IS:Lääkärit käännyttivät Sinin päivystyksestä kolme kertaa - Lopulta tulehtunut haava oli niin paha, että Sinin jalka jouduttiin amputoimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.

En sano että sen huomaa, mutta...

Mitähän oikein yrität sanoa? Että mieslääkärit hoitaisivat paremmin, mutta heitä ei ole?

Sanon että naisvaltainen terveydenhuolto keskittyy kivun tuottamiseen. Se kohdistuu enimmäkseen miehiin, mutta välillä naisetkin saavat maistaa omaa lääkettään.

Ei kaikki naiset, mutta aina nainen.

Huoh. Juuri oli juttua siitä tutkimuksesta, jossa todettiin että naislääkärien hoitamat potilaat kuolevat harvemmin kuin mieslääkäreiden hoitamat.

Tarkennan omaa viestiäni: kuolevat hoidettavaan sairauteen siis. En toki ole kuullut lääkäristä, joka voisi järjestää kellekään ikuista elämää 😅

Ymmärrän tuon ihmisen tuskan. Hän kertoo olleensa 45 kertaa hoidettavana psykiatrisella osastolla viiden vuoden sisällä. Olisi toivonut pitkäaikaisempia hoitojaksoja. Valitettavasti niitä taitaa olla vaikea nykyaikana saada, kun psykiatrista osastohoitoa on vähennetty. Puhutaan avohoidosta, poliklinikoista ja sen toiminnan kehittämisestä, mutta onko se kehittynyt minnekään. Asun itse paikkakunnalla, jossa oli ennen iso mielisairaala, siis psykiatrinen sairaala. Kun se suljettiin, toimintoja psykiatrisen osastohoidon osalta siirrettiin toiseen yksikköön, mutta samalla hoitopaikkojen kokonaismäärä on laskenut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei millään ole mahdollista heti ottaa jonnekin osastolle kaikkia mt-ongelmaisia. Monille riittää lääkitys auttamaan. Hoitopäivä maksaa 1000 euroa, eikä niitä lääkäreitä ja hoitajia ole tarpeeksi eikä tulekaan olemaan todennäköisesti koskaan. 40 vuotta ainakin on valitettu kaikesta hoidosta, ja ikinä ole sitä riittävästi ollut ihmisten mielestä.

Ei sekään oikein toimi, jos puolet ihmisistä olisivat sairaalassa ja toinen puoli heitä hoitaisi.

Ei liity lehden tapaukseen.

Jos ihmistä hoidetaan heti akuutissa vaiheessa hyvin, niin silloin jää pois ne kaikki päivystyksissä ravaamiset. Resurssit pitää vaan kohdentaa oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.

En sano että sen huomaa, mutta...

Sen huomaa. Sain tällä viikolla pitkästä aikaa hyvää palvelua terveydenhuollossa. Todella pitkästä aikaa. Mikä oli eri tavalla kuin ennen? No lääkäri oli mies. 

Minä taas olen saanut aina parempaa hoitoa naislääkäreiltä, vaikka on mieslääkäritkin olleet ihan ok. Naislääkäreiden kanssa vaan mennyt aina asiat kerralla nappiin. Naislääkärit myös tuntuu empaattisemmilta ja ymmärtää paremmin, mutta tämä kokemukseni voi johtua siitä, että itse olen nainen. Miehet on usein jotenkin etäisempiä/emotionaalisesti kovempia. Ja on paljon hyviä mieslääkäreitäkin, vaikka itselle on sattunut noin, että parhaat olleet naisia.

Minä olen nainen, ja ehkä johtuu siitä että minulla on Asperger+ADHD, että naislääkärit kohtelevat minua kuin mielisairasta, vaikka menisin jonkun ihan muun syyn takia lääkäriin. Mieslääkärit hoitavat sitä vaivaa, jonka vuoksi lääkärille menin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lääkäreistä on nykyään naisia.

En sano että sen huomaa, mutta...

Sen huomaa. Sain tällä viikolla pitkästä aikaa hyvää palvelua terveydenhuollossa. Todella pitkästä aikaa. Mikä oli eri tavalla kuin ennen? No lääkäri oli mies. 

Minä taas olen saanut aina parempaa hoitoa naislääkäreiltä, vaikka on mieslääkäritkin olleet ihan ok. Naislääkäreiden kanssa vaan mennyt aina asiat kerralla nappiin. Naislääkärit myös tuntuu empaattisemmilta ja ymmärtää paremmin, mutta tämä kokemukseni voi johtua siitä, että itse olen nainen. Miehet on usein jotenkin etäisempiä/emotionaalisesti kovempia. Ja on paljon hyviä mieslääkäreitäkin, vaikka itselle on sattunut noin, että parhaat olleet naisia.

Minä ole

Sama kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään ole mahdollista heti ottaa jonnekin osastolle kaikkia mt-ongelmaisia. Monille riittää lääkitys auttamaan. Hoitopäivä maksaa 1000 euroa, eikä niitä lääkäreitä ja hoitajia ole tarpeeksi eikä tulekaan olemaan todennäköisesti koskaan. 40 vuotta ainakin on valitettu kaikesta hoidosta, ja ikinä ole sitä riittävästi ollut ihmisten mielestä.

Ei sekään oikein toimi, jos puolet ihmisistä olisivat sairaalassa ja toinen puoli heitä hoitaisi.

Ei liity lehden tapaukseen.

Jos ihmistä hoidetaan heti akuutissa vaiheessa hyvin, niin silloin jää pois ne kaikki päivystyksissä ravaamiset. Resurssit pitää vaan kohdentaa oikein. 

Toki tuo on helposti sanottu, mutta jos et ole tehnyt mt-ongelmaisten ihmisten kanssa työtä, sinun voi olla vaikea ymmärtää, että se on hyvin yksilöllistä, tehoaako hoito ja mikä hoito tehoaa, miten estää laitostuminen ja edistää henkilön omaa voimaantumista, pysymistä yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja estää kierrettä. Varmasti on ihmisiä, jotka hyötyvät siitä, jos akuutin vaiheen hoitojakso on kuukausia. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka eivät siitä hyödy, koska heillä se avun tarve vain kasvaa ja ainoa turvapaikka on se osasto, siitä on vaikea luopua. He ovat niitä ihmisiä, jotka menevät päivystykseen jopa viikoittain päästäkseen osastohoitoon. Ymmärrän kyllä, että joku ajattelee sen olevan ratkaisu, jos hoitojakso onkin 3 kk eikä viikko. Mitä silloin 3 kk päästä tapahtuu? Miten helppoa on sopeutua takaisin omaan kotiin? Tai tukiasuntoon?

Muistetaan se, että laitoshoito ei ole Suomessa enää nykyaikana vaihtoehto, koska periaatepäätös on tehty, ettei kukaan voi elää elämäänsä laitoksessa. Itse olen melko skeptinen myös hoitokotien toimintaan, kun ammattilaisena olen aiemmin sielläkin työskennellyt. Ihmiset sairastuttavat siellä toisiaan, koska oireita oikein imetään itselle. Jos jollain ei ollut itsetuhoisuutta ennen hoitoyksikköä, niin melko varmasti siellä se alkaa, asiakkaat ruokkivat toistensa mielikuvitusta, masennusta ja harhoja.

Olen nähnyt ihmisen, joka ei ollut eläissään polttanut ainuttakaan tupakkaa, mutta hoitopaikassa oli niin monta tupakkariippuvaista, että sekin ihminen kehitti ennätysajassa itselleen tupakkariippuvuuden. Puhumattakaan siitä jos joku puhui harhaisia juttuja, hän imi kaiken itseensä kuin sieni ja samat harhat tarttuivat. Sitten käsiteltiin keskusteluissa, että se ei ole sinun harhasi, älä mene mukaan siihen. Yksi alkaa puhua vakoilusta ja seuraavana yönä kukaan ei saa unta, koska näkymättömät vakoilijat pelottavat. Syömiseen liittyvät ongelmat tarttuvat myös herkästi. Hyvin usein mielen sairauksiin liittyy syömisen häiriintymistä, ruokahalu katoaa tai ahmii, ei muista pureskella, syömisestä voi tulla toiminto, joka on pakkomielteistä, epämiellyttävää, vältettävä, lähes mitä tahansa.

Siksi en pidä hyvänä vaihtoehtona ollenkaan, jos ihminen ei ole mieleltään hyvin sairas, että asuminen yhdessä toiseen psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa ainakaan edistäisi paranemista. Psykiatrinen hoito osastolla on syytä olla tilapäinen tuki, siihen ei saa kiintyä. Monesti myös arjen taidot taantuvat. Se mitä on osattu omassa kodissa, ei siirry uuteen ympäristöön, kuten osastolle. Siitä tulee kierre, jossa avun tarve lisääntyy hyvistä aikeista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset saivat edes antibiootin tai muun avun. Nyt tuli trauma kun jalka pois?

Et sitten vaivautunut lukemaan juttua? Kyllä molempia jalkoja oli leikattu lukuisia kertoja. Vuositarlastuksessa lääkäri totesi pahat nivelkulumat ja oli pakko tehdä uudet leikkaukset tilanteen korjaamiseksi.

Toisessa jalassa oli aiemmin ollut sairaalabakteeri. Se jalka tulehtui uudestaan uusien leikkauksien jälkeen, siihen tehtiin peräti neljä kertaa kirurgisesti puhdistusta, mutta nilkassa ei ollut oikeastaan mitään enää jäljellä. Sen seurauksena oli vaihtoehtoja, joista vähiten riskejä oli amputaatiossa. Ei mitään amputaatioita edes tarvittaisi, jos kaikki infektiot pystyttäisiin parantamaan antibiooteilla. Valitettavasti ei pystytä, eivät tehoa. Esimerkiksi sairaalabakteeri-nimitys viittaa antibiooteille resistenttiin bakteeritulehdukseen. Tarkoittaa, että hyvin vaikeasti antibioottihoido

"

Uusi leikkausrumba aloitettiin Sinin vasemmasta jalasta keväällä 2024. Se oli sama jalka, johon Sini oli sillalta hyppäämisen jälkeen saanut sairaalabakteerin.

Leikkaus meni hyvin, mutta sen jälkeen leikkaushaava alkoi muuttua kipeämmäksi ja kipeämmäksi.

Kun operaatiosta oli kulunut muutama viikko, Sini hakeutui päivystykseen kivun ja tulehtuneen näköisen haavan takia. Sinin mukaan hänet ohjattiin takaisin kotiin kaikkiaan kolme kertaa, ennen kuin hänet viimein otettiin osastolle."

Jos ei olisi käännytetty, olisiko jalka pelastunut? Sellaisen kuvan jutusta saa.

Tätä tulee jatkossa paljon enemmän kun mitään sairauksia ei juuri tutkita, hutkitaan vaan, kun ei ole aikaa eikä ole tarpeeksi lääkäreitä. Lääkkeeksi mihin tahansa saa masennuslääkkeitä vaikka ei olisi masentunut yhtään. Joutuu olemaan todella topakka ja järkkymätön jos jotain tutkimuksia haluaa.