Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Hullujen alkoholistivanhempien lapsena (ja nykyisin menestyneenä ja onnellisena aikuisena) ihan samaa mieltä, se menneisyys kannattaa jättää taakseen, keskittyä tähän päivään. Tehdä juttuja NYT, ei kilpailla kenellä oli kurjinta, eikä kadehtia muita. Jokainen tuntee myös ihmisiä, jotka hyvistä lähtökohdista huolimatta ryssi elämänsä, j
Ihanan alentuva olet. Kuvittelet että muut on jotain typeryksiä, ketkä tahallaan "traumoissaan" lilluu ja mätänee huvin vuoksi.
Minä en tunne ketään hyvistä lähtökohdista tullutta elämänsä ryssinyttä, joten JOKAINEN ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on paljon ikävää ja traumaattista tapahtunut nuoruudessa. Ennen ärsytti toi, että muilla ihmisillä ei ole ollut niin rankkaa, eivätkä he ymmärrä isompia ongelmia. Sitten taoin itseni päähän, että kaikki elämät ja kokemukset ovat subjetiivisia. Muistat varmaan itsekin, että vaikka joku yläasteella tapahtunut ero tuntui siltä, että kuolet. Nykyään kun olet eronnut jo muutamia kertoja, voit vain nauraa niille muistoille. Minullakin onn tunne, että olen ystäviäni vanhempi. Jotenkin sellainen ajatus tässä ohjaa, että tullaan ns. Samalle tasolle sitten myöhemmin. Suhtaudun kavereideni vaikeuksiin jollain tapaa äidillisellä tavalla nyt.
N/27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla.
Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi muiden yläpuolelle.
Miten sinä saat ap:sta ylimielisen tulkinnan? Et ole kovinkaan lahjakas psykologisesti. Jos oletamme ap:n ja ystävien olevan saman ikäisiä, tietenkin heillä on vuosissa mitattuna yhtä paljon kokemusta elämästä. Ap kirjoittaa, että hänellä on rankkoja elämänkokemuksia, joita hänen ystävillään ei ainakaan vanhempien menetyksen muodossa todistettavasti ole. Etkö ole koskaan kuullut puhekielessä "enemmän elämänkokemusta" se tarkoittaa, että on kokenut vaikeita kokemuksia, joita h
Millä tavalla niitä ap:n tunteita erityisesti pitäisi ymmärtää liittyen esimerkiksi vanhempiin? Ap itse kertoi että hänelle on vaikeaa kuunnella esimerkiksi ystävien omiin vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Miksi? Eihän niillä ongelmilla ole mitään tekemistä ap:n tilanteen kanssa. Vähän kuulostaa siltä että ap vertaa omia vastoinkäymisiään muiden vastoinkäymisiin, aika ikävällä tavalla.
Kaikki ei niiden kaverien perheissäkään välttämättä ole sitä miltä näyttää. Esimerkiksi itse en ekaluokkalaisena kertonut isäni kuolemasta kuin vain parille parhaalle kaverille. Muut luuli isäpuolta isäkseni vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla.
Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi muiden yläpuolelle.
Miten sinä saat ap:sta ylimielisen tulkinnan? Et ole kovinkaan lahjakas psykologisesti. Jos oletamme ap:n ja ystävien olevan saman ikäisiä, tietenkin heillä on vuosissa mitattuna yhtä paljon kokemusta elämästä. Ap kirjoittaa, että hänellä on rankkoja elämänkokemuksia, joita hänen ystävillään ei ainakaan vanhempien menetyksen muodossa todistettavasti ole. Etkö ole koskaan kuullut puhekielessä "enemmän elämänkokemusta" se tarkoittaa, että on kokenut vaikeita kokemuksia, joita h
Vanhemmat eivät välttämättä ole tukemassa vaikka olisivatkin elossa. Ap ei kertonut kuka hänet kasvatti aikuiseksi, voihan olla että ap:lla on muita ihmisiä.joilta on saanut samanlaista tukea kuin moni saa vanhemmiltaan.
Mistä syystä tunnet olosi ulkopuoliseksi kun muut vatvoo ongelmiaan vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja puolisoihinsa liittyen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa itsekeskeinen ap. Sinulla ei taida olla elämänkokemusta edes sen vertaa että ymmärtäisit että kaikki kokemukset on subjektiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla.
Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi muiden yläpuolelle.
Miten sinä saat ap:sta ylimielisen tulkinnan? Et ole kovinkaan lahjakas psykologisesti. Jos oletamme ap:n ja ystävien olevan saman ikäisiä, tietenkin heillä on vuosissa mitattuna yhtä paljon kokemusta elämästä. Ap kirjoittaa, että hänellä on rankkoja elämänkokemuksia, joita hänen ystävillään ei ainakaan vanhempien menetyksen muodossa todistettavasti ole. Etkö ole koskaan kuullut puhekielessä "enemmän elämänkokemusta" se tarko
Tuossa tilanteessa hän tuskin kokisi oloaan ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap itse tekee itsestään ulkopuolisen kuvittelemalla itselleen suuremmat elämänkokemukset ja kääntämällä kaverienkin ongelmat itseensä.
Minä väitän että ei ole! Ja olisit samaa mieltä jos näkisit elokuvan kaikesta mitä tapahtunut yksityiskohtia myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistiperheessä kasvaneena oli vain virkistävää, kun kaverit oli kasvaneet erilaisissa perheissä. Sen takia ei mennyt ihan luotto ihmisiin.
Mene johonkin terapiaryhmään, jos haluat lillua paskoissa kokemuksissasi ja elämässäsi. Kyllä siltä löytyy joku, jolla menee vieläkin huonommin.
Ihan kuin ap sinua harmittaisi se että muilta ei ole kuolleet vanhemmat tai että muilla on sisaruksia. Yritä kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla.
Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi muiden yläpuolelle.
Miten sinä saat ap:sta ylimielisen tulkinnan? Et ole kovinkaan lahjakas psykologisesti. Jos oletamme ap:n ja ystävien olevan saman ikäisiä, tietenkin heillä on vuosissa mitattuna yhtä paljon kokemusta elämästä. Ap kirjoittaa, että hänellä on rankkoja elämänkokemuksia, joita hänen ystävillään ei ainakaan vanhempien menetyksen muodossa todistettavasti ole. Etkö ole koskaan kuullut puhekielessä "enemmän elämänkokemusta" se tarkoittaa, että on kokenut vaikeita kokemuksia, joita h
Miksi puhut kuin olisi jotenkin negatiivinen asia että jotkut on aikuisenakin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa ja saavat tukea vanhemmiltaan sekä jakavat näiden kanssa asioita?
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistiperheessä kasvaneena oli vain virkistävää, kun kaverit oli kasvaneet erilaisissa perheissä. Sen takia ei mennyt ihan luotto ihmisiin.
Mene johonkin terapiaryhmään, jos haluat lillua paskoissa kokemuksissasi ja elämässäsi. Kyllä siltä löytyy joku, jolla menee vieläkin huonommin.
Ei susta ihan tervettä näköjään tullut. Olisit itse terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja nämä luokittelut. Itse en menettänyt toimintakykyäni alkoholistiperheessä, mutta muutaman kuukauden työpaikkakiusaaminen teki sen, etten pystynyt nousemaan sängystä.
No minä en taas osaa sanoa missä vaiheessa kamelinselkäni katkesi ja mikä määrä kiusaamista ja henkistäväkivaltaa oli minulle liikaa. Luulen kuitenkin lapsuuden kodin inhottavan kohtelun, pitkään jatkuneen koulukiusaamisen ja myrkyllisten ystävyys- ja parisuhteiden olevan vaan toistensa jatkumoa ja sitä, että on kasvanut siihen että toiset saavat kohdella kuin roskaa.
Totta kai olin lapsena vielä toimintakykyinen, ja työpaikkakiusaamisen jälkeen vasta muutuin toimintakyvyttömäksi itsetuhoiseksi mytyksi, se ei kuitenkaan tarkoita että kotiolot eivät olisi minuun negatiivisesti vaikuttaneet. Päinvastoin. Nuo kaikki kaltoihkohtelut vaan kumuloituvat. Jokainen niistä on rikkonut minua, ja jokainen niistä on edes
Yyhyy rankkaa rankkaa yyyhyy niin rankkaa yhyyy😫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistiperheessä kasvaneena oli vain virkistävää, kun kaverit oli kasvaneet erilaisissa perheissä. Sen takia ei mennyt ihan luotto ihmisiin.
Mene johonkin terapiaryhmään, jos haluat lillua paskoissa kokemuksissasi ja elämässäsi. Kyllä siltä löytyy joku, jolla menee vieläkin huonommin.
Ei susta ihan tervettä näköjään tullut. Olisit itse terapian tarpeessa.
Paskat lapsuudenkokemukset ei automaattisesti tee ihmisestä mieleltään sairasta. Varmaan ihan uusi juttu sinulle, vaikka oletkin omasta mielestäsi vähintään erikoislääkärin tasolla näissä palstadiagnooseissasi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistiperheessä kasvaneena oli vain virkistävää, kun kaverit oli kasvaneet erilaisissa perheissä. Sen takia ei mennyt ihan luotto ihmisiin.
Mene johonkin terapiaryhmään, jos haluat lillua paskoissa kokemuksissasi ja elämässäsi. Kyllä siltä löytyy joku, jolla menee vieläkin huonommin.
Ei susta ihan tervettä näköjään tullut. Olisit itse terapian tarpeessa.
Paskat lapsuudenkokemukset ei automaattisesti tee ihmisestä mieleltään sairasta. Varmaan ihan uusi juttu sinulle, vaikka oletkin omasta mielestäsi vähintään erikoislääkärin tasolla näissä palstadiagnooseissasi :D
Persoonallisuushäiriö, joka sulla tod näk on, on eräänlainen mielisairaus.
Mistä sinä ap saisit elämääsi sitä tukea mitä nyt ilmeisesti tarvitset? Vaivaako sinua se että muilla on vanhemmat ja sinulla ei? Toivottavasti et jää yksin kokonaan koska tuolla menolla saatat vahingoittaa ystävyyssuhteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä ap saisit elämääsi sitä tukea mitä nyt ilmeisesti tarvitset? Vaivaako sinua se että muilla on vanhemmat ja sinulla ei? Toivottavasti et jää yksin kokonaan koska tuolla menolla saatat vahingoittaa ystävyyssuhteitasi.
Ei varmaan ainakaan vanhemmilta.
Henkilökohtaisesti koen kaikkein rankimpana kokemuksenani sellaiset hetket, kun on aivan rikki ja haluaa vain pois maanpäältä, niin ne tahot joiden pitäisi sinua auttaa silloin, sylkevät päällesi ja polkevat syvemmälle suohon. Ne on todella rankkoja hetkiä ainakin minulle olleet.