Lue keskustelun säännöt.
72-vuotias tytär joutuu hoitamaan liki satavuotiasta äitiään, koska säästöt
05.06.2024 |
"Jos haluaisit viedä äidin ulos, sinun olisi ensin haettava pyörätuoli terveysasemalta, sitten vietävä äiti ulos ja lopulta palautettava pyörätuoli takaisin", kertoo Leena, 72. Sydänleikattu 95-vuotias äiti on arvioitu niin hyväkuntoiseksi, että hänen on pärjättävä kotona."
Entäs sitten, kun me seitsemänkymppiset itse olemme avun tarpeessa? Kauhistuttaa jo valmiiksi.
https://www.rapport.fi/jani-kaaro/kuka-namakin-saastot-maksaa-leena-72-…;
Kommentit (111)
Tämä vanhus varmaan haluaa asua kotona loppuun asti ja kuollakin kotona. Ei sen Leenan tarvitse äitiään hoitaa, hoivapalveluja on saatavissa yksityispuolella. Mutta kun on se NUUKUUS, ja perinnönhalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityisen puolen pavelut ovat hyvin kalliita. Ei 3500€ kotitalousvähennyt pitkään riiitä jos esim. siivooja käy kerran kahdessa viikossa ja fyssari kerran viikossa, loput tunnit menevät sillä 42-60€ veloituksella netto.
Äidilläni on hyvä eläke, mutta parissa vuodessa on silti kymmeniä tuhansia pienen asunnon myynnistä saaduista rahoista mennyt eläkkeen lisäksi esteettömän asunnon vuokraan, lääkkeisiin, sairaalajaksoihin, siivoojaan, fyssariin, tietysti ruokaan jne. Toivon vain, että rahat riittävät hänen elämänsä loppuun asti, niin, että saadaan ostettua hänelle palveluja ja pidettyä esteettömässä asunnossa.
Tuossa on sellaisia ongelmia, jotka ei varsinaisesti näy ulkopuolisille, siksi on helppo tokaista, että saahan niitä palveluita yksityisiltä ostetuksi!
Se vanha äiti ei välttämättä halua niitä vieraita ihmisiä tulemaan hänen kotiinsa kaikkea hoitamaan. Useimmiten se ongelmakohta on juuri tämä. Tytär, vaikka olisi jo itsekin ikääntymässä, joutuu tämän asian eteen joka kerta äitinsä luona käydessään.
Minä tunsin tuon hyvin selkeästi omissa nahoissani vielä jokin aika sitten. Äidillä kävi kotisairaanhoitaja yksityiseltä puolelta, koska kunta ei pystynyt vastaamaan tähän tarpeeseen. Myös yksityinen taho oli ylityöllistetty. Äiti ei pitänyt tästä ihmisestä yhtään, enkä ihmettele. Mutta ei ollut vaihtoehtoja. Minä sitten jouduin ne äkäilyt kuuntelemaan. Se oli hirveän raskasta minulle. En uskaltanut edes esittää, että käyntikertoja pitäisi lisätä. Minun siellä oli käytävä.
Eikä se kotisairaanhoitaja mikään patenttiratkaisu ole loppujen lopuksi sekään. Ei kotisairaanhoito tee kaikkia niitä asioita, mitä vanhus tarvitsee. Moneen asiaan löytyy tietysti maksullinen palvelu, mutta vielä useampaan ei. En lähde edes luettelemaan niitä kymmeniä ja kymmeniä pikkuasioita, jotka meille nuoremmille ja terveille on yksinkertaisia ja itsestäänselviä, mutta vanhalle ja voimattomalle ja fyysisesti rajoitteiselle mahdottomia. Niihin ei mikään maksullinen palvelu vastaa. Niihin tarvitaan se läheinen ihminen, joka tulee ja tekee.
Eivät siivoojat tule vain jotain maahan pudonnutta ja särkynyttä maitolasia siivoamaan ja viemään mattoa pesuun jne. Kukaan ei tule yöllä etsimään parvekkeelta maahan pudonneita silmälaseja, kun äiti oli mennyt sinne haukkaamaan raitista ilmaa, mikä on tietysti ihan suotavaa. Paitsi siis minä eli tytär. Tai tutkimaan, miksi television kaukosäädin on "sekaisin." Kenelle palveluntarjoajille näistäkin voisi maksaa? Ja juuri näitä asioita oli valtavasti.
Täysin vieraiden ihmisten päästäminen vanhuksen kotiin on itse asiassa kyllä todellakin arveluttavaa, en yhtään ihmettele. Ei kaikille voi antaa avaimia ihan noin vaan. Olin itsekin jo hiukan huolissani, kun kaupunki alkoi asuttaa ennen niin viihtyisään ja rauhalliseen kerrostaloon kaikenlaista puliveivaria. Kun äiti sitten menehtyi ja tyhjensimme asuntoa, niin menimme pyöräkellariin hakemaan äidin jo vuosia käyttämättömänä ollutta polkupyörää. Siitä oli irrotettu pyörät. No jätettiin sitten sinne että irrottakaa loputkin. Kertoo vaan jotain sen talon asukkaista.
"Mikä on oman äidin hoitamisessa on ollut yllättävintä?
Kotihoito yllättää aina, vastaa Leena, 72 vuotta.
Kotihoito yllätti Leenan jälleen kerran pari viikkoa sitten, kun hän vietti viikonloppua toisella paikkakunnalla kaukana kotoa.
Soittivat minulle, että äidillä on kova kipukohtaus, mitä tehdään. Minä sanoin että te olette itse arvioineet, että äiti pärjää yksin kotona, joten kai te tiedätte mitä tehdään. Soittakaa ambulanssi!
Leenan äiti on 95-vuotias ja asuu edelleen yksin omassa kodissaan pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa. Leena ja hänen miehensä asuvat noin kahdeksan kilometrin päässä ja he käyvät äidin luona lähes päivittäin.
Leena on koettanut saada äidilleen hoitopaikkaa jo vuosia, minkä vuoksi äidille on tehty kolme RAI-arviota. RAI (Resident Assessment Instrument) on soteammattilaisten käyttämä työkalu, jonka avulla arvioidaan, millaisia palveluja vanhus tarvitsee.
Tavallinen arvioinnin kohde on, pääseekö vanhus palveluasumisen piiriin.
Leenan äidin tarina kertoo hyvin siitä, miten vastentahtoisesti sotealueet tarjoavat vanhuksille kalliita ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja. Kun Leenan äiti oli 93-vuotias, hän sai sydänkohtauksen ja hänelle jouduttiin tekemään sydänleikkaus yliopistosairaalassa.
Leikkauksen jälkeen, kun Leenan äiti oli vielä toipilaana, hänelle tehtiin RAI-arvio.
Vastaus oli silloinkin, että äiti pärjää kotona, sanoo Leena.
Viime kesänä, kun äiti oli jo täyttänyt 95 vuotta, hänelle tehtiin jälleen yksi RAI-arvio, ja edelleen asiantuntijoiden kanta on, että äiti pärjää kotona.
Leena ei kuitenkaan ole omaishoitaja. Hän on itse asiassa varonut visusti, ettei hän alkaisi virallisesti omaishoitajaksi, koska hän pelkää, että silloin häneltä vietäisiin pois se vähäkin apu, mitä hän nyt saa äidin hoidossa. Varoittava esimerkki löytyy naapurustosta.
Siinä on vanha pariskunta, nainen sairastaa syöpää, miehellä on muistisairaus. Molemmat ovat heikkoja ja hauraita. Nainen päätti äskettäin alkaa miehensä omaishoitajaksi, jolloin Pohjois-Savon hyvinvointialue veti heiltä kotihoidon pois.
Se oli heitteillejättö, Leena sanoo.
Leena arvelee, että jos hän olisi alkanut äitinsä omaishoitajaksi, hän olisi palanut loppuun jo kauan sitten. Hän on ollut äitinsä epävirallinen omaishoitaja jo kymmenen vuotta."
https://www.rapport.fi/jani-kaaro/kuka-namakin-saastot-maksaa-leena-72-…
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläistä tämä on nyky-Suomessa. Hoitopaikkojen ei riitä kaikille ja kotiin ei ole varaa hankkia kaikkea sinne tarvittavaa apua. Siispä me lapset 60-80 -vuotiaat käymme hoitamassa. Itse pelkään kuinka kauan fyysinen terveyteni riittää tähän. Alkaa olla itselläkin kaikenlaisia vaivoja. Hupaisinta tässä katastrofissa on että minulta kysellään tarvitsenko itse kotipalvelun apua. Mitään perintöä ei ole vähävaraisilta tulossa, joten sen kyttäämisestä ei ole kysymys, vaan siitä että saadaan asiat hoidettua jotenkin.
Koska säästöt? Kirjoita lause kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen isoisä asui kanssamme samassa pihapiirissä, mutta eri tontilla. Viranomaisten mielestä meillä oli sama osoite (Pihatie 322 ja Pihatie 326), joten vaari ei ollut oikeutettu mihinkään apuun, koska hän asui lapsenlapsen luona. Kysyttiin (silloin vielä kunnasta), että määritättekö te muutkin vanhukset naapurin kanssa asuviksi, jos kodit ovat lähekkäin, koska silloinhan kerrostalossa mummo on aina naapureiden hoidossa eikä palveluille ole tarvetta.
Kunnasta haluttiin miestäni omaishoitajaksi, suorastaan painostettiin, mutta hän kieltäytyi vedoten siihen, että on jo kokopäivätyö. Kuitenkin kaikki mahdollinen palvelu oli todella hankalasti saatavissa, koska moneen kertaan vedottiin siihen, että omaiset voivat hoitaa. Miksi pitäisi, kun vanhukselle kuuluu lasten ja lastenlasten määrästä tai asuinpaikasta huolimatta sama palvelu, ei voi vedota, että hoitakaa.
Toisaalta esim. lääkkeet haluttiin jakaa dosettiin terveysasemalla ja toimittaa vaarille, maksu 30 e/vko. Reseptilääkkepurkkien saaminen kotiin oli hankalaa, koska "vanhus on huonossa kunnossa eikä kotisairaanhoito ehdi jakamaan lääkkeitä", vaikka toisaalta omaishoitajana miehelläni olisi ollut oikeus dosetti täytellä. Naapurissa asuvana lapsenlapsena häntä ei pidetty kyvykkäänä moiseen eikä lääkepurkkeja haluttu antaa kotiin. 120 e/vko pelkästä lääkkeenjaosta oli mukava summa maksettavaksi kansaneläkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Niin, äitini itse valitsi muuttaa tuonne niin mitä ihmettä MINÄ voisin asian hyväksi tehdä? Lähteä perässä? Mitä tekisin omalle perheelle? Vakituiselle työpaikalleni? Älä nyt ole naurettava!
Vierailija kirjoitti:
Koska säästöt? Kirjoita lause kokonaan.
Koska säästöt velvoittaa, pakottaa, valvottaa, pierettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Ei vanhustenhoito ole lasten velvollisuus, tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Niin, äitini itse valitsi muuttaa tuonne niin mitä ihmettä MINÄ voisin asian hyväksi tehdä? Lähteä perässä? Mitä tekisin omalle perheelle? Vakituiselle työpaikalleni? Älä nyt ole naurettava!
Aivan oikein. Sinulla on oma elämäsi ja muita huollettavia, etkä ole vastuussa äidistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tapauksia, että omaishoitajana puoliso, joka on yli 90 vuotias ja hoidettava lähellä sataa ikävuotta - erittäin huonokuntoinen. Kyllähän sitä apua saa, jos on maksukykyä. Ihmeellistä, että omaishoitajaksi houkutellaan myös kokopäivätyössä käyvää omaista, joka voi asua eri kaupungissa. Itse oli ns. omaishoitaja, mutta en hakenut korvausta. Jos suostuu omaishoitajuuteen, on miltei mahdotonta päästä siitä statuksesta irti.
Muistakaa tarkistaa Kelan sivuilta mihin etuisuuksiin eläkkeellä oleva omaisenne on. Eläkkeensaajan hoitotuki jää monelta hakematta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen isoisä asui kanssamme samassa pihapiirissä, mutta eri tontilla. Viranomaisten mielestä meillä oli sama osoite (Pihatie 322 ja Pihatie 326), joten vaari ei ollut oikeutettu mihinkään apuun, koska hän asui lapsenlapsen luona. Kysyttiin (silloin vielä kunnasta), että määritättekö te muutkin vanhukset naapurin kanssa asuviksi, jos kodit ovat lähekkäin, koska silloinhan kerrostalossa mummo on aina naapureiden hoidossa eikä palveluille ole tarvetta.
Kunnasta haluttiin miestäni omaishoitajaksi, suorastaan painostettiin, mutta hän kieltäytyi vedoten siihen, että on jo kokopäivätyö. Kuitenkin kaikki mahdollinen palvelu oli todella hankalasti saatavissa, koska moneen kertaan vedottiin siihen, että omaiset voivat hoitaa. Miksi pitäisi, kun vanhukselle kuuluu lasten ja lastenlasten määrästä tai asuinpaikasta huolimatta sama palvelu, ei voi vedota, että hoitakaa.
Toisaalta esim. lääkkeet haluttiin jakaa dosettiin terveysasemalla
Ei tuollaiseen lääkkeidenjakopelleilyyn tarvitse suostua. Tilaatte vaarille lääkkeet apteekista ja jaatte dosettiin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Ei vanhustenhoito ole lasten velvollisuus, tollo.
Kuka ne sitten hoitaa? Yhteiskunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen isoisä asui kanssamme samassa pihapiirissä, mutta eri tontilla. Viranomaisten mielestä meillä oli sama osoite (Pihatie 322 ja Pihatie 326), joten vaari ei ollut oikeutettu mihinkään apuun, koska hän asui lapsenlapsen luona. Kysyttiin (silloin vielä kunnasta), että määritättekö te muutkin vanhukset naapurin kanssa asuviksi, jos kodit ovat lähekkäin, koska silloinhan kerrostalossa mummo on aina naapureiden hoidossa eikä palveluille ole tarvetta.
Kunnasta haluttiin miestäni omaishoitajaksi, suorastaan painostettiin, mutta hän kieltäytyi vedoten siihen, että on jo kokopäivätyö. Kuitenkin kaikki mahdollinen palvelu oli todella hankalasti saatavissa, koska moneen kertaan vedottiin siihen, että omaiset voivat hoitaa. Miksi pitäisi, kun vanhukselle kuuluu lasten ja lastenlasten määrästä tai asuinpaikasta huolimatta sama palvelu, ei voi vedota, että hoitakaa.
Toisaalta esim. l
Tiesithän, että kotisairaanhoito voi evätä tuollaisen toiminnan! Jos apua on haettu, niin siellä voidaan määrittää ainoaksi heidän mielestään tarpeelliseksi avuksi lääkkeiden jakaminen dosettiin. Jos kieltäydyt, et saa kotisairaanhoitajaa joka toinen viikko tarkistamaan säärihaavojen tilannetta.
Entäs aikuisten vaipat koska säästöt?
Eikö Leena välitä äidistään sen vertaa, että huolehtisi tästä vanhuudenpäivinä?
No menisi apuväline lainaamoon hakemaan sen pyörätuolin. Ja periaatteessa ei ole mitään hätää kun on sydän leikattu jo, isompi hätä niillä on jotka jonottaa leikkaukseen