Kun ankarat vanhemmat muuttuu lelliviksi isovanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

En osaisi paapoa lapsenlapsia noin. Luultavasti suhtautuisin melko samoin kuin omiini aikoinaan. Tietenkin mummona, en äitinä. Jotain sävyeroja olisi.

Minä en usko, että voin olla mummona samanlainen kuin äitinä. Luultavasti olen huomattavasti pehmeämpi. Koen, että isoäitinä roolini on olla se, joka tarjoaa lapselle ihailua ja enemmän lempeyttä ja rakkautta kuin kasvatusta. Lapsen vanhempien asettamia sääntöjä minun tulee kuitenkin noudattaa, sillä heillä on paitsi vastuu, myös valta. 

Itse muistan hyvin, miltä tuntui katsoessani äitiäni lasteni kanssa. Äitini oli kovakätinen kasvattaja ja tukkapölly tuli tutuksi. Lasteni kanssa hän oli kuitenkin sulaa hunajaa. Minä en kuitenkaan ollut mustasukkainen, kuten aloittaja tunnustaa olevansa. Minusta oli ihanaa, että joku muukin ajatteli, että lapseni ovat ihmeellisiä. Maailmassa oli joku, joka jaksoi ihastella lapsiani kuten minä itsekin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Varmasti valtaosa esim. 80-luvulla lapsuuttaan eläneistä kutsuu vanhempiaan rakastaviksi vaikka olisi saanutkin ruumiillista kuritusta.

Pointti ei ole ajassa muuttuvat kasvatusmenetelmät vaan se asenteellinen muutos suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin. Lastenlapsille mummot ja papat ovat valmiita hyväksymään koko nipun asioita, joista ei omien lasten lapsuudessa edes keskusteltu.

Kuka haluaa "rakkautta", jonka ilmaisu vaihtelee halimisesta väkivaltaan "rakastavan" henkilön mielialojen mukaan? Aikuisiahan neuvotaan välittömästi muu

Ymmärrä nyt, että ajat ja tavat muuttuu. Se mikä 40-50 vuotta sitten oli rakastavan vanhemman antamaa kasvatusta, katsotaan nykyään väkivallaksi. Samoin kuin se, että tummaihoista oli sallitua kutsua termillä, joka nykyään on rasismia tai parisuhteessa eläviä miehiä oli tavallista pitää epänormaaleina. Pastöroimatonta maitoa juotiin yleisesti vaikka se nykyään on kaikkien terveyssuositusten vastaista. Ja autossa tupakoitiin ja ajettiin ilman turvavöitä. Nykyään sitäkään ei tee enää kukaan.

Entä miksi omiin lapsiinsa välinpitämättömästi suhtautuvista ja laiminlyövistä vanhemmista tulee lapsenlapsista kiinnostuneita ja välittäviä isovanhempia?

Lastaan kaltoinkohdelleille isovanhemmille kyse on aina kilpailusta. Alistamalla aikanaan omaa lastaan he osoittivat oman paremmuutensa, olevansa lapsensa yläpuolella. Nyt he osoittavat saman olemalla parempia isovanhempia kuin mitä heidän oma lapsensa on vanhempana.

Sopivassa tilanteessa he tulevat vetoamaan siihen, että lapsenlapsi tykkää enemmän heistä kuin omasta vanhemmastaan. Tai he ihmettelevät muka kummastuneena, että mitä se lapsi vanhemmalleen kiukuttelee, ei se heille koskaan kiukuttele.

Oletko ap varma, etteivät isovanhemmat kaltoinkohtele lastasi silloin, kun sinä et ole näkemässä?

Eikö palstalaisilla ole itsellään ollut mummoa ja pappaa? Ettekö muka muista miten mukavaa heidän kanssaan oli? Homman juju on siinä, että isovanhemmat ovat läsnä, vanhemmat pistävät usein sisarukset puhaamaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö palstalaisilla ole itsellään ollut mummoa ja pappaa? Ettekö muka muista miten mukavaa heidän kanssaan oli? Homman juju on siinä, että isovanhemmat ovat läsnä, vanhemmat pistävät usein sisarukset puhaamaan keskenään.

Sinä puhut normaalista vanhemmuudesta ja normaalista isovanhemmuudesta. Ap ei kuvaillut sellaista lähtötilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö palstalaisilla ole itsellään ollut mummoa ja pappaa? Ettekö muka muista miten mukavaa heidän kanssaan oli? Homman juju on siinä, että isovanhemmat ovat läsnä, vanhemmat pistävät usein sisarukset puhaamaan keskenään.

Sinä puhut normaalista vanhemmuudesta ja normaalista isovanhemmuudesta. Ap ei kuvaillut sellaista lähtötilannetta.

Aloittaja kuvaili pääpiirteissään aika normaalit vanhemmat. Ainoa asia, jota nykyvanhemmat eivät noista normaalisti harrasta on remmi eli ruumiillinen väkivalta. Aika moni takertuu liikaa tähän yksityiskohtaan. Nykykasvatuksessa sen tilalla on jotain muuta. Kuten vaikka some-ja nettikielto.

Se on ilo kun ei pakko. Saa olla  iv  omalla tavallaan. Ellei sitten joudu pakosta hoitaan. Ei  mee  puurot ja vellit sekaisin!

On ymmärrettävä,että vanhemmuus on täysin eri asia kuin isovanhempana olo. On voineet olla päällä kovat asuntovelat,kuormittava työ,lapsen mukanaan tuoma kuviteltua suurempi vastuu,neuvottomuus,tukiverkkojen puute,parisuhteen ongelmat muuttuneen elämäntilanteen myötä,jne. Isovanhempi on jo käynyt läpi sen mankelin,johon lapsensa vasta on matkalla. Jokaisen elämä ja polku on erilainen,mutta on hienoa,että isovanhemmat ottavat nyt koppia lapsenlapsestaan,eivätkä toista aiempia virheitään enää häneen-todennäköisesti siksi,että he ovat oman vastuunsa jo kantaneet miten sitten kantoivat kauan ja saavat nyt vain nauttia ilman jokapäiväistä stressiä ja murhetta kaikesta. Järkevintä olisi keskustella siitä,mitä on itse lapsena kokenut ja jos he eivät pysty,puhua ulkopuoliselle.

Ennen vanhaan lasten kasvatus oli aika ankaraa monelle ja juuri sitä remmiä, koivun vitsaa ja tukkapöllyä. ( n. 60- ja 70-luvulla. Sitä aikaa, kun olin itse lapsi).  Ja myös sanallista kuria. Näin on ollut kautta aikojen, että isovanhemmat ovat yleensä ystävällisempiä lapsen lapsiaan kohtaan kuin omia lapsiaan kohtaan. Täytyy myös ymmärtää noita isovanhempia ja heidän lapsiaan, että kuri oli myös heillä ehkä paljon ankarampi silloin aikoinaan, ja eivät osanneet muuta. Ei silloin tiedetty tai osattu lapsia kohdella oikein ja tuskin osaa myös nykyään. Siihen auttaa vain aika tai se, että osaa antaa anteeksi joku päivä. Ei toki niitä pahoja tekoja, mutta voi auttaa se, että ymmärtää myös, että miksi isovanhemmat tai vanhempien käytös johtuu. Itse olen sodan jälkeen tullut omien vanhempieni lapsi  ja vanhemmat olivat toki olivat silloin lapsia, ja ymmärrän, että eivät omat vanhemmat saaneet riittävästi rakkautta, aikaa ja välittämistä. Anna anteeksi ja puhu heille ap, että miltä sinusta tuntui lapsena. Omat isovanhemmat eivät ehkä enää muista käytöstään tai se aika oli siis toisenlainen. 

On tuttua. Ja omat vanhempani on luvanneet kustantaa lapsenlapsille sellaisia asioita, joita eivät suostu meille omille lapsilleen kustantamaan vaikka oltaisiin miten kädestä suuhun eläviä köyhiä. Outoa touhua.

Vierailija kirjoitti:

 

Se on ilo kun ei pakko. Saa olla  iv  omalla tavallaan. Ellei sitten joudu pakosta hoitaan. Ei  mee  puurot ja vellit sekaisin!

Eli omien lasten kasvattaminen oli kamalaa, koska se oli pakko tehdä? Ja nyt lapsenlapsien kasvattaminen tehdään kunnolla ja ilolla?

Miten sovitat yhteen sen, että oli jatkuva uhka saada remmiä perseelle, mutta vanhemmat olivat kuitenkin turvallisia ja rakastavia?

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Ja omat vanhempani on luvanneet kustantaa lapsenlapsille sellaisia asioita, joita eivät suostu meille omille lapsilleen kustantamaan vaikka oltaisiin miten kädestä suuhun eläviä köyhiä. Outoa touhua.

Tämä saattaa johtua ihan taloudellisista tilanteista. Kun jokapäiväinen elatusvastuu on takana päin ja velat maksettu niin isovanhemmilla saattaa hyvin olla varaa ostaa lapsen lapselle jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sovitat yhteen sen, että oli jatkuva uhka saada remmiä perseelle, mutta vanhemmat olivat kuitenkin turvallisia ja rakastavia?

Aika normaali asetelma ainakin vielä 80-luvulla lapsuuttaan eläneillä.