Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sitähän aloitus just käsittelee. Aloittaja on nähnyt tuttaviensa elämistä vain ne ulospäin näkyvät kuoret eikä niitä vaikeuksia ja sen perusteella olettaa
Mitäs sinä nyt olettelet mitä aloittaja on nähnyt ja mitä hänen ystävänsä ovat kertoneet? Mene muualle jankuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sitähän aloitus just käsittelee. Aloittaja on nähnyt tuttaviensa elämistä vain ne ulospäin näkyvät kuore
Mitäs sinä nyt olettelet mitä aloittaja on nähnyt ja mitä hänen ystävänsä ovat kertoneet? Mene muualle jankuttamaan.
Onko aloittaja elänyt kaveriensa elämää? Jos ei, ei hän myöskään voi tietää kaikkea näiden elämästä. Siksi on typerää olettaa kaverien vastoinkäymisten olevan pienempiä kuin ap:llä.
Biologiset vanhempani kuolivat kun olin lapsi, mutta en kyllä vietä aikaani muiden ihmisten seurassa sen perusteella millaiset perhetaustat näillä on. Eihän meidän ystävyys tai kaveruus kuitenkaan perustu meidän lapsuudenkokemuksiin tai elämässä koettuihin vaikeuksiin, vaan ihan muihin asioihin.
Siis mistä te oikein puhutte keskenänne jos tuo on olevinaan ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sitähän aloitus just käsittelee. Aloittaja on nähnyt tutt
Ihmisillä on sellainen kyky kuin puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kokemusta. Se on hankalaa, mutta kannattaa vaan yrittää silti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Itselläni tän asian hyväksyminen on tullut helpommaksi iän myötä, mutta vieläkin hetkittäin kirpaisee, kun vertaa omaa elämää moneen muuhun.
Ihan uskomatonta sontaa täällä jotkut kirjoittaa. Tajuatteko, että on ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista ns. normaalia elämää esimerkiksi vaikean traumataustan takia??? Ihmisiä, jotka on fyysisten tai henkisten syiden takia vankina omassa kodissaan?? Miettikää vähän oman kuplanne ulkopuolelle.
Niinpäniin-jos et ole kävellyt toisen kengissä päivääkään,älä tule siihen viereen huutamaan että'vauhtia,vauhtia!' Liiallinen hyvinvointi tekee ihmisistä ylpeitä,narsistisia ja tunnekylmiä sikoja. Näin voi käydä myös,jos olosuhteet ovat olleet liian raskaat,mutta harvemmin silti. Syökööt leivoksia,sanoi joku ja juuri niin te kaikki kyntenne katkeamisesta traumatisoituvat täällä huudatte-he,jotka ovat kokeneet todella vaikeita asioita,sellaista,joista ette kykene edes keskustelemaan,ovat oikeassa. Eläkää kuplassanne,mutta jättäkää edes se kärsineiden haukkuminen väliin-sellainen on todella kieroutunutta ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.
Aloittaja tässä ikävä ja yksinkertainen on. Aloittaja haluaa olla se, joka on kärsinyt kaikkein eniten ja jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei suostu edes ajattelemaan mahdollisuutta, että muillakin on "vaikeuksia". Ne muut ei vaan identifioi itseään vaikeuksien kautta.
Aloittaja kuulostaa kyllä myös todella nuorelta ja lapselliselta.
Taidettiin lukea ihan eri kirjoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologiset vanhempani kuolivat kun olin lapsi, mutta en kyllä vietä aikaani muiden ihmisten seurassa sen perusteella millaiset perhetaustat näillä on. Eihän meidän ystävyys tai kaveruus kuitenkaan perustu meidän lapsuudenkokemuksiin tai elämässä koettuihin vaikeuksiin, vaan ihan muihin asioihin.
No, esim jos sulla on nyt mies ja lapsia, niin kuvittele että he kuolevat auto-onnettomuudessa ja että sitten sun pitäisi loppuikä kuunnella kaverin valitusta siitä kun hänen lapsi myöhästyi koulusta tai mies unohti hääpäivän jne.
Aloittaja on nuori, joten esim vanhempien puute vaikuttaa edelleen vahvasti hänen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sitähän
Ihmisillä on sellainen kyky kuin puhuminen.
Kaikkien kanssa ei kannata puhua koska vastakaikua ei tule. Arvatenkin ap pitää kaveripiirissä omaa monologiaan siitä miten hänellä on ollut vaikea elämä ja muut myötäilee että niin niin joopa joo, eikä ketään kiinnosta kertoa omia kokemuksia vain jotta ap voisi väheksyä niitä tai vertailla omiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiset vanhempani kuolivat kun olin lapsi, mutta en kyllä vietä aikaani muiden ihmisten seurassa sen perusteella millaiset perhetaustat näillä on. Eihän meidän ystävyys tai kaveruus kuitenkaan perustu meidän lapsuudenkokemuksiin tai elämässä koettuihin vaikeuksiin, vaan ihan muihin asioihin.
No, esim jos sulla on nyt mies ja lapsia, niin kuvittele että he kuolevat auto-onnettomuudessa ja että sitten sun pitäisi loppuikä kuunnella kaverin valitusta siitä kun hänen lapsi myöhästyi koulusta tai mies unohti hääpäivän jne.
Aloittaja on nuori, joten esim vanhempien puute vaikuttaa edelleen vahvasti hänen elämäänsä.
Eihän muiden kokemukset mitenkään liity minun kokemuksiini. Ei erilaiset asiat tai ongelmat sulje pois toisiaan. Ei kaverin kertoma koulusta myöhästyminen tai hääpäivän unohtaminen liity mitenkään siihen että perheeni olisi kuollut auto-onnettomuudessa. Ihmisillä voi olla useampia ongelmia saman aikaan, jopa samalla ihmisellä.
Kyllä kenelläkään ei voi olla vastaavaa tai olisi kuollut. 100% faktaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ylimielistä väittää, ettei toisilla ole rankkoja elämänkokemuksia. Useimmiten niistä ei puhuta, koska ne on niin kipeitä ja yksityisiä.
Kaveri, joka valittelee pieniä ongelmia voi olla hyväksikäytetty lapsena tai suljettujen ovien takana tälläkin hetkellä tapahtua kauheita, ja joka aamu pitää taiteilla itselleen hymy naamalle ja kulissit kuntoon.
Ja millainenkohan ihminen on sellainen,joka 'taiteilee kulissit loputtomasti kuntoon' esim pedo f ilian i nsestin tai perheväkivallan ollessa kyseessä? Oletko yksinkertainen vai kuplassaeläjä? Joku hel..tin korkealla rikollisorganisaatiossa olevan akka voi niin joutuakin tekemään,mutta keskiverto tarvis ei sellaista tee,jos on mikä tahansa ulospääsytie ja jos niin tekeekin,on ihan itse kärsimyksensä ansainnut,jos sitä suutaan ei totuudesta saa auki. Emme elä keskiajalla enää, jopa nainen/lapsi voi saada apua kun sitä pyytää!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.
Olen samaa mieltä. Muistan joskus parikymppisenä, kun ystäväni ja naapurini ( jo lapsuudestani lähtien ) sanoi minulle joskus vihaisena, että et sinä voi ymmärtää, kun sinulla on asiat niin hyvin. Olin aivan hämmästynyt, sillä ko tyttö oli mielestäni paljon tavallisemmasta kodista mitä itse olin. Asuimme nelilapsisena perheenä todella ahtaasti, ei ollut omia huoneita, moni asia oli todella surkeasti verrattuna häneen. Isä oli vaikeasti invalidi ja alkoholisti ja äitini oli nykyisten kriteerien mukaan psyykkisesti sairas. Hän oli todella pelokas ihmisten suhteen , ei lähtenyt mihinkään edes asioita hoitamaan. Meille ei voinut kutsua ketään kavereita.
Salasin aina tuon häpeäni perheeni suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiset vanhempani kuolivat kun olin lapsi, mutta en kyllä vietä aikaani muiden ihmisten seurassa sen perusteella millaiset perhetaustat näillä on. Eihän meidän ystävyys tai kaveruus kuitenkaan perustu meidän lapsuudenkokemuksiin tai elämässä koettuihin vaikeuksiin, vaan ihan muihin asioihin.
No, esim jos sulla on nyt mies ja lapsia, niin kuvittele että he kuolevat auto-onnettomuudessa ja että sitten sun pitäisi loppuikä kuunnella kaverin valitusta siitä kun hänen lapsi myöhästyi koulusta tai mies unohti hääpäivän jne.
Aloittaja on nuori, joten esim vanhempien puute vaikuttaa edelleen vahvasti hänen elämäänsä.
Eihän muiden kokemukset mitenkään liity minun kokemuksiini. Ei erilaiset asiat tai ongelmat sulje pois toisiaan. Ei kaverin kertoma koulusta myöhästyminen tai hääpäivän
No kyllä suhtautumisesi olisi hieman toinen tositilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.
Olen samaa mieltä. Muistan joskus parikymppisenä, kun ystäväni ja naapurini ( jo lapsuudestani lähtien ) sanoi minulle joskus vihaisena, että et sinä voi ymmärtää, kun sinulla on asiat niin hyvin. Olin aivan hämmästynyt, sillä ko tyttö oli mielestäni paljon tavallisemmasta kodista mitä itse olin. Asuimme nelilapsisena perheenä todella ahtaasti, ei ollut omia huoneita, moni asia oli todella surkeasti verrattuna häneen. Isä oli vaikeasti invalidi ja alkoholisti ja äitini oli nykyisten kriteerien mukaan psyykkisesti sairas. Hän oli todella pelokas ihmisten suhteen , ei lähtenyt mihinkään edes asioita hoitamaan. Meille ei voinut kutsua ketään kavereita
Tässä olikin aiheena se kun toisten taustat tiedetään. Tuo on oma keskustelu aiheensa, että miten muut ei tiedä vaikeuksistani vaikka salaan ne kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.
Olen samaa mieltä. Muistan joskus parikymppisenä, kun ystäväni ja naapurini ( jo lapsuudestani lähtien ) sanoi minulle joskus vihaisena, että et sinä voi ymmärtää, kun sinulla on asiat niin hyvin. Olin aivan hämmästynyt, sillä ko tyttö oli mielestäni paljon tavallisemmasta kodista mitä itse olin. Asuimme nelilapsisena perheenä todella ahtaasti, ei ollut omia huoneita, moni asia oli todella surkeasti verrattuna häneen. Isä oli vaikeasti invalidi ja alkoholisti ja äitini oli nykyisten kriteerien mukaan psyykkisesti sairas. Hän oli todella pelokas ihmisten suhteen , ei lähtenyt mihinkään edes asioita h
Plus, ehkä sitä kaveriasi vaikka isä käytti toistuvasti seks hyväksi jolloin hänellä todella olikin vaikeampaa kuin sinulla. (Vaikeustason voi määritellä esim miettimällä että olisiko omalle lapselle pahempi jos puolisosi käyttäisi tätä hyväksi vai jos puoliso olisi alkoholisti)
Vierailija kirjoitti:
Silloin 20-30 -vuotiaana erot olivat selkeämpiä. Oli raskasta olla se erilainen mutta nykyään erot alkavat tasoittua. Tunnen itseni silti todella vanhaksi samanikäisiin kavereiheni verrattuna. Aiemmin kaverini saattoivat piikitellä kyseisistä asioista hyväntahtoisesti ja se oli ihan ok minulle. Nykyään kun heille itselleen tapahtuu samoja asioita mitä koin jo yli 20 vuotta sitten en oikein osaa suhtautua niihin mitenkään. Olen aina ajoittain miettinyt kun olin vakavasti masentunut ja polttanut itseni loppuun kaverini sanoi minulle että lopettaisin turhasta valittamisen kun ihmiset voivat olla ihan oikeastikin sairaita. Kun hän itse masentui joitain vuosia sitten ei tullut mieleenkään sanoa mitään vastaavaa.
Itse olisin vit..ollut kyllä ihan kunnolla takaisin -olisi nimittäin auttanut sitä masentunuttakin (jos kyseessä todellinen masennus eikä itsesääli) näkemään paitsi oman,myös tämän maailman naurettavuuden ja ehkä hän olisi saanut jonkinlaisen omantunnon pistoksen siitä, miten on muita kohdellut. Totuuden kertominen on usein terapeuttisempaa kuin asioiden ohittaminen ja pään silittely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja.
Onko tullut mieleen, että kireä suorittaja voi olla elänyt onnellisen lapsuuden tai hänellä on voinut olla karmeita kokemuksia?
Enpä usko, että pystyisit sanomaan vaikkapa kympin tyttö -sukulaisestani, millaisessa perheessä hän on kasvanut ja mitä kokenut.
Kyllä ihmisiä on aika helppo lukea.
Ei ihmisiä ole helppo lukea,jos et ole elänyt montaa eri elämäntilannetta ryysyistä rikkauteeen,työelämästä mielisairaalaan tai vankilaan. Minua kohdellaan todella ylimielisesti johtuen sosiaalisista peloistani (traumatausta) ja tietoisesta valinnastani elää sovinnaosta 'sopeutu utta' elämää,mutta totuus onkin vallan toinen; en ole alistuja vaan taistelija ja he,jotka minut kunnolla tuntevat,eivät milloinkaan uskaltaisi lähteä minulle tekemään ikäviä asioita. Muukalaislegioonan käynyt mieheni,joka oli siellä aikana ennen nettimaailmaa, on sanonut,että hän pelkää minua joskus. Hiukan. Ja nauraa hyväntahtoisesti päälle. Kannattaa ymmärtää,että joidenkin traumat ovat syvällä piilossa ja ne nousevat pintaan,jos erehdyt vitt..uilemaan väärälle ihmiselle. Älä siis luule näkeväni ihmisestä ulospäin,kuka ja millainen hän on. Kunnioita muita ja he kunnioittavat sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja.
Miten?
No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvasti tarkkailemaan vanhempiensa mielialoja, käyttäytymistä ja millä tyylillä esim kotiovi avataan, niin oppii lukemaan ihmisiä melko hyvin.
Omien vanhempien tarkkailu on täysin eri asia kuin muiden ihmisten.
Et taida yhtään tajuta mistä tämä vanhempiensa käytöksen tarkkailija puhuu? Voit olla hiljaa,jos et ymmärrä.
Kiitos,että jaoit tarinastasi pienen palan. Nämä irvailijat,jotka täällä huutelevat, eivät tiedä mistään mitään. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan varjelusta,vaikket ehkä Luojaan pystyisikään uskomaan. Me kaikki kuolemme joskus,myös ne,jotka meitä rikkoivat-tärkeintä on itse tietää, mistä tulet ja minne olet menossa-muiden mielipiteet ovat yhdentekeviä.