*** SUURPERHEIDEN hulinainen vko 5 *** :D

Rauhallinen kotipäivä vaihteeksi. Pyykkiä ja normaaleja kotihommia riittää, mutta kiva kun ei tarvitse mennä mihinkään. Minä taidan olla sen verran erakkotyyppi, että nautin tällaisista päivistä, jolloin saan olla kotosalla eikä tarvitse olla " sosiaalinen" . Pidemmän päälle se lakkaa olemasta niin kivaa ja ihmisisä on välillä kiva nähdä. Nykyään vaan niitä menoja tuntuu olevan niin paljon, että tällaiset kotipäivät ovat harvinaista herkkua.



Piiu kyseli ultrassa käymisestä. Meillä ei olla koskaan käyty missään yksityisissä ultrissa. Täällä se ainokainen ultra tosin on jo viikolla 10-12 eli suht aikaisin. Neuvolassa terkkari sanoi, että melkein kaikki äidit käyvät yksityisellä rakenneultrassa, kun sellaista ei täällä ole tarjolla. Samaten alkuraskauden ultrassa käyvät monet. Kai se nykyään on ihan yleistä kaikkialla, että ultrassa käydään yksityisellä moneenkin kertaan. Omalle kohdalle vaan en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi ja ihan hyvin on ainakin tähän asti pärjätty.



Autoilusta joku kanssa kyseli. Varmaan riippuu asuinpaikasta ja elämäntavasta, pärjääkö yhdellä viisipaikkaisella autolla isollakin perheellä. Yksi ystäväperhe, jolla palvelut ja sukulaiset olivat kävelymatkan päässä, pärjäsi hyvin normaalilla henkilöautolla. Me vaihdoimme isompaan autoon jo kolmosen raskausaikana, sillä meille auto on välttämättömyys. Sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä ja kaikkien ihmisten, koiran ja tavaroiden pitää mahtua kunnolla kyytiin. Täällä maalla kaikki reissut muutenkin vaativat autoa ja olisi hankalaa, jos ei koko perhe pääsisi mukaan, vaikka uimareissulle tai kauppaan. Ja julkisten käyttäminen olisi aika mahdotonta, kun bussiasemallekin on useampi kilometri. =) Mutta olosuhteet ratkaisee... Itse varmaan parhaiten tietää, miten paljon autoa tarvitsee. Uskoisin, että isokin perhe voi pärjätä pienellä autolla tai autotta, jos olosuhteet on suotuisat ja esim. julkisilla pääsee kulkemaan.



Nyt pitää lähteä ruuanlaittoon. Mukavaa päivän jatkoa!

Meiramiina 15+

Ja terveiset töistä! =) Aamulla sinne takaisn, sitten olisikin parit vapaat.. Oli ihan pakko tulla kurkistamaan, onko kukaan kommentoinut tuota aikaista ultra asiaa, ja olihan siihen tullut mukavasti vastauksia.. kiitos ystävät! =) juuri tuohan minuakin mietityttää, että haluaisi nähdä, pumppaako siellä masussa todellakin pikku sydän.. Vaikkei aikaisemmin ole mitään ongelmia ollutkaan, mutta kai se toisi jonkunlaista varmuutta asiaan..

Odotan ihan höppänänä ensimmäistä neuvola käyntiä.. Joka ensi keskiviikkona..

Vatsa on turvoksissa täälläkin.. Muistan, että myös edellisessä raskaudessa oli alkuvaiheessa turvotusta, vaikkei kummoisia määriä ruokaa syökkään.. Kyllä nämä farkut hieman puristelee ja on ilmapallomainen olo.. Ehkä se tuosta vielä laskee, enenkuin vauva sitä todella alkaa kasvattamaan.

Hyvää yötä kaikille!

Täällä onkin uusia suurperheellisiä, tervetuloa :o)



Meidän tytöt ovat muuten syntyneet 95, 97, 99, 01 ja 05. Nyt kovasti jännätään saadaanko kuudes tyttö taloon ja sukupuolta yritetään varmasti kysellä heti kun se on näkyvissä.



Kertomisesta : eipä olla vielä kerrottu eikä pitkiin aikoihin kerrotakkaan. Minulla on takana 8 keskenmenoa, joista myöhäsin myös viikolla 16. Vähän araksi olen tullut tuon kertomisen suhteen ja eipä tässä ole uskaltanut nauttia tästä raskaudesta sitten yhtään :o/ Eilen kävin kuunteluttamassa sydänääniä kun herätessä aamulla olin varma että nyt se on kuollut. Soitin terv.hoitajallekin ja sanoin että nyt se on mennyt..... Eipä ollut vaan sydän tikutti peräti reilua 170 ! Siitä nyt tuli uusi huoli että tikuttiko liian nopeasti ...



Mutta nyt on mentävä levolle sillä edelleen on mahtava pahoinvointi ja väsymys. Omien lisäksi hoidan kahta hoitolasta 10 tuntia / päivä, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole :o)



Rapuäiti rv 13+0

Täällä sairastellaan taas. Juuri kun selvittiin vatsataudista niin kuopus sai flunssakuumeen



Ei ole ehtinyt kirjottaa kun töissä ja kotona hommia piisaa...ja väsymys senkun jatkuu vaan. Ihan tajuton uupumus viikonlopusta lähtien ollut.



Kävin vaan lukemassa ja nostamassa pinoa...kirjottelen paremmalla ajalla. @piiu minullakin on ens keskiviikkona eka neuvola...eikös se ole 7pv???

Täällähän on pitkiä kirjoituksia =)



Meillä vietetään tänään sairastupaa, eskarilainen on kuumeessa kotosalla.Iltapäivällä mennään ilmoittautumaan kouluun ja hetaan samalla koululainen kotiin. Täälläpäin on ollut aika kovia pakkasia niin ei oo viittitty laittaa tokaluokkalaista käveleen koululle.



Uudesta vauvasta kertominen...

Meillä ollaan tipottain kerrottu lähipiirille ja osa ei tiedä vielä mittään.

Omille muksuille ollaan kerrottu ennen joulua koska äiti oli pikkasen huonossa kunnossa :) Ihmetykseni oli suuri kun opettaja ei vieläkään tiennyt uudesta tulokkaasta (yleensä koululainen laulaa kaikki asiat samantien). Anoppi varoitettiin jo jouluna ja mun vanhemma sai tietää ennen joulua. Ainahan on se pelko että menee kesken... mutta ainakin maanantaina neuvolassa siellä voitiin hyvin =)



Kesälomaa ei taideta paljoa saada vietettyä ellei saada isompaa autoa. Meillä on jo nyt liian pieni auto kolmella lapsella & kahdella aikuisella ajettavaksi pitkiä matkoja. Rattaan ja kaikki kassit ei meinaa mahtua mukaan ja jalkatilat on ihan minimissä... todella ihanaa matkustaa helteellä :(



Pitänee lähtä laittelemaan joitain syötävää näille kotonaolijoille... ei kyllä innostas yhtään... aina sama ongelma... Mitä laitan tänään ruokaa ettei se olisi samaa kuin koululla ja eskarissa.





Waimo72 & mahhuli 14+5 sekä lapset -98,-00 ja -05

Tosi monella näyttää olevan joku tauti niskassa tällä hetkellä. Nyt niitä sitten ilmeisesti on paljon kulkemassa. Toivottavasti meillä lapset nyt pysyisivät terveinä, ettei oo mummilla ihan kamala viikko täällä lasten kanssa!!!



Varhaisultrasta oli juttua... Itse en kolmella ensimmäisellä ole käynyt ennen sitä neuvolan ekaa ultraa noin 10-12 viikoilla vauvaa kurkkimassa. Sen jälkeen oli kaksi keskenmenoa ja jo eka km sai vauhkoksi eli siitä alkaen olen ultraan mennyt heti kun sydänäänien pitäisi näkyä. Tämä on vain ja ainoastaan oman mielenrauhan saamiseksi. Tässäkin odotuksessa siis pinkaisin ultraan ja osin siksi, että oli tarkoitus lähteä matkalle, niin halusin varmistaa ettei ainakaan kohdunulkoista ole. Mutta kukin menee omalla stylellään ;) Jotenkin ennen noita keskenmenoja oli niin ruusuinen ja ihana ja onnellinen kuva odotuksesta, ettei kertakaikkiaan mieleen edes tullut, että jotain voisi mennä vikaan. Nyt sitten taas ei muuta pelkääkään! Keskenmenot veivät jotenkin kyllä suurimman ilon odotuksista ja tiputtivat ns. maan pinnalle... Onko muilla samanlaisia tunteita...?



Oleteko koskaan kuulleet semmoista väitettä, että kun verenpaine on alhainen, tekee mieli suolaista??? Itselläni on alhainen ja ystäväni kysyi himoitsenko suolaa, tunnistin sen itsestäni heti, sillä istun monesti sohvalla kokonaisen suolakurkun kanssa ja fetajuustoa tekee sairaasti mieli!!! En ollut vaan aiemmin tuohon asiaan törmännyt, mutta aika loogiselstahan tuo toisaalta tuntuu, jos elimistö suolan avulla koittaa kohottaa verenpainetta ...



Ai että nauratti kun edellinen kirjoittaja mietti, kuinka onnistuisi laittaa ruokaa niin ettei satu olemaan samaa koulussa! Itselleni on käynyt monesti niin, että iltaruokaa kun aletaan syömää kuuluu kommentti: just samaa ruokaa syötiin koulussa/eskarissa :D Samat ruuat pyörii viikosta toiseen, siltä ainakin omasta mielestä tuntuu. Oletteko te innokkaita ruuan laittajia? Itse kyllä pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta, mutta etenkin ruuan kanssa tuntuu siltä, että on ne tietyt ja samat systetemit, joita tekee, eikä ole energiaa/intoa/taitoa/aikaa alkaa kokeilla uusia juttuja. PItäisi kai ostella keittokirjoja tai alkaa surffata netissä etsimässä uusia reseptejä. Mutta sitten meillä lapsetkin on niin ronkeleita, etteivät syö kaikkia ruokia. Yksi ei meinaa syödä kalaa ja lihakin tökkii,yhdelle ei maistu porkkanat, omppu, yhdelle ei salaatti jne. Siihen meinaa mennä hermot, kun en todellakaan halua alkaa montaa ruokaa tekemään kaikkien makujen mukaan. Ei aina meinaa ymmärtää tuota lasten syömistä, kun itselle niin kummasti maistuu kaikki ja hyvin :D



Kuulin juuri radiosta kurjia uutisia. Kirka on kuollut viime yönä sairauskohtaukseen. En mikään erityinen Kirka fani ole, mutta hän on jotenkin niin symppis ja jotenkin tuo uutinen vaan pysäytti ja teki surulliseksi. Tuntui kurjalta siksikin, että hän oli päivälleen äitini ikäinen... Kamalaa ajatella, että omat vanhemmatkin alkaa olla jo iäkkäitä, vaikka voihan se noutaja tulla koska vaan, mutta kuitenkin...



No nyt alan siivota, laittaa ruokaa ja aloitella pakkaushommia (lue: katsoa mitkä vaatteet menevät päälle, voi siis olla että pakkaamisessa ei ole liiemmin vaatteissa valinnan varaa, joten helppo juttu edesä :)



Mukavaa päivää kaikille!!!

-mammaxneljä

Ilmoittaudun uutena naamana tähän pinoon. Olen kolmen tytön 33-v. äiti, tytöt ovat syntyneet vuosina 00, 03 ja 06. Nuorimmainen on nyt 8 kuukautta ja tämä nyt alkanut raskaus on tavallaan yllätys, yhtään emme yrittäneet vauvaa, vaan tyhmänä luotimme imetyksen ehkäisytehoon ja kerran olimme ilman kumia ja raskaana ollaan. Kyllä tässä on aika hämmentyneet tunnelmat tällähetkellä. Nuorimmaista yritimme vuoden, silloinkin imetin vielä, enkä tullut raskaaksi, mutta nyt sitten napsahti...

Onneksi tämä raskaus oli miehen mielestä ihan ok asia ja itsekin olen onnellinen, että saan jos kaikki hyvin menee, kokea vielä raskauden ja pikkuvauva-ajan. Niin olin kyllä vannonut kaikille, että nämä kolme lasta riittää ja on jo ihan riittävästi puuhaa tässäkin. No niin, nyt täytyy sitten miettiä, että mitä sanoa kanssaihmisille, kun taas alkaakin maha kasvamaan.

Tässä olen jo ehtinyt miettiä, kuinka sitä repeää sitten äidiksi neljälle lapselle ja selviääkö siitä täysjärkisenä?? Joku neljän lapsen äiti voisi kertoa kokemuksiaan, varsinkin jos on pienellä ikäerolla syntyneitä, niin olisi kiva saada tsempaavia tarinoita!



Asumisesta: Meillä on jo tosi ahdasta täällä hetkellä, kolmiossa kökötetään, joten muutto on varmaan todennäköinen, mutta tuskin muutamaan vuoteen kuitenkaan. Täytyy täällä jotenkin pärjätä ja autokin jää pieneksi nelosen myötä, mutta se nyt ei ole ihan vielä ajankohtainen ongelma.



Kunhan nyt ensin selviän hengissä tästä väsymyksestä ja ällöttävästä olosta, yök, kahvia tässä samalla juon ja sekin maistuu ihan puulta. Maha on turvonnut ja turha toivo kohta mahtua farkkuihin, joihin jo kerkesin mahtua, kun sain pudotettua noita edelliseltä raskaudelta kertyneitä kiloja. Vielä oli kolme kiloa pudotettavaa, mutta se taitaa nyt jäädä hamaan tulevaisuuteen.





Mutta nyt taidan oikaista pikku levolle, kun isommat lapset katsovat ohjelmia ja vauva nukkuu. On tässä vielä flunssanpoikanen vielä päällä, tytöt ovat olleet kuumeessa tämän viikon. Mutta nyt he ovat jo parempia ja virtaa heillä riittää, toisin kuin minulla.



Hyviä vointeja muillekin odottajille!



Simpukka rv 7+2

Simpukalle tervetuloa mukaan :) Ihanasti olette suhtautuneet yllätystulokkaaseen. Meillä on tällä hetkellä neljä lasta, mahassa siis viides, mutta ikäero on kaikilla 3-4 vuotta. Enpä usko, että teillä tuo pieni ikäero silti mitään mullistavaa meinaa. Hyvin sitä pärjää, kun kokemusta kuitenkin jo löytyy.



Mukavasti on taas koko päivän pyryttänyt lunta :) On aina hyvä syy lähteä uloskin, kun on vähän lumitöitä tehtävänä. Tosin äskettäin, kun tuolla lunta lykkäsin, kolhin vähän tätä kumpuani :( Minä kun en koskaan käytä kolaa, vaan sellaista pitkävartista lapiota, niin sellaista edessäni työntäessä lapio tökkäsi johonkin ja minä mahoineni töksäytin tietysti siihen varteen. Tuntui aika kurjalta, mutta pakko uskoa, että vauva köllii siellä hyvässä suojassa lapsivedessä.



Viime raskaudessa suht samoihin aikoihin menin yöllä vessaan keittiön läpi ja kuka lie oli jättänyt yhden tuolin liki keskelle lattiaa, ja siihen tuolin selkänojaan sitten mahoineni törmäilin pimeässä. Silloin soitin seuraavana päivänä neuvolaan ja ajattelin terkan miettivän, että mitähän perheväkivaltaa oikein yritän peitellä :/ Olettekos te muut kolhineet mahojanne koskaan?



Ruuan laitosta jutteli mammaXneljä. Minä kyllä tykkään laittaa ruokaa, mutta se sama ongelma minulla on kuin monella muullakin. Eli ne samat ruuat pyörivät pöydässä vuodesta toiseen. Välillä kyllä tulee kokeiltua jotain uuttakin, kun näkee lehdissä hyviä ohjeita tai pääsee jossain kylässä uutta makua maistelemaan. Meillä lapset ovat onneksi suht kaikkiruokaisia, jopa sienikastike uppoaa enemmistöön :) Leivonta on minulla vähän kausiluontoista hommaa. Joskus tulee leivottua tosi usein, joskus menee aikoja, eikä tule tehtyä oikein mitään. Nyt tosin, kun joulusta pääsimme uuteen, remontoituun keittiöön, on tuota inspiraatiotakin taas löytynyt :)



Kirkan poismenosta olin minäkin todella yllättynyt ja suruissani. Vaikka en minäkään mikään erityinen fani ole, niin hyvääkin musiikkia Kirkalta löytyy. Ja symppikseltä tosiaan aina vaikutti.



Nyt tuli isäntä kotiin, täytynee mennä katsomaan. Kesti hänellä työmatka vähän kauemmin, kun oli matkalla ollut joku onnettomuus :/



Misti ja masu rv 17+5

En jaksa nyt työpäivän jäljiltä tehdä mitään ja olisi ihanaa köllähtää tuonne lämpöiseen sänkyyn.. Mutta ei, sitten ei saa yöllä nukuttua.. Ja tänään koko ilta tiedossa lasten kuskausta harrastuksiinsa, kaikilla kolmella tytöllä jotain.. Maalausta, partioita.. Pitäisi kai vaan alkaa touhuamaan jotain niin pysyy hereillä.. Luojan kiitos huomenna vapaa päivä.. Aamulla tosin herätys klo 7.30, kun vietävä vanhin tytär kouluun.. Mutta eipä tarvitse palkka työn kanssa stressailla..

Luin kyllä kaikkien muiden kuulumiset ja pitipä mun johonkin asiaan joatin kommentoidakkin, mutta aivot puoli unessa, en enää muista asiaa.. =) Mies iltavuorossa ja vietellään ihan " tyttöjen" iltaa tänään.. Kauppareissukin odottaisi, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäämme huomisen ja hoidan asian silloin.. Kyllä nyt huomaa, että pientä alkuraskauden väsymystä on ilmassa...

Ensinnäkin tervetuloa simpukka mukaan. Sinulla tosiaan vaikutti olevan ihanan positiivinen ja realistinen asenne yllätysraskauteen. Varmasti selviätte uudesta elämäntilanteesta hyvin, kun asenne on kohdallaan.



Ihana talvipäivä ollut tänään. Pakkanen ei ollut kiusana ja lumisade oli kivaa. Lapset möyrivät lumessa sydämensä kyllyydestä ja itsekin viihdyin pihalla. Meillä ei onneksi lumihommat kauheasti rasita, sillä pihatie ja piha aurataan traktorilla samalla, kun tämä meidän kotitiemme muutenkin. Meillä sitä aurattavaa on niin paljon, ettei sitä käsipelillä jaksaisi tehdäkään. On ihan kiva katsoa, miten traktori hoitaa homman (lasten mielestä tosi kiinnostavaa) ja sitten vähän porraspäästä lakaista lumia. Juuri sopivasti lumitöitä minulle. =)



Ruuanlaitosta oli juttua. Itse tykkään myös ruuanlaitosta ja leipomisesta kovastikin, mutta onhan se arkiruokakuvion pyöritys joskus tosi puuduttavaa, etenkin kun koko porukka eskaria lukuunottamatta syö kaksi lämmintä ateriaa joka päivä kotona. Ruuan monipuolisuuteen koitan kiinnittää erityisesti huomiota, kun se on pitkälti meidän keittiön varassa kaikkien kohdalla. Samat sapuskat kiertää silti meilläkin, vaikka uusiakin reseptejä koitan kokeilla. Meillä väki on onneksi aika kaikkiruokaista eli sen puoleen uuttakin on kiva kokeilla. Itse teen ruokia sen mukaan mitä hyväksi näen, enkä jätä tekemättä jotain vain siksi, ettei maistu jollekin. Teen silakkapihvejäkin, vaikken itse niistä tykkää. =) Ajattelen niin, että kun kellään ei terveydellisistä syistä ole erikoisruokavalioita niin sellaista ei sitten tehdä makumieltymystenkään mukaan. Yleensä ruualla on kuitenkin jotain sellaista mikä maistuu eli joskus joku lapsi syö perunaa, salaattia ja leipää, jos esim. kastike ei maistu. Vaikka ruokalistaa suunnitellessani olen aikamoinen diktaattori niin ruokapöydässä en sitä ole. Meillä ei ole pakko maistamisen jälkeen syödä mitään, eikä lautaselle kasattua annosta ole pakko syödä, jos ei kerran jaksa tai maistu. Esikoisen kohdalla tilanne tosin on nykyään erilainen, kun ottaa itse ruokansa. Hänen kohdallaan olemme opetelleet, että ottaisi aina alkuun sen verran, mitä varmasti jaksaa syödä. Minusta on ollut ihan toimiva systeemi näin. Kritiikkiä kyllä kuuluu ihmisiltä, jotka ovat sitä mieltä, että lapset on " pakotettava" syömään lautasensa tyhjäksi. Yllättävän monessa perheessä tuntuu olevan vieläkin käytössä tuo syö lautasesi tyhjäksi-periaate. Vaan jokainen kasvattaa tavallaan. =) Mitenkä teillä hoituu tuo ruokailu? Pitääkö lautaset syödä tyhjiksi?



(.) ei uutta. Flunssan jälkeen väsymys alkaa hellittää ja tänään olo oli ihmeen reipas. ;) Mahassa kuplii mukavasti ja vauhtia tuntuu olevan. Saapa nähdä, mikä melske siellä onkaan, kun kunnon potkut alkavat tuntua. Töihin pukeuduin väljään villatakkiin, mutta kyllä maha silti selvästi näkyy jo. Kukaan ei kuitenkaan ole kysellyt mitään vielä. Esimies ja yksi työkaveri tietävät raskaudesta, muille en ajatellut sen kummemmin kertoakaan, ellei jonkun työjutun takia ole tarpeen. Eiköhän asia valkene pikkuhiljaa kaikille. =)



Mukavan talvisia päiviä kaikille!

Meiramiina 15+5

Tervetuloa minunkin puolesta uudet odottajat!



Masun kolhimisesta... Itse olen ' harrastanut' valitettavatsi samaa... Tänä talvena olen juuri lumikolalla pukannut tai siis kola tökkäsi johonkin ja mahaanhan se sattui. Pahiten olen kuitenkin kolmosella mahaa kolhinyt, sillä pari viikkoa ennen la kompastuin kaivonkanteen ja kaaduin suoraa eteen ja aivan tunsin kuinka vauva jäi painoni alle. Säikähdin tosi kovaa, sillä liikkeitä ei sen jälkeen heti tuntunut, vaikka kuinka vauvaa koitin herätellä. Neuvolaan soitin itku kurkussa ja pyysivät heti näytille. Sydänäänet kuuluivat ja vauvakin sitten jo vähän liikahteli, mutta äippäpolille jouduin samantien käyrille ja ultraan. Olisivat ottaneet minut osastolle yöksi, mutta meille oli juuri tulossa vieraita kaukaa, niin sovimme, että illalla ja seuraavana aamuna tulen vielä käyrille. Selvisin siis säikähdyksellä. Se onni oli matkassa, että siellä ultrassa huomattiin vauvan olevan perätilassa, vaikka nlantäti oli juuri katsonut vauvan olevan oikeinpäin. Aloin epäillä ettei th erota pyllyä päästä... Ulkokäännökseen sain ajan, mutta neiti onneksi sai jonkun ahaa-elämyksen käännöstä edeltävänä iltana ja pyörähti itse oikeinpäin :) Se pyörähdys muuten tuntui!!! Ajattelin, että tulee mahasta läpi!



Ruokailukuvioista... Meillä vähän sama käytäntö, että maistaa pitää, mutta jos todella ei tykkää, ei tarvi syödä. Lautaset eivät tosiaankaan ole aina tyhjiä kun pöydäst poistutaan. Kahta vanhimpaa koitan myös opettaa siihen, että opettelevat ottamaan sen verran kun jaksavat syödä. Laiskuudesta johtuvaa syömättömyyttä en siedä eli jos tiedän, että ruoka on ennenkin maistunut ja sitten vaan pöydässä temppuillaan, eikä viitsitä ruokaa suuhun laittaa, menee minulta hermo. Koitan muutenkin jo opettaa lapset siihen että pöytätavat ovat suht ok, jutella ja nauraa saa, mutta leluja, kirjoja tms. ei pöytään kanneta ja peppu pitää tuolissa pysyä syömisen ajan ja turhia vessareissuja ei ruokailun aikana tehdä. Olen nyt siinä mielessä onnellisessa, vapauttavassa tilanteessa, että kaikki lapset saavat koulussa ja päiväkodissa ' kunnon' ruuan, joten sitten iltaruualla ei tarvi niin kamalastai stressata. Sitten kun lapset jäävät kotiin, on tilanne taas eri ja päävastuu minulla, mutta sitten taas onkin enemmän aikaa keskittyä ruuan laittoon. Joskus on vaan niin turhauttavaa kun on ahertanut ruuan eteen ja sitten lapset ei syö...



Taas tulee aamutv:ssä kirkasta. Mä en oikein tiedä miksi tämä muhun nyt näin ottaa... kyynelet silmissä olen ollut jo monta kertaa... Tosin tämä itkuherkkyys on jatkunut jo alusta alkaen. Viime viikolla itkin kun katsoin sitä ohjelmaa, jossa koirille etsitään uutta kotia :D Olen tosin muutenkin erittäin herkkä itkun suhteen, mutta nyt se on korostunut entisestään.



Apua, kello jo noin paljon ja tunnin päästä pitäisi olla luennolla!!! Tukka pystyssä ja yövaatteet päällä vieläkin, kun mies vei aamulla lapset. Nyt täytyy siis lopetella! Mukavaa päivää kaikille ja tsemppiä vielä niille, joilla pahaa oloa ja väsymystä!!!!



-mammaxneljä

Kirjoittelin ekan kerran pari viikkoa sitten, mutta laitanpa nyt vielä muutamia perustietoja: neljättä, yllätysvauvaa odotellaan 9. raskausviikolla. Sisarukset ovat 06/00, 07/02 ja 05/05 syntyneitä. Mulla on samanlaisia fiilareita kuin Simpukalla, eli vauva on tervetullut, mutta hieman mietityttää oma jaksaminen ja elämän muuttuminen välillä.



Alku oli vielä tosi stressaavaa, kun mies oli tosi negatiivinen koko uutisesta ja eka viikko meni miettiessä ja makustellessa. Sitten onneksi hänkin totesi, että neljäskin meille vielä mahtuu.



Kerroin heti alkuun muutamalle parhaalle ystävälleni, mutta nyt ajattelin sitten odotella, ennenkuin kerron sukulaisille ja omille lapsille. Mies oli kyllä mennyt kertomaan omille vanhemmilleen jo, vaikka olin luullut, että hänellä nimenomaan ei olisi mitään kiirettä kertoa. Muutenkin hän aloitti heti " käytännön järjestelyt" ja tilaili autoesitteitä jne. Minä vielä lähinnä makustelen asiaa ja odottelen viikkojen kulumista, ennenkuin uskallan edes iloita tästä odotuksesta. Hassua, kun olin jo syksyllä käynyt läpi viimeisen vauvan surua... Näin se elämä muuttuu! (Hienoa!)



Ruokailuista sen verran, että meilläkin muut paitsi eskarilainen syövät kotosalla.Syödään lounaalla enemmän valmista/puolivalmista ja sitten päivälliseksi teen kunnon ruokaa. Välillä kyllä mielikuvitus loppuu, mutta netistä löytyy kivoja ideoita!



Nyt kotihommat kutsuvat... Keskimmäinen on kerhossa ja pienimmän kanssa meillä on rauhallinen kotihetki. Onneksi etova olo alkaa helpottaa. Odottelen vielä, että jokailtainen palelu ja megaväsymys helpottais, että pääsis tekemään kotihommia. Niitä kun tuntuu riittävän. Mutta tänään mennään mekin luistelemaan. Eilen en millään jaksanut, kun eskarilainen olisi halunnut illalla vielä lähteä!



Mukavaa talvipäivää kaikille!



apinaemo 8+5

juuri jouduin päiväkodilta heka 5 veen kotia kun maha kamalan kipeä. Samalla otin sitten 3 veenkin kotiin, kun ei ollu kerinny päikkäreille, ettei tarvi moneen kertaan sinne ajella. Mutta jännittää siis kun pitäs sen ukkokullan kanssa lähteä la matkalle ja mummi tulee lapsia hoitamaan, niin jos nyt sitten iskee joku oksetauti päälle!!! APUA! Kuumetta ei neitillä ollut ja vähän on pirteemmän näköinen, jotan ei auta kun toivoa parasta...



Piti sitten sinne luennolle... kunnes lähdönpäähän aloin etsiä autonavaimia ja eipä sitte löytynyt mistään! :) No jäi luento sitten väliin. Onneksi mies oli ajelemassa just lähellä kotia, niin jätti sitten mulle avaimen. Tekevälle sattuu... Alan tosin epäillä tuota 3 veetä tästä katoamisesta, hänkun usein kulkee avaimien kanssa ja starttailee omia autojaan :) Pitäs vissiin lelukoppa kattoo...



Nyt painun pyykkien laittoon, uusi konellinen rumpuun ja uutta pyörimään koneeseen. Sitä pakkaamistakin olisi jo ihan pakko alkaa miettiä. Olen niin saamaton pakkaaja, vaikka ihana lähteä, niin tuo homma ei ole kivaa.



Lapset katsoo heinähattua ja vilttitossua. On muuten sitten hyvä elokuva, itsekin jään sitä tuijottamaan :)

Loppu viikko taas tekee tuloaan.. Innostuin vähän siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja uuteen uskoon tässä keskikerroksessa, joku pesänrakennus vimma kai iski.. Onneksi oli tuo ukko-kulta auttamassa hieman tavaroiden siirtelyssä kun meni vasta iltavuoroon.. Kaupassakin tuli käytyä ja kävimpä ostamassa muutamia uusia viherkasveja noiden nahistuneuden tilalle/rinnalle.. Vielä olisi järjestelyä ja vaikka mitä, mutta ajauduin taas huilahtamaan tähän koneelle..

Oli tuosta ruokailusta puhetta.. Meillä kyllä pyritään siihen, että lautaset syödään lähestulkoon tyhjäksi.. Tytöt kyllä jo niin " isoja" , että saavat ottaa itse haluamansa määrän ruokaa ja se sitten syödään.. Vaikka tuleehan sitä itsekkin välillä syötyä silmillään ja sitten lataa hirmu satsin sapuskaa, jota ei kerta kaikkiaan pysty syömään.. Meillä lapset siis syntyneet -94, -96, ja -99..

Katselipa tuo ukko tänään aamulla minua kun tungin farkkuja jalkaan ja alkoi epäilemään, että olisin pidemmällä raskaudessa kuin oletetaan.. Tuota turvotusta kun, ja minulla on vatsa.. =) Eipä tuo mikään mahdottomuus olisi, sillä joulukuun menkat olivat vain kaksi päiväiset ja kovin erikoiset.. Tarkentuuhan tuo ultrassa.. Mutta tosi asia on että kohta on nämä 38 tuuman farkut siirrettävä sivuun.. Vai onko tuo ikä tässä raskaudessa jo tehnyt tehtävänsä, sitä kun on jo ruhtinaalliset 30 vuotta.. Heh! =) Olen siis ollut varsin nuori, kun esikoiseni sain..

Mutta nyt odottaa pyykit ja siivous.. Mukavaa päivää kaikille ja tervetuloa mukaan myös uudet odottajat!

" Kyllä mäkin olen kuullut, että koulussa saa syödä spagettia."



Eli meillä siis on myös katsottu Heinähattua ja Vilttitossua useasti :) Jopa niin, että minäkin muistan reploja ulkoa... Mutta se on minustakin todella hyvä elokuva.



Juu, siis hyvää torstaita vain kaikille :) Ja apinaemolle uudestaan teretulemast joukkoon. Teille siis myös tulossa ylläri nelonen :) Hyvä kuitenkin, että olette saaneet ajatukset järjestykseen ja nyt tuntuu jo hyvältä.



Onkos Leanna lähtenyt taas viettämään hiljaiseloa, kun ei ole mitään kuulunut? Ensi kuu onkin sitten jo sinun kuukautesi :)



Tuosta ruokakeskustelusta vielä sen verran, että paljonko teillä noin suunnilleen menee kuukaudessa rahaa ruokakauppaan? Meillä menee yleensä vähintään 700¿/kk, monesti enemmänkin :/ Siinä siis mukana tietysti kaikki pesuaineet ja paperit yms. Kesällä oma kasvi- ja perunamaa, sekä marjapensaat ja omenapuut vähän helpottavat, kun paljon saa ihan omassakin pihassa kasvatettua.



Toivotaan mammaXneljä, että vatsakipuilu menee teillä ohi ja pääsette hyvillä mielin matkaan. Minä olen myös tuota kamalaa tautia odotellut, kun tuntuu, että sitä aina jossain pyörii. No, tänään, kun hain eskarilaista ja kolmasluokkalaista kotiin, kertoi 9v, että heidän luokassaan oli joku oksentanut lattialle :( Että kaipa se tulossa on... Hyi yöks!



Jep, nyt tilaa muillekin ja kahvin keittoon.



Misti rv 17+6

Viime viikolla kirjottelin ekan kerran ku plussasin.

Nyt ti oli eka neuvola ja siellä vaan täyteltiin niitä papereita ja tietty pakolliset oma punnistus,verepaine jne.

Varasi mulle ajan ultraan ens ti 6.2.Nyt sitte odotan jännittäen sitä päivää.Pelottaa onko masussa ketään ja jos on niin millä viikoilla mennään.



ensimmäiset ja ainot menkat synnytyksen jälkeen mulla oli 17.11 mutta 26.12 teti näytti negaa.



Olen parille ystävälleni kertonut jo vauvasta,mutta omille vanhemmille ja miehen vanhemmille kerrotaan varmaan vasta ku maha alkaa näkymään.Yhden ytäväni kommentti oli:taasko? ettekö te tiedä mitä ehkäisy on?

Voisin veikkaa myös että molempien vanhemmat ei hypi innosta ku kuulee uutisen.



Meillä ei ole lähipiirissä yhtään suurperhettä:max 2 lasta.Meille tulee nyt sitte se 4 (kolmas yhteinen) ja kaikkien kauhuksi toivotaan lapsia vielä lisää;)



Auto asiaa:meillä on miehellä työn akutta leasing auto joka on 5 paikkainen.Keväällä/kesällä auton pitäisi vaihtua ja ollaan aktsottu mazda 5. 7-paikkaisenaMulla on kauppa autona ford transit The pommi jolla pääsee onneks hyvin paikasta toiseen.Siitä on tehty pikku bussi eli istumapaikkoja on yhdeksälle;)



Mulla ei ole pahoinvointia ollenkaan kuten ei edellisissäkään raskauksissa.Mut toki tulee heikko ja vähä huono olo jos on liian kauan syömättä.

Kolmatta ku odotin mulli oli skerinpaastoarvo koholla.Sama juttu on nytkin aivan varmasti.Kävin kontrollissa 8 kk synnytyksen jälkeen ja se oli 5,2.



Miten saisi taas otettua niskasta kiinni ja jättää ne ihanan ihanat herkut.



mut nyt on pakko lopettaa poju 1v1kk karkas taas portasiin ku portista on lähteny yks puu pois.

Olen käynyt lueskelemassa teidän kuulumisia, mutten ole saanut aikaiseksi ite kirjoitella. Keskiraskauden energia vaihtui vauhdikkaasti viime viikolla loppuraskauden tympimiseen. Väsyttää, hengästyttää, mikään ei huvita ja kumarrellessa etoo. Lisäksi vielä peräpukamatkin ihanaiset ilmaantuivat taas kiusaamaan!!!! No joo.. onneksi mieli on vielä ollut aika plussan puolella ja lapset pitävät äidin poissa sängyn pohjalta.

Meillä siis mukeloita kolme, syntyneet -01, -02 ja -05. Reilun kahden kuukauden päästä pitäisi olla sitten jo neljän äiti. Hurjaa!

(.)Olin eilen ultrassa äitipolilla, kun halusivat tarkistaa, ettei istukka ole enää kohdunsuulla. No ei ollut ja muutenkin kaikki oli ihan hyvin. Vauvalla painoa tällä hetkellä n. 1500g ja ihan keskikäyrillä mennään kaikin puolin.

Joku kyseli tuosta itkemisestä... Odottelin ultraan pääsyä ja yhtäkkiä rupesi itkettämään. Minä sitten mietin, että mitähän tämä on, ennenkun tajusin, että viereisestä huoneesta kuului se kopsutus, mikä kuuluu, kun niillä vatsan ympäri laitettavilla antureilla mitataan vauvan sydänääniä ja supistuksia. Siellä joku synnyttämään tulossa ollut oli juuri remeleissä kiinni. Ai että tuli tosi onnellinen olo, että kohta minäkin pääsen taas kokemaan sen ihanan ja kamalan jännityksen. Ei yhtään pelottanut synnytyksen ajattelu, onneksi!

Levinialle onnea sydänäänten kuulumisesta ja kaikille uusille onnea plussista ja tarrasukkia, että pienet malttaisivat pysyä aloillaan.

Kysymyksiä... Minulla on myös näppyjä ollut joka raskaudessa jopa paljon enemmän kuin murkkuiässä. Naama ja selkä kukkivat oikein innolla, mutta olen päättänyt, että saavat kukkia. Vatsa on myös tosi aikasessa vaiheessa jo kasvanut isoksi ja aikamoiset raskausarvetkin on jo mahan koristeena. Turvotusta ei onneksi ole ollut kun aina vasta ihan viime viikoilla. Toisaalta nythän ne kohta on jo käsillä!

Luistimia olen kokeillut muutamassa raskaudessa. Ihan alkuvaiheessa luistelu kyllä onnistui, mutta enää en jäälle uskaltaisi. Jotenkin mulla tasapaino muuttuu raskauden aikana niin, että en enää nauti luistelusta kun tuntuu, että koko ajan meinaa pyllähtää joko eteen tai taakse. Mahaa tulee muutenkin kolhittua... Mulla on tullu jo ihan tavaksi, että kaadan tiskipöydällä lojuvat astiat nurin kun kurottelen yläkaapista laseja. Samoin törkkään mahani usein pesuhuoneessa suihkun hanaan, sekun on niin kätevästi juuri siinä mahan kohdalla. Luulisi, että jo tässä vaiheessa raskautta muistaisi, että sitä mahaa on, mutta kun ei.

Me on myös käyty vaan näissä kunnan trajoamissa ultrissa. Ainoastaan esikoista kävin yksityisellä kurkkaamassa jo ennen kun sydänääniäkään näkyi, sillä halusin nähdä että se varmasti on kohdussa. Edellinen oli siis ollut kohdunulkoinen. Tästä viimeisestä kerroimme lähimmille parille kaverille heti plussattua ja muille vähitellen np-ultran jälkeen. Lapset eivät ihme kyllä ole kovasti kertoneet asiaa eteenpäin, paitsi nyt, kun kaikki sen jo muutenkin selkeästi näkevät. Esim. uimahallissa ihmisillä on hauskaa, kun meidän 4v. kertoo tohkeissaan, että meille tulee vielä neljäskin. Luulempa, että se uimapuvun alta jo aika selvästi näkyy... (:

Allergioista... Meillä isäntä on allerginen kalalle ja penisilliinille, lapset ei millekään ja minä saan oireita kiiwistä, ananaksesta ja mantelista. Olen jo yrittänyt ajatella etukäteen, että tällä nelosella on varmaan sitten kaikki mahd. allergiat, kun olemme niin vähällä päässeet. Saapi nähdä sitten.

Ruokailupuolella kuulosta meidän tavat ihan samalta kuin ylläkirjoittaneiden. Ruokaa saa jättää, mutta jos ottaa itse lisää niin yritän saada sen kyllä syömään. Pöydässä ollaan ihmisiksi ja jos ruuasta ei tykkää, sekin pitää osata sanoa nätisti eikä niinkuin esikoinen eilen oli mummulleen todennut: " Tää puuro maistuu ihan oksennukselta. Sun pitäis kysyy äitiltä neuvoa, miten puuroa laitetaan!" No, juttelimme sitten hiukan kotona ja poika soitti mummulle ja pyysi anteeksi. Kyllä mua hävetti!

Tuli taas romaani, mutta ihanaa, kun voi jollekin purkaa näitä samoja tuntoja!



marinoX rv 30+3 (!!)

Sain onneks pojan nukkumaan.Meinas äitiltä palaa pinna ihan totaalisesti ku taisteli vastaan ja noihin portaisiin poju on karannu tänään jo ehkä 10-20 kertaa :(

Olen pyytänyt miestä korjaa posttia jo monta viikkoa aina se vaan siirtyy ja siirtyy.



Projekteja olen minäkin kiitettävästi keksinyt.Eilen vähän kannettiin huonekaluja edes takaisin.Olen vierashuoneesta tekemässä pikku hiljaa meidän 2½ v tytölle huonetta.Nyt sitte on levitettävän sohvasängyn siirto vierashuoneesta yläkerran miehen työhuoneeseen.

Niin samalla voinki vastailla,että asutaan omakotitalossa ja tilaa meillä onneksi on vielä.Meillä on 5 makkaria.Mutta yks niistä on miehen työhuone ja yksi ollut vierashuoneena.

Mun mielestä lapset voi hyvin jakaa huoneen sisaruksen kanssa pitempäänkin.Lapsille meillä on 3 makkaria käytössä.Tällä hetkellä poju nukkuu vielä perhepedissä,muttta jossain vaiheessa siirtyy siskon kanssa samaan huoneeseen.

En mä yhtään aikaisessa vaiheessa sitä huonetta ole tekemässä;) ollaan suunniteltu että poju 1 v ja tyttö2½ v jakaa huoneen niin pitkään kunnes uusi vauva siirtyy perhepedistä omaan huoneeseen.



Missä päin maailmaa Levinia asut?



Mut nyt huutonettiin etsimään uutta porttia jos mies ei saa sitä aikaiseksi korjattua.

Väsymys tuntuu ottavan yliotteen minusta. Mä oon ihan unohtanut tämän väsymysvaiheen edellisistä raskauksista. Pahaolo tulee ainoastaan sillon jos vatsa on tyhjä...pala kurkussa tuntuu olevan silti. Aamulla tein itselleni ison suolakurkkuruisleivän joka on tähän asti ollut herkkuani, mutta nyt haukkasin palan ja syljin samantien pois...suolakurkku alkoi äklöttää. Outoa.



Kuopus alkaa paranemaan flunssastaan mutta saa lepäillä vielä huomisen kotona. Meillä menee muksut mun äidille lauantaina yökylään. Saadaan siis koko lauantai olla miehen kans kaksistaan.



Ruuasta oli puhetta. Kyllä meilläkin pyritään siihen, että sen mitä lautaselleen ottaa niin syödään! Ja aikas hyvin se on mennytkin perille. Joku puhui myös siitä, että kun tulee laitettua samoja ruokia kun kouluissa...aika hyvä keino tähän on se, että ottaa talteen koulujen/päiväkotien ruokalistat lehdestä ja säilyttää ne sen aikaa kun ovat voimassa. Voi tarkistella ettei tuu ihan samoja ruokia tehtyä. Heh...tänään eskarilla tarhassa oli kanaa ja riisiä ja mulla on uunissa kanankoipia...nooh...pitää tehä muusia...

Tykkään laitella ruokaa. Joskus kyllä on niin laiska, että ostan puolieineksiä...mutta aikas usein meillä on ihan kotitekoista ruokaa. Leivottua ei kauheesti tule kun se mitä leivotaan niin syödään samantien...



Nyt pitää lähteä katteleen uunia, ettei kanat pala.

Äh ukko tuli tänään aikasemmin kotiin ja valitti että vatsa on ruikulilla. Nyt makaa tuossa sohvalla lepäämässä. Toivottavasti ei nyt oikeasti sairastu ja tartuta sitten koko perhettä mukaansa. Pahaksi onneksi kuulin juuri että liikkeellä on tosi ärhäkkää vatsatautia =(.

Huomenna pääsen kuitenkin karkuun tätä mahdollista sairastupaa. Jos tuo ukko sairastuu ihan tosissaan niin pääsen lähtemään jo päivällä ystävieni kanssa mökille. Luvassa on herkkuja, saunomista ja pelaamista. Suuniteltiin että tehdään jäälyhtyjä lauantai illaksi pihan koristeeksi. Tarjoiluna kuumia voileipiä, lauantaina karjalanpaistia ja perunoita jälkkärinä hedelmäsalaattia ja suklaa fonfyeta. Meillä aina nuo ruokailut riistäytyy käsistä joten nyt on yritetty pitää homma edes jotenkin kasassa. Jo nyt tuntuu siltä että puolet saadaan kantaa kotiin =). Siis luvassa rentoa yhdessä oloa kaukana lapsista ja miehestä.



Nyt siirryn pakkaamaan kaiken tarvittavan mukaan jos pääsen huomenna lähtemään jos ajoissa päivällä!



nuttu innoissaan rv 11+