Lue keskustelun säännöt.
Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni 20 vuoden jälkeen ja tämä taisi olla virhe..
07.06.2024 |
Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla, kunnes sain tarpeekseni ja aloin miettiä paluuta kotipaikkakunnalleni. Mielessä oli rauhallinen elämä, pienen paikkakunnan turvallisuus ja jonkunlainen nostalgia. Mutta nyt kun olen asunut täällä vuoden, ei tämä tunnu hyvälle. Palvelut on ihan surkeat, joka paikkaan tarvitsee auton. Ihmiset on ihan samanlaisia kuin ennenkin, nurkkakuntaisia ja ihan omassa kuplassaan. Teinit rällää mopoilla, aikuiset käy lauantaisin Prismassa jossa on sitten ryysis. Jotenkin aika on pysähtynyt väärällä tavalla. Haluan takaisin etelään, ei sille mitään voi. Ei täälläkään ollut hyvä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänikin oli sellainen, että aina jossain muualla oli parempi kuin siellä, missä oli.
Onneksi en perinyt tätä ominaisuutta.
Minulla on tämä ominaisuus ja eihän tämä ole kivaa. Aina tuntuu että jossakin muualla on parempi. Sitten kun sinne menee, tulee tunne että ei täälläkään ole hyvä. Liekö haudassa sitten viimein rauha.
No ei. Sun kaltaisista tulee niitä levottomia sieluja, jotka kummittelee öisin 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on sinut itsensä kanssa on ihan sama missä hän asuu.
No ei todellakaan ole noin. Ei esim. luontoihminen viihdy kaupungin hälinässä vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa. Ainakin mulle sijainti on se ykkösprioriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se onnellisuus lähtee ihan itsestä, ei rälläävistä nuorista eikä Prisman jonoista. Itse en muuta maalle, koska vahempana tarvitsee palveluja, enkä siedä kyttäysmeininkiä jota maalla harrastetaan. Kateus tosi ikävää, vie kalatkin järvestä🤢
Kuka siellä on enää kyttäämässä? Oma kotikyläni on lähes tyhjä. Rauhassa saisi olla jos hiljaisuutta kestää. Erakolle löytyy kyllä tilaa toteuttaa itseään ilman uteliaita naapureita nykyään. Sitä voi olla ihan just niin tuppisuu kuin haluaa jos ei toivo ketään nurkilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kävin just pohjoisessa loman alettua sukuloimassa. Pikkupaikkakunta alkoi ahdistaa. Ei ollut muuta kuin naapureiden kuulumisia kuulla ja kuka on minnekin poismuuttanut.
Auton keula kohta kohti yliopistopaikkakuntaa, jolla asun. Illalla taidan mennä syömään sushia ja baariin.
No, nyt on kyllä akateemista ja urbaania. Tiedoksi että yo-opintoja voi suorittaa etänä maaltakin käsin ja sitä susia saa täälläkin tuosta prismasta... Ja susi alkaa jo olla aika last season.
älkää ihmiset muuttako takaisin jonnekin pikku paikkakunnille, keskelle ei mitään takaisin! siellä on meininki, kuin jossain SYVÄ JOKI elokuvassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänikin oli sellainen, että aina jossain muualla oli parempi kuin siellä, missä oli.
Onneksi en perinyt tätä ominaisuutta.
Minulla on tämä ominaisuus ja eihän tämä ole kivaa. Aina tuntuu että jossakin muualla on parempi. Sitten kun sinne menee, tulee tunne että ei täälläkään ole hyvä. Liekö haudassa sitten viimein rauha.
Mä tunnistan itseni tästä myös, mutta iän myötä tein ratkaisun, että nytpä koetan olla jossain pidempään. Siis muutin ennen aina heti kun alkoi tympiä, uudessa paikassa oli aluksi kivaa, mutta sitten kyllästyin. Väsyin myös siihen, että uudessa paikassa piti sosiaaliset verkostot usein rakentaa aivan alusta (tosin huomasin, että ahdistuin ja kyllästyin ihmisiin usein siinä vaiheessa, kun ne allkoivat tuntua sitovilta).
Nyt oon asunut 10 vuotta samalla suunnalla Suomea. Joskus viihdyn ja joskus en, mutta se kyllästymisen ja viihtymisen sykli on suunnitteen yhtä pitkä, kuin ennen oli muuttojen väli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä vielä menee mutta sitten kun tulee talvi.. masentavampaa saa hakea kuin loskainen pikkukaupunki pimeässä. Päivällä lonkerotaivas ja harmaus, ikuinen harmaus..
Sama harmaus roikkuu pk seudullakin.
Kyllä, mutta siellä on sentään enemmän elämää eikä kaupunki muistuta jotakin iglu-kylää. Voi mennä vaikka elokuviin klo 12 keskellä viikkoa. Pienillä paikkakunnilla ei voi tehdä sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just pohjoisessa loman alettua sukuloimassa. Pikkupaikkakunta alkoi ahdistaa. Ei ollut muuta kuin naapureiden kuulumisia kuulla ja kuka on minnekin poismuuttanut.
Auton keula kohta kohti yliopistopaikkakuntaa, jolla asun. Illalla taidan mennä syömään sushia ja baariin.
No, nyt on kyllä akateemista ja urbaania. Tiedoksi että yo-opintoja voi suorittaa etänä maaltakin käsin ja sitä susia saa täälläkin tuosta prismasta... Ja susi alkaa jo olla aika last season.
No tuo kuuluu nuoruuteen ja itsenäistymiseen. Vanhempana tajuaa, että osa meistä maalla asuvista on asunut kyllä muuallakin.
Itse kylläistyin mökillä mopojen pärinään ja yritin tosissani työntää pappatunturin erään erityisen ruman ja sisäsiiton böndeteiniksin hanuriin poikittain. Pahaksi onneksi kohnon isä sattui olemaan kunnanvaltuuston korruptoituneita kökkötraktoreita, joten rapsuthan siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätalon Kalle teki saman virheen muutettuaan Tamperellta kotipaikkakunnalleenTaivalkoskelle kun koti-ikävä oli kova ja katui syvästi että haikaili takaisin menneeseen, muutti sitten takaisin Tampereelle omaan taloon joka oli laitettu vuokralle.
Miksi helvetissä minä pyöreäpää haikailin takaisin lapsuudenmaisemiin
En todellakaan aio muuttaa takaisin. Näen joskus painajaisia siitä. Ei tarvitse kuin käydä lukemassa paikallislehteä niin tajuaa että meininki on ihan sama kuin vuonna 2001. Ja sitä en aio uudestaan kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti: sinä tiedät paremmasta ja sinä voit muuttaa uudelleen pois. Jotkut ovat asuneet kotipaikkakunnallasi koko ikänsä eivätkä ole osanneet tai uskaltaneet käydä havainnoimassa elämää muualla. Se se vasta on masentavaa ja pystyyn kuollutta.
Jos näiden alkuasukkaiden kanssa joutuu puheisiin elämis- ja asumismuodoista (missä elinkaaren vaiheessa tahansa), saa aina kuulla sen, miten maalla on raskaat työt ja kaupunkilaiset saa helpommalla kaiken: kevyet työt ja isommat palkat ja eläkkeet, joita eivät siis ansaitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Päätalon Kalle teki saman virheen muutettuaan Tamperellta kotipaikkakunnalleenTaivalkoskelle kun koti-ikävä oli kova ja katui syvästi että haikaili takaisin menneeseen, muutti sitten takaisin Tampereelle omaan taloon joka oli laitettu vuokralle.
Miksi helvetissä minä pyöreäpää haikailin takaisin lapsuudenmaisemiin
Ihan sama tuli minullekin mieleen. Kyllä se on niin, että ihminen kehittyy koko ajan ja paluu takaisin ei ole muuta kuin taantumusta, josta tulee paha olo. Toki joillekin voi toimia, mutta pääasiassa nostalgia ei toimi. Kallekin meni takaisin ja masentui kun ei se elämä ollut siellä sitä mitä kuvitteli. Liikaa aika oli mennyt, liikaa uutta oli tullut koettua. Ja sitten takaisin sinne? Ehei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se onnellisuus lähtee ihan itsestä, ei rälläävistä nuorista eikä Prisman jonoista. Itse en muuta maalle, koska vahempana tarvitsee palveluja, enkä siedä kyttäysmeininkiä jota maalla harrastetaan. Kateus tosi ikävää, vie kalatkin järvestä🤢
Kuka siellä on enää kyttäämässä? Oma kotikyläni on lähes tyhjä. Rauhassa saisi olla jos hiljaisuutta kestää. Erakolle löytyy kyllä tilaa toteuttaa itseään ilman uteliaita naapureita nykyään. Sitä voi olla ihan just niin tuppisuu kuin haluaa jos ei toivo ketään nurkilleen.
Minua pelottaisi hiipparit ja kaupustelijat yön pimeydessä. Pieni valonpilkahdus järven tai metsän takaa toisi turvaa. Tuppisuuta aletaan katsoa kieroon ja tehdään huomioita😉
Itse taas olen syntynyt ja kasvanut Stadissa, mutta muutin töiden vuoksi pikkupaikkakunnalle, josta en tuntenut ennestään ketään. Ihan hyvin olen viihtynyt. Aikaahan se vei, ennen kuin pääsi sisään paikallisiin piireihin, mutta työkaverit ja harrastukset mursivat jäätä. Ja kyllä Suomi on vielä sen verran kepulandia, että palvelut on itse asiassa suhteettoman hyvät asukasmäärään nähden. Kaikki välttämätön löytyy omalta kylältä, ja paljon ekstraa vielä päälle.
Harmittava kokemus sulla.
Olisi siinä voinut käydä toisinkin, älä soimaa itseäsi yrityksestä. Mä karkasin isolle kirkolle yli 20 vuotta sitten ja taisin haistatella kaikille karistaessani kylänraitin pölyt kengistäni.
No muutin sit puolivahingossa takas, kun etsin halvempaa asumista ja yllätykseni oli suurta, ku vuoden sisällä suurin osa mun tunnelukoista oli muisto vaan. Aivan ensimmäisenä parani unen laatu ja siitä tiesin, että olin tullu kotiin.
Muutin Helsingistä pikkukuntaan Itä-Uudellemaalle 2004 ja en ole katunut, oma rauha.
Jos on elämäänsä tyytymätön, ei se muutto mitään vaikuta. Täytyy vahtaa sisukset.
Never go back. Katse aina eteenpäin, joka asiassa.
Minä olen huomannut, että joka paikassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pitää vaan miettiä mitkä asiat on itselle tärkeimpiä. Levottomuus ja ainainen haikailu jonnekin muualle on oire jostain ihan muusta kuin kyseisen asuinpaikan hyvyydestä tai huonoudesta.