Lokakuiset uuteen viikkoon

nimim. ellaelmeri

la. 4.10.07 (?)

toista lasta odotetaan

minä 28 ja mies 26

Tampere

Moi,



en ole paljon kirjoitellut näille palstoille, mutta olen lueskellut näitä jo esikoista odottaessani muutama vuosi sitten. Pikkukakkosta siis ootellaan, toivottavasti.



Mukavaa elää tunnelmissa ja seurata muiden kuulumisia, vaikka itse hieman hiljaisesti viitsin kirjoitella.



Mulla olis la syyskuun puolella, mutta viime km takia oli hieman pidempi kierto, joten oikeat päivät saattaa olla lokakuun puolella. Viikkoja nyt sit 5+jotain. Alussa siis ollaan. Hieman huolestuttaa ton edellisen km takia, en ole uskaltanut vielä kovin riemuita asiasta, kun on ollut aavistus ruskeaa vuotoa. Tarkoitus olis käydä alkuraskauden ultrassa tarkistamassa tilanne muutaman viikon päästä. Niin asutaan OK-talossa ihan ok on ja ikä jo 35/29.

Heippa ja tervehdys kaikille!



Tein viime viikolla ensimmäisen positiivisen raskaustestini, varmuuden vuoksi tein sen kahteen kertaan kun en meinannut uskoa!



Ensimmäinen testi oli hyvin haalea, katsoin sitä oikealta ja vasemmalta ja näin siinä viivan. Mies kävi hakemassa uuden testin jonka tein parin päivän päästä, ja siinä näkyi sitten jo kunnon viiva. Hiphei, ollaan tätä jo jonkin aikaa toivottu ja hui, mä en tiedä odotuksesta juuri mitään! Olen jotenkin onnistunut välttämään aihetta, kun olen jotenkin ajatellut että en ehkä pysty saamaan biologisia lapsia. Mutta nyt maltilla eteenpäin, toivotaan että kaveri pysyy kyydissä loppuun asti!



Eli siis uusi odottaja ilmoittautuu mukaan:

Nimimerkki: hipheihui

Laskettu arvaus: 1.10.2007

Monesko lapsi: eka

Oma ikä: 31

Asuinpaikka: varsinais-suomi



Aika jännää tämä on! En osaa noita aikoja vielä niin laskea, mutta luulisin että nyt on menossa vasta 3:s viikko. Helmikuun 26. on eka neuvolakäynti, varasin heti ajan kun raskaustestin ohjeessa niin neuvottiin tekemään ;)



Viikon aikana on tullut vähän oireitakin, se alkoi huimauksella, ja sen jälkeen rinnat ovat olleet tosi arat ja painavat ja alavatsaa vihloo (kummaltakin puolelta) sekä mua paleltaa ihan hirmuisesti. Mieli on tehnyt omenamehua ja vihreitä oliiveja! Kummaa on se, että karkkia ei tee mieli, yleensä kyllä tekee.



Mä olen nyt viikon aikana käynyt ostamassa pari vauvalehteä ja surffannut netissä. Kavereilta ei vielä uskalla kysellä mitään, ei heille kerrota ihan vielä. Mun äiti tietää ja kaksi lapsuudenystävää, muut ei vielä. Ajattelin kyllä, et jos joku kysyy suoraan, niin en aio valehdellakaan, vaan kerron sitten varmaankin.



Olen nyt jotensakin perillä siitä, että mitä saa syödä ja mitä ei. Graavilohet ja tuorejuustot jää nyt sitten ottamatta. Varmuuden vuoksi vein siideritkin alakerran kylmiöön, ettei vaan ihan vahingossa tule sihautetuksi saunajuomaa.



Ja kävin tänään apteekista ostamassa Panadolia ja Multivitan Raskausvitamiineja, kun en noita kasviksia saa syötyä niin paljoa kuin suositellaan.



Kysymyksiä pyörii päässä.. mitä jos niitä onkin kaksi? Onko se poika vai tyttö? Milloin se syntyy? Miten ihmeessä mä kerron tästä töissä? Mihin työprojekteihin mä voin vielä sitoutua? Miten synnytyksestä selviää? Miten sitä jaksaa? Mitä koiramme tykkäävät tulokkaasta? Mitä jos kaikki ei menekään hyvin? Kuka kummiksi? Mikä nimeksi? Mitä tarvikkeita? Paljonko painoa tulee lisää? Jne jne.



No, mä olen vähän hätäilijä joskus, joten eiköhän ajan myötä vastauksiakin ala löytyä...



Kirjoittelemisiin!

Hei hipheihui, tuo kuulosti NIIN tutulta kun odotin ensimmäistä, aika ihanaa vai mitä? Siitä se lähtee!

Da_Capo,

juu, niin on! Etten sanoisi että välillä jo kihisen jännityksestä, ja mies ihmettelee tätä laukkaavaa mielikuvitusta. Juu, nyt vaan lämpöä, lepoa ja lempeyttä, mutta toisaalta ajatukset karkailee koko ajan. (Millaiset vaunut olisi kivat?) Oikeastihan mitä tahansa saattaa tapahtua, ja mitä enemmän päästän itseni innostumaan, sitä ikävämmältä se tuntuu jos kaveri ei pysykään matkassa. (Oisko sellaiset kaupunkimalliset vai crossipyörillä?) Ja mun tekisi mieli jo kertoa kaikille, yllättää kaverit, sillä yllätys on varmasti aikamoinen monelle, niin kuin itsellekin, vaikkakin toivottu sellainen.



Mutta kuten varmaan moni muukin on sen todennut, tämä paikka taitaa olla ihan oikea mulle tässä vaiheessa. Kun pahin jännitys iskee, niin helpottaa kun kirjoittaa siitä ja joku samassa veneessä olija vastaa heti. Loistavaa!



:)

Tänne on tullut taas uusia, kivaa :) Da_Capon pohdinnat tuovat minullekin mieleeni muistumia esikoiseni odotusajalta. Ja kyllä nyt edelleenkin esimerkiksi työkuviot pyörivät mielessä. Teen sellaista työtä, jossa täytyy ajatella tosi paljon ja vaikka olenkin esikoisen kanssa kotona, tulee aina ajoittain joitakin työjuttujakin vastaan.



Koirat muuten (itselläni ei harmillisesti koiraa ole, mutta krooninen koirakuume vaivaa) suhtautuvat yleensä tosi hyvin pieneen tulokkaaseen. Ovatko teidän koiranne tottuneet lapsiin? Nyt olisi hyvä aika tutustuttaa, jos eivät.



Minäkin olen muistellut, että mitä kaikkea odotusaikana saakaan syödä ja mitä ei... Esimerkiksi pellavansiemeniä tuntuu olevan vähän jokaisessa leivässä, minkä tänään kauppareissulla totesin. Esikoista odottaessani ulkomaan matkalla tuli muutama lipsuminen, koska en voinut tietää esim. kaikista juustoista, miten ne on valmistettu. Suomessa onneksi elintarvikkeiden kanssa on helppoa.



Tässäpä vielä omat tietoni:



Nimimerkki: Ghigi

LA: 3.10.2007

Monesko lapsi: 2.

Oma/miehen ikä: 33/33 (pian molemmilla 34)

Asuinpaikka: Pk-seutu

Graavilohta saa syödä, jos graavaa kalan itse. Käsittääkseni vain vakuumipakattuja ei listeriavaaran vuoksi suositella. Toivottavasti muistin oikein :)

Nimimerkki:mewe

LA:2.10.2007

Monesko lapsi:4

Oma/mieheni ikä:26/28

Asuinpaikka:Helsinki

Huomenta päivää!

Olipas eilen ilta.Nuorimmaiseni alkoi oksentelee iha yht äkkiä...No raasu oksensi 3 kertaa ja vikat sain päälleni..Ette arvaa kuinka iteltäniki tuli melkein oksennukset siivotessa niitä...he he muutenkin on pahoinvointia itellä :)Nyt aamulla ei enää oksennellu.En tiiä tosiaa mikä tai mitä se oli???



Juu nyt on oireita mullakin muuta kuin pahaolo,on rinnat arat,alavatsas painon tunne ja poreilua,mieliala vaihtelee,tekee mieli syödä yölläkin,mut hunaja-melooni on iha suokikki..yöllä juoksen pissillä..Voi että tää tosissaa on ihanaa,vaikkakin jo neljäs lapsi tulossa....Mutta jokainen raskaus on erillainen ja nyt jännittää millainen tämä on...hihih....



Tälläistä täällä nyt äkkisältään

mewe ja toukka rv 5

Nimimerkki: -Maaru-

LA: 2.10.2007

Monesko lapsi: 2

Oma/miehen ikä: 23/22

Asuinpaikka: pääkaupunkiseutu





Elikkäs tuossa olisivat nuo minunkin tietoni. Toiveissa tämä pikkukakkonen alkoi meillä olla nyt talonrakennusprojektin edettyä melko loppuvaiheeseensa. Eli ei tarvii stressata talosta enää niin hirveesti, joten ajattelimme antaa vauvalle mahdollisuuden tulla. Ja pienen yrityksen jälkeen se ilmoittikin nyt tulostaan. =)



Neuvolaan soittoa olen miettinyt, ja kai tällä viikolla voisi jo soittaakin. Milloinkohan yksityisellä puolella uskaltaisi käydä ultrassa? Sillä viimeksi eka ultra tehtiin kunnallisella puolella, ja se tapahtui rv.11. Nyt tuntuu ettei millään malttaisi odottaa sinne asti.



t: -Maaru-

Uusille tervetulotoivotukset täältäkin päin! :) Aina mahtuu mukaan, mitä enemmän, sitä parempi.



Esikoistaan odottavien mietteet kuulostivat hyvin tutuilta... Itse tosin pyrin jarruttelemaan ajatuksia mahdollisimman paljon vielä tässä vaiheessa. Mutta kyllähän sitä paljon kaikkea miettii.



mewe: Toivottavasti lapsukaisesi vointi pysyykin parempana.



Itsellä on ollut eilen ja tänää jonkunlaista pahoinvointia. Mikään ei oikeastaan meinaa tulla ylös, mutta jonkinlainen pala on kurkussa ja kai hieman närästää. Ei mitenkään suuresti elämää haittaa, mutta vähän. Lisäksi rinnat on turvonneet. Ja kerran yössä herään säännöllisesti vessareissulle.



Jonain lähipäivänä yritän varata aikaa alkuraskauden ultraan, kolmen viikon päästä tosin vasta ajattelin mennä. Vielä pitäisi päättää, minne tuon ajan varaisi. Helsinki-Vantaa-suunnalta pitäisi löytyä ja mielellään kohtuuhintainen, vaikka hetkellinen mielenrauha onkin tärkeämpi kuin tarkka summa. Omaan neuvolaan olen suunnitellut soittavani vasta parin viikon päästä.



Huomasin muutama päivä sitten jotain jännää tapahtuneen. Mulla on ollut kädessä viimeiset 8 vuotta syylä, joka ei kevyillä hoitotoimenpiteillä ole lähtenyt minnekään ja järeämmät hoidot olisi pitänyt tehdä yksityisellä omaan kustannukseen. Eipä tuo elämää haitannut, joten sai olla siinä. Vielä muutama viikko sitten olikin muuttumattomana, mutta nyt viikonloppuna havahduin yhtäkkiä siihen, että syylän kohdalla olikin aivan sileää, tervettä ihoa. Se on kokonaan kadonnut, ihon kiiltävästä pinnasta heikosti huomaa, että jotain on ollut. En tiedä, voisiko raskaushormoneilla olla tällainenkin vaikutus, äitiäkin korjaava? Toki voi olla sattumaa, mutta hyvin jännä sattuma. :)

Kirjoittelen nyt ihan pikaisesti ennen esikoisen päiväuniaikaa. Täällä on ollut kirjoittelua alkuraskauden ultrasta. Itse kävin esikoista odottaessani sellaisessa rv:lla 7+ jotain. Viikon 6 jälkeen ultraan voi kai mennä, ennen sitä pikkuisen sydämen sykettä ei vältttämättä löydy. Aion mennä varhaisultraan myös tätä pikkukakkosta odottaessa, suuntaan luultavasti Mehiläiseen. En halua odottaa np-ultraan saakka, vaan jo aikaisemmin saada tiedon siitä, onko kaikki kohdallaan. Joku (apua, en vielä muista nimimerkkejä, mutta tulemme varmasti tutuksi seuraavien kuukausien aikana) kyseli ultria Helsinki-Vantaa-suunnalta. Ainakin Tikkurilan Mehiläisessä on ihan hyvä ultra. Joskus tulevaisuudessa, jos vaan kaikki menee hyvin, aiomme mennä myös 4D-ultraan, joita on mm. Femedassa ja Felicitaksessa Helsingin keskustassa.



Omaan napaan ei kuulu nytkään muuta kuin kauheaa väsymystä. Mikään ei ällötä tai inhota. Ostimme eilen pulkan esikoisellemme, ja tyttö oli äsken pihalla aivan innoissaan tuosta uutuudesta.



Aurinkoista tiistaita,



Ghigi

Nimimerkki: tainataipale

LA: 1.10.2007

Monesko lapsi: 2

Oma/miehen ikä: 28/30

Asuinpaikka: pohjanmaa



Heliliina! kyllä vain raskaushormoonit voivat tehdä todella ihmeitä myös äidin terveydelle! Mulla on kadonnut kaikki finnit (katosivat myös esikoisesta. Lisäksi olen huomannut että vuoden ajan piinannut käsi-ihottumani ei jaksa enää oireilla...tervettä ihoa siis täälläkin näkyvissä! Esikoisen raskaus suorastaan kaunisti, muistan että keskiraskaudesta eteenpäin ei olisi tarvinnut edes pestä hiuksia ollenkaan, kun eivät rasvoittuneet...niitä aikoja odotellessa!



Tosin siinäpä ne " oireet" ovatkin, vielä ei ole merkkiä väsymyksistä, öllötyksistä, viluista tai kipeistä tisseistä. Oireettomuus todella saa epäilemään, että olenko todella raskaana, mutta niin se meni myös esikoisen kohdalla.



Esikoiseni on juuri aloittanut päivähoidossa ja ehtisin olla nyt töissä reilut puoli vuotta ennen pikku-kakkosta, jos kaikki menisi hyvin. Ihan kiva kerätä motivaatiota taas uutta mamma-aikaa varten.

Elikkäs tänään aamulla plussasin ja ajattelin rohkaistua ilmoittautua mukaan porukkaan.

Hiukan on epäuskoinen olo vielä itsellä, tosin tänään aamulla oli niin huikee pahoivointikohtaus, että kai se täytyy uskoa, että siellä masussa jotain kasvaa :)



tässä mun tietoja:

Nimimerkki: jopohopo

LA: 5.10.2007

Monesko lapsi: 2

Oma/miehen ikä: 30/39

Asuinpaikka: Turun lähistöllä asustellaan



Terkuin

jopohopo ja masumöhkö (rv 4+4)

Nimimerkki: riza74

LA: 8.10.2007

Monesko lapsi: 1

Oma/miehen ikä: 33/35

Asuinpaikka: keski-suomi



heippa!



etsiskelin paikkaa missä jakaa tunnelmia tästä uudesta jutusta ja tämähän sopii hyvin :)



Meillä tärppäsi toisessa kierrossa e-pillereiden poisjättämisen jälkeen, ja nyt ollaan vähän hämmentyneitä kun se kävikin näin äkkiä. Testasin malttamattomana kierron 28. päivä eli sinä päivän kun menkkojen olis pitänyt alkaa - ja haalea positiivinen sieltä tuli. Pitää testailla muutaman päivän päästä uudestaan mutta oireita on kyllä - palelee ja mahaan koskee, sekä hirveä väsymys. Ihanaa silti!

jopohopolle ja riza74:lle onnittelut plussista!



Keräilin äsken esittelyjä itselle talteen, jotta voin jonain lähipäivänä laittaa meistä listan tänne. Meitä on jo nyt 14! Ja lisää tulee toivottavasti vielä monia.



Tää oli vaan tällainen väliaikainfo. :) Palaillaan taas.

Tässä olisi vielä minunkin esittelyni.



Nimimerkki: Rsna

LA: 5.10.2007

Monesko lapsi: 3

Oma/miehen ikä: 34/36

Asuinpaikka: Pääkaupunkiseutu

Vaihtanen jossain vaiheessa nikkini mutta korjautan tiedon kunhan saan aikaiseksi :)



Nimimerkki: Äitikolmelle

LA: 2.10.2007

Monesko lapsi: 4. (pojat 01, 04, 05)

Oma/miehen ikä: 28/31

Asuinpaikka: Häme

Tässäpä ois esittelyni



nimimerkki: Mi11Mi

LA: 1.10.2007

monesko lapsi: 1

oma/miehenikä: 21/23

asuinpaikka: pohojanmaa



Viime sunnuntaina tein testin ja raskaanahan sitä ollaan. Oon sillain rajatapaus, että la voi olla syyskuun puolella. Mut tämä lokakuun porukka tuntuu silti jotenkin sopivammalta mulle.

Ensimmäistä siis odotan ja kaikki on aivan uutta mulle!!! Kysymyksiä pyörii päässä ja jotenkin ei vielä oikein meinaa uskoa todeksi tätä. Ei se kuitenkaan niin itsestään selvää ole että heti saa lapsen jos haluaa!

Oireita ei kyllä ole oikeastaan minkäänlaisia ollut. Vähän alavatsassa tuntuu että kyllä siellä joku on (kuvittelenko vain että tuntuu?)...

Ghigille, sinulla oli koirakuume ja kyselit koirista. Kyllä koirat yleensä sopeutuvat, ja vanhemmat koirat jotenkin älyävät, että kyseessä on lapsi. Mutta kyllähän niitä aina joutuu varomaan. Itse en luota koskaan koiraan, vaikka kuinka kiltti olisi. Nyt siis toista oottelemme, esikoista odotellessa koiramme taisi olla vuoden.