Mitä ajattelet ihmisistä, jotka eroavat kun eivät ole hoitaneet parisuhdettaan ja lapset ovat pieniä?
Onko mielestäsi ok lähteä hakemaan läheisyyttä muualta ja rikkoa lasten koti?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Miniälle voi jaksamisen kannalta sopia iltavuorot paremmin. Kaikki eivät ole aamuihmisiä. Jollei poika tässä asiassa voi joustaa ja hyväksyä tätä, huonompi homma. Poika vielä mielii rakentavansa uraa ollen silloin enenevästi poissa arjesta. Tahtoo myös lähteä aika ajoin viikoksi Lappiin, mikä sekin aika kohtuutonta, kun perheessä kaksi pientä lasta.
Eipä tuosta taida sopua tulla niin on vanhemmilla erilaiset näkemykset. Vuorovanhemmuus ratkaisee nämä ongelmat: Vapaa viikoilla miniä voi olla iltavuoroissa ja hoitaa itseään ja kuntoaan, mikä tärkeää vuorotyössä jaksamisen kannalta. Poika voi vapaa viikoillaan edistää uraa ja mennä Lappiin. Lapsi viikoilla miniä voi olla aamuvuoroissa tai jos vuoropäiväkoti illatkin onnistunevat. Poika hoitaa lapsiviikoillaan töitten jälkeen lapset ja Ap auttanee kuten nytkin.
Problem solved.
Vuorovanhemmuus rulettaa.
Ei taida mikään asiantuntija suositella yksivuotiaalle vuoroviikkovanhemmuutta. Mutta toisaalta jos vanhemmat näin päättävät, niin eihän sitä voi kukaan estääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päiväkoti voi painostaa työasioissa eikä päivätyöhön noin vain mennä. Vuoropäiväkoti on sillon ratkaisu. Vuoropäiväkotiin pitää työvuorot ilmoittaa etukäteen.
Mutta vuoropäiväkotiin taas ei lapsia voi viedä heti aamusta, jos on itse iltavuorossa. Eli miniän oma aika tässä vähenee.
Ja tavalliseen päiväkotiin lapset pitää viedä päiväkodin ohjelman mukaan. Esimerkiksi omien lasten päiväkodissa lasten tulee olla siellä klo 9, jotta pääsevät mukaan ohjelmaan. Retket, askartelut yms alkaa silloin. Myös ruokailu- ja lepohetket ovat rauhoitettu. Ei sinne tuoda lapsia vaikkapa klo 13 kun muut ovat lepäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päiväkoti voi painostaa työasioissa eikä päivätyöhön noin vain mennä. Vuoropäiväkoti on sillon ratkaisu. Vuoropäiväkotiin pitää työvuorot ilmoittaa etukäteen.
Mutta vuoropäiväkotiin taas ei lapsia voi viedä heti aamusta, jos on itse iltavuorossa. Eli miniän oma aika tässä vähenee.
Ja tavalliseen päiväkotiin lapset pitää viedä päiväkodin ohjelman mukaan. Esimerkiksi omien lasten päiväkodissa lasten tulee olla siellä klo 9, jotta pääsevät mukaan ohjelmaan. Retket, askartelut yms alkaa silloin. Myös ruokailu- ja lepohetket ovat rauhoitettu. Ei sinne tuoda lapsia vaikkapa klo 13 kun muut ovat lepäämässä.
Aika vähissä tuo yksivuotiaiden ohjelma taitaa olla, korkeintaan ottavat ylimääräiset tirsat muiden ulkoillessa.
Parempi erota kun väkisin olla huonossa parisuhteessa ja sopia lasten huolto asiallisesti.
Omassa perhepiirissä oli myös yksivuotiaan vuorovanhemmuus. Nyt jo isompi. Ihan hyvin on mennyt. Paljon paremmin kuin paskassa parisuhteessa.
Koska myös äitien pitää nykyisin ansaita rahaa ja kerryttää eläkkeensä, vuorovanhemmuus on nykyaikaa. Siinä ei toinen vanhempi voi luistaa niinkään vastuistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja harrastuksia pojalla on ja yritetään auttaa. Meillä on toki myös muut lapsenlapset, joten olen itsekin jo vähän väsynyt. Siksi kysyin täällä ajatuksia aiheesta. Pelkään että eroavat vuoden sisällä tätä menoa ja sitten se vasta raskasta onkin. Mutta joutuu miniäkin sitten miettimään omat menonsa ja häntä en auta enää. Lapset säälittävät valtavasti. ap
Omat menonsa? Työnsä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä ei ymmärretä?
Miniä ei ole lasten kanssa niin paljon kuin kuuluisi pienten lasten äidin olla. Ottaa aamuisin omaa aikaa, arkivapaat vie lapset hoitoon. Minä mahdollistan pojalleni vapaata ottamalla pojat meille tai leikkipuistoon. Viikonloppuna otamme myös, mutta eivät tee yhdessä mitään, koska molemmilla silloin enemmän halua tehdä omia juttujaan. Miniä myös usein viikonloppuna töissä, omasta halustaan. ap
Sinä mahdollistat pojalle vapaata ja näin ollen myös miniä tekee samoin, mutta vapaapäivinä? Eli eikö ole aika 50/50? Vai kuuluuko miehellä olla enemmän omaa aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Poikani ei ole pettänyt miniääni ja olen onnellinen, että pystyy kanssani keskustelemaan. Ja ovat keskustelleet yhdessäkin.
Molemmat ovat vain niin hirveän ITSEKKÄITÄ, että eivät kykene omista menoistaan joustamaan ja saamaan perhe-elämää rauhalliseksi lapsille.
Kuka 1-vuotiaan äiti haluaa olla vuorotöissä? Kuka pienten poikien isä haluaa lähteä viikoksi Lappiin kesälomalla? ap
Minä haluan olla vuorotöissä. Why not? Ei mitään ongelmaa. Arkivapaita, aamupäivän vapaita, ennen yövuoroa vapaata jne., jolloin pystyn olemaan lasten kanssa (lapset kotona tai myöhemmin hoitoon). En tiedä onko se 8-16 (työmatkoineen monesti 7-17) parempi? Ei siinä paljon aikaa ole.
Mutta nuo itsekkäät lappireissut ym. täytyy tarkastella uudelleen, kun on perhe perustettu. Ei enää mennä ja tulla, kuten ennen lapsia. Toki joskus kuuluu olla omaa aikaa, mutta silloinkin asiat järjestetään lasten ja puolison kannalta parhaaksi.
Miniälle voi jaksamisen kannalta sopia iltavuorot paremmin. Kaikki eivät ole aamuihmisiä. Jollei poika tässä asiassa voi joustaa ja hyväksyä tätä, huonompi homma. Poika vielä mielii rakentavansa uraa ollen silloin enenevästi poissa arjesta. Tahtoo myös lähteä aika ajoin viikoksi Lappiin, mikä sekin aika kohtuutonta, kun perheessä kaksi pientä lasta.
Eipä tuosta taida sopua tulla niin on vanhemmilla erilaiset näkemykset. Vuorovanhemmuus ratkaisee nämä ongelmat: Vapaa viikoilla miniä voi olla iltavuoroissa ja hoitaa itseään ja kuntoaan, mikä tärkeää vuorotyössä jaksamisen kannalta. Poika voi vapaa viikoillaan edistää uraa ja mennä Lappiin. Lapsi viikoilla miniä voi olla aamuvuoroissa tai jos vuoropäiväkoti illatkin onnistunevat. Poika hoitaa lapsiviikoillaan töitten jälkeen lapset ja Ap auttanee kuten nytkin.
Problem solved.
Vuorovanhemmuus rulettaa.