Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison äiti saattohoidossa ja kesäloma tulossa
06.06.2024 |
Puolisoni äiti joutui saattohoitoon hieman alle 3 viikkoa sitten. Vastoin odotuksia, hän on edelleen hengissä ja on voinut viime päivinä jopa paremmin kuin ennen saattohoitoa.
Meillä piti alkaa kesäloma viikko sitten. Lykkäsin viikolla eteenpäin, puoliso sairaslomalla. Nyt ollaan taas saman äärellä. En varmaankaan saa itse sairaslomaa tässä tilanteessa, vaikka olen todella uupunut tilanteeseen. Kesäloma ei tunnu lomalta kun mitään ei voi suunnitella ja elämme ns päivystystilassa.
Mitä tässä kannattaa tehdä?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa vaativan asiantuntijatyön vuoksi.
Ap
Vietät sitten kun olet itse saattohoidossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätte nyt vaan tilanteen mukaan. Mulla meni viime vuoden erittäin odotettu kesäloma sairaalassa ravaamiseen, asioiden hoitoon yms. Äiti vielä kuoli ennen kun mun loma loppu. Tuet puolidoasi niin hyvin kuin vain pystyt. Oman äidin menettäminen on rankkaa minkä ikäisenä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos sinä ap olisit anopin paikalla? Millaista suhtautumista toivoisit? Olisiko kivaa, kun sinun ainoan elämäsi lähestyessä päätöstään (ja todennäköisen kuolemanpelon saapuessa) ja ainoan kuolemasi pikkuhiljaa saapuessa joku käyttäytyisi noin?
Kulkisi naama norsun veellä ja valittaisi kun sinä ap olet saattohoidossa hänen kesälomansa aikaan? Ja tekisi asiasta vielä aloituksen palstalle? Vai haluaisitko sinä ap kuolemasi lähestyessä ja tullessa sittenkin tukea ja empatiaa?
Nii-in, aina voi yrittää miettiä muidenkin tunteita.
Ei kaikki anopit ja miniät ole läheisiä toisilleen.
Itsekkäästi se puolison äiti ajoitti saattohoitonsa juuri loma-aikaan. Yrittää vielä pilata lomannekin!
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäästi se puolison äiti ajoitti saattohoitonsa juuri loma-aikaan. Yrittää vielä pilata lomannekin!
Näin se vain on! Minä, minä, minä! Kaiken pitää pyöriä hänen ympärillä vaikka loma tulisi kerätä voimia vaativaan asiantuntijatyöhön koska menestyjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellähän on saattohoidossa. Menkää sitten perunkirjoitukseen hakemaan massit talvilomaa varten.
Me oltiin tuossa tilanteessa vuosi sitten. Tosin kyseessä oli siis minun äitini. Puolisoni ymmärsi asian ja olin täysin tukenani. Minulla alkoi loma aiemmin kuin hänellä ja lapsen kanssa oli matka varattuna. Äiti kannusti meitä lähtemään.
Tehtiin reissu ja äiti oli edelleen hengissä. Kun puolisollani alkoi loma, äiti menehtyi melko pian. Meillä jäi siis puolison kanssa lomailematta, koska jouduin hoitamaan kaikki käytännön asiat. Se kesä meni niin, ja nyt siitä on jo vuosi.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voitte rauhassa käydä läpi asunnon. Sieltä voi löytyä rahaa ja helposti myytäviä arvoesineitä.
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitoon laitettu potilas ei enää tervehdy. Se että vaikuttaa paremmalta / virkeämmältä välillä, johtuu lääkityksestä. Useille annetaan morfiinia.
Saattohoito kestää kahdesta viikosta kuukauteen.
Lääkärit osaavat päätellä potilaan kuoleman
potilaan kunnosta, sairauden edetessä.
Saattohoito voi kestää pidempäänkin. Sitä ei osaa kukaan lääkärikään ennustaa. Minun äitini eli sellaista "voi kuolla hetkenä minä hyvänsä"-kituuttelua 4kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin tuossa tilanteessa vuosi sitten. Tosin kyseessä oli siis minun äitini. Puolisoni ymmärsi asian ja olin täysin tukenani. Minulla alkoi loma aiemmin kuin hänellä ja lapsen kanssa oli matka varattuna. Äiti kannusti meitä lähtemään.
Tehtiin reissu ja äiti oli edelleen hengissä. Kun puolisollani alkoi loma, äiti menehtyi melko pian. Meillä jäi siis puolison kanssa lomailematta, koska jouduin hoitamaan kaikki käytännön asiat. Se kesä meni niin, ja nyt siitä on jo vuosi.
Voimia!
itsekäs minä-minä-äiti! Kas, kun kuoli juuri siten, että pystyi pilaamaan loman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoito ei katso onko kesäloma vai mikä loma on.
Tai paremminkin voisi sanoa, että kuolema ei katso aikaa tai paikkaa, eikä sillä ole kalenteria.
Onneksi ei. Minä en osaisi sanoa, milloin on hyvä aika, koska sellaista ei ole.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä homma? Ei siitä sinun lomasta tule tänä kesänä mukavaa oli anoppi vielä hengissä tai ei. Tämä kesäsi menee hautajaisvalmisteluissa ja muissa asioissa sekä puolison tukemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin tuossa tilanteessa vuosi sitten. Tosin kyseessä oli siis minun äitini. Puolisoni ymmärsi asian ja olin täysin tukenani. Minulla alkoi loma aiemmin kuin hänellä ja lapsen kanssa oli matka varattuna. Äiti kannusti meitä lähtemään.
Tehtiin reissu ja äiti oli edelleen hengissä. Kun puolisollani alkoi loma, äiti menehtyi melko pian. Meillä jäi siis puolison kanssa lomailematta, koska jouduin hoitamaan kaikki käytännön asiat. Se kesä meni niin, ja nyt siitä on jo vuosi.
Voimia!
itsekäs minä-minä-äiti! Kas, kun kuoli juuri siten, että pystyi pilaamaan loman!
Ei hän mitään pilannut. Koko perheen loma jäi pitämättä, mutta se ei pikkulapsiperheessä ole kovin tavatonta. Ensin minä lomailin lapsen kanssa ja sitten mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä homma? Ei siitä sinun lomasta tule tänä kesänä mukavaa oli anoppi vielä hengissä tai ei. Tämä kesäsi menee hautajaisvalmisteluissa ja muissa asioissa sekä puolison tukemisessa.
Puolison tukemisessa toki, mutta missään ei ap ole kirjoittanut, että hänen puolisonsa olisi kykenemätön huolehtimaan hautajaisjärjestelyistä eikä sitäkään, että hänen puolisonsa olisi ainoa lapsi. Joten lähtökohtaisesti on minusta hieman outoa ajatella, että juuri miniä huolehtisi hautajaisjärjestelyistä. Entä, jos vainajalla ei edes ole miniää?
Mun äitini kuoli 3 viikkoa sitten enkä ole tehnyt mitään hautajaisjärjestelyitä. Juoksin muistisairaan äitini perässä, kun äiti karkaili. Kesällä en voinut lähteä 100 metriä kauemmas kodistani. Enkä itseasiassa koko vuonna. Mun siskoni taas eli ihan normaalisti, oli kesällä kuukauden mökillään jne, joten mun mielestä on vain oikeus ja kohtuus, että mun siskoni hoitaa kaikki hautajaisjärjestelyt. Voihan ap:n puolisollakin olla sisaruksia, jotka hoitavat hautajaisjärjestelyt?
Vierailija kirjoitti:
No palkalliseen saikkuun se ei kuitenkaan oikeuta, jos surun vuoksi sitä haet. Ja itse myös vaativaa asiantuntijatyötä tekevänä ajattelen niin, että saikku ei olisi ratkaisu, ne työt on kuitenkin tehtävä ja kasaantuessaan tilanne vielä hankalampi.
Toisaalta miettisin kyllä, kuinka laadukasta jälkeä vaativa asiantuntija saa työssään tehtyä, jos ajatukset on ihan muualla. Eikö olisi parempi tehdä sitten, kun on ehtinyt käsitellä ja surra edes vähän? Ettei tuli sutta ja sekundaa, ne päätökset kun voi sitten vaikuttaa muidenkin elämiin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sympaattisesta vastauksesta näinhän se on, tarvitsi vain kuulla se joltakulta fiksulta. Ehkä kuormaa lisää se että työ on tuntunut myös jo pitkään uuvuttavalta ja loman alkua oli odottanut. Anopin tila on ollut myös vaakalaudalla kymmeniä kertoja männävuosina.
Mulle sanoi neuvolan täti valitukseeni ihanasti 15 v sitten, kun odotin loppukesästä syntynyttä kuopustani valtavan vatsani kanssa tukalassa helteessä, että no, se on vaan tää yks kesä. Niinhän se pitää ajatella, elämä on sellaista.
Samoin on sitten niitä kesiä kun lomat vietetään lasten, eikä omilla ehdoilla. Äskettäin itseltäni meni kaksi vuotta enemmän tai vähemmän elämästä pilalle kun ensin äitini sairastui ja kuoli, ja samaan syssyyn kuoli toinen etäinen sukulainen, jonka kuolinpesän osakas menehtynyt äitini oli. Piti ensin saattohoitaa äiti, sitten hoitaa kuolemaan liittyneet perunkirjoitukset ja perinnönjaot sisarusten kanssa ja sitä ei saatu tehtyä yhdellä kertaa loppuun, koska siinä toisessa kuolinpesässä oli hankala mlkku, jonka änkyröimisen takia päivänselvien asioiden rautalankaväännössä kesti 1,5 vuotta ylimääräistä, ennen kuin paksuun kalloon saatiin vihdoin lakipykälät menemään perille. Eli se, että siitä toisesta kuolinpesästä kuului osuus äitimme kuolinpesälle ja sitä kautta minulle ja sisaruksilleni, jotka jouduimme sukulaisen perillisiksi äitimme sijasta, koska hän itse kuoli. Vasta tämän jälkeen saattoi äidin kuoleman sureminenkin vasta alkaa. Tämä kesä menee teillä nyt näin ja se pitää vain hyväksyä.
No eikö se nimenomaan ole hyvä, että on nyt lomaa? Jos saikkuakaan et saisi. En ihan tajua, miksi haluaisit töissä mieluummin käydä, kun on raskasta?
Vierailija kirjoitti:
No eikö se nimenomaan ole hyvä, että on nyt lomaa? Jos saikkuakaan et saisi. En ihan tajua, miksi haluaisit töissä mieluummin käydä, kun on raskasta?
Töissä voi olla vähemmän raskasta kuin kotona.
Onko puoliso sairaslomalla äitinsä lähestyvän kuoleman takia vai jonkun oman sairautensa vuoksi?
Alue: Aihe vapaa
Monihan täällä on nimenomaan kertonut omia kokemuksiaan vastaavasta tilanteesta. Itselläkin tosi monta lomaa meni sukulaisten sairasteluiden ja kuolemien merkeissä.
Esimerkiksi sairaslomaa ei nykyisin monikaan lääkäri pelkästä surusta anna. Eikä sitä muutenkaan saa edes uupumuksen takia. Lähipiirissä on pari pahaa burn outia ja kummankin kohdalla työterveyslääkäri on suositellut erilaisiin tai vähemmän vaativiin tehtäviin siirtymistä. Näin on myös tapahtunut. Olin vasta eräässä tilaisuudessa, missä työterveyshuollon edustaja piti tästä luennon. Ns. hoitokäytännöt ovat muuttuneet aivan viime vuosina.