Mies syö paljon enemmän kuin minä, miten ruokalaskut?
Itse jos teen ison makaronilaatikon, jossa on vaikka kilo jauhelihaa, syön siitä noin 7-8 kertaa eli se riittää noin kolmeksi, neljäksi päiväksi.
Mies syö yhdestä makaronilaatikosta ehkä kaksi tai hyvässä lykyssä kolme kertaa. Eli syö yli puolet enemmän kuin minä.
Jugurttia ottaa varmaan 4dl kulhoon, leikkeleitä menee vinot pinot ja kaikki mehut menee sun muut.
Eilen olin tehnyt muussia, missä oli varmaan 20 perunaa ja kilon lohi. Kalasta meni 750g hänen suuhunsa ja muussia myös. Illalla teki itsellensä eväät, otti muussin loput, paistoi 400g jauhelihan, otti itse noin 300g koko jauhelihasta muussin päälle ja itselleni jäi ehkä 100g ja ei mitään muussia.
Ei siinä, syököön. Emme asu yhdessä, mutta olemme muuttamassa. Ruokalaskuni on tällä hetkellä omassa taloudessani noin 300 euroa.
Miehelläni menee ruokaan noin 600-700 euroa.
Eli kaiken järjen mukaan oma ruokatalous tulee suurenemaan ja mieheni pienenemään, jos käymme yhtä paljon kaupassa. Vai miten ihmeessä sen tekisi, että mun ei tarvi alkaa maksella miehen ruokia ihan hirveästi.
Ruuan riittävyydellä olen päättänyt sen, että teen vaan ihan törkeästi ruokaa, otan siitä itselleni moneen ateriakippoon ruokaa, laitan lapun, että ne on omia ruokiani ja loput saa mies syödä.
Omissa talouksissa olen huomannut, että itse teen harvemmin ruokaa ja mies tekee joka päivä ruuan, koska tosiaan syö niin paljon.
Kommentit (169)
Sellaisia se naiset olette, että valitatte kaikesta mitä mies tekee ja nalkutatte koko ajan kaikesta. Sitten jos mies joskus tempaisee naista nyrkillä, niin se on muka väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi syistä, miksi miehet haluavat aina muuttaa yhteen. Heillä kulut ja kotitöiden määrä ihmeellisesti pienenevät silloin, kun maksattavat ruokansa ja teettävät työt naisella.
Olet tutkitusti väärässä. Naisen kanssa asuvat miehet käyttävät kotitöihin enemmän aikaa kuin yksin asuvat miehet. Lähde: Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus
Koskeeko tuo ihan jokaista parisuhteessa olevaa miestä
Jos ensin väitetään, että miehet haluavat aina muuttaa naisen kanssa yhteen teettääksern kotityöt naisilla, ja sitten informoidaan, että tutkimukset kertovat toista, on turha enää alkaa vinkua "mUtTa kOsKeEkO tUo iHaN jOkAiStA mIeStÄ??"
Tuossa tutkimuksessa ei vissiin kerrottu, että miehet tekevät yhtä paljon kotitöitä kuin kumppaninsa. Jos tekevät vähemmän kuin nainen, niin edelleen teetättävät hommat naisilla. Huolimatta siitä, että tekevät enemmän kuin yksin asuessaan. Nukkuvat jossain kusisissa lakanoissa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi syistä, miksi miehet haluavat aina muuttaa yhteen. Heillä kulut ja kotitöiden määrä ihmeellisesti pienenevät silloin, kun maksattavat ruokansa ja teettävät työt naisella.
Olet tutkitusti väärässä. Naisen kanssa asuvat miehet käyttävät kotitöihin enemmän aikaa kuin yksin asuvat miehet. Lähde: Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus
Mutta käyttävätkö yhtä paljon kuin naiset? Se on se pointti. Mitä järkeä verrata siihen miehen omaan tekemiseen.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tietenkin verrataan sinkkumiehiin. Väite oli, että miehen työmäärä pienenee ja hän teettää työt naisilla, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Naiset myös käyttävät enemmän aikaa, selittävä tekijä tässä on tietenkin lapset.
Mies on luonnostaan itsekäs. Siksi huono kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kannata ehkä sentilleen laskea, mutta tehkää niin että mies hoitaa enimmät ruokaostokset. Mies voisi myös laittaa nykyistä enemmän ruokaa, jos hän kerran syö siitä suurimman osan ja ruokaa saa olla koko ajan laittamassa. Ihan vaan huomaavaisuutta toista kohtaan.
Sopikaa tosiaan, että mies ottaa päävastuun ruuasta, käy kaupassa ja tekee. Maksat sitten jostain muusta laskusta hieman enemmän.
Voi sentään. Se ongelma on tässä tapauksessa myös siinä, että se mies ajattelee vain omaa napaansa. Ap:n napaa ei ajattele se mies ollenkaan.
Mun puoliso kyllä huolehtii siitä, että ruokaa jää myös minulle. Ja jos jää vaikka yksi annos ylimääräistä, ja se pannaan jääkaappiin, niin kyllä puoliso kysyy minulta, haluanko minä sen syödä vai syökö hän sen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi syistä, miksi miehet haluavat aina muuttaa yhteen. Heillä kulut ja kotitöiden määrä ihmeellisesti pienenevät silloin, kun maksattavat ruokansa ja teettävät työt naisella.
Olet tutkitusti väärässä. Naisen kanssa asuvat miehet käyttävät kotitöihin enemmän aikaa kuin yksin asuvat miehet. Lähde: Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus
Mutta käyttävätkö yhtä paljon kuin naiset? Se on se pointti. Mitä järkeä verrata siihen miehen omaan tekemiseen.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tietenkin verrataan sinkkumiehiin. Väite oli, että miehen työmäärä pienenee ja hän teettää työt naisilla, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Naiset myös käyttävät enemmän aikaa, selittävä tekijä tässä on tietenkin
Kotityöt on yhteinen vastuu ja kokonaisuus ja miehet tekevät siitä vähemmän kuin oman osuutensa eli siipeilevät. Vain sillä on väliä.
"Kotityöt on yhteinen vastuu ja kokonaisuus ja miehet tekevät siitä vähemmän kuin oman osuutensa eli siipeilevät. Vain sillä on väliä."
Ihan väärin. Miksi naisella olisi oikeus määrittää kodin siisteystaso? Jos miehelle riittää imurointi kerran viikossa ja nainen haluaa imuroida joka toinen päivä, niin miten tämä on siipeilyä miehen osalta?
Minuakin häiritsee tuo miehen itsekkyys ja sen takia en muuttaisi yhteen.
Tässä on yhteistä elämää takana 15vuotta miehen kanssa, joka syö paljon enemmän kuin minä. Yleensä lähes kaikki miehet syö enemmän kun naiset. Oma mieheni tekee ruumiillisesti raskasta työtä, joten kulutus on myös sen mukaista.
Nyt tässä perheessä on lisäksi 2 poikaa 10v ja 12v. Ruokaa tehdään isot määrät kerralla ja ne menee samana päivänä.
Ihan alkuaikoina avattiin yhteinen tili, johon molemmat laittaa joka kuukausi palkastaan 80% ja sinne menee myös s-bonukset, niitäkin kertyy vuodessa kiva summa. Tältä tililtä maksetaan aivan kaikki meidän perheet menot. Se 20% mikä jää omille tileillemme on ns.henkilökohtaista rahaa. Tämä on toiminut niin hyvin, ettei ole tarvinnut rahasta koskaan riidellä.
Variaatioita löytyy:
- tulojen mukaan
- kassajonossa jo voitte tehä omat laskut, turha hävetä
- ostat ruokaa kaupasta ja teet ruokaa sen määrän, jos puolisolle tulee nälkä hän kyllä itse metsästää ja hankkii ruoat. Esim. käy ostamassa itse loppuruoat. Käyt alkuviikosta kaupassa ja hän loppuviikosta.
-makuerot: toinen ostaa laadukasta ja toinen ei. Säästöä tulee näinkin.
-voit myös kertoa ihan suoraan että sinulla on budjetti, ennen kuin lähdette kauppaan.
itse olen köyhä ja puoliso varakas: jos menemme perhekauppaan, hän lataa kärryihin kaikenlaista, puoliksi kun menee niin minulle tulee tuplalasku normaaliin verrattuna. Käyn siksi mieluummin yksin kaupassa ja kuuntelen valitusta taasko kanaa.
Ruoan hinnan nousu aiheuttaa jo kohta avioeroja.
Jos te muutatte yhteen, niin sun kannattaisi sopia etukäteen se, että sinä ostat kuukaudessa ruokaa 300 eurolla ja mies ostaa loput. Tai sitten niin, että jompi kumpi tekee ruokaostokset, ja antaa sen oman kulutuksen mukaan toiselle rahaa.
Siis jos mies tekee ruokaostokset, niin annat hänelle 300 euroa, joka sulla menee ruokaan. Jos sinä teet ruokaostokset, niin mies antaa sinulle sen 600-700 euroa, joka hänellä menee ruokaan kuukaudessa.
Vähän ohi aiheen mutta miten isoon vuokaan teet makaronilaatikon, jossa on kilo jauhelihaa?
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia se naiset olette, että valitatte kaikesta mitä mies tekee ja nalkutatte koko ajan kaikesta. Sitten jos mies joskus tempaisee naista nyrkillä, niin se on muka väkivaltaa.
Sama kai se on toisinpäin. En ymmärrä, miksi miehen siistiin työautoon ei voi muka ottaa bernhardilaisiamme kuralenkiltä takapenkille, valittaa tallivaatteitteni karvaavan ja sotkevan penkit, roskat pitäisi muka laittaa roskikseen ja hampparista voi tulla tahroja...
Juupa juu. Siivotkoon autoa vähän enemmän ja olkoot hiljaa. Jos joskus naisena vetäisisin nyrkillä, kun vinkuu, niin olisi muka väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat olla mun puolesta siellä omassa ruokataloudessa ilman mua T. yks mies joka syö...
No meillä on mies, joka syö. Hän ei laita ruokaa, ei siivoa jälkiään, mutta kaksi asiaa vaadin. Jos ei kunnioita ruokaani ja siivoustani ja maksa mukisematta sapuskoitaan itse kaupassa osittain käyden, niin palvelu loppuu siihen.
Muuten teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää. Alkuun veti kaksinkäsin kaiken, mitä tein. Kaikki oli syötävä, vaikka kuinka oli paha olo. Lopulta tottui, että tekemäni ruoka ei lopu. Nykyään annokset jo järkeviä, siis miehen mittoihin suhteutettuna. Ja kyllä, teen ruokaa paljon, mutta itselleni nyt on se ja sama, teenkö kerralla ämpärillisen vai mukillisen.
Meillä syödään paljon perunaa, kasviksia, kalaa ja lihaakin menee. Kuitenkin pääpaino aina kahdella ensimmäisellä. Miehelle maistuu kaikki ruoka, mitä teen.
Eli pikkuvinkki
Mäkin hoidan meillä ruokahuollon, mutta en sentään pelkällä kiitoksella ja kohteliaisuudella, jotka meillä ovat ihan peruspalikoita puolison kohtelussa. Mies hoitaa siivouksen kokonaan ja osansa muista hommista. Työt on jaettu sektoreittain osaamisen ja mielenkiinnon mukaan ja kulut sektoreittain suhteessa tuloihin, niin että molemmille jää omaa rahaa. Ollaan onnistuttu ilman yhteistä tiliäkin, mutta nämä ovat tosiaan vahvasti arvokysymyksiä. Yhdessä nyt 20 v.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen ruokatili, jonne kumpikin laittaa oman summansa. Miten voi olla näin, että tälläkin palstalla moni hyväksyy hiljaa sen, että toinen syö valtavasti enemmän ja maksaa vähemmän? Näin moni mies elää ihan tietoisesti vaimonsa siivellä?
No vaikkapa siten, että ajatellaan parisuhteessa että ollaan samassa veneessä ja rahat on vähänniinkuin yhteisiä, vaikka molemmilla omat tilit olisikin. Vaatii varmasti myös suunnilleen samanlaiset kulutustottumukset. Ei varmasti toimi sellaisille, joilla eurot polttaa tilillä ja kaikki pitää olla tuhlattuna vähintään viikkoa ennen palkkapäivää.
En mä ainakaan alkanut nykyiseltä vaimoltani periä mitään vuokraa tai muutakaan silloin kun muutettiin yhteen. Molemmat maksaa kaupassa ostoksia, vaimo toki useammin kun mä maksan asumisen ja siihen liittyvät kulut kokonaan. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskemaan, että kumpi nyt on maksanut mitäkin ja kuinka paljon. Jos jommalla kummalla alkaa käyttötili tyhjenemään, niin sitten sanotaan, että mulla on enää niin ja niin vähän rahaa, voiksää maksaa tän ja sitten se maksetaan sen tililtä, kummalla on enemmän rahaa. Säästötileille ei ole vielä ollut tarvetta mennä, kun aina on ollut jommalla kummalla rahaa.
Ollaan toki suunniteltu yhteistä taloustiliä, mutta niin vähän kumpaakin kiinnostaa, ettei ole vielä saatu aikaan.
En mä tietenkään tuomitse, mikäli muut ajattelee asiasta eri tavalla ja nämähän ovat jokaisen pariskunnan keskenään sovittavia asioita, joihin ei oikeastaan muilla ole mitään sanottavaa. Ja toisista poikkeavilla kulutustottumuksilla on varmaankin pakko sopia rajat tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei taida olla vain ruokaongelma, vasn kyse on myös siitä, että mies on itsekäs ja ahne. Ei lupaa hyvää millään yhteiselämän saralla.
Ai että mies ihan kiusallaan syö paljon, ei suinkaan sen takia, että kuluttaa paljon? Vähän rajaa jo tuohon miesvihaan.
Meillä sama homma kuin ap:llä. Maksan puolet kaupassa käynneistä. Mutta toisaalta meillä auto on miehen ja hän hoitaa kaikki sen kulut (bensoja maksan jos pitää tankata mut muuta en), ihan yhtä lailla mun käytössä. Ja mä kyllä ostan henkkoht asioita myös ruokakaupasta jonkin verran. Samaa perhettä ollaan, ei tarvi mennä aina kaikki tasan. Tienataan saman verran ja tehdään yhdessä kotityöt.
Olen asunut samanlaisen miehen kanssa joka söi ihan älyttömästi. Tienasi monta kertaa enemmän kuin minä. Kaupassa kun käytiin niin kun hän maksoi, niin ostettiin aina sitä halvinta mahdollista ja kun minä maksoin, niin eipä säästelty. Aloin saada tarpeeksi kun alkoi vielä valittamaan että ruokaan menee niin paljon rahaa. No kyllä sitä menikin kun saattoi yhdellä kertaa vedellä kolme broilerinkoipea siinä missä minä söin yhden. Jos käytiin meillä kotona vanhemmillani kylässä, niin otti ruokaa monta kertaa lisää. Kyllä ruokakulut pieneni ja muukin kun erosin. Viimeinen niitti oli kun pitkään odottamallani lomamatkallamme ei tehnyt muuta kuin istui jossain ruokalassa syömässä. Oli ilmeisesti lapsuudesta jäänyt joku ikuinen nälkä päälle, kun sen miehen kotona oli hyvin suppeat ruuat.
Yhteinen ruokatili, jonne kumpikin laittaa oman summansa. Miten voi olla näin, että tälläkin palstalla moni hyväksyy hiljaa sen, että toinen syö valtavasti enemmän ja maksaa vähemmän? Näin moni mies elää ihan tietoisesti vaimonsa siivellä?