ole oikeesti hyviä tukiverkkoja, jotka niitä lapsia hoitaa välillä

Romanttinen parisuhde hyvällä seksielämällä vai lapsiperhe-elämä? Voit valita vain toisen

Onneksi on keksitty viikko-viikko.

Silti voit valita vain toisen per viikko. Toinen viikko lapsiperhepaskaelämää ja toinen viikko romanttista parisuhdetta.