Kotihäpeä. Miksi se on nykyään niin yleistä?

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt sitten hyvä asia, että kaikilla on lopulta se sama beige-valkoinen koti rimaseinällä, sisustuksessa vaaleaa puuta, artekin mehiläispesä, marimekon mukit, lapsilla talosänky ja seinälle maalattu graafisia kuvioita. Muutama tuija postimerkkitontin reunalla ja iso valkoinen amppeli roikkuu sisääntulon lähellä.  Voiko tavallisempaa olla? Eikä tuossa mitään vikaa ole. Ihan perus nättiä, mutta melkein jokaisen nuoren perheen luona näyttää tuolta. Olkaa tyytyväisiä, jos teillä on jotain persoonallisempaa. Onko tämäkin yksi kotihäpeän muoto, ettei uskalleta olla erilaisia?

Ei ole mitään yllä mainitsemistasi asioista

Nykyisin asutaan koirankopin kokoisissa asunnoissa, jonne hädin tuskin mahtuu edes itse. Vieraat, tai edes lähisukulaiset, eivät edes halua tulla käymään. Lisäksi jatkuva syyllistäminen hiilijalanjäljestä ja vaatimukset asua vieläkin ahtaammin ja ankeammin.

Häpesin jo ennen koronaa.

Yksi tuttu tuli ensimmäistä kertaa kylään ja alkoi pian selostaa, miten hän muuttaisi kotiamme, mihin sijoittaisi vaatekaapit jne.

Toinen muuten vain paasaa omista sisustusmieltymyksistään ja omaa vahvoja mielipiteitä.

Mutta muuten olen samaa mieltä siinä, että esim. Suomen kaunein koti -ohjelman kodit näyttävät usein siltä kuin eivät olisi nähneet todellista arkielämää. Esittelykappaleita.

Kaikki sisustuslehdet, tv- ja nettiohjelmat on pullollaan stailattujen, viimeisen päälle muodikkaiden kotien kuvia.  Ihmiset olettavat, että se on normaali tilanne kodeissa.  Siksi se oma koti tuntuu vaatimattomalta.  Tosiasiassa vain ani harvalla on arkiaelämässä niin putsia.  Ja sitä paitsi miten siellä hienossa kodissa pystyisi edes ns. elämään arkielämää, jos kaikki pitää olla justiinsa eikä melkein.

Itselläni on aina jotain pussia ja nyssäkkää esillä.  Reissaan viikonloppuisin ystäväni luona ja nyt kesällä melkein päivittäin käyn mökillä.  On vesikanisteria, vaatekassia, pyykkipussia, kylmälaukkua jne.jne. eteisessä ja keittiössä.  Ei niitä jaksa aina kaappeihin järjestellä.  Myös ompeluharrastukseni vaatii tilaa tarvikkeille.  Palapeli vie kokonaisen pöydän alan jne.  Eipä siinä kerkeä pitää kotia tiptop-järjestyksä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sisustuslehdet, tv- ja nettiohjelmat on pullollaan stailattujen, viimeisen päälle muodikkaiden kotien kuvia.  Ihmiset olettavat, että se on normaali tilanne kodeissa.  Siksi se oma koti tuntuu vaatimattomalta.  Tosiasiassa vain ani harvalla on arkiaelämässä niin putsia.  Ja sitä paitsi miten siellä hienossa kodissa pystyisi edes ns. elämään arkielämää, jos kaikki pitää olla justiinsa eikä melkein.

Itselläni on aina jotain pussia ja nyssäkkää esillä.  Reissaan viikonloppuisin ystäväni luona ja nyt kesällä melkein päivittäin käyn mökillä.  On vesikanisteria, vaatekassia, pyykkipussia, kylmälaukkua jne.jne. eteisessä ja keittiössä.  Ei niitä jaksa aina kaappeihin järjestellä.  Myös ompeluharrastukseni vaatii tilaa tarvikkeille.  Palapeli vie kokonaisen pöydän alan jne.  Eipä siinä kerkeä pitää kotia tiptop-järjestyksä.

Mun läheisen ystävän koti esiteltiin Suomen kaunein koti ohjelmassa reilu vuosi sitten. Kuvauksia varten siivottiin monta viikkoa ja auttamassa oli valtavasti ihmisiä. Minä mukaanlukien. Talon sisältä vietiin aivan älytön määrä tavaraa autotalliin kuvausten ajaksi ja jopa ihan huonekaluja (lastenhuoneista). Kukka-astelmia ja viherkasveja ostivat sadoilla euroilla ja ainakin yksi suuri kattovalaisin oli heillä lainassa ja oma olohuoneen kattovalaisin poistettiin kuvausten ajaksi. Taisi olla joku huonekalukin, joka tuli kuvauksia varten heille lainaan. Talon ulkopuolella olevia pihakalusteita hakivat myös lainaan. Pihalta siivottiin myös kaikki mahdollinen pois. 

Mua ärsyttää, jos joku kiinnittää huomiota johonkin pieneen yksityiskohtaan, vaikka ei sanoisi sitä negatiivisesti. Mä en voi sietää esimerkiksi sitä, että joku kommentoi mikä kirja meidän kaapissa on, ellei hänellä ole sitten jotain selvästi sanottavaa ja keskusteltavaa siitä. Musta tuntuu myös ikävältä, jos joku sanoo jotain "ai teillä on lattialistat laitettu noin. Sulla on kiva muki tuolla kaapin perällä". Tulee heti tunne, että todella pikkutarkasti kytätään mun koti.

En myöskään halua, että kukaan auttaa tiskissä tms, koska en halua kenenkään katsovat kaappeihin, uuniin, jääkaappiin tms, vaikka ovat ihan siistejä.

Mä en myöskään halua apua kahvipöydän siivoamisessa, pöydän kattamisessa tms, koska mua ahdistaa suunnattomasti, jos joku menee meidän kaapeille. Eli please, kunnioittakaa isäntäväkeä, jos sanovat ettei tarvitse auttaa ja istukaa vain alas.

Kohdallani tähän on helppo vastata: olen köyhä ja pitkäaikaistyötön nelikymppinen, joka asuu pienessä vuokrakämpässä, johon olen viimeksi ostanut mitään uutta useampi vuosi sitten, ja muutenkin lähes kaikki kalusteeni ovat kirpputoreilta tai sukulaisilta saatuja. En minä halua tästä asunnostani kenellekään kertoa tai tänne ketään kutsua. Miksi kutsuisin hulppeissa omakotitaloissa asuvia ihmisiä tänne naureskelemaan surkeudelleni tai ketään yöksi, kun heidän pitäisi nukkua sohvalla/lattialla. En kerro kenellekään missä asun tai millaisessa asunnossa. 

Minäkin asun vuokralla kaksiossa koirani kanssa. En omista mitään kallista. Lattia on parjattua vinyyliä ja ei ole kovin lemmikkiystävällinen, joten se on peitetty matoilla ja matot eivät ole täydellisen sävy sävyyn. Telkkari on pienehkö, televisiotaso ikean jotain halpishyllykköä ja osa huonekaluista sukulaisilta. Sänky on kyllä hyvä ja uutena ostettu, kuten sohvakin on uutena ostettu. Olen 34v ja ollut työelämässä ja pitkään. Olen keskituloinen. Ensimmäisen autonikin ostin vasta. En ole edes matkustanut kovin paljoa, mutta onneksi pikkuhiljaa sekin on mahdollista yhä useammin.

Eikä hävetä yhtään. Mun luona on käynyt esim kaikki työkaverini. Toisinaan heikkoina hetkinä saattaa ärsyttää, kun "kaikki muut" asuu kivoissa omakotitaloissaan, mutta mulla on elämä hyvin.

Mä asun omakotitalossa ja meillä on siistiä ja puhdasta. Ihan tavallinen kalustus jne. Silti mua hävettää. En halua meille ketään. Meillä ei ole kuitenkaan mitään erityisen hienoa tai kallista. Ei ole Hakolan sohvia, täyspuista ruokapöytää, merkkiastioita, isoa telkkaria, kallista mattoa jne. Tavallinen "Rustakoti".

En, mutta viimeisimpien vieraiden käytöksestä johtuen en välitä enää saada sellaista energiaa kotiini. Tänne on tullut kutsutusti joku viimeksi 2v sitten ja se oli virhe. Ei tule enää. No huomenna tulee huoltomies asentamaan palovaroittimen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sisustuslehdet, tv- ja nettiohjelmat on pullollaan stailattujen, viimeisen päälle muodikkaiden kotien kuvia.  Ihmiset olettavat, että se on normaali tilanne kodeissa.  Siksi se oma koti tuntuu vaatimattomalta.  Tosiasiassa vain ani harvalla on arkiaelämässä niin putsia.  Ja sitä paitsi miten siellä hienossa kodissa pystyisi edes ns. elämään arkielämää, jos kaikki pitää olla justiinsa eikä melkein.

Itselläni on aina jotain pussia ja nyssäkkää esillä.  Reissaan viikonloppuisin ystäväni luona ja nyt kesällä melkein päivittäin käyn mökillä.  On vesikanisteria, vaatekassia, pyykkipussia, kylmälaukkua jne.jne. eteisessä ja keittiössä.  Ei niitä jaksa aina kaappeihin järjestellä.  Myös ompeluharrastukseni vaatii tilaa tarvikkeille.  Palapeli vie kokonaisen pöydän alan jne.  Eipä siinä kerkeä pitää kotia tiptop-järjestyksä.

Minulla on aina putsia ja vaikka huonekalut eivät mitään superkallista designia olekaan, ihan kivoja. Lähipiiri koostuu vaan rotanmyrkkyä sylkevistä kusipäistä. Ihan sama millainen koti silloin on, jos reaktio on halveksuva tai parhaimmillaan kateellinen, eikä aidosti empaattinen, ilahtunut tai edes neutraali ja välinpitämätön

Asun niin, että lähellä ok viihtyisiä ja mukavia kahviloita ja ruokapaikkoja. En näe syytä miksi pitäisi siis kestitä kotona, ellei tuttu ole täysin persaukinen. Ja jos on, niin sitten pelkäisin omaisuuteni puolesta

Trendikodit ovat aina alemman keskiluokan,  oikeastaan työvöenluokan juttuja.  Palasohva, kuplasohva, täysin valkoinen ja beige, värittömyys yms kuuluvat yksinkertaisille ihmisille.  Varallisuuden myötä sisustus muuttuu aina persoonallisemmaksi ja on enemmän kerroksellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Yleistä? Ennen tätä aloitusta en ollut kuullutkaan mistään kotihäpeästä. Ei mulla ole yhtään sellaista ystävää, tuttavaa tai sukulaista joka ei päästäisi ihmisiä kotiinsa, oli kyseessä sitten remontoitu omakotitalo tai sekainen vanha yksiö. En itsekään häpeä kotiani, ei tulisi mieleenkään.

Erikoisia tekstejä. Miksi minä olen ymmärtänyt että koti, oma tai vuokra-asunto, on elämistä varten eikä näyttelyä varten. Monia kuvia ja ohjelmia kun katsoo niin mieleeni tulee: surullista kun niissä kodeissa ei voi elää eikä eletä.