Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?

Oletpa onnekas, olisin onnellinen jos lapsuuteni olisi ollut yhtä helppo kuin sinulla.

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Ja normaalit ihmiset ymmärtää miten rankkaa tuo on. Ketjussa vaan on jotain trolleja jotka teeskentelee ymmärtämätöntä. 

Eipä sitä kukaan ole täysin ymmärtänyt, miltä tuntuu kun oma lapsi kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Kävikö mielessä että ne muiden vanhemmat ei välttämättä ole niin ihania kuin sinä kuvittelet?

Itselläni on ollut äärimmäisen kontrolloiva ja arvosteleva vanhempi. Hänen mielestään tein kaiken väärin. Olin huono lapsi jos sain kokeesta 9- ja lesoileva kakara jos sain 10. Kaverillani on tuon esimerkkisi kaltainen äiti, joka arvostelee kaikkea kaverin pukeutumisesta ja kodin sisustuksesta alkaen.

Helppohan sinun on sanoa kun et ole elänyt lapsuutta kauempaa vanhempiesi kanssa. Luulen että itsekin puhuisit vanhemmistasi ihan eri tyyliin jos olisit viettänyt aikaa heidän kanssaan. Nyt vaan vaalit niitä ajan kultaamia muistojasi ja luulet kaikkien vanhempien olevan yhtä pyhimysmäisiä kuin omasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Kävikö mielessä että ne muiden vanhemmat ei välttämättä ole niin ihania kuin sinä kuvittelet?

Itselläni on ollut äärimmäisen kontrolloiva ja arvosteleva vanhempi. Häne

Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi arvostaa vanhempiaan, meillä ei ole kuitenkaan kuin yhdet vanhemmat. Minua ärsyttää miten puhut vanhemmistani. Totta kai vanhempi haluaa että lapsi saa hyviä numeroita ja käyttäytyy hyvin. Ei se vanhempi tarkoita pahaa vaan haluaa lapselle hyvän tulevaisuuden. Me vanhempamme menettäneet olemme joutuneet lapsuudessa kohtaamaan vähän rankempia asioita kuin moitteet huonosta koenumerosta tai huomautukset itsekehuskelusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Kävikö mielessä että ne muiden vanhemmat ei välttämättä ole niin ihania kuin sinä kuvittelet?

Itselläni on ollut ääri

Juuri näin! 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi tietää ja en itsekään kerro. 

ja en =  enkä

Onneksi kaikkien elämässä ei ole samoja vaikeuksia kuin omassani, olen iloinen ystävieni puolesta. Oman elämäni elän kuitenkin vaikeuksista huolimatta melkoisen tyytyväisenä. En kaada asioita ystävien niskaan, vaan nautin tapaamisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

Kävikö mielessä että ne muiden vanhemmat ei välttämättä ole niin ihania kuin sinä kuvittelet?

Itselläni on ollut ääri

Olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi arvostaa vanhempiaan, meillä ei ole kuitenkaan kuin yhdet vanhemmat. Minua ärsyttää miten puhut vanhemmistani. Totta kai vanhempi haluaa että lapsi saa hyviä numeroita ja käyttäytyy hyvin. Ei se vanhempi tarkoita pahaa vaan haluaa lapselle hyvän tulevaisuuden. Me vanhempamme menettäneet olemme joutuneet lapsuudessa kohtaamaan vähän rankempia asioita kuin moitteet huonosta koenumerosta tai huomautukset itsekehuskelusta. Ap

Arvostaa vanhempiaan, mitäs sitten kun ne vanhemmat ei ansaitse sitä arvostusta? Miksi sinua ärsyttää se että kerron totuuden vanhemmasta? Kontrolloiva vanhempi oli äärimmäisen itsekeskeinen, aika arvaamaton ja myös lapsellinen. Uhkaili mm. itsemurhalla kun kaikki asiat ei menneet hänen mielensä mukaan. Sinusta 9- on huono numero? Ok, mutta minusta ei ole ok haukkua lasta sen vuoksi. Samoin on väärin nälviä lasta lesoilevaksi kun tämä on iloinen hyvästä numerostaan. Mitään tukeahan ei tietenkään saanut, sitä nyt oli turha edes odottaa. Olin vanhemmalle pelkkä asia mistä piti olla jotain hyötyä, en ollut lapsi tai ihminen.

Ilmeisesti meillä on aika erilaiset näkemykset perheestä. Sinä olet glorifioinut kuolleet vanhempasi vaikka et edes tiedä millaista elämänne olisi ollut. Olet myös ollut ilmeisen onnekas, kun et ole joutunut kestämään kotona käytökseltään arvaamatonta vanhempaa. Että mietipä sitä.

Pitääkö Elisabeth Fritzlin arvostaa vanhempiaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut elämässäni vaikeita elämänkokemuksia, mutta en avaudu niistä monellekkaan. Ei kannata. Vaikutan kultalusikka syntyneeltä ulospäin, ja hyvä niin. En anna sosiaalipornoa muiden elämään, katsokoon elokuvia. 

Eli sun olettamus on ettei aidosti empaattisia ihmisiä ole, on vain laskelmoivia juoruakkoja sosiaalipornojensa kanssa. Ok. 

Heh, minä aina toivoin että minulla ei olisi ollut äitiä, että joku normaali perhe olisi adoptoinut. Mutta ei se mitenkään ystävyyttä ole estänyt.

Kaikkeen ryhmään ihmiset hukkaakin elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä kukaan ole täysin ymmärtänyt, miltä tuntuu kun oma lapsi kuolee.

Koska keltään muultahan ei koskaan ole kuollut lasta. Just.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

On niin helppoa olla ylevä, kun ne omat vanhemmat on kuolleet. Että jos äiti eläisi, minä kyllä... 

Todellisuus ei kuitenkaan mene niin. Kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, he puuttuvat toistensa elämiin, tulee riitaa ym. Tottakai ihmissuhteissa on ärsyttäviä juttuja.

Ssinä nostat taas itseäsi toisten yläpuolelle. Ehkä sinun nyt kannattaisi käsitellä ne lapsuuskokemuksesi, ja suru niistä. Ei se koskaan poistu, mutta tuolla asenteella myrkytät itsesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

On niin helppoa olla ylevä, kun ne omat vanhemmat on kuolleet. Että jos äiti eläisi, minä kyllä... 

Todellisuus ei kuitenkaan mene niin. Kun ihmiset ovat tekemisissä toi

Mikään ei muuta sitä että minulla on ollut rankempia kokemuksia kuin kenelläkään lähipiiristäni. Ilmeisesti myös rankempia kokemuksia kuin ihmisillä täällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rankoilla elämänkokemuksilla vanhempien kuolemaa, ei monella lapsella tai nuorella ole sellaista kokemusta. Olen porukassa ainoa joka on menettänyt lapsena molemmat vanhempansa ja se on ihan eri asia kuin toisen vanhemman kuolema tai muut vanhempien ongelmat. Olen lapsena joutunut kokemaan kovia, äitienpäivä ja isänpäivä on aina olleet rankkoja.

Muut on saaneet elää omien vanhempien kanssa ja vielä kolmekymppisenäkin vatvovat vanhempiinsa liittyviä ongelmia. Yksikin valittaa siitä että äiti haluaisi auttaa sisustamaan. Antaisin mitä vaan jos saisin sisustaa äitini kanssa ja totta kai antaisin hänen auttaa enkä selän takana valittaisi miten äiti yrittää puuttua elämään. Ap

On niin helppoa olla ylevä, kun ne omat vanhemmat on kuolleet. Että jos äiti eläisi, minä kyllä... 

Todellisuus ei kui

Mikään ei muuta sitä että minulla on ollut rankempia kokemuksia kuin kenelläkään lähipiiristäni. Ilmeisesti myös rankempia kokemuksia kuin ihmisillä täällä. Ap

Niinhän sinä kuvittelet.

Minulla on rankkoja kokemuksia taustalla lapsuudestani. Yhdelläkään kaverilla ei ole mitään vastaavaa. Mutta kaikilla meillä on ristimme kannettavana ja olen vain onnellinen niiden puolesta, joilla ongelmat ovat pienempiä.

Et tule koskaan olemaan onnellinen tai pysty normaaleihin ihmissuhteisiin, jos et anna anteeksi menneisyydellesi, luovu katkeruudesta ja keskity niihin asioihin, jotka sinulla on hyvin nyt. Uskon, että vanhempasi toivoisivat sinun olevan onnellinen eikä rypemään menneisyydessä. 

Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...

He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.

Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...

Kuulostaa jotenkin itsekeskeiseltä ajatella olevansa muiden yläpuolella koska on pahempi lspsuus kuin muilla.