Lue keskustelun säännöt.
Kotihäpeä. Miksi se on nykyään niin yleistä?
06.06.2024 |
Miksi kotihäpeä on nykyään niin yleistä? Kenenkään ei tietenkään tarvitsisi omaa kotiaan hävetä, vaikka se olisi millainen. Monet eivät päästä kotiinsa edes läheisiä ystäviä tms. Olen aiheesta usein jutellut muiden kanssa ja moni kokee häpeää ihan vain siksi, että esim pihaa ja puutarhaa ei ole laitettu, keittiö on vanhanaikainen, "tapetit pitäisi uusia", "mulla ei ole riittävästi samaa paria olevia kahvikuppeja" jne.
Minäkin arastelen päästää ihmisiä meille sisälle. Pelkään, jos joku katsoo kaappeihin ja ne on meillä vähän turhan täynnä tavaraa. Meillä vinyylilattiat ja ne on nykyään "parjatut nykyajan muovimatot", vaikka oikeasti tiedän, ettei ketään kiinnosta minkälaiset lattiat muilla on.
Koetko sinä kotihäpeää? Oletko huomannut, että kotihäpeä olisi yleistymässä?
Kommentit (114)
Niin ne statussymbolit muuttuu. Vielä hetki sitten haluttiin tilava kallis talo, mutta tontin koolla ei ollut väliä, tai sillä onko vuokratontti vai oma. Nyt ei kunnan ja kaupungin tontit tee kauppaansa samalla tavalla, vaan halutaan ostaa tontti yksityiseltä. Koetaan nololta asua pakettitalopellolla. Talossa pitääkin olla kompaktit neliöt, mutta käytetään valtavasti rahaa siihen, että saadaan iso ja oma piha. Suuri tontti on nyt se statussymboli. Tottakai olisi suotavaa, että pihassa olisi piuhan päässä sähköauto.
Kuten kaikki trendit, niin tämäkin trendi muuttaa ajan kanssa muotoaan. Mikä onkaan seuraava villitys.
Muoti muuttuu aina. Vain heikot juoksevat muodin perässä. Saisi olla viiden vuoden välein vaihtamassa taloa, jos haluaisi olla aina aallonharjalla. Olkaa tyytyväisiä siihen, mitä teillä on.
Terveisin pakettitalopellolla asuva mazdakuski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt mä ymmärrän. Meillä on töissä pari sellaista "yläluokkaisen oloista" ihmistä, jotka etsivät taloa tai tonttia. Heille mieluisalla alueella olisi kaupungin tontteja, mutta eivät halua niitä. Ilmeisesti siis pitäisi saada "omaa maata ja paljon" jostain siitä läheltä, että voisi sitten naureskella ja katsoa alaspäin näillä 800m2 kaupungin tonteilla asuvia. Antakaa mun kaikki kestää..
Mä en usko, että ihmiset haluavat isoa pihaa ainakaan yksinomaan siksi, että se olisi joku statusasia. Nykyään arvostetaan entistä enemmän luontoa, omaa rauhaa ja ekologisuutta. Onhan maltillisemmat neliöt usein ekologisemmat ja turhasta tavarasta halutaan eroon. Enemmän ehkä halutaan viljellä itse. Ei mitään valtavia plantaaseja, vaan esimerkiksi laittaa salaattia ja mansikoita kasvamaan omalle pihalle, vadelmapuskia ja omenapuu. Keskitytään enemmän luonnollisuuteen ja sitä kautta arvostetaan omaa pihaa. Onhan myös lasten kanssa valtavasti enemmän mahdollisuuksia ja tekemistä, jos on iso piha. Jalkapallomaalia, liukumäki, trampoliini, yhteinen viljelylaatikko, tehdään yhdessä pulkkamäkeä yms. Meillä ainakin perheen yhteinen aika tuplaantui, kun saatiin oma kunnon piha.
Vierailija kirjoitti:
Niin ne statussymbolit muuttuu. Vielä hetki sitten haluttiin tilava kallis talo, mutta tontin koolla ei ollut väliä, tai sillä onko vuokratontti vai oma. Nyt ei kunnan ja kaupungin tontit tee kauppaansa samalla tavalla, vaan halutaan ostaa tontti yksityiseltä. Koetaan nololta asua pakettitalopellolla. Talossa pitääkin olla kompaktit neliöt, mutta käytetään valtavasti rahaa siihen, että saadaan iso ja oma piha. Suuri tontti on nyt se statussymboli. Tottakai olisi suotavaa, että pihassa olisi piuhan päässä sähköauto.
Kuten kaikki trendit, niin tämäkin trendi muuttaa ajan kanssa muotoaan. Mikä onkaan seuraava villitys.
Muoti muuttuu aina. Vain heikot juoksevat muodin perässä. Saisi olla viiden vuoden välein vaihtamassa taloa, jos haluaisi olla aina aallonharjalla. Olkaa tyytyväisiä siihen, mitä teillä on.
Terveisin pakettitalopellolla asuva mazdakuski
Ja meillä kunnan tontti alle 1000m2 harjulla lähellä merta. Talokin muokattu paketista:) Niin ihana paikka!
Edellinen tontti oli 3000m2 enkä näe siinä muuta lisäarvoa kuin ämpärillisen mustikoita verrattuna nykyiseen
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole kotihäpeää vaikka asunto ei olekaan mikään täydellinen. Suorastaan ärsyttää ihmiset, joilla on pakonomainen tarve sanoa ihan siististäkin kodistaan "anteeks kauheesti, kun täällä on tällanen sotku!".
Tämä on niin ärsyttävää. Pahoitellaan sotkua, jota ei ole. Mikä siinäkin on ideana? Se ei ole sotkua, että jollain tuolin nojalla on yksi vaate. Jos siivouksen saa tehtyä alle minuutissa, koti ei ole sotkuinen vaan ihan tavallinen ja siisti koti, jossa eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on ylimääräistä aikaa ja rahaa olla turhamainen.
Itse en ole vastaavaa huomannut. Meille voisi tulle ihan ex-temporekin, pyritään pitämään perussiisteys aina, on myös siivouksen kannalta helpointa. Ei meillä kukaan kaappeihin katsele eikö tulisi mieleen mennä muiden kaapeilla. Yleensä ihmisillä on liikaa tavaraa, kyllä sen huomaa ilman kaappeihin katsomustakin, ei siinä mitään ihmeellistä.
Kyllä ihmettelen jos kommentoidaan jotain lattiavalintoja tai tapetteja, ei ne edes liity siisteyteen, mitä väliä sillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut aina vuokralla eikä ole koskaan varaa omaan asuntoon. Siksi e kehtaa edes kaverisynttäreitä antaa lapsen järjestää kotona. Aika oksettaa kun lapsen kaveri on kylässä ja pelkään että haukkuu kotia lapselle. Oma kotini lapsena oli huumeluola jota opin häpeämään jo 7 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Syy on selvä: some.
Kotihäpeää tunnettiin paljon ennen internetin keksimistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt mä ymmärrän. Meillä on töissä pari sellaista "yläluokkaisen oloista" ihmistä, jotka etsivät taloa tai tonttia. Heille mieluisalla alueella olisi kaupungin tontteja, mutta eivät halua niitä. Ilmeisesti siis pitäisi saada "omaa maata ja paljon" jostain siitä läheltä, että voisi sitten naureskella ja katsoa alaspäin näillä 800m2 kaupungin tonteilla asuvia. Antakaa mun kaikki kestää..
Jos haluaa ostaa kiinteistön, niin ainoa syy on siis mielestäsi se, että voi katsoa alaspäin vuokratontilla olijoita, aika mielenkiintoinen näkemys. Itsekään en haluaisi muuta kuin omia tontteja oli sitten tontilla as oy vai okt, mutta syyt ovat ihan taloudellisia ja käytännöllisiä eikä liity mihinkään tarpeeseen katsoa alaspäin ketään.
Eikai tämä tonttiasia nyt mikään uusi juttu ole. Harvalle joku kunnan pakettitalopelto on ollut koskaan mikään vaihtoehto, jos on rahaa ollut muuhunkin.
Asutaan itsekin kunnan pakettitalopellolla ja oikein tyytyväisiä ollaan. Lapsille paljon kavereita ympärillä. Olisihan oma rauha, vähän omaa metsää ympärillä yms ihanaa, mutta näinkin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn itse kotonani loistavasti mutta lakkasin kutsumasta vieraita koronan aikaan, lähinnä siksi kun yksi katselee pitkin seiniä ja selittää jotain "kyllä se Pirkko (= kaveri, joka ei ollut paikalla) osaa aina niin nätisti sisustaa" tai "oletko sinä koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa?" naamaansa nyrpistellen
Tuollaisia epäkohteliaita ääliöitä ei tarvitsekaan kutsua.
Samaa mieltä, että eikai ns kunnan tontti jossain asuinalueella oli ikinä ollut mikään vaihtoehto sellaiselle, jolla on massia ostaa tonttinsa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole kotihäpeää vaikka asunto ei olekaan mikään täydellinen. Suorastaan ärsyttää ihmiset, joilla on pakonomainen tarve sanoa ihan siististäkin kodistaan "anteeks kauheesti, kun täällä on tällanen sotku!".
Se on kyllä niin tyhjänpäiväinen lause kuten myös jos kysyy, juodaanko kahvit niin toinen sanoo "ei minua varten tartte keittää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on selvä: some.
Kotihäpeää tunnettiin paljon ennen internetin keksimistäkin.
En muista ollenkaan että noin olisi ollut. Maaseudulla ei ainakaan ollut, siellä oli kaikenlaisia asumuksia, isoja taloja, kartanoita, mummonmökkejä ja rintamamiestaloja ym. Kaikissa paikoissa käytiin kylässä ja usein. Tuollaista sanaakaan kuin kotihäpeä ei ollut olemassakaan. Mentiin moikkaamaan ihmisiä, juotiin ehkä kahvitkin, ei katseltu sisustusta eikä tavaroita vaan jutusteltiin niitä näitä. Tämähän on muuttunut täydellisesti kun ihmiset käyvät jatkuvasti asuntomessuilla ja näkevät siellä hienouksia. Joillakin pakkomielle saada niitä itselle. Tuloksena on, että kaikilla on samanlaista esim. musta keittiö. Tai kaikki valkoista. Massaa jymäytetään jatkuvasti kuluttamaan, individualistit osaavat itse järkätä kotinsa sellaiseksi kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina käynyt lasten ystäviä, joka viikko. Opetti pitämään aina kotia siistinä.
Meilläkin on ollut jatkuvasti lapsen kavereita siitä asti kun lapsi meni kouluun, mutta en minä niiden vuoksi pidä aina kotia siistinä.
Ap:n kysymykseen vastaus: varmaan se vaikuttaa, ettei aikuiset ihmiset enää kyläile niin paljoa ja samaan aikaan tuijotetaan somesta illuusioita jostain Glorian koti-tyyppisistä idylleistä.
Hyvä teidän vanhapiikojen on sanoa, te ett tee muuta kuin siivoatte tyhjää kotianne!
Vierailija kirjoitti:
Häpeän kyllä.
Tuttavapiirissäni kodista on tullut edustuspaikka. Muiden koteja (huonekalut, sisustus, design-esineet, sijainti, koko) arvioidaan sekä kasvotusten että selän takana.
Ehkä näin oli aiemmin vain yläluokassa? Nyt ihan opettajat, tiedottajat yms tavalliset ihmiset pitää kotia jonain näyteikkunana.
Miksi ihmeessä ihmiset valitsevat tuollaisen tuttavapiirin?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, että eikai ns kunnan tontti jossain asuinalueella oli ikinä ollut mikään vaihtoehto sellaiselle, jolla on massia ostaa tonttinsa muualta.
Jaa, no meille oli vaikkei ollut rahasta kiinni. Kunnan tontit huippupaikoilla, yksityisiä ei myynnissä taajamassa vaan haja-asutusalueella 5-15km säteellä mihin ei haluttu. 1. ja 3. tontit kunnalta. Molemmat upeita rinnetontteja, jm vielä 1km mereltä.
Meidän kunnassa ei taida olla yhtään kunnan tonttia pellolla?
Ihminen on laumaeläin ja pelkää erottumista.
Outoa tänä yksilöllisyyttä korostavana aikana, joka tuolta osin ehkäisee rennon elämäntyylin.