IS:Lääkärit käännyttivät Sinin päivystyksestä kolme kertaa - Lopulta tulehtunut haava oli niin paha, että Sinin jalka jouduttiin amputoimaan
Mielenterveystaustan omaavat potilaat eivät saa Suomessa yhtä laadukasta hoitoa fyysisiin vammoihin ja sairauksiin kuin muut. Asian vahvistaa Ilta-Sanomille Mieli Ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck, joka on itsekin tehnyt tutkimusta aiheen parissa.
Järkyttävää!!
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin kannattaa aina ottaa sanavalmis ja rohkea tukihenkilö mukaan. Itse kun kipeänä ei välttämättä jaksa "taistella". Näin vaan vinkkinä.
Minulla ei ole ketään joka pääsisi mukaan. Kunpa voisin vaikka palkata jonkun avukseni pitämään puoliani.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyisin oikein kukaan pääse terveydenhoitoon. Minullekin vaan naureskeltiin ja kettuiltiin, kun yritin päästä terveyskeskukseen hoitoon. Yrittivät puhelimessa arvailla onko jalka murtunut vai ai.
Kehotettiinko sinua ottamaan itse röntgenkuva kotonasi ja tarpeen vaatiessa myös laittamaan jalkasi kipsiin? Laskun olisit tietysti saanut sairaalasta normaalisti, olithan saanut hoitoa :D
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.
En sano että sen huomaa, mutta...
Mitä sitten yrität tuolla kommentillasi sanoa? En nyt huomaa...
Eihän kukaan tiedä kuinka pahaksi mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus voivat mennä. Mitenkään tätä hoitovirhettä vähättelemättä kyllä kuitenkin ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Kaikki tietävät mitä voi tapahtua kun yrittää itsemurhaa, vammautuminen tai kuolema. Jos itsemurha-aikeet nousevat merkittävästi, pitää tehdä asialle jotain, ottaa yhteyttä matalaan kynnykseen ja sanka suoraan miltä tuntuu. Outoa jos ei apua saa.
Itse olen myös mielenterveysongelmainen mutta aina hoitoa tarjottu, ei tarvitse olla kuin joku turvallinen aikuinen kenen kansa puhua ilman peittelyä ja sitä mukaa itsellenikin tulee parempi olo... heti se ei tapahdu, vaatii oman aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tiedä kuinka pahaksi mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus voivat mennä. Mitenkään tätä hoitovirhettä vähättelemättä kyllä kuitenkin ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Kaikki tietävät mitä voi tapahtua kun yrittää itsemurhaa, vammautuminen tai kuolema. Jos itsemurha-aikeet nousevat merkittävästi, pitää tehdä asialle jotain, ottaa yhteyttä matalaan kynnykseen ja sanka suoraan miltä tuntuu. Outoa jos ei apua saa.
Itse olen myös mielenterveysongelmainen mutta aina hoitoa tarjottu, ei tarvitse olla kuin joku turvallinen aikuinen kenen kansa puhua ilman peittelyä ja sitä mukaa itsellenikin tulee parempi olo... heti se ei tapahdu, vaatii oman aikansa.
Tämä Sinihän on hakenut apua kymmeniä kertoja mutta ei ole sitä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.
En sano että sen huomaa, mutta...
Mitähän oikein yrität sanoa? Että mieslääkärit hoitaisivat paremmin, mutta heitä ei ole?
Sanon että naisvaltainen terveydenhuolto keskittyy kivun tuottamiseen. Se kohdistuu enimmäkseen miehiin, mutta välillä naisetkin saavat maistaa omaa lääkettään.
Ei kaikki naiset, mutta aina nainen.
Onko se kipua tuottava naislääkäri seurassasi nytkin, kun kirjoitit tuon viestin?
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuo "ruikutustarina" ketjusta löytynyt vaan tuosta jutusta. Ja toki osaan olla kiitollinen. Ja ylipäätään tarkoitin nykyaikaa koko ajan toitotetaan joka puolelta kuinka kaikki on niin kauhean traumatisoituneita, ihan kuin traumoista ei pystyisi pääsemään irti.
Nykyään on enemmän tietoa traumoista, kuin ennen. Se on varmaan yksi syy, miksi aiheesta puhutaan enemmän. Ennen oli tapana siirtää trauma eteenpäin (ylisukupolvinen trauma). Nykyään moni haluaa tietoisesti katkaista tämän ketjun.
Väännetään nyt rautalangasta. Tai miten tämän nyt selittäisi. No ensinnäkin tähän aihepiiriin liittyen kerrotaan vain uhritarinaa, harvoin näkee selviytymistarinoita. Sitten ne kirjat ja jutut jotka kertovat traumoista antavat jotenkin ymmärtää että menneisyyden traumoista et koskaan pääse vapaaksi vaan aina olet niiden uhri.
sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä psykalla työskentelevät tietävät, mistä häiriössä tässä on kyse ja miten sitä hoidetaan.
Paraneeko potilaat?
No, mitäpä luulet, voiko kaikista häiriöistä tai sairauksista parantua. Luuletko, että jossain psykiatrian osastolla terapoidaan potilaat terveiksi? Akuutit osastojaksot ovat lyhyitä, osastot ovat ylipaikoilla ja henkilöstöåula on valtava. Ei sinne osastoille mitään itsensä viiltelijöitä kaivata, koska psykoottisten potilaiden hoito on priorisoitava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tiedä kuinka pahaksi mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus voivat mennä. Mitenkään tätä hoitovirhettä vähättelemättä kyllä kuitenkin ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Kaikki tietävät mitä voi tapahtua kun yrittää itsemurhaa, vammautuminen tai kuolema. Jos itsemurha-aikeet nousevat merkittävästi, pitää tehdä asialle jotain, ottaa yhteyttä matalaan kynnykseen ja sanka suoraan miltä tuntuu. Outoa jos ei apua saa.
Itse olen myös mielenterveysongelmainen mutta aina hoitoa tarjottu, ei tarvitse olla kuin joku turvallinen aikuinen kenen kansa puhua ilman peittelyä ja sitä mukaa itsellenikin tulee parempi olo... heti se ei tapahdu, vaatii oman aikansa.
Tämä Sinihän on hakenut apua kymmeniä kertoja mutta ei ole sitä saanut.
Tämäkin on kaksipiippuinen juttu, miten ihmisen kokevat avun saannin. Joitakin ei auta edes pitkäaikainen terapia ja keskusteluyhteys, niin pahasti asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tiedossa ja sitä on tutkittu. Milloin tehdään jotain konkreettista tämän järkyttävän epäkohdan korjaamiseksi?
Ei koskaan. Tämä maa on täynnä ylimielisiä asennevammaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus mikä määrä lääkärissä käyntejä. Tuollainen ihminen kuluttaa 100 ihmisen edestä julkisen puolen palveluja, eikä edes maksa veroja, kun ei käy töissä. Tässä siis kylmä totuus tilanteesta.
Ehkä hänen vanhemmat ovat tästä vastuussa, ovat alkoholisteja tms. Ikävä juttu, mutta kyllä aikuisella ihmiselläkin on itsellä vastuu itsestään. Tässä potilas on uhriutunut ja sysää kaiken syyn terveydenhuollolle, jota on kuormittanut ihan huolella ja uskon, että häntä on yritetty auttaa, mutta rajansa kai silläkin, kun ei voi pakkohoitoon laittaa.
Katse peiliin ja ryhtiliike, kyllä sinä siihen pystyt! Aloita syömällä ja elämällä terveellisesti, sillä suolistobakteerit ovat toiset aivot. Ne tuhotaan liialla lääkityksellä, mutta elintapojen muutoksella kaikki kääntyy paremmaksi.
Mahtavaa, että joku uskaltaa sanoa sen, mitä monet ajattelevat, mutt
Olet itse todiste siitä, että oma-apu ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuo "ruikutustarina" ketjusta löytynyt vaan tuosta jutusta. Ja toki osaan olla kiitollinen. Ja ylipäätään tarkoitin nykyaikaa koko ajan toitotetaan joka puolelta kuinka kaikki on niin kauhean traumatisoituneita, ihan kuin traumoista ei pystyisi pääsemään irti.
Nykyään on enemmän tietoa traumoista, kuin ennen. Se on varmaan yksi syy, miksi aiheesta puhutaan enemmän. Ennen oli tapana siirtää trauma eteenpäin (ylisukupolvinen trauma). Nykyään moni haluaa tietoisesti katkaista tämän ketjun.
Väännetään nyt rautalangasta. Tai miten tämän nyt selittäisi. No ensinnäkin tähän aihepiiriin liittyen kerrotaan vain uhritarinaa, harvoin näkee selviytymistarinoita. Sitten ne kirjat ja jutut jotka kertovat traumoista antavat jotenkin ymmärtää että menneisyyden t
Ihminen jolla ei ole enää voimavaroja jäljellä, ja jota vähätellään ja jätetään ilman apua, ei tuosta noin vaan "tee ryhtiliikettä". Harmi ettet pääse lukemaan upeita selviytymistarinoita "uhritarinoiden" sijaan. Koita kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.
En sano että sen huomaa, mutta...
Mitähän oikein yrität sanoa? Että mieslääkärit hoitaisivat paremmin, mutta heitä ei ole?
Sanon että naisvaltainen terveydenhuolto keskittyy kivun tuottamiseen. Se kohdistuu enimmäkseen miehiin, mutta välillä naisetkin saavat maistaa omaa lääkettään.
Ei kaikki naiset, mutta aina nainen.
Onko se kipua tuottava naislääkäri seurassasi nytkin, kun kirjoitit tuon viestin?
Siinä missä rais kaavat miehet ovat sinun seurassasi 24/7
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tiedä kuinka pahaksi mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus voivat mennä. Mitenkään tätä hoitovirhettä vähättelemättä kyllä kuitenkin ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Kaikki tietävät mitä voi tapahtua kun yrittää itsemurhaa, vammautuminen tai kuolema. Jos itsemurha-aikeet nousevat merkittävästi, pitää tehdä asialle jotain, ottaa yhteyttä matalaan kynnykseen ja sanka suoraan miltä tuntuu. Outoa jos ei apua saa.
Itse olen myös mielenterveysongelmainen mutta aina hoitoa tarjottu, ei tarvitse olla kuin joku turvallinen aikuinen kenen kansa puhua ilman peittelyä ja sitä mukaa itsellenikin tulee parempi olo... heti se ei tapahdu, vaatii oman aikansa.
Sinulla on käynyt tuuri monellakin tavalla. Vaikutat katsovan tätä maailmaa lähinnä omien kokemustesi kautta. "Outoa jos ei apua saa", ei jestas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan tiedä kuinka pahaksi mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus voivat mennä. Mitenkään tätä hoitovirhettä vähättelemättä kyllä kuitenkin ihmisen pitää ottaa vastuu elämästään. Kaikki tietävät mitä voi tapahtua kun yrittää itsemurhaa, vammautuminen tai kuolema. Jos itsemurha-aikeet nousevat merkittävästi, pitää tehdä asialle jotain, ottaa yhteyttä matalaan kynnykseen ja sanka suoraan miltä tuntuu. Outoa jos ei apua saa.
Itse olen myös mielenterveysongelmainen mutta aina hoitoa tarjottu, ei tarvitse olla kuin joku turvallinen aikuinen kenen kansa puhua ilman peittelyä ja sitä mukaa itsellenikin tulee parempi olo... heti se ei tapahdu, vaatii oman aikansa.
Tämä Sinihän on hakenut apua kymmeniä kertoja mutta ei ole sitä saanut.
Tämäkin on kaksipiippuinen jut
Kannattaa nyt ihan oikeasti argumentoida vain faktojen pohjalta. Jutussa luki että hänet on otettu aina vaan pariksi päiväksi osastolle ja lähetetty kotiin. Ei ollut mitään puhetta pitkistä kuntoutuksista. Olet osa ongelmaa vähättelevän ja vääristelevän asenteesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa maita, joissa osataan ottaa huomioon potilaan mielenterveystausta. Tiedetään, että potilaalla on kohonnut riski sairastua moniin fyysisiin sairauksiin ja niihin viittaaviin oireisiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eli toimitaan täysin päin vastoin, kuin Suomessa on tapana. On myös valitettavan yleistä, että lääkkeiden sivuoireita vähätellään, ne kielletään tai ne tulkitaan sairauden oireiksi.
Ei toimi Suomessa tuollainenkaan käytäntö. Ja täällä ei tietenkään määrätä vaarallisia "lääkkeitä", täällä on kaikki turvallisia koska olemme edelläkävijöitä joka asiassa ja jos määrätystä lääkkeestä tulisikin jotain ikäviä vaikutuksia, ovat ne vain lääkkeenkäyttäjän kuvitelmia.
Tampereellahan vaan on ollut yksi Suomen katastrofaalisimmista tilanteista hoidon saamisen suhteen. Lisäksi koin itse että psykalla tuo neuroleptienkin määrääminen oli aivan holtitonta muutaman lääkärin toimesta. Ne aiheuttavat monelle todella vaikeita haittoja ja kovaa ahdistusta, on mielestäni täysin käsittämätöntä että niitä määrätään ei-psykoottisille niin paljon nykyään. Lähdin näistä(kin) syistä muualle kun en pystynyt olemaan tuollaisessa mukana. Paperilla kaikki näytti aina oikein hyvältä ja asialliselta, totuus jotain muuta.
Tuo neuroleptien off-label-käytön lisääntyminen on kyllä erittäin huolestuttavaa. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Esim. Ketipinor: "Ketipinor-valmistetta ei saa käyttää lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille." https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?sl=12418
"Tuhannet alaikäiset syövät aikuisten psykoosilääkkeitä ties mihin syihin Pohjolakodissa lääkettä tarjottiin huumeista irrottautumiseen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä psykalla työskentelevät tietävät, mistä häiriössä tässä on kyse ja miten sitä hoidetaan.
Paraneeko potilaat?
No, mitäpä luulet, voiko kaikista häiriöistä tai sairauksista parantua. Luuletko, että jossain psykiatrian osastolla terapoidaan potilaat terveiksi? Akuutit osastojaksot ovat lyhyitä, osastot ovat ylipaikoilla ja henkilöstöåula on valtava. Ei sinne osastoille mitään itsensä viiltelijöitä kaivata, koska psykoottisten potilaiden hoito on priorisoitava.
Psykoottinen potilas ei ole mitenkään tärkeämpi ihmisenä kuin syvästi masentunut. Kumpikin ansaitsee hoitoa. Hyi yök jos sinunkaltaisia ihmisiä tekee mielenterveystyötä. Oletko miettinyt että sinulla saattaisi olla jokin persoonallisuushäiriö?
Nyt hän saa sitä kaipaamaansa huomiota. Tilanne yhdistettiin lääkkeeseen, ja voi olla, että niin onkin. Mutta sen näkee sitten kun kotiutuu, että mikä vaikutus yksin ololla on. Palaako "näkymätön lapsi" ja "kukaan ei kuule minua" aikuinen, kun pitää alkaa elää normaalia arkea? Nyt läsnä on koko ajan joku, ja someseuraajat päälle.
Tällaisia keissejä on PALJON ja näistä epäonnistuneista im-yrityksistä pitäisi puhua enemmän. Lopputulos voi olla yksi tai useampi amputoitu raaja tai muut niin vakavat vammat että on huonossa kunnossa ja kivuissa pyörätuolissa loppuelämänsä