IS:Lääkärit käännyttivät Sinin päivystyksestä kolme kertaa - Lopulta tulehtunut haava oli niin paha, että Sinin jalka jouduttiin amputoimaan

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijalle nro 85: Ylimielisyytesi ja tuomitseva asenteesi eivät todellakaan anna sinusta kovin toipunutta kuvaa. Muiden keskeneräisyys näyttää olevan sinulle ylivoimainen asia kestää. -eri

"Muiden keskeneräisyys näyttää olevan sinulle ylivoimainen asia kestää."

Aika yleistä traumatisoituneilla. Heti kun on selvitty itse pahimmasta kaikki on omaa ansiota eikä ymmärrys riitä sen ymmärtämiseen miten erilaisista lähtökohdista ihmiset ponnistavat ja miten vaihtelevaa on millaista apua saa. Kiva vähän nostaa itseään että hei, MINÄ sentään osasin ottaa vastuun itsestäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätä  ihmistä ei ole mukamas autettu?  Suora lainaus jutusta:



"Viimeisen viiden vuoden aikana Sini on kirjattu sairaalaan sisään yli 50 kertaa."

Kaikkia ei vain voida auttaa. 

Ymmärrät varmaan että vaikeasti sairas ihminen tarvitsee pitkän kuntoutuksen ja kunnon hoitosuunnitelman jota noudatetaan, ei mitään yhden päivän piipahduksia osastolla? Vai onko se mielestäsi tehokasta "apua", että ihminen kirjataan osastolle sisään, pidetään vähän aikaa ja lähetetään kotiin? Missä kohtaa se apu siinä ilmeni?

Niin, mutta kun naisia ei voi väkisin pakottaa noudattamaan hoitosuunnitelmaa.

Se on helppo huudella kun toisella osapuolella on vaitiolovelvollisuus ja toinen saa väittää mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

Juuri tämä. Valitettavasti muutama lapsuuden tuttu ja muutama etäinen sukulainen on ri

Joo ne lapsuuden kaverit on varmaan tyytyväisiä siitä että sai hoidettua asian KUNNOLLA. Todennäköisesti yrittivät 5 kertaa "väärin" (mistä sinä tuskin olet tietoinen) ja yrittivät myös hakea 10 kertaa apua mutta eivät saaneet kunnollista sellaista ja ovat nyt tyytyväisiä. Kaikki ovat tyytyväisiä. Tehkää te itsetuhoiset asia OIKEIN tai HAETTE VAIN HUOMIOTA. Ajatuksenjuoksusi on kyllä huvittavan tason kuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

Juuri tämä. Valitettavasti muutama lapsuuden tuttu ja muutama etäinen sukulainen on ri

Ennenkuin hoidettava, jolla on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, voi ottaa vastuun omasta kuntoutumisestaan ja sitoutua hoitoon on hänen päästävä siihen hoitosuhteeseen mihin sitoutua. Tämähän se perimmäinen ongelma on ollut Sininkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

Juuri tämä. Valitettavasti muutama

Ehei, et tiedä yhtään mitään. Huomiotyökaluja ovat lääkkeet ja viiltelyt, joilla mennään 50 kertaa sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on, kun mielisairaalat lakkautetaan ja kaikki työnnetään koteihinsa pillereitten kanssa, ja kutsutaan sitä avohoidoksi. Apua eivät saa mistään ja ongelmat pahenevat, sen näkee kyllä hyvin ihan katukuvastakin. Sitten tulee fyysisiä sairauksia, mutta nekin niputetaan mt-ongelmiksi ja kirjoitetaan lisää pillereitä ja lähetetään taas kotiin.

Sellaista on hyvinvointivaltion terveydenhuolto.

Ei siellä tarvitse kuin sanoa että lenkittää koiraa niin tulee mielisairaan leima. Ei siellä tarvitse olla sairas. He tekevät sairaaksi ja sitten eliminoivat kaiken muunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä psykalla työskentelevät tietävät, mistä häiriössä tässä on kyse ja miten sitä hoidetaan.

Paraneeko potilaat?

No, mitäpä luulet, voiko kaikista häiriöistä tai sairauksista parantua. Luuletko, että jossain psykiatrian osastolla terapoidaan potilaat terveiksi? Akuutit osastojaksot ovat lyhyitä, osastot ovat ylipaikoilla ja henkilöstöåula on valtava. Ei sinne osastoille mitään itsensä viiltelijöitä kaivata, koska psykoottisten potilaiden hoito on priorisoitava.

 

 

Psykoottinen potilas ei ole mitenkään tärkeämpi ihmisenä kuin syvästi masentunut. Kumpikin ansaitsee hoitoa. Hyi yök jos sinunkaltaisia ihmisiä tekee mielenterveystyötä. Oletko miettinyt että sinul

Valitettavasti en usko tuon perustuvan siihen, että psykoottinen potilas olisi tärkeämpi ihmisenä vaan siihen, että hän saattaa mahdollisesti olla vaarallinen muille. Onhan Suomessakin ollut tapauksia ettei itsetuhoinen ole päässyt osastolle ja on sitten epätoivoissaan (osastolle päästäkseen) vahingoittanut tai yrittänyt vahingoittaa toista ihmistä. Kertoo kaiken olennaisen mielenterveyshoidon tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on, kun mielisairaalat lakkautetaan ja kaikki työnnetään koteihinsa pillereitten kanssa, ja kutsutaan sitä avohoidoksi. Apua eivät saa mistään ja ongelmat pahenevat, sen näkee kyllä hyvin ihan katukuvastakin. Sitten tulee fyysisiä sairauksia, mutta nekin niputetaan mt-ongelmiksi ja kirjoitetaan lisää pillereitä ja lähetetään taas kotiin.

Sellaista on hyvinvointivaltion terveydenhuolto.

Ei liity mitenkäään tähän asiaan jos ihminen kerran asiallisesti haki apua eikä sitä saanut. Kommenttisi ymmärtäisi jos henkilö olisi jäänyt jalkansa kanssa kotiin eikä olisi missään vaiheessa hakeutunut avun piiriin. Ja tiedän itsekin mt taustan omaavana ihmisenä, että mihinkään somaattisiin vaivoihin en saa apua, en yhtään mihinkään. Oli mikä tahansa vaiva niin aina on minulla päässä vikaa eikä minua vaivaa mikään, vaikka kaikki testitulokset ja kuvat osoitt

Ihmismieli on vaikea alue. Sinne ei pääse aina edes parhaimmat psykiatrit. Siksi itsensä kehittäminen potilailla on todella tärkeää. Lukekaa itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja jos yhtään keskittymiskykyä löytyy. Minä olen ainakin saanut niitä kautta paljon apua. Ymmärrystä itseeni ja muihin.

Jos Sini ei olisi saanut "apua" eli neurolepti-injektiota, hän ei olisi koskaan kärsinyt pakko-oireisesta itsetuhoisuudesta eikä menettänyt jalkaansa. Toisin sanoen psykiatria oli vähällä tappaa hänet. Kertoo siitä, miten vähätelleen neuroleptien sivuoireisiin suhtaudutaan. Jos ei olisi hakenut apua, hän saattaisi olla paremmassa kunnossa kuin "tunnollisena" potilaana ja olisi löytänyt sosiaalisena toimintakykyisenä ihmisenä selviytymiskeinot oman tukiverkostonsa turvin omista lapsuudentraumoistaan. Psykiatriassa hoitokeinot ovat muutenkin heikosti vaikuttavia ja lääkkeistäkin on näyttöä vain hyvin lyhyeltä aikaväliltä, usein ovat lääkeyhtiöiden rahoittamia ja täten tutkimusnäyttö kärsii valtavasta julkaisu- ja raportointiharhasta. Esimerkiksi Schicophrenia Bulletin -lehdessä julkaistussa tutkimuskatsauksessa Misreporting of Results of Research in Psychiatry  tutkittiin ei voittoa tuottavan Stanley Medical Research -instituutin rahoittamia neuroleptien RCT-kokeita. Jo voittoa tuottamattoman rahoittajan tuottama tutkimusnäyttö kärsi voimakkaasta julkaisuharhasta: positiiviset eli tilastollisesti merkitsevät kokeet julkaistiin noin 4.5-kertaa todennäköisemmin kuin negatiiviset. Positiivisia tuloksia kaikista julkaistuista kokeista tuotti 36,1 % ja negatiivisia 63,9 %.

Julkaistuista tutkimuksista 70 %:ssa havaittiin raportointiharhaa kuten muutoksia ensisijaisessa vastetta mittaavassa mittarissa tai tilastollisissa menetelmissä suhteessa alkuperäiseen tutkimusprotokollaan tai muutoksia potilasryhmien määrässä, otoskoon vähintään 25 % laskua. Tällaisilla muutoksilla tunnetusti tavoitellaan sitä, että saadaan tuotettua tilastollisesti merkitsevä ero lääkkeen ja verrokin välille. Lisäksi monet negatiiviset tutkimukset julkaistiin jopa vuosien viiveellä.  Silti lääkärit määräävät noita mömmöjä kuin karkkia joka toiselle mielenterveyspotilaalle. Itse epäilen, että huomattava osa psykoosisairauden oireistakin usein johtuu suurimmalla osalla lähinnä lääkkeistä, kuten kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen, negatiiviset puutosoireet jne. Ei mitenkään ihme, että pitkällä aikavälillä lääkkeettömillä potilailla on moninkertainen todennäköisyys olla työelämässä ja toimintakykyisiä kuin lääkityillä. Esimerkiksi systemaattisen tutkimuskatsauksen Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of lifea multilevel meta-analysis mukaan yli 2 vuotta kestävissä tutkimuksissa lääkkeettömyys oli yhteydessä parempaan sosiaaliseen toimintakykyyn ja parempaan elämänlaatuun. Ajan vaikutus lääkkeiden vaikutukseen oli havaittavissa myös lyhyen aikavälin RCT-kokeissa, eikä mm. tutkimusastelemaan liittyvä harhan riski välittänyt analyysin mukaan lääkkeettömyyden ja paremman sosiaalisen toimintakyvyn välistä yhteyttä pitkän aikavälin tutkimuksissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätä  ihmistä ei ole mukamas autettu?  Suora lainaus jutusta:



"Viimeisen viiden vuoden aikana Sini on kirjattu sairaalaan sisään yli 50 kertaa."

Kaikkia ei vain voida auttaa. 

Ymmärrät varmaan että vaikeasti sairas ihminen tarvitsee pitkän kuntoutuksen ja kunnon hoitosuunnitelman jota noudatetaan, ei mitään yhden päivän piipahduksia osastolla? Vai onko se mielestäsi tehokasta "apua", että ihminen kirjataan osastolle sisään, pidetään vähän aikaa ja lähetetään kotiin? Missä kohtaa se apu siinä ilmeni?

Niin, mutta kun naisia ei voi väkisin pakottaa noudattamaan hoitosuunnitelmaa.

Se on helppo huudella kun toisella osapuolella on vaitiolovelvollisuus ja toinen saa väittää mitä tahansa.

Voi kyllä pakottaa. Pakkohoitoa saa aina kun lääkärit niin pättävät. Ei ole rajoja tai kriteerejä. Riittää pelkkä päätös.

Toinen harhaluulo. Eivät he kuntouta tai hoida. Ihminen itse vastuussa itsessään. Ei ole olemassa mitään pakkoa hoitaa. Se on vain työtä.

Työasioita ei tarvitse hoitaa, ne voi hoitaa vasemmalla kädellä tai täysin väärin ihan tarkoituksella. Ei ole seurauksia. Palkka juoksee, eläke juoksee, lämmin kohtelu juoksee, kollegoiden kunnioitus juoksee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijalle nro 85: Ylimielisyytesi ja tuomitseva asenteesi eivät todellakaan anna sinusta kovin toipunutta kuvaa. Muiden keskeneräisyys näyttää olevan sinulle ylivoimainen asia kestää. -eri

"Muiden keskeneräisyys näyttää olevan sinulle ylivoimainen asia kestää."

Aika yleistä traumatisoituneilla. Heti kun on selvitty itse pahimmasta kaikki on omaa ansiota eikä ymmärrys riitä sen ymmärtämiseen miten erilaisista lähtökohdista ihmiset ponnistavat ja miten vaihtelevaa on millaista apua saa. Kiva vähän nostaa itseään että hei, MINÄ sentään osasin ottaa vastuun itsestäni

 

En ole sanonut että omaa ansioita! Sanoin vaan että jossain vaiheessa tuli mitta täyteen olla niin traumatisoitunutta että.

sama

Vierailija kirjoitti:

Jos Sini ei olisi saanut "apua" eli neurolepti-injektiota, hän ei olisi koskaan kärsinyt pakko-oireisesta itsetuhoisuudesta eikä menettänyt jalkaansa. Toisin sanoen psykiatria oli vähällä tappaa hänet. Kertoo siitä, miten vähätelleen neuroleptien sivuoireisiin suhtaudutaan. Jos ei olisi hakenut apua, hän saattaisi olla paremmassa kunnossa kuin "tunnollisena" potilaana ja olisi löytänyt sosiaalisena toimintakykyisenä ihmisenä selviytymiskeinot oman tukiverkostonsa turvin omista lapsuudentraumoistaan. Psykiatriassa hoitokeinot ovat muutenkin heikosti vaikuttavia ja lääkkeistäkin on näyttöä vain hyvin lyhyeltä aikaväliltä, usein ovat lääkeyhtiöiden rahoittamia ja täten tutkimusnäyttö kärsii valtavasta julkaisu- ja raportointiharhasta. Esimerkiksi Schicophrenia Bulletin -lehdessä julkaistussa tutkimuskatsauksessa Misreporting of Results of Research in Psychiatry  tutkittiin ei voittoa tuottavan Stanley Medical Research -instituutin rahoittamia

Avun hakeminen ei välttämättä ole vapaaehtoista. Et voi päättää että nyt minä haen apua. Se päätös tehdään ihmisen puolesta. 

Minkähän niminen antipsykoottinen lääke hänellä oli käytössä? Tarttis tietää. Risperidon ainakin aiheutti pakkoajatuksia itsarista (ja ittensä satuttamisesta) sen aikaa kun sitä käytin. Toimiva lääke, jos on tarkoitus eliminoida potilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

 

Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että juurikin hänelle annettu psykoosilääke laukaisi hänellä tuota käyttäytymistä, eli lääke aiheuttaa psykoottista oireilua. En vähättele hänen näkymätön lapsi taustaa, sellainen on hyvinkin traumatisoivaa. Sen verran hänenlaisiaan tuntevana, epäilen hänen olevan autismin kirjolla, mikä selittäisi nykytiedon valossa pitkälti sen, miksi hän on kokenut että vaikka kuinka yrittää sanoittaa ja kertoa, kukaan ei kuuntele eikä ymmärrä. " Minä sanoitin ja sanoitin omaa oloani, mutta tuntui, ettei kukaan kuunnellut. Tai ehkä he kuuntelivat, mutta eivät kuulleet kuitenkaan." Tämä valitettavasti on liian yleinen kokemus autisteilla. Tämän ketjun ensimmäisellä sivulla pohdittiin mies- ja naislääkäreiden eroja, ikävä kyllä, näin kapealla otannalla autistinainen luultavammin saa apua jos on mieslääkäri kuin mitä jos on naislääkäri. Kuten autistitytöt pärjäävät paremmin koulussa, jos heillä on miesopettaja. Naislääkärin itse ollessa kirjolla, hän luultavammin taas hoitaa paremmin miehet ja autistinaiset. Jos sosiaaliset normit eivät kohtaa soteammattilaisen ja asiakkaan välillä, hoidon saaminen vaarantuu. Näistä pitäisi tehdä tutkimusta, ja jos nämä hypoteesit pitävät paikaansa, sen huomioiminen toisi paljon säästöjä kun saisi tarvittavaa hoitoa heti eikä jaisi ongelmatapaukseksi. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

Juuri tämä. Valitettavasti muutama

Ei hoitosuhdetta tarvita. Se on vain vaihtoehto. Itsehoito on ihan normaali muoto hoitaa. 

Olet suht harhainen. Kannustaisin reaaliteetteihin palaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätä  ihmistä ei ole mukamas autettu?  Suora lainaus jutusta:



"Viimeisen viiden vuoden aikana Sini on kirjattu sairaalaan sisään yli 50 kertaa."

Kaikkia ei vain voida auttaa. 

Ymmärrät varmaan että vaikeasti sairas ihminen tarvitsee pitkän kuntoutuksen ja kunnon hoitosuunnitelman jota noudatetaan, ei mitään yhden päivän piipahduksia osastolla? Vai onko se mielestäsi tehokasta "apua", että ihminen kirjataan osastolle sisään, pidetään vähän aikaa ja lähetetään kotiin? Missä kohtaa se apu siinä ilmeni?

Niin, mutta kun naisia ei voi väkisin pakottaa noudattamaan hoitosuunnitelmaa.

Se on helppo huudella kun toisella osapuolella on vaitiolovelvollisuus ja toinen saa väittää mitä tahansa.

Voi kyllä pakottaa. Pakkohoitoa saa aina kun lääkärit niin pättävät. Ei ole rajoja tai kriteerejä. Riittää pelkkä päätös.

Toinen harhaluulo. Eivät he kuntouta tai hoida. Ihminen itse vastuussa itsessään. Ei ole olemassa mitään pakkoa hoitaa. Se on vain työtä.

Työasioita ei tarvitse hoitaa, ne voi hoitaa vasemmalla kädellä tai täysin väärin ihan tarkoituksella. Ei ole seurauksia. Palkka juoksee, eläke juoksee, lämmin kohtelu juoksee, kollegoiden kunnioitus juoksee. 

Valehtelet. Pakkohoitoon on kriteerit eli ihan vain lääkärin mielivallalla sinne ei päädy.

Potilas voidaan mielenterveyslain mukaan määrätä pakkohoitoon vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas ja hoidon tarpeen taikka itselle tai muille vaarallisuuden kriteeri täyttyy eivätkä muut mielenterveyspalvelut sovellu käytettäviksi (taulukko 1).

Miksi siis valehtelet? 

Ongelma on lääkäriliitto.

Se pitää opiskelija määrät hurjan alhaisena ja palkat korkeita.

Miten viedä sen valtaa?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.

En sano että sen huomaa, mutta...

Mistä sen mielestäsi huomaa?

Tutkimusten mukaan naislääkärin  hoidosta on paremmat mahdollisuudet selvitä ilman komplikaatioita kuin mieslääkärin hoidosta.

Naispotilailla hengissä selviytyminen on todennäköisempää silloin kun lääkäri on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hyppää sillalta alas itsemurhaa yrittääkseen? No tämä 'ongelmatapaus' tietenkin. Kuka huuhtoo kurkusta alas yliannostuksen lääkkeitä? Tämä 'ongelmatapaus'. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään. Olen itse tajunnut tämän nykypäivänä. Olen siis mielenterveysongelmainen ja moni asia on muuttunut. Olet itse itsesi kuningas. Eriasia on että jos sairastaa psykoosia ja on hyvin harhainen, on väärä lääkitys, ei terapiakontakteja jne. 

Mutta näitä näkee paljon. Sekaisia ihmisiä kadulla, harrastuksissa, missä vaan ja vain väliaikaista apua saadaan.  

Niin kyllä on varmojakin itsemurhakeinoja. Ja ne ei ole lääkkeet eikä sillalta alas hyppääminen. Tulee vain mieleen hei huomatkaa minut. 

 

Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että juurikin hänelle annettu psy

En tiedä autismista paljoa mutta miksi se selittäisi mitään itsessään?

Lääkäreille työnteko on vapaaehtoista. 

Jos koet olevasi psykoosissa ja haluat lääkityksen sanomalla sanat psykoosi ja lääkitys, ei lääkärin tarvitse mitään antaa. He voivat valita lääkkeettömän linjan ja se on sillä selvä. 

Lääkäri päättää ja hän saa normaalin palkan siinä missä kukkakauppias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on, kun mielisairaalat lakkautetaan ja kaikki työnnetään koteihinsa pillereitten kanssa, ja kutsutaan sitä avohoidoksi. Apua eivät saa mistään ja ongelmat pahenevat, sen näkee kyllä hyvin ihan katukuvastakin. Sitten tulee fyysisiä sairauksia, mutta nekin niputetaan mt-ongelmiksi ja kirjoitetaan lisää pillereitä ja lähetetään taas kotiin.

Sellaista on hyvinvointivaltion terveydenhuolto.

Ei liity mitenkäään tähän asiaan jos ihminen kerran asiallisesti haki apua eikä sitä saanut. Kommenttisi ymmärtäisi jos henkilö olisi jäänyt jalkansa kanssa kotiin eikä olisi missään vaiheessa hakeutunut avun piiriin. Ja tiedän itsekin mt taustan omaavana ihmisenä, että mihinkään somaattisiin vaivoihin en saa apua, en yhtään mihinkään. Oli mikä tahansa vaiva niin aina on minulla päässä vikaa eikä minua vaivaa m

Minäkin.

Mitään ei kuitenkaan tarvitse tehdä saadakseen huonoa hoitoa ja kohtelua. Se päätetään ihmisten puolesta ihan omaehtoisesti. Diagnoosikin päätetään. Ei tarvitse olla mitään oireita saadakseen diagnoosin. Tarvitaan vain esim. koronarokotteen ottaminen tai työhöntulotarkastus. Mikä vain käynti käy.