Mä en kyllä ymmärrä joidenkin perheiden rahapolitiikkaa!

mun äiti tienas niin hyvin viime vuonna et se oli paikallislehessä 1000 parhaiten tienanneen joukossa... mun isä oli työttömänä ku sitä huvitti. niistä se oli ihan mukavaa. ei tuottas mullekaan ongelmia jos mies tekis kotitöitä ja remontois.

Kyllä meilläkin on lapset yhdessä haluttu ja yhdessä saatu. Todellakin! Silti molemmilla on yhteisen tilin lisäksi omat tilit. Ja vieläpä eri pankeissa :)! Kun olin vanhempainvapaalla kotona, niin käteen jäi silloinkin ihan kohtuullisesti, lisäksi on " ihan omia" säästöjä tallessa. Ja vaikka ne omat tilit molemmilla onkin, niin ei meillä kyllä kukaan jaksa laskea mitä toinen on maksanut ja toinen ei. Saati selitellä, jos on jotain itselleen tai lapsille ostanut. Mahdollista erotilannetta ei myöskään ole koskaan ajateltu!

Meillä on avomiehen kanssa omat tulot, omat varat ja omat tilit. Yhteen on menty vasta kolmekymppisinä, jolloin elämä on jo ehtinyt johdattaa erilaisiin varallisuusasemiin. Mies omistaa asunnon ja minä maksan asumisestani kohtuullista " vuokraa" . Menot jaetaan kutakuinkin puoliksi, esim. toinen voi todeta että minäpä maksan nyt kaupassa kun en ole vähään aikaan maksanut.



Minusta systeemimme toimii ihan hyvin ja pidän sitä omalta kannaltanikin hyvänä, koska olen aina ollut hyvin itsenäinen luonne. Jahka olen säästänyt tarpeeksi, voin ostaa asunnosta puolet, koska ei ikuinen vuokralaisuuskaan ole järkevää.



Mahdollinen ongelmatilanne voi olla edessä lähiaikoina, kun saamme lapsen. Saan kohtalaista äitiyspäivärahaa, eli pystyn edelleen maksamaan oman osuuteni omista ja lapsenkin menoista. Mutta jos jäisin ainakin pidemmäksi aikaa hoitovapaalle, niin sitten pitäisi systeemi neuvotella uusiksi. Minusta ei olisi kohtuullista, että joutuisin säästöilläni rahoittamaan yhteisesti sovittua lapsen hoitoa, joten tässä tilanteessa miehen pitäisi minun mielestäni maksaa enemmän. Ja varsinkin jos siinä tekee vielä suurimman osan kotitöistä, niin epäreiluksi menee.



Mutta kyllä nämä asiat varmasti saadaan sovittua niin, että systeemi on molemmille sekä joustava että oikeudenmukainen, enkä minä tunne itseäni siipeilijäksi.

Rahat ovat kuitenkin täysin yhteisiä, olleet aina, eikä ole merkitystä sillä, olenko itse äitiyslomalla vai töissä. (jolloin tienaan yhtä paljon kuin mieskin, noin 4500eur /kk) Nyt kun olen taas kotona vauvan ja esikoisen kanssa, kiikutan ihan rauhassa kaikki laskut miehen pöydällé maksettavaksi, eikä IKINÄ ole napissut mistään mitään vaan mukisematta maksanut, oli sitten kyse vaikka isostakin Visa-laskusta, jolla olen ostanut niin lapsille jotain kuin itselle vaatteita, meikkejä, yhteisesti ruokaa tai mitä vain. Ja näin se pitää ollakin, mutta tosiaan jos toinen ei osaa rahaa käyttää, vaan esim. ryyppäisi kaikki rahat, niin eipä silloin homma toimi. (ei tosin toimi varmaan koko perhe-elämäkään...)



Mutta tiedän useita perheitä joissa on eri rahat. Joskus hämmästelin, että esim. kahvilassa äiti saattaa maksaa omansa ja lapsen herkut, ja sitten mies maksaa omansa, mutta kai silloin kyse on esim. siitä että on uusioperhe, ja mies ei suostu maksamaan " toisen lapsen" ruokia. Järkyttävää........ Itse olen lapsuuteni elänyt uusioperheessä, jossa meitä oli 2 eri isän lasta ja sitten kolmas siskoni joka oli isäpuoleni biologinen lapsi. Kaikki ollaan kyllä aina saatu prikulleen sama kohtelu ja samat viikkorahat ollaan isäpuolelta saatu :-) Mutta on näitä kammojuttuja, kuten meidän yksi tuttu perhe, että oltiin joskus ravintolassa syömässä, ja heillä 2 lasta. Rouva sitten alkoi tinkaamaan siinä ruuan päätteeksi, että maksatko sinä XX minun ruuan?? Johon mies, että en todellakaan. No sitten rouva muistutti että oli ostanut miehelle jotain joku aika sitten ja mies lupautui maksamaan, mutta sanoi, että lasten ruokia hän ei ainakaan maksa...... Ja kyseessä heidän YHTEISET lapset!!! Lisäksi tää nainen aina joutui oikein kerjäämään, että saadaanko me ottaa lasten kanssa jälkiruokaa..... Tässä tapauksessa nainen oli kotiäitinä MIEHEN PYYNNÖSTÄ/PAKOTTAMANA, eli hänen mielestään naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä. Olis vaan sitten tajunnut sen, että hänen pitää se perheensä sit elättää. Huoh... Ja joo, nyttemmin ovat eronneet.

Ruokaostokset maksellaan suunnilleen vuoronperään, mutta ei todellakaan siis pidetä mitään kirjaa että kumpi on maksanut mitä. Jos tehdään jokin suurempi hankinta, maksetaan se suunnilleen puoliksi. Yhteisiä laskuja maksaa se, kumpi nyt sattuu laskut avaamaan ja kumman tilillä on rahaa.



Mielestäni tämä systeemi on toiminut hyvin, sillä itselläni on " paha tapa" ostella vaatteita sun muuta miehen mielestä tarpeetonta ja kallista. En missään nimessä haluaisi selitellä ostoksiani miehelle, nyt voin käyttää ITSE TIENAAMANI rahat rauhassa mihin haluan. En kyllä usko että mies alkaisi mitään kyselemään vaikka meillä yhteinen tili olisikin, mutta tuhlaan mielummin oman palkkani näihin turhuuksiin kun miehen palkan.

Kaikenlaisia miehiä sitä naiset katteleekin!

Meillä on useampi tili. Molemmilla omat palkkatilit, joille tulee omat palkat (tai kelan tuet, riippuen tilanteesta). Niiltä siirretään läheskaikki yhteiselle tilille palkkapäivänä, toki " omaa rahaa" jätetään omia menoja varten vähän (nyt 200¿/kk/hlö). Omista maksetaan omat " turhuudet" ja siihen ei ole toisella nokan koputtamista. Yhteiseltä tililtä maksetaan laskut yms. ja siirretään autotilille rahaa auton ja moottoripyörien kuluja varten (molemmilla omat pyörät). Lisäksi siirretään asuntotilille kuukausittaisia asumimanoja vastaava summa. (Asuntotililtä menevät myös asuntolainan lyhennykset). Lopuilla, mitä yhteiselle tilille jää, maksetaan ruuat + yhteiset isot hankinnat, matkat yms.



Tämä toimii meillä hyvin. Tällä hetkellä mies tienaa tuplaten sen minkä minä, mutta on tilanne ollut toisinkin päin (kun mies opiskeli ja minä töissä). Systeemi on mahdollistanut meille huomattavan hyvän elintason tuloihin nähden, ollaan voitu ottaa asuntolainaa ja ostaa uusi auto, kun vielä opiskeltiin, koska tiedämme mihin rahat menee ja sässtöön jää mukavasti.

Voitte yllättyä.... pienistä puroista syntyy iso virta. Mun mieheni on mulle " auki" yli 2000.

Laitan kyllä paljon rahaa perheelle ja ostan miehelle esim. matkoja, mutta en ikikuunapäivänä antaisi kaikkia rahojani jonnekin yhteiselle tilille.

ja monta vuotta ero on ollut paljon isompikin, kun mies on elänyt opintotuella ja minä olen ollut samaan aikaan hyväpalkkaisissa töissä. Rahat ja tilit on aina olleet yhteiset.



Meillä toimii hyvin mun mielestä mm. siksi, että molemmilla on samantapaiset rahankäyttötottumukset. Toisaalta mekin on oltu nuoresta saakka yhdessä, sekin varmaan vaikuttaa asiaan. Mutta ymmärrän silti, että mikä toimii meillä ei toimi kaikilla. Eikä muiden käytäntöjä tarvitsekaan ymmärtää. En minäkään kysele kavereideni tiliasioista, hoitavat miten parhaaksi näkevät.

ja näin on ollut aina silloin tällöin. Miehen alalla kausityöttömyys iskee aina silloin tällöin ja väliaikoinakin palkka jää enintään kohtuulliseksi. Muttaon meillä silti yhteiset rahat. Yhteiset on lapset ja talokin.

Jos kodin menot ja yhteisesti sovitut säästöt tulevat hoidetuiksi ja kumpikin saa ostaa mitä haluaa, miksi pitäisi pitää kirjaa, kumpi on maksanut sitä ja tätä? Oikeasti mä en ymmärrä. Sitä vartenko, että eron tullessa voit lyödä laskun miehen eteen, " silloin vuonna 1999 minä ostin sulle yhden kahvin" ? Mä olen " elättänyt" miestä (silloin ei ollut vielä lapsia) yli vuoden, eikä mieleenkään tulisi " laskuttaa" häntä siitä.

Vierailija:

Olisi inhottavaa selitellä miehelle, miksi halusin ostaa jonkun tietyn käsilaukun tms. Sitten taas toisaalta kun joskus ollaan yhdessä shoppailemassa niin mies saattaa maksaa omien ostostensa lisäksi myös minun ostokset, ja minä saatan maksaa ravintolalaskun, eikä mitään tarvitse sumplia jälkikäteen.

peiliin, oli sitten yhteiset tai omat rahat!

ja siitä maksetaan kaikki. jos jotain jää, niin se laitetaan yhteiselle talletustilille, jolta sitten ostetaan isot hankinnat. ei meillä silti tarvitse toiselta lupaa kysyä rahan käytössä. olemmehan naimisissa ja siis rakastamme ja luotamme toisiimme, eipä ole ollut mitään ongelmia. eikä ole kumpikaan toisen mielestä turhuuksiin törsännyt. jos jotain tekee mieli ja tilillä on rahaa, niin sitten ostetaan. en ymmärrä, miksi se on toisilla pareilla ongelma. jaetaanhan me kotikin yhdessä ja kaikki, syödään samasta kattilasta perunat jne. ja jopa ollaan tosi lähekkäin, rahat on kuitenkin vain materiaa.

a) eron tullessa ei sitten ota päähän

b) jos omistaa paljonkin, ei ahne partneri hyödy susta (näitä ahneita naiset varsinkin)

Kumpikin maksaa täsmälleen puolet asumiskuluista, sekä maksaa omat menonsa. Ruokakauppa- ym. ns. yhteiseen talouteen ostettavat jutut maksaa jompi kumpi, mutta kuitit säästetään ja laitetaan nimmareilla varustettuna talteen. Kuitista on erotettu alleviivaten toista varten ostetut jutut ja omat jutut, esim. miehelle ostetut sukat ja Tampax-paketti. Myös vain toisen ruuat (esim. miehelle ostettu, naisen inhoamat oliivit) alleviivataan. Kuun lopussa kumpikn laskee omista kuiteistaan yhteisiin ostoksiin käyttämänsä rahat sekä toiselle ostamansa tavarat. Vähämmän maksanut maksaa sitten tasinkoa enemmän maksaneelle.



Tällä pariskunnalla on kolme lasta. Koskaan en ole uskaltanut kysyä, että miten he jakavat lapsista aiheutuvat kulut....

niin niillä voi ostaa sitten jotain turhaa. Olisi ikävää tuhlata toisen työllä säästämiä rahoja vaikka vaateshoppailuihin tai kahviloihin. Tai mua ottaisi päähän, jos olisin säästänyt ruokalaskuissa kuukausia ja mies käyttäisi rahat vaikka taulutelevisioon (jota mitä en kaipaa)

että se vaatii täydellistä kykyä sopia asioista ja luottaa toiseen. Meillä on näin onnellisesti.

Minusta tuntuu oudolta, että omia rahoja perustellaan sillä, että " voi ostaa sitten mitä itse haluaa" .



Kyllä minäkin voin ostaa mitä haluan, vaikka meillä yhteiset rahat onkin! Ei todellakaan tarvitse mun selitella jokaista omaa ostostani eikä miehenikään omia ostoksiaan.



Oliskohan tää " yhteiset rahat" -tapa yleisempi perheissä, joissa ei hirveästi pulaa rahasta? Silloinhan ei tarvitse " kyylätä" , että mitä kumpikin ostaa tai pelätä, että toinen kuluttaa liikaa yhteisiä rahoja...

Lapsen ylimääräiset kulut (tarvikkeet, esim. syöttötuoli, turvaistuin...)menee lapsilisistä tai lahjarahoista. Ollaan molemmat opskelijoita ja pienenpienet tulot. Mun mielestä reilua peliä. Miksi mun pitäisi maksaa miehen hifilaitteita tai miehen mun kosmetologikäyntejä?



Toisekseen, mies omistaa paljon osakkeita (ja minä myös mutta vähemmän), joten miksi m u n pitäisi hyötyä mieheni omistuksista (esim. osinkotuloista?)



Meillä on avioehto. Mielestäni se on reilua, ettei olla yhdessä hyötymismielessä. Tällaisia taka-ajatussuhteita tuttavapiirissä nimittäin löytyy.... " Tyyppi on such a catch..." Kun molemmilla on tavaraa takana ja perintönäkin joskus tulossa, niin ollaan ainakin selvillä siitä,miksi yhdessä ollaan. Ei rahasta vaan rakkaudesta.



Matkoille ollaan päästy ja mahdollisia kuluja tasaillaan myöhemmin (matkalla se maksaa jolla rahaa on sillä hetkellä).



Ja ei, meidän kummankaan vahemmat eivät ole eronneet emmekä valmistaudu eroamaan itsekään, mutta..