Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni 20 vuoden jälkeen ja tämä taisi olla virhe..

Muualla on aina paremmin. Kaipaat jotain, mitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se onnellisuus lähtee ihan itsestä, ei rälläävistä nuorista eikä Prisman jonoista. Itse en muuta maalle, koska vahempana tarvitsee palveluja, enkä siedä kyttäysmeininkiä jota maalla harrastetaan. Kateus tosi ikävää, vie kalatkin järvestä🤢

Kuka siellä on enää kyttäämässä? Oma kotikyläni on lähes tyhjä. Rauhassa saisi olla jos hiljaisuutta kestää. Erakolle löytyy kyllä tilaa toteuttaa itseään ilman uteliaita naapureita nykyään. Sitä voi olla ihan just niin tuppisuu kuin haluaa jos ei toivo ketään nurkilleen.

Minua pelottaisi hiipparit ja kaupustelijat yön pimeydessä. Pieni valonpilkahdus järven tai metsän takaa toisi turvaa. Tuppisuuta aletaan katsoa kieroon ja tehdään huomioita😉

Joo. Monet sanoo, että maaseudulla saa olla erakko, mutta siellä tuppisuu saa vain kylähullun maineen. Ainoa pelastus olisi ryhtyä taiteilijaksi, kun niille sallitaan kaikki, mutta tavan tallaaja olisi vain tollotuksen kohde kaupassa käydessään, että "siinä se pelottava sekopää taas menee".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pk-seudulla parikymmentä vuotta ja Prismoissa on täälläkin ruuhkaa. 

Varmaan jos on ihan maalla tai pikkupaikkakunnalla asunut niin on eroa, mutta pikkukaupungissa se arkinen lapsiperhe-elämä on kyllä oikeasti aika samanlaista. Tietenkin perheestä riippuu minkä tyyppisiä ollaan, mutta sama se on joka paikassa. Urheilujat urheilee, retkeilijät retkeilee jne.

Jos on lapseton sinkku ja tykkää pörrätä menoissa, niin sitten iso kaupunki varmasti parempi valinta.

Myös niille, jotka tykkää kotoilla, käydä museoissa, lukea kirjoja ja keskustella niistä ihmisten kanssa, jotka myös lukevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä vielä menee mutta sitten kun tulee talvi.. masentavampaa saa hakea kuin loskainen pikkukaupunki pimeässä. Päivällä lonkerotaivas ja harmaus, ikuinen harmaus..

En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi asua Helsingissä tai vaikkapa Turussa talvella tekemättä itsemurhaa? Pohjoisessa asiat on talvella paljon paremmin. Kesällä etelä-Suomi on toki kiva.

Viime talvena huomasi hyvin, että edes lähikauppaan ei viitsi lähteä kunnon pakkasilla. Oli stadissa poikkeuksellinen talvi, mutta tuollaista se olisi pohjoisessa joka hemmetin vuosi. Miten sellaista jaksaa?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pk-seudulla parikymmentä vuotta ja Prismoissa on täälläkin ruuhkaa. 

Varmaan jos on ihan maalla tai pikkupaikkakunnalla asunut niin on eroa, mutta pikkukaupungissa se arkinen lapsiperhe-elämä on kyllä oikeasti aika samanlaista. Tietenkin perheestä riippuu minkä tyyppisiä ollaan, mutta sama se on joka paikassa. Urheilujat urheilee, retkeilijät retkeilee jne.

Näin lapsettomana naisena on helpompi löytää oman henkistä seuraa kaupungista. Maalla ei oikein muita tunnu olevan, kuin tuota prismaperheväkeä, yksin eläviä miehiä ja ikäihmisiä. 

 

Joo näin se varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Isänikin oli sellainen, että aina jossain muualla oli parempi kuin siellä, missä oli.

Onneksi en perinyt tätä ominaisuutta.

Minulla meni yli viiskymppiseksi tajuta etten ole koskaan kokenut mitään paikkaa kodikseni. Voisin yhtä hyvin nukkua ulkona teltassa. Turvallisuus ja mukavuusnäkökohdat ottaa huomioon niin onhan nykyinen kämppä kiva mutta tämäkin on vain tukikohta.

Kävin kotikunnan fb-ryhmässä. Suurin osa siellä olevista on täysin tuntemattomia. Ovat muuttaneet sinne halpojen asuntojen perässä.

Sitten on noita jotka eivät ole ikinä lähteneet minnekään kun ovat saaneet suhteilla kunnalta töitä.

Ei houkuttele muuttaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihminen joka ei missään ole tyytyväinen. Aina on kaipuu muualle, mutta sitten siellä muualla taas alkaa uusi kaipuu.

Ihmisellä on lupa muuttaa mieltään. Tiedän kolme tapausta, kun joku osti asunnon ja tuli  nopeasti katumapäälle. Yksi henkilö asui pari vuotta ja myi sen (hän ei pahemmin mainostanut uutta muuttoa tutuille, kun se oli vähän noloa) . Toinen asui vuoden ja myi asunnon. Seuraavassa hän on viihtynyt yli 10 vuotta. Kolmas tapaus oli henkilö, joka ei kunnolla edes muuttanut uuteen kotiinsa vaan myi sen ahdistuneena pois. Ei siis mitään uutta auringon alla. Toiselle paikkakunnalle muutto on vielä isompi asia kuin muuttaminen samalla paikkakunnalla. Toivotan Ap:lle rohkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä vielä menee mutta sitten kun tulee talvi.. masentavampaa saa hakea kuin loskainen pikkukaupunki pimeässä. Päivällä lonkerotaivas ja harmaus, ikuinen harmaus..

Sama harmaus roikkuu pk seudullakin.

Siellä voi paeta harmautta vaikka museokierrokselle. Teepä se sama siellä hevonjeerassa, autottomana, ilman joukkoliikennettä. Nykyään ei tahdo taksitkaan tulla sellaisiin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.

Ei hän tiedä paremmasta. Hän vaan kaipaa aina jonnekin muualle.

Tämä, Ap on kokeillut pääkaupungin ja myös sen taantuvan lapsuuden maiseman. Ikinä ei löydy sitä missä olisi hyvä.

Että ihan ryysis Prismassa lauantaisin. Ota se elämyksenä.

Maaseudulla on kaikki. Antaa ihmisten tuijottaa ja kuiskutella. Minä vaan mennä lompsin jatsareissani enkä välitä vähääkään. Oma tupa oma lupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänikin oli sellainen, että aina jossain muualla oli parempi kuin siellä, missä oli.

Onneksi en perinyt tätä ominaisuutta.

Minulla meni yli viiskymppiseksi tajuta etten ole koskaan kokenut mitään paikkaa kodikseni. Voisin yhtä hyvin nukkua ulkona teltassa. Turvallisuus ja mukavuusnäkökohdat ottaa huomioon niin onhan nykyinen kämppä kiva mutta tämäkin on vain tukikohta.

Suomalainen kertoi asuneensa Espanjassa parikymmentä vuotta. Kokee molemmissa maissa pientä ulkopuolisuutta, kun tulee tänne kaipaa Espanjaan ja päinvastoin.

Minä oikeastaan kaipaan sinne synnyinkodin rantalaiturille. Kauniina kesäpäivänä laiturilla oli ihana uittaa varpaita ja seurata sorsaperheen puuhia.

Talvella siellä tulisi kylmä ja se laiturikin on jo lahonnut ;(

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.

Ja näitä on erityisen paljon pk-seudulla näitä kotipaikkakunnallaan ikänsä asujia.

Christiiina kirjoitti:

mILLÄ PAIKKAKUNNALLA SITTEN ASUT AP?

Anonyymipalstalla voinemme olettaa, että ap asuu N:n kaupungissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin just pohjoisessa loman alettua sukuloimassa. Pikkupaikkakunta alkoi ahdistaa. Ei ollut muuta kuin naapureiden kuulumisia kuulla ja kuka on minnekin poismuuttanut.

 

Auton keula kohta kohti yliopistopaikkakuntaa, jolla asun. Illalla taidan mennä syömään sushia ja baariin.

No, nyt on kyllä akateemista ja urbaania. Tiedoksi että yo-opintoja voi suorittaa etänä maaltakin käsin ja sitä susia saa täälläkin tuosta prismasta... Ja susi alkaa jo olla aika last season.

Täältä on  prismaan joku 50 km. Ja haastavaa on s-markettiinkin kun 7 km pitää polkea pyykkilauta-soratietä osa matkaa. Kävin pari vuotta sitten hesassa, ja sanoin kaverille että vois muuttaa tänne kun kaikki on niin lähellä... no joo, ei ole varaa. Talo on just maksettu vaikkei asumiskuntoinen oikein olekaan. Mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänikin oli sellainen, että aina jossain muualla oli parempi kuin siellä, missä oli.

Onneksi en perinyt tätä ominaisuutta.

Minulla meni yli viiskymppiseksi tajuta etten ole koskaan kokenut mitään paikkaa kodikseni. Voisin yhtä hyvin nukkua ulkona teltassa. Turvallisuus ja mukavuusnäkökohdat ottaa huomioon niin onhan nykyinen kämppä kiva mutta tämäkin on vain tukikohta.

Suomalainen kertoi asuneensa Espanjassa parikymmentä vuotta. Kokee molemmissa maissa pientä ulkopuolisuutta, kun tulee tänne kaipaa Espanjaan ja päinvastoin.

Minä oikeastaan kaipaan sinne synnyinkodin rantalaiturille. Kauniina kesäpäivänä laiturilla oli ihana uittaa varpaita ja seurata sorsaperheen puuhia.

Talvella siellä tulisi kylmä ja se laiturikin on jo lahonnut ;(

Oikeastaan ei kaivata sitä paikkaa, vaan sitä tunnelmaa mikä lapsena ja vielä nuorenakin oli. Onnellisuus on vanhempana erilaista, ei enää sellaista lämmintä olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä vielä menee mutta sitten kun tulee talvi.. masentavampaa saa hakea kuin loskainen pikkukaupunki pimeässä. Päivällä lonkerotaivas ja harmaus, ikuinen harmaus..

Sama harmaus roikkuu pk seudullakin.

Siellä voi paeta harmautta vaikka museokierrokselle. Teepä se sama siellä hevonjeerassa, autottomana, ilman joukkoliikennettä. Nykyään ei tahdo taksitkaan tulla sellaisiin paikkoihin.

Tää on totta. Marraskuussa jouduin pahoinpidellyksi, ja taksiakin sain soitella tuntikausia että joku tuli. Ja piti numeroita kysellä facestakin kun ei vastattu sovelluksilla. Edelliselläkin kerralla taksi sanoi säälistä ottaneensa kyydin, kun kukaan muu ei ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.

Ja näitä on erityisen paljon pk-seudulla näitä kotipaikkakunnallaan ikänsä asujia.

Kyllä. Nykyajan elementtiläävä - peräkamarilaiset. Ei lähdetä 20 km kauemmaksi isistä ja äidistä, kun silloin jää sunnuntailounas ja -kahvit väliin.

Käydä aina voi mutta että asumaan, se olisi yhtä kaljakuppilameininkiä päivästä toiseen ;)