Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni 20 vuoden jälkeen ja tämä taisi olla virhe..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut, että joka paikassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pitää vaan miettiä mitkä asiat on itselle tärkeimpiä. Levottomuus ja ainainen haikailu jonnekin muualle on oire jostain ihan muusta kuin kyseisen asuinpaikan hyvyydestä tai huonoudesta.

Tämäpä juuri. Mä muutin takaisin kotiseudulle, koska kaipasin luonnonrauhaa ja halusin asua lähempänä sukuani. Täällä mulla on myös vara asua unelmieni talossa, mulla on pieni vanha huvila kauniilla puutarhalla.

Mikä sitten taas on haittapuolena, niin ympäristön konservatiivisuus ja se, etten oikein löydä omanhenkisiä naispuolisia ystäviä. Täällä naiset, ne harvat omanikäiset, on jotenkin todella perhekeskeisiä ja no...eivät paljon maailmanmenoa seuraa. Työkuvioissa taas tapaan naisia, jotka on olosuhteiden pakosta työn perässä tänne muuttaneet eivätkä yhtään täällä viihdy (enkä jaksa vapaalla kuunnella ihmisiä, jotka haukkuvat kotiseutuani).

Kaikkea ei kaikkialla saa ja tää on mun valinta. Käyn aina aika ajoin kaupunkilomilla ja tapaamassa ystäviä, vaikka vuosien myötä se yhteydenpito onkin vähentynyt. No näillä mennään!

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.

 Helsinki, varsinainen suurkaupunki. 

Painajaismainen ajatus, että pitäisi muuttaa takaisin kotiseudulle. Parisataa ihmistä, joista kaikki tuntevat toisensa.

Helsinki on helvetti, mutta Suomi on täynnä kivoja keskisuuria kaupunkeja, joissa voi joko valita näkymättömyyden, tai hankkia sosiaalisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Jos on elämäänsä tyytymätön, ei se muutto mitään vaikuta. Täytyy vahtaa sisukset.

Kyllä mulla vaikutti nimenomaan muutto 20v pikkukaupunkiasumisen jälkeen erittäin paljon. Änkyräinen negailmapiiri haihtui ympäriltä pikavauhtia ja oikea elämä alkoi. Kun vain olisivat jo vanhemmat tajunneet kärrätä koko meidän perheen pois sieltä tunkkaisen angstin pesästä vuosikymmeniä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on elämäänsä tyytymätön, ei se muutto mitään vaikuta. Täytyy vahtaa sisukset.

Kyllä minulla ympäristö vaikutti paljon. En koskaan viihtynyt kotipaikkakunnalla ja kun viimein pääsin muuttamaan pois opiskeluiden myötä, niin en ole takaisin haikaillut. Nyt voin tehdä asioita, joista pidän ja elämä on mukavaa. 

mILLÄ PAIKKAKUNNALLA SITTEN ASUT AP?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen on sinut itsensä kanssa on ihan sama missä hän asuu. 

No ei todellakaan ole noin. Ei esim. luontoihminen viihdy kaupungin hälinässä vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa. Ainakin mulle sijainti on se ykkösprioriteetti. 

Minä olen kotoisin aivan sysimaalta, jossa lähinaapurit olivat kilometrin etäisyydellä. Ei näitä paria taloa edes näkynyt, koska joka puolella oli metsiä.

Opin samoilemaan yksin metsissä jo lapsena. Koin olevani kuin osa metsäluontoa, jossa tunsin paikalliset eläimet ja ne minut.

Silti viihdyn hyvin nimenomaan isoissa kaupungeissa, joissa voi sulautua kaupungin ihmispaljouteen kuin runsaspuustoiseen metsään. - Löydän rauhani myös suurkaupungissa.

Pikkukylät ja -kaupungit ovat ahdistavia, koska kaiken aikaa kävelee tuttuja vastaan. Olen työurani tehnyt sellaisessa ympäristössä, vieläpä asiakaspalvelukeskeisessä työssä, joten kadulla kävellessäkin on kaiken aikaa kuin silmän alla ja tietoinen siitä, että pitää olla asut ja ilmeet kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin just pohjoisessa loman alettua sukuloimassa. Pikkupaikkakunta alkoi ahdistaa. Ei ollut muuta kuin naapureiden kuulumisia kuulla ja kuka on minnekin poismuuttanut.

 

Auton keula kohta kohti yliopistopaikkakuntaa, jolla asun. Illalla taidan mennä syömään sushia ja baariin.

No, nyt on kyllä akateemista ja urbaania. Tiedoksi että yo-opintoja voi suorittaa etänä maaltakin käsin ja sitä susia saa täälläkin tuosta prismasta... Ja susi alkaa jo olla aika last season.

Poronhoitoalueella en voisi kuvitella enää asuvani. Ehkä nyt Kuusamossa, jos olisi jossain pakko, koska palvelut, Ruka ja lentokenttä vieressä.

"Pikkukylät ja -kaupungit ovat ahdistavia, koska kaiken aikaa kävelee tuttuja vastaan. Olen työurani tehnyt sellaisessa ympäristössä, vieläpä asiakaspalvelukeskeisessä työssä, joten kadulla kävellessäkin on kaiken aikaa kuin silmän alla ja tietoinen siitä, että pitää olla asut ja ilmeet kohdallaan."

No ei kyllä pikkukylissä tarvitse olla asut ja ilmeet kohdillaan. Olin vuoden päivät töissä pikkukylässä ja siellä sai mennä vaikka missä ryysyissä eteenpäin. Talvella tyyliin kelkkahaalari oli suosituin asuste. Oli kyllä mukavaa, kun ei tarvinnut laittautua mitenkään eikä kukaan katsont tai arvostellut sinun vaatetusta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kylläistyin mökillä mopojen pärinään ja yritin tosissani työntää pappatunturin erään erityisen ruman ja sisäsiiton böndeteiniksin hanuriin poikittain. Pahaksi onneksi kohnon isä sattui olemaan kunnanvaltuuston korruptoituneita kökkötraktoreita, joten rapsuthan siitä tuli.

Olisi pitänyt uittaa kylän suurimmassa lietesäiliössä pappatunturin runtelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.

 Helsinki, varsinainen suurkaupunki. 

 

Helsingin "metro", varsinainen vitsi.

Vierailija kirjoitti:

"Pikkukylät ja -kaupungit ovat ahdistavia, koska kaiken aikaa kävelee tuttuja vastaan. Olen työurani tehnyt sellaisessa ympäristössä, vieläpä asiakaspalvelukeskeisessä työssä, joten kadulla kävellessäkin on kaiken aikaa kuin silmän alla ja tietoinen siitä, että pitää olla asut ja ilmeet kohdallaan."

 

No ei kyllä pikkukylissä tarvitse olla asut ja ilmeet kohdillaan. Olin vuoden päivät töissä pikkukylässä ja siellä sai mennä vaikka missä ryysyissä eteenpäin. Talvella tyyliin kelkkahaalari oli suosituin asuste. Oli kyllä mukavaa, kun ei tarvinnut laittautua mitenkään eikä kukaan katsont tai arvostellut sinun vaatetusta. 

Tuo vähän riippuu asemasta. Jos oot ns. näkyvä henkilö pienellä paikkakunnallakin, niin todellakin katsotaan kieroon, jos kuljet kelkkahaalarissa pitkin kyliä (jos et ole kelkkailemassa). Kaupungissa esim. pappi saa asua normaalin ihmisen elämää, mutta pienellä paikkakunnalla sua kytätään. Jos taas olet jossain perusduunariammatissa, on suurempi vapaus kulkea sen näköisenä kuin huvittaa.

Olen asunut pk-seudulla parikymmentä vuotta ja Prismoissa on täälläkin ruuhkaa. 

Varmaan jos on ihan maalla tai pikkupaikkakunnalla asunut niin on eroa, mutta pikkukaupungissa se arkinen lapsiperhe-elämä on kyllä oikeasti aika samanlaista. Tietenkin perheestä riippuu minkä tyyppisiä ollaan, mutta sama se on joka paikassa. Urheilujat urheilee, retkeilijät retkeilee jne.

Miksi sinun piti muuttaa entiselle kotipaikkakunnallesi kun suomi on piukassa pikku kaupunkeja joissa voi elämänsä turvallisesti aloittaa uusiksi?

Klassikko, se kotikaupunki on ihan eri mesta kuin silloin kun sieltä lähdit. 

Minulla on samanlaiset fiilikset koko Suomesta. Aikanaan muutin takaisin asuttuani muualla ja aika pian aloin kaivata taas pois. No ei siinä mitään, muutin uudelleen pois Suomesta ja nyt olen asunut muualla lähemmäs 30 vuotta enkä koskaan haikaile takaisin muuttoa. Viikon loma Suomessa on ihan riittävä muistamaan taas syyt, miksi en viihtynyt ja muutin pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pk-seudulla parikymmentä vuotta ja Prismoissa on täälläkin ruuhkaa. 

Varmaan jos on ihan maalla tai pikkupaikkakunnalla asunut niin on eroa, mutta pikkukaupungissa se arkinen lapsiperhe-elämä on kyllä oikeasti aika samanlaista. Tietenkin perheestä riippuu minkä tyyppisiä ollaan, mutta sama se on joka paikassa. Urheilujat urheilee, retkeilijät retkeilee jne.

Jos on lapseton sinkku ja tykkää pörrätä menoissa, niin sitten iso kaupunki varmasti parempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä vielä menee mutta sitten kun tulee talvi.. masentavampaa saa hakea kuin loskainen pikkukaupunki pimeässä. Päivällä lonkerotaivas ja harmaus, ikuinen harmaus..

En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi asua Helsingissä tai vaikkapa Turussa talvella tekemättä itsemurhaa? Pohjoisessa asiat on talvella paljon paremmin. Kesällä etelä-Suomi on toki kiva.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pk-seudulla parikymmentä vuotta ja Prismoissa on täälläkin ruuhkaa. 

Varmaan jos on ihan maalla tai pikkupaikkakunnalla asunut niin on eroa, mutta pikkukaupungissa se arkinen lapsiperhe-elämä on kyllä oikeasti aika samanlaista. Tietenkin perheestä riippuu minkä tyyppisiä ollaan, mutta sama se on joka paikassa. Urheilujat urheilee, retkeilijät retkeilee jne.

Näin lapsettomana naisena on helpompi löytää oman henkistä seuraa kaupungista. Maalla ei oikein muita tunnu olevan, kuin tuota prismaperheväkeä, yksin eläviä miehiä ja ikäihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Voit aina muuttaa takaisin Helsinkiin. Kaikki eivät voi, vaan he jäävät sinne pussinperälle kärvistelemään ja valittavat lakkautettuja palveluja. Syrjäseudulla asuminen on kaikkea muuta kuin ekologista, jos joka paikkaan täytyy mennä autolla, kun ei ole julkista liikennettä, ei terveyskeskuspäivystystä, ei sairaalaa, ei postia, ei kauppoja.

Ja ihmetellään, kun kyläkoulut lakkautetaan. Kouluun pitäisi olla kaikille kävelymatka syrjäseudulla. Ohis.