Kun ankarat vanhemmat muuttuu lelliviksi isovanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

En osaisi paapoa lapsenlapsia noin. Luultavasti suhtautuisin melko samoin kuin omiini aikoinaan. Tietenkin mummona, en äitinä. Jotain sävyeroja olisi.

Olen siis äitinä välttänyt kokemiani karkeuksia ym. Oma aktiivinen äitiyteni kesti 30 vuotta, nuoremman kotoa muutosta ei ole kovin kauaa. Äitiys-moodia on vielä jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunavaus.

Ainakin omassa perhepiirissä asia on tuttu. Minusta kyse on siitä, että isovanhemmat itsekin tajuavat olleensa liian kovia ja ankaria ja ymmärtämättömiä itse aikoinaan nuorina vanhempina. Elämä kasvattaa, voi olla että monet asiat ja teot kaduttavatkin. Lastenlapset ovat uusi mahdollisuus, tilaisuus tehdä toisin ja paremmin, saada korjaava kokemus. 

Eli käytännössä se heidän oma lapsensa saa toisen kierroksen henkistä väkivaltaa. Nice.

No ei tietenkään saa. Vanhemmathan korvaavat puutteitaan myös aikuisille lapsilleen.

Ainakin, jos eivät kiellä mennyttä ja hemmottele lapsenlapsia liikaa, niin että menee toiseen ääripäähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunavaus.

Ainakin omassa perhepiirissä asia on tuttu. Minusta kyse on siitä, että isovanhemmat itsekin tajuavat olleensa liian kovia ja ankaria ja ymmärtämättömiä itse aikoinaan nuorina vanhempina. Elämä kasvattaa, voi olla että monet asiat ja teot kaduttavatkin. Lastenlapset ovat uusi mahdollisuus, tilaisuus tehdä toisin ja paremmin, saada korjaava kokemus. 

Eli käytännössä se heidän oma lapsensa saa toisen kierroksen henkistä väkivaltaa. Nice.

No ei tietenkään saa. Vanhemmathan korvaavat puutteitaan myös aikuisille lapsilleen.

Ainakin, jos eivät kiellä mennyttä ja hemmottele lapsenlapsia liikaa, niin että menee toiseen ääripäähän. 

 

Kyllä saa. Käyttivät lapseensa henkistä väkivaltaa knu tämä oli lapsi ja nyt tämä on vanhempi, mitätöivät hänet vanhempana ja ylikävelevät. Törkeää käytöstä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

En osaisi paapoa lapsenlapsia noin. Luultavasti suhtautuisin melko samoin kuin omiini aikoinaan. Tietenkin mummona, en äitinä. Jotain sävyeroja olisi.

Olen siis äitinä välttänyt kokemiani karkeuksia ym. Oma aktiivinen äitiyteni kesti 30 vuotta, nuoremman kotoa muutosta ei ole kovin kauaa. Äitiys-moodia on vielä jäljellä.

Kuka tätä alapeukuttaa? Osaisin huolehtia lapsenlapsesta kuin omastani. Heistä huolehdin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunavaus.

Ainakin omassa perhepiirissä asia on tuttu. Minusta kyse on siitä, että isovanhemmat itsekin tajuavat olleensa liian kovia ja ankaria ja ymmärtämättömiä itse aikoinaan nuorina vanhempina. Elämä kasvattaa, voi olla että monet asiat ja teot kaduttavatkin. Lastenlapset ovat uusi mahdollisuus, tilaisuus tehdä toisin ja paremmin, saada korjaava kokemus. 

Eli käytännössä se heidän oma lapsensa saa toisen kierroksen henkistä väkivaltaa. Nice.

No ei tietenkään saa. Vanhemmathan korvaavat puutteitaan myös aikuisille lapsilleen.

Ainakin, jos eivät kiellä mennyttä ja hemmottele lapsenlapsia liikaa, niin että menee toiseen ääripäähän. 

 

Kyllä saa. Käyttivät lapseens

Niin, jos pilaavat sen lapsenlapsen. Ei muuten. 

Haluaisko kukaan oikeasti kauhean lellivän ja löllyvän lapsuuden? Parempi että on selvät roolit ja sääntöjä sopivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

Kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet, esim puuttua jos lapset perseilee. 

Puuttua kyllä, mutta ei aiheuttaa tukholmasyndroomaa.

Niin, jos pilaavat sen lapsenlapsen. Ei muuten. 

Jos koko ajan pilaavat lapsensa vanhemmuutta, eivät kuuntele ohjeita, sekaantuvat ja säätävät ja lellivät eivätkä ikinä kiellä jne, niin kyllä todellakin tuo kaikki on pelkkää ylikävelyä ja sen oman lapsen uutta kaltoinkohtelua. Mitätöintiä, eri tyylillä vain kuin tämän lapsuudessa.

Onko kukaan koskaan valittanut aikuisena terapiassa, että isovanhemmat hemmottelivat liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan valittanut aikuisena terapiassa, että isovanhemmat hemmottelivat liikaa?

Varmasti koska ei se lapsesta ole mukavaa että perheen ulkopuoliset tulevat sekaantumaan asioihin.

Oma teinini hikeentyi mummolleen juuirkin siitä että tämä aina yritti ostaa hyväksyntää ja aina kumosi vanhempien sääntöjä ja käskyjä ja lahjoi selän takana jne.

Ja ns rakasti tavaralla ja herkuilla.

Mummollani oli jääkaappimagneetti jossa lukee "Jos olisin tiennyt että lapsenlapset ovat niin ihania, olisin tehnyt heidät ensin." Tuttu juttu, omille vanhemmille oli 70-luvulla todella kova kuri. Maatilalla joutuivat töihin niin nuorena kun vain osasivat jotain järkevää tehdä. Vanhemman sana oli absoluuttinen ja mikäli ei totellut, niin remmistä sai. 



Olin itse ensimmäinen lapsenlapsi ja kyllä varsinkin isän vanhemmat hemmottelivat minut ihan "pilalle", mummo leipoi aina herkkuja ja ukki käytti traktoriajelulla tai leikki kanssani nukkekotia. Sain aivan kaiken mitä ikinä keksinkään toivoa. Koskaan eivät komentaneet. Olin teininä melko järkyttynyt kun kuulin, että jopa maailman ihanin mummoni oli antanut isälleni remmistä tämän ollessa lapsi. Minulle mummola oli maanpäällinen paratiisi, kun taas isälleni kurja työleiri. 



Mummo itse toivoi, että olisi ymmärtänyt silloin, kun omat lapsensa olivat pieniä, että he tarvitsevat vain syliä ja rakkautta. Olisi jättänyt kaikki rangaistukset pois. Varmasti katumus vaikutti siihen, kuinka he sitten kohtelivat minua ja muita lapsenlapsia. Isovanhempana heidän ei myöskään tarvinnut stressata lasten kasvatuksesta, kun se oli sitten omien vanhempieni vastuulla. 

Se on sukupolvien välinen sota. Nuoret on aina olleet pilalla, mutta kun menee kaksi kertaa pilalle on taas kunnossa. Lapset ja isovanhemmat on luonnollisia liittolaisia.

Mulle äiti sanoi suoraan, kun synnytin ensimmäisen lapsenlapsen, että on ihan sama, vaikka minä ja mieheni ei tultaisi koskaan käymään, kunhan saa tavata lastenlasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Tämä. Itse en ainakaan koe kasvaneeni kovin turvallisessa ja rakastavassa perheessä mm. juuri tämän vuoksi.

Pelossa tuli elettyä. Ja hyvin helposti säikähdän nykyisinkin, riittää jos joku huutaa nimeni tarpeeksi kovaa niin säikähdän. Jostain alitajunnasta vain tulee pelko väkivallasta. Tosin rauhoitun saman tien. En uskalla viedä näille kasvattajille lastenlapsia. Heille jonkinlainen silmitön hakkaaminen ja kommunikointi huutamalla on kuitenkin ainoa oikea kasvatustapa ja he jopa ylpeilevät sillä. 

Vierailija kirjoitti:

Se on sukupolvien välinen sota. Nuoret on aina olleet pilalla, mutta kun menee kaksi kertaa pilalle on taas kunnossa. Lapset ja isovanhemmat on luonnollisia liittolaisia.

Ei tuollaista törkeää käytöstä tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisko kukaan oikeasti kauhean lellivän ja löllyvän lapsuuden? Parempi että on selvät roolit ja sääntöjä sopivasti.

Eli sinusta on ok, että esim. pomo läimii sinua joka päivä töissä? Ja sitten kotona vetää äijä turpaan? Hienoa, etpä ole ainakaan kynnysmatto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Tämä. Itse en ainakaan koe kasvaneeni kovin turvallisessa ja rakastavassa perheessä mm. juuri tämän vuoksi.

Pelossa tuli elettyä. Ja hyvin helposti säikähdän nykyisinkin, riittää jos joku huutaa nimeni tarpeeksi kovaa niin säikähdän. Jostain alitajunnasta vain tulee pelko väkivallasta. Tosin rauhoitun saman tien. En uskalla viedä näille kasvattajille lastenlapsia. Heille jonkinlainen silmitön hakkaaminen ja kommunikointi huutamalla on kuitenkin ainoa oikea kasvatustapa ja he jopa ylpeilevät sillä. 

Mä vaihdoin nimeni ja ongelma poistui😁

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Varmasti valtaosa esim. 80-luvulla lapsuuttaan eläneistä kutsuu vanhempiaan rakastaviksi vaikka olisi saanutkin ruumiillista kuritusta.

Pointti ei ole ajassa muuttuvat kasvatusmenetelmät vaan se asenteellinen muutos suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin. Lastenlapsille mummot ja papat ovat valmiita hyväksymään koko nipun asioita, joista ei omien lasten lapsuudessa edes keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Mummollani oli jääkaappimagneetti jossa lukee "Jos olisin tiennyt että lapsenlapset ovat niin ihania, olisin tehnyt heidät ensin." Tuttu juttu, omille vanhemmille oli 70-luvulla todella kova kuri. Maatilalla joutuivat töihin niin nuorena kun vain osasivat jotain järkevää tehdä. Vanhemman sana oli absoluuttinen ja mikäli ei totellut, niin remmistä sai. 



Olin itse ensimmäinen lapsenlapsi ja kyllä varsinkin isän vanhemmat hemmottelivat minut ihan "pilalle", mummo leipoi aina herkkuja ja ukki käytti traktoriajelulla tai leikki kanssani nukkekotia. Sain aivan kaiken mitä ikinä keksinkään toivoa. Koskaan eivät komentaneet. Olin teininä melko järkyttynyt kun kuulin, että jopa maailman ihanin mummoni oli antanut isälleni remmistä tämän ollessa lapsi. Minulle mummola oli maanpäällinen paratiisi, kun taas isälleni kurja työleiri. 



Mummo itse toivoi, että olisi ymmärtänyt silloin, kun omat lapsensa olivat pieniä, että

Lapset tarvitsevat muutakin kuin syliä ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Varmasti valtaosa esim. 80-luvulla lapsuuttaan eläneistä kutsuu vanhempiaan rakastaviksi vaikka olisi saanutkin ruumiillista kuritusta.

Pointti ei ole ajassa muuttuvat kasvatusmenetelmät vaan se asenteellinen muutos suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin. Lastenlapsille mummot ja papat ovat valmiita hyväksymään koko nipun asioita, joista ei omien lasten lapsuudessa edes keskusteltu.

Kuka haluaa "rakkautta", jonka ilmaisu vaihtelee halimisesta väkivaltaan "rakastavan" henkilön mielialojen mukaan? Aikuisiahan neuvotaan välittömästi muuttamaan pois ja katkaisemaan välit tällaiseen henkilöön.