Lue keskustelun säännöt.
Mies syö paljon enemmän kuin minä, miten ruokalaskut?
13.06.2024 |
Itse jos teen ison makaronilaatikon, jossa on vaikka kilo jauhelihaa, syön siitä noin 7-8 kertaa eli se riittää noin kolmeksi, neljäksi päiväksi.
Mies syö yhdestä makaronilaatikosta ehkä kaksi tai hyvässä lykyssä kolme kertaa. Eli syö yli puolet enemmän kuin minä.
Jugurttia ottaa varmaan 4dl kulhoon, leikkeleitä menee vinot pinot ja kaikki mehut menee sun muut.
Eilen olin tehnyt muussia, missä oli varmaan 20 perunaa ja kilon lohi. Kalasta meni 750g hänen suuhunsa ja muussia myös. Illalla teki itsellensä eväät, otti muussin loput, paistoi 400g jauhelihan, otti itse noin 300g koko jauhelihasta muussin päälle ja itselleni jäi ehkä 100g ja ei mitään muussia.
Ei siinä, syököön. Emme asu yhdessä, mutta olemme muuttamassa. Ruokalaskuni on tällä hetkellä omassa taloudessani noin 300 euroa.
Miehelläni menee ruokaan noin 600-700 euroa.
Eli kaiken järjen mukaan oma ruokatalous tulee suurenemaan ja mieheni pienenemään, jos käymme yhtä paljon kaupassa. Vai miten ihmeessä sen tekisi, että mun ei tarvi alkaa maksella miehen ruokia ihan hirveästi.
Ruuan riittävyydellä olen päättänyt sen, että teen vaan ihan törkeästi ruokaa, otan siitä itselleni moneen ateriakippoon ruokaa, laitan lapun, että ne on omia ruokiani ja loput saa mies syödä.
Omissa talouksissa olen huomannut, että itse teen harvemmin ruokaa ja mies tekee joka päivä ruuan, koska tosiaan syö niin paljon.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kotityöt on yhteinen vastuu ja kokonaisuus ja miehet tekevät siitä vähemmän kuin oman osuutensa eli siipeilevät. Vain sillä on väliä."
Ihan väärin. Miksi naisella olisi oikeus määrittää kodin siisteystaso? Jos miehelle riittää imurointi kerran viikossa ja nainen haluaa imuroida joka toinen päivä, niin miten tämä on siipeilyä miehen osalta?
Täysin väärin. Siisteystaso määritellään yhdessä ja sitten vastuut jaetaan tasan.
Mikä tuossa oli "täysin väärin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin virhe mitä nainen voi elämässään tehdä on muuttaa yhteen miehen kanssa. Pidä oma asunto, missä laki suojaa kotirauhaasi sekä oma talous, vaikka vaatimatonkin sellainen
Näin kaikki ongelmasi ovat ratkaistu, eikä sinun tarvitse kuormittaa muitakaan hakkaamalla päätäsi seinään
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisin ja yleisin tapa on perustaa taloustili, johon mies laittaa palkastaan rahaa.
Tämä yksistään ei riitä. Tuon aloituksen mukaan Ap elämä koostuu siitä, että hän käy töissä, kaupassa ja sit tekee ruokaa valtavia määriä, jotka mies sit rohmuaa itselleen. Kyllä myös miehen pitää ruveta siellä kaupassa käymään ja tekemään ruokaa ja kuka tiskaa astiat tuon ruoka maratoonin jäljiltä? Kuka maksaa bensat, kun koko ajan pitää siellä kaupassa käydä?
Kehtaisitko mennä vieraaksi hänen kanssaan juhliin? Onko se niitä tyyppejä, joita saa hävetä siellä juhlissa, koska vetäsee yksin monelle tarkoitetut esim. lohet naamaansa.
Minä olin yksissä juhlissa sen tyypin kanssa, jolla oli meillä ollessaan pohjaton vatsa. Sain todellakin hävetä häntä, kun se otti katkarapuastiasta lautaselleen puolet siitä määrästä, josta oli tarkoitus muillekin vieraille riittää.
Tyypillä oli korvien välissä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on vaikeaa puhua asiasta miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta jauhelihan puputusta. Mitä jos alat syömään ravinto-opillisesti oikein, eli aterioiden pääosassa monipuolisesti kasviksia sen sijaan että vedät 8 annosta makaronilaatikkoa putkeen? Voit paremmin ja aterioihin alkaa mennä vähän enemmän rahaakin.
Hän ei tainnut kysyä neuvoa ravinto-oppiin vaan ruokakulujen jakamiseen.
Ap, meillä on vastaavanlainen tilanne niin asiallisesti juttelimme siitä ja teimme päätöksen, että hän myös laittaa kuukausittain enemmän yhteiselle tilillemme, josta ruuat ostetaan. Tuon jälkeen emme ole asiaan palanneet, koska emme laske joka hetki omaa kulutusta vaan enemmän suurinpiirtein kulutuksen mukaan.
Me emme muutenkaan käytä 50/50 kulurakennetta vaan kulutuksen mukaan olevaa, koska puoliso ottaa myös eväät töihin ja minä syön työnantajan piikkiin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun iäkäs äitini kuvitteli, että minun ruokamenot kasvaa, kun puoliso muutti asuntooni. Hän oli niitä ihmisiä, joka syötti aikuiset lapset ja lastenlapset sekä miesystävän aina, kun he oleskelivat viikonloppuisin äitini luona. Ne jotka asuivat siis hänen lähellä ja yksi roikkuikin vuositolkulla äidin helmoissa aikuinen yli 40- vuotias lapsi. Tämä tapahtui siis junttilassa. Äiti ei siis tajunnut, että puolisoni ostaa ruokansa ihan itse. Äiti ei siis ollut mielissään siitä, että asumiskuluni puolittuu, vaan vetäisi hihastaan huonon puolen esille yhteenmuutosta. Se huono puoli oli hänen mielestään se, että minulla ruokamenot kasvaa.
Sitä minä vaan mietin, että vieläkö nykyään on paljon tuollaista, että naispuoliset ostaa, valmistaa ja kustantaa ruuat miespoloisille?
Apua, tuli mieleeni yhteinen aikani exän kanssa. Meitä oli nelihenkinen perhe, jossa siis minä ja kaksi lastani sekä tämä mies. Mies söi yhtä paljon kerralla kuin mitä minä ja lapset yhteensä. Ja ei koskaan osallistunut sen tekemiseen, soitteli aina töihin, mitä syödään. Jeesus, mikä vässykkä.
Parasta kaikessa oli, kun eron myötä marisi "kylillä", miten olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni.
Mistä näitä tällaisia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, tuli mieleeni yhteinen aikani exän kanssa. Meitä oli nelihenkinen perhe, jossa siis minä ja kaksi lastani sekä tämä mies. Mies söi yhtä paljon kerralla kuin mitä minä ja lapset yhteensä. Ja ei koskaan osallistunut sen tekemiseen, soitteli aina töihin, mitä syödään. Jeesus, mikä vässykkä.
Parasta kaikessa oli, kun eron myötä marisi "kylillä", miten olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni.
Mistä näitä tällaisia tulee.
Sitä minäkin kummeksun. Mun ex ei käynyt koskaan ruokakaupassa. Hänellä oli yllättävän paljon ruokatunneilla aikaa ajella kotiin syömään. Minä vauva-aikana olin autottomana kotona, ja kävellen menin vaunujen kanssa ruokaostoksille lasten kanssa. Ruokapussit piti jättää portaiden alapäähän siksi aikaa, kun vien ensin lapset sisälle. Kerran ruokaostokset lähti varkaan matkaan sillä aikaa.
Exällä oli vieläpä sellainen paha tapa, että hän narisi siitä, jos ei ollut mieluista ruokaa valmistettu. En kai minä nyt hyvänen aika ole vastuussa hänen menyystään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vaiheessa miettisin tarkkaan yhteen muuttamista. Mieheltäsi puuttuu kyky ottaa toiset huomioon. Se on yksi tärkeimmistä piirteistä ihmissuhteissa. Kyllä minunkin mies syö enemmän kuin minä. Hän kuitenkin ottaa huomioon sen, että täytyy myös olla eväät töihin.
Meillä on myös lapsia. Mieheni näkee ruoka määrästä, että se riittää seuraavaan päivään. Ei ota evääksi, käy syömässä töissä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä syystä, että minun ei tarvitse laittaa ruokaa seuraavana päivänä.
Ne arvot!
Tämäpä tämä. Seurasin silmät pyöreenä vierestä kun kaverin mies rohmusi jonkun 4/5 päivällisruoasta, minäkin olin ruokavieraana, ja ystävä sanoi miehelle monta kertaa, että kaverin lapsi ei ollut vielä syönyt, eipä äijää kiinnostanut, rohmuti rohmuti ja mässyti mässyti.
Samoin tuo sankari käy öisin syömässä esim. lihakastikkeesta lihat, ja jättää soossit kuitenkin jääkaappiin, että seuraava saa sitten sitä pelkkää kastiketta.
En tiiä. En kyllä itse katselisi ollenkaan. Se vielä ehkä menisi, jos olisi itse laittamaansa ruokaa, mutta ei ole. Saati maksamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tottunut lapsuudenkodissaan siihen että äiti tekee ruoat, joiden ainekset vain ilmestyvät jostain. Ja että kaikki passataan eteen. Ruoan jälkeen tiskit tiskautuvat edelleen itsekseen, kun mies menee leikkimään leluillaan tai vain makaa laiskana.
Hän on tyytyväinen, jos uusi "äiti" jatkaa em. perinnettä eikä ole tyytyväinen, jos näin ei käykään. Mainitsematta jäi, että luonnollisesti hän syö kaiken tai ottaa kaikki loput evääksi, jos haluaa. Miksi ihmeessä sitten ei? Tätä "mies" ei ehkä milloinkaan tule ymmärtämään.
Mielestäni hänen kuuluisi maksaa ainakin2/3 osa tai enemmän, ja käydä myös isommilla ostoksilla. Puoliksi ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakuluista mies maksaa 2/3, nainen 1/3
Juuri näin. Yhteen muuttaessa kannattaa perustaa yhteistili josta yhteiset menot maksetaan ja kumpikin siirtää sinne rahaa kuukausittain oman keskimääräisen osuutensa verran. Sitähän ei tarvitse laskea joka kuukausi, eli jos ruokaan menee yhteensä 900 €, niin miehen osuus siitä on 600 € ja naisen 300 €. Muut menoerät kannattaa miettiä vastaavasti.
Ei kannata kuunnella lässytystä jonka mukaan reilu kulunjako tappaa romantiikan. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen - kun kulunjakoasiat on puhuttu avoimesti ja kumpikin pulittaa oman osuutensa yhteistilille säännöllisesti, ei tule rahariitoja ja voidaan keskittyä mukavampiin aiheisiin. Palkasta yli jäänyt osuus jää itselle, jolloin sillä voi ostaa itselleen sellaisia vaatteita, autoja, koruja, kampaamopalveluja tai vaikka arvo-osuuksia mitä itse haluaa ilman että asialla tar
Meillä on taloustili, johon molemmat laittaa rahaa tulojen suhteessa. Mutta ei kulujen. Todennäköisesti makselen miehen ruokia ja vessapapereita, mutta kokonaisuuden huomioonottaen omaan käyttöön jää silti enemmän rahaa, kuin mitä yksin asuessa. Aivan sama, kun yhteistä arkea tässä eletään. Jos joskus käy niin, että menee vaikka työpaikka alta, mies makselee sillon taas enemmän. Ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on pikkumaista valittaa, että toinen syö enemmän. Tehkää sellaista ruokaa, että jokainen saa syödä riittävästi. Jättäkää kalleimmat tuotteet kauppaan. Jos hän haluaa ostaa vaikka kilon lihaa, niin sanot, että sulla ei oikein olisi varaa laittaa niin paljon rahaa ruokaan.
Kuinka paljon pitää tienata, että 100-200 eur/kk muuttuu yhdentekeväksi kustannukseksi? Kaverin puolesta kysyn.
Mitä opimme tästä ketjusta: Miehet on sikoja ja te mammat täällä joilla on poikia, opettakaa pojat tekemään ruokaa ja opettakaa, että maailmassa on myös muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä opimme tästä ketjusta: Miehet on sikoja ja te mammat täällä joilla on poikia, opettakaa pojat tekemään ruokaa ja opettakaa, että maailmassa on myös muita ihmisiä.
Justiinsa samaa mieltä olen. Jostain syystä minun mieheni tajuaa sen, että taloudessa on muitakin kuin hän. Aiempi mies ei tajunnut. Aikuiset sukulaismiehet eivät ota muita huomioon saatikka tarjoa vastavuoroisesti mitään. Kerran menin ruokaostosteni kanssa käymään äidin luona, ja aloimme grillaamaan ostamiani pihvejä. Sinne paukkas ylläri pylläri minua 10 vuotta vanhempi veljeni, joka syöksyi kädet ojossa pihvien kimppuun. Ekana syömään. Ei edes kysynyt, saako ottaa, ja kenen pihvit on paistumassa. Aina vaan saa hävetä näitä im be sillejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on pikkumaista valittaa, että toinen syö enemmän. Tehkää sellaista ruokaa, että jokainen saa syödä riittävästi. Jättäkää kalleimmat tuotteet kauppaan. Jos hän haluaa ostaa vaikka kilon lihaa, niin sanot, että sulla ei oikein olisi varaa laittaa niin paljon rahaa ruokaan.
Kuinka paljon pitää tienata, että 100-200 eur/kk muuttuu yhdentekeväksi kustannukseksi? Kaverin puolesta kysyn.
Ei varmaan yhdelläkään yksineläjällä. Parisuhteessa siitä rahankäytöstä pitäisi kuitenkin keskustella, etenkin sellaisten yhteisten menojen osalta, kuten ruoka. Jos kustannuksista ei pääse yhteisymmärrykseen ja niiden jakamisesta tulee kynnyskysymys, kannattaako muutta yhteisen katon alle?
No ap, oletko keskustellut miehen kanssa? Miten suhtautui?
Täysin väärin. Siisteystaso määritellään yhdessä ja sitten vastuut jaetaan tasan.