Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?

"Tässä olikin aiheena se kun toisten taustat tiedetään. Tuo on oma keskustelu aiheensa, että miten muut ei tiedä vaikeuksistani vaikka salaan ne kaikilta". 

En täysin nyt ymmärtänyt, mitä tarkoitat?

Tuo ystäväni todellakin tiesi, että isäni oli invalidi ja juoppo, kun naapurissa asui. Tiesi myös, millainen äitini oli.

Oli sen verran käynyt meillä, että tiesi millaisissa oloissa asuin. Ja uskon, että meistä jopa puhuttiin ko pienellä kylällä.

Silti hän sanoi, etten voi ymmärtää, kun minulla oli kaikki niin hyvin. 

No siinä mielessä hyvin, että ei minulla ollut varaa teini-ikäisenä paiskoa ovia eikä uhmata vanhempia. Minun tuskani oli siinä, ettei kukaan kuolisi riitojen aikana ja että äiti ei tekisi itsemurhaa, jota välillä pelkäsin.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä olikin aiheena se kun toisten taustat tiedetään. Tuo on oma keskustelu aiheensa, että miten muut ei tiedä vaikeuksistani vaikka salaan ne kaikilta". 

 

En täysin nyt ymmärtänyt, mitä tarkoitat?

Tuo ystäväni todellakin tiesi, että isäni oli invalidi ja juoppo, kun naapurissa asui. Tiesi myös, millainen äitini oli.

Oli sen verran käynyt meillä, että tiesi millaisissa oloissa asuin. Ja uskon, että meistä jopa puhuttiin ko pienellä kylällä.

Silti hän sanoi, etten voi ymmärtää, kun minulla oli kaikki niin hyvin. 

No siinä mielessä hyvin, että ei minulla ollut varaa teini-ikäisenä paiskoa ovia eikä uhmata vanhempia. Minun tuskani oli siinä, ettei kukaan kuolisi riitojen aikana ja että äiti ei tekisi itsemurhaa, jota välillä pelkäsin.

Tarkoitin sitä, että kun tässä on sanottu, että ei voi tietää toisen vaikeuksia, kun se ei välttämättä niistä kerro, niin mitä jos sillä kaverilla oli vielä vaikeampaa ja siksi sanoi noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten, ettei ole kunnollista turvaverkkoa. Juuri tuo, että jos tulee jotain vakavampia ongelmia tai huolia, niin kavereilla riittää auttajia ja tukijoita. Itse vastaavissa tilanteissa joutuu selviytymään yksin. Se tekee mielestäni elämästä rankempaa.

Sossuhan ottaa kopin orvoksi jääneistä. Usien vanhempansa menettäneitä on myös sukulaisia tukena.

No ei ne vaihtuvat sijaisperheet, tai lastenkoti, joissa usein on myös kaltoinkohtelun, ole ihan sama asia kuin rakastavat vanhemmat. 

Erittäin harvoin orvoksi jääneitä sijoitetaan sijaisperheisiin tai lastenkotiin. Lsstenkoti- ja sijaisperhepaikoista on ollut jo kauan huutava pula, joten orvoksi jääneitä ei todellakaan laiteta niihin ilman erityistä syytä. Yleensä orvoksi jääneet

Jos et tajua lastensuojelumafian toiminnasta mitään,voitko jättää kommentoimatta, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆

Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.

Aloittaja tässä ikävä ja yksinkertainen on. Aloittaja haluaa olla se, joka on kärsinyt kaikkein eniten ja jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei suostu edes ajattelemaan mahdollisuutta, että muillakin on "vaikeuksia". Ne muut ei vaan identifioi itseään  vaikeuksien kautta. 

Aloittaja kuulostaa kyllä myös todella nuorelta ja lapselliselta. 

Niin sun "vaikeudet" on sitä kun sait kerran tentistä kolmosen vaikka oisit halunnu nelosen. Siksi mitään ymmärrystäkää

Olet pahasti väärässä. Ja siksi aloittajan uhriutuminen ja ajatus, että hänellä on vaikeampaa kuin kellään muulla, tuntuukin niin turhalta.  Mitä hän muiden vaikeuksista tietää? 

Omasta kokemuksestani tiedän, että vaikeuksia on kaikilla, ja se eteenpäin meno on se lääke. Menneisyyteen jämähtämällä vain tekee oman elämänsä kirjaksi. 

Menneelle ei kukaan voi mitään, elämä on nyt. Vaikeudet ja eletty elämä ovat tehneet sinusta sen, mitä olet tänään. Ikinä ei kannata verrata itseä muihin, vaan keskittyä näkemään omat vahvuudet ja se hyvä mitä itsellä on .muut näkevät sinut eri tavalla, kuin sinä itsesi. Ihmiset ovat usein aika kovia itselleen. Muut näkevät sinussa ne  hyvät puolet. Opettele itsekin näkemään ne. 

AP.n asenne on todella pielessä, se on ongelma. -ja silloinkin eniten hänelle itselleen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆

Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.

Aloittaja tässä ikävä ja yksinkertainen on. Aloittaja haluaa olla se, joka on kärsinyt kaikkein eniten ja jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei suostu edes ajattelemaan mahdollisuutta, että muillakin on "vaikeuksia". Ne muut ei vaan identifioi itseään  vaikeuksien kautta. 

Aloittaja kuulostaa kyllä myös todella nuorelta ja lapselliselta. 

Niin sun "vaikeudet" on sitä kun sait kerran tentistä kolmosen vaikka oisit halunnu nelosen. Siksi mitään ymmärrystäkää

Tässäpä mahtava asenne, joka takaa sen, ettei niistä vaikeuksista koskaan nouse. Takerru vain menneeseen, pidä oikein kovasti kiinni ja näe itsesi vain menneisyyden kautta

"Tarkoitin sitä, että kun tässä on sanottu, että ei voi tietää toisen vaikeuksia, kun se ei välttämättä niistä kerro, niin mitä jos sillä kaverilla oli vielä vaikeampaa ja siksi sanoi noin". 

Ulkoisesti hänellä näytti elämä helpommalta ts isä ei juonut ja äitikin oli ns normaali. Olin heillä usein yötäkin ja olisin mikä päivä tahansa vaihtanut osia. En tietysti tiedä, millaisia demoneita hänellä oli päänsä sisällä, niistä ei puhuttu, kun enhän olisi niitä edes ymmärtänyt, kun minulla oli niin helppoa ( hänen sanojensa mukaan ). 

Onhan meitä paljon, joilla on ollut traumaattinen lapsuus ja usein se on vain selviytymistä päivästä toiseen. Ja kyllä minä koin hyvin usein suurta häpeää vanhemmistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kokemusta. Se on hankalaa, mutta kannattaa vaan yrittää silti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Itselläni tän asian hyväksyminen on tullut helpommaksi iän myötä, mutta vieläkin hetkittäin kirpaisee, kun vertaa omaa elämää moneen muuhun.



Ihan uskomatonta sontaa täällä jotkut kirjoittaa. Tajuatteko, että on ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista ns. normaalia elämää esimerkiksi vaikean traumataustan takia??? Ihmisiä, jotka on fyysisten tai henkisten syiden takia vankina omassa kodissaan?? Miettikää vähän oman kuplanne ulkopuolelle.

Niinpäniin-jos et ole kävellyt toisen kengissä päivääkään,älä tule siihen viereen huutamaan että'vauhtia,vauhtia!' Liiallinen hyvinvointi tekee ihmisistä ylpeitä,narsistisia ja tunnekylmiä sikoja. Näin voi käydä myös,jos olosuhteet ovat olleet liian raskaat,mutta harvemmin silti.

Tämä ketju alkoi siitä, että ALOITTAJA haukkuu muita, ja nostaa itsensä jalustalle. Aloittaja kuvittelee olevansa maailman eniten kärsinyt ihminen, jota kukaan koskaan ei voi ymmärtää, ja hän eristää itsensä tällä ajatuksella. 

AP on katkera, ja kateellinenkin ja rupee itsesäälissä. 

Itselläni oli paljon sellaisia kavereita teininä/nuorempana, ketkä olivat koko ikänsä eläneet espoolaisessa rivitalossa asuvassa ydinperhe kuplassa :/ se ei niin haitannut teininä, kun en niin tiedostanut sitä ja kun keskustelun aiheet olivat lähinnä lempi bändi ja lempi sarja tasoa. Lähinnä välillä tuli jo silloinkin tuli outoja tilanteita, että he esim suuttuivat, koska annoin heille heidän mielestään liian pieniä joulu tai synttäri lahjoja. Minulla oli yksinhuoltaja äiti päiväkodissa töissä, joten hän antoi minulle kuukaudessa teininä vain 20e, joten varsinkaan jouluna minulla ei ollut varaa mihinkään kovin ihmeellisiin lahjoihin kavereille. Ja kavereiden syttäreinäkin minulla oli max 20e lahjaan, koska se oli kuukausi rahani.

Mutta iän myötä se alkoi ärsyttää enemmän. Esim yksi kaveri piti minua jonain hirveänä ihmisenä, kun kerroin hänelle että olen vaan tooosi harvoin isäni kanssa tekemisissä. Isäni on siis maanisdepressiivinen alkoholisti, joka näyttää spurgulta.

Lopulta noihin ihmisiin mulla katkesi välit lapsettomuus ongelmien takia 26v (en ole ainakaan vielä pystynyt tulla raskaaksi koska pcos ja heiltä puuttui empatia ja ymmärrys kokonaan tilanteeseen). Oltiin oltu kavereita yli 10 vuotta niin silleen sääli.

Niin olen nyt sitten viimeiset pari vuotta etsinyt uusia enemmän itseni kaltaisempia kavereita, joihin voin samaistua syvemmälläkin tasolla. Parhaita on sellaiset ihmiset, joilla on ollut vaikea lapsuus yms, mutta ovat siitä huolimatta kehittyneet hienoiksi ja menestyviksi ihmisiksi. Kai se on osa aikuistumista, että välillä saattaa kasvaa erilleen joistain ihmisistä. 

 

Valitettavasti ehdit imeä noista ystävistäsi nuo samat piirteet, joita itse nuoreana ja kirjoituksessasi halveksit.  " Parhaita on sellaiset ihmiset, joilla on ollut vaikea lapsuus yms, mutta ovat siitä huolimatta kehittyneet hienoiksi ja menestyviksi ihmisiksi. "

Hienoa, että koet olevasi muiden yläpuolella ja määrität millainen on "paras" ihminen ja millaiset ulkoiset kriteerit vaadit, jotka ystäviesi täytyy täyttää.  Moni olisi tyytyväinen, jos ystävän kanssa olisi hyvä ja luottamuksellinen suhde, vaikka hän olisi millainen tahansa muuten.  Usein sanotaan, että "alkoholistin lapsista tulee joko alkoholisteja tai hyvin pärjääviä"  tämä sopii myös sinuun. Sinusta tuli samanlainen kuin ystävistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi  muiden yläpuolelle. 

Miten sinä saat ap:sta ylimielisen tulkinnan?  Et ole kovinkaan lahjakas psykologisesti.  Jos oletamme ap:n ja ystävien olevan saman ikäisiä, tietenkin heillä on vuosissa mitattuna yhtä paljon kokemusta elämästä. Ap kirjoittaa, että hänellä on rankkoja elämänkokemuksia, joita hänen ystävillään ei ainakaan vanhempien menetyksen muodossa todistettavasti ole. Etkö ole koskaan kuullut puhekielessä  "enemmän elämänkokemusta"  se tarkoittaa, että on kokenut vaikeita kokemuksia, joita harvalla on. Ap. on nuori ihminen, hänen iässään ei ole normaalia, että vanhemmat eivät ole läsnä ja tukemassa. Eivätkä hänen ystävänsä luonnollisestikaan ymmärrä häntä, koska eivät voi edes kuvitella millaista olisi ilman vanhempia, koska jakavat heille kaiken. Lähtökohtaisesti nuori ajattelee, että vanhemmat ovat ikuisia. Nuorilla ihmisillä sen ymmärtää, että asiat ovat itsestään selviä, harmi vain, että sitä on vielä niin paljon vanhemmissakin ihmisissä, jotka eivät ole kokeneet elämässään vaikeita asioita ja menetyksiä. Heistä kasvaa sellaisia ihmisiä kuin sinä. Tuomitsevia ja ymmärtämättömiä. Sinä syytät ap:ta itsensä nostamisesta toisten yläpuolelle, mitä sinä teet ap:lle?  Sinä tuomitset ap:n hänen tunteistaan ja mitätöit hänen kokemuksensa. Sinä itse teet juuri sitä, mistä ap:ta syytät.  Ap ainoastaan kertoi kokevansa ulkopuolisuutta, koska hänen nuoret ystävänsä eivät luonnollisestikaan ymmärrä häntä ja hänen tunteitaan. 

Vakavia kokemuksia: läheisten kuolemat, itsemurhat, lapsen kuolema, läheinen/läheiset murhattu, hyväksikäytön uhriksi joutuminen, raiskatuksi tuleminen, läheinen menehtyy äkillisesti onnettomuudessa, talo palaa ja joku perheestä menehtyy, perheenjäsenen psykoosisairaus, vaarallisuus, väkivaltaisuus, vakava alkoholismi... Pakeneminen maasta jossa täysi sotatila...

Huom: ei vanhempien ihmisten kuolemat sairauksiin yms "luonnolliset" ... isovanhempi kuoli, äiti kuoli syöpään 70v jne

Keskimääräisiä kokemuksia: huonot välit vanhempiin ja/tai sisaruksiin, konkurssi, peliriippuvuus,  koulukiusaamisen uhriksi joutuminen, onnettomuuteen joutuminen, anoreksia, abortti

"Kevyempiä" kokemuksia: lemmikin kuolema, bulimia, lihavuus, työpaikkakiusaaminen, avioero, petetyksi tuleminen, hometalo, lapsettomuus, potkut töistä... yhksi päätyminen

Ja sitten tietty "first world problems": sisko sai ponin, minä en... minua haukutaan lihavaksi jne.. kolmannen lapsen saaminen ei onnestunut, koen surua lapsettomuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Vakavia kokemuksia: läheisten kuolemat, itsemurhat, lapsen kuolema, läheinen/läheiset murhattu, hyväksikäytön uhriksi joutuminen, raiskatuksi tuleminen, läheinen menehtyy äkillisesti onnettomuudessa, talo palaa ja joku perheestä menehtyy, perheenjäsenen psykoosisairaus, vaarallisuus, väkivaltaisuus, vakava alkoholismi... Pakeneminen maasta jossa täysi sotatila...

Huom: ei vanhempien ihmisten kuolemat sairauksiin yms "luonnolliset" ... isovanhempi kuoli, äiti kuoli syöpään 70v jne

Keskimääräisiä kokemuksia: huonot välit vanhempiin ja/tai sisaruksiin, konkurssi, peliriippuvuus,  koulukiusaamisen uhriksi joutuminen, onnettomuuteen joutuminen, anoreksia, abortti

"Kevyempiä" kokemuksia: lemmikin kuolema, bulimia, lihavuus, työpaikkakiusaaminen, avioero, petetyksi tuleminen, hometalo, lapsettomuus, potkut töistä... yhksi päätyminen

Ja sitten tietty "first world problems": sisko sai ponin, minä en... minua haukutaan l

Millä perusteella nämä on jaoteltu?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat rankat elämänkokemukset? Määritelkää jotenkin! Mulla varmaan on sellaisia mitä vain harva kokenut.

Sisaruksen tai vanhemman kuolema lapsuus iässä, vakava laiminlyönti esim. Toistuvasti jätetään selviytymään yksin, fyysinen rankka pahoinpitely, raiskatuksi tuleminen, sota. Tässä nyt jotakin mitä tuli mieleen. Jotkut ei traumatisoidu näistä juurikaan, toiset vähemmästäkin.

"Ihmisillä on sellainen kyky kuin puhuminen". 

Kaikilla ei ole sellaista kykyä edes nykyaikana, vaikka lapsia valmennetaan siihen jo päiväkodista lähtien. Harjoitellaan tunteiden sanoittamista ja sitä, että on lupa puhua. Aiemminhan tuollaista taitoa ei opeteltu, lasten suorastaan käskettiin vaieta. Vaikeat asiat pidettiin perheen sisäisinä ja niinhän se on vieläkin. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. 

Hauskoja nämä luokittelut. Itse en menettänyt toimintakykyäni alkoholistiperheessä, mutta muutaman kuukauden työpaikkakiusaaminen teki sen, etten pystynyt nousemaan sängystä.

En ihan ymmärrä ongelmaasi ap. Miten sinun ja muiden erilaiset kokemukset liittyy teidän ystävyyteen? Siis mistä te oikein esimerkiksi puhutte jos kerran ongelmaksi nousee sinun kokemukset ja niiden ajattelemasi erilaisuus verrattuna muiden kokemuksiin? Puhutteko vain lapsuudestanne tai kaikesta mikä liittyy vanhempiinne?

Ainakin itse olen tutustunut ihmisiin taustoista riippumatta esimerkiksi yhteisten tekemisten ja mielenkiinnonkohteiden kautta. En ole huomannut senkään vaikuttavan keneltä on vanhempi kuollut, vanhemmat eronneet jne.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Juuri näin. Ja toisaalta, kaikkea ei kannata kaikille kertoakaan. Monet puhuvat asioita eteenpäin, ovat epäluotettavia vaikka ystävinä esiintyvätkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat rankat elämänkokemukset? Määritelkää jotenkin! Mulla varmaan on sellaisia mitä vain harva kokenut.

Trollaa sinä vaan mutta samalla teet pilkkaa meistä joilla on ympärivuorokautista hirveää tuskaa aiheuttava diagnosoitu invalidisoiva ylisukupolvinen traumaperäinen psykoosihäiriö lisätekijöineen ja halvaannuttavia katatonisia pelkotiloja aiheuttavine triggereineen.

 

Et pysty pilkaltasi edes pisaran verran ymmärtämään minkälainen tuska on kun mieleen palavat useita kertoja minuutissa kouluaikaiset kiusaajat jotka heittivät penaalini roskikseen v 1978. Olen laskenut että näen heidät elävänä silmissäni JOKA päivä 17403 kertaa. Ajattele sitä kun seuraavan kerran kirjoitat hirveää naistuskaani trollaavia viestejä. 

Tämä on oikeasti hyvä, osa tosiaan jää jumiin johonkin tosi vanhaan ja pieneen vastoinkäymiseen. Ja hukkaa mahdollisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä luokittelut. Itse en menettänyt toimintakykyäni alkoholistiperheessä, mutta muutaman kuukauden työpaikkakiusaaminen teki sen, etten pystynyt nousemaan sängystä.

Niinpä. Kaikkiin kokemuksiin vaikuttaa aina muut tekijät ja olosuhteet. Ei tapahtumilla tai kokemuksilla ole mitään itseisarvoa minkä perusteella niitä voisi luokitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli paljon sellaisia kavereita teininä/nuorempana, ketkä olivat koko ikänsä eläneet espoolaisessa rivitalossa asuvassa ydinperhe kuplassa :/ se ei niin haitannut teininä, kun en niin tiedostanut sitä ja kun keskustelun aiheet olivat lähinnä lempi bändi ja lempi sarja tasoa. Lähinnä välillä tuli jo silloinkin tuli outoja tilanteita, että he esim suuttuivat, koska annoin heille heidän mielestään liian pieniä joulu tai synttäri lahjoja. Minulla oli yksinhuoltaja äiti päiväkodissa töissä, joten hän antoi minulle kuukaudessa teininä vain 20e, joten varsinkaan jouluna minulla ei ollut varaa mihinkään kovin ihmeellisiin lahjoihin kavereille. Ja kavereiden syttäreinäkin minulla oli max 20e lahjaan, koska se oli kuukausi rahani.

Mutta iän myötä se alkoi ärsyttää enemmän. Esim yksi kaveri piti minua jonain hirveänä ihmisenä, kun kerroin hänelle että olen vaan tooosi harvoin isä

Selkeästihän tuo oli kirjoitettu ja muutenkin hyvin yhdyssanojen puutetta lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä ongelmaasi ap. Miten sinun ja muiden erilaiset kokemukset liittyy teidän ystävyyteen? Siis mistä te oikein esimerkiksi puhutte jos kerran ongelmaksi nousee sinun kokemukset ja niiden ajattelemasi erilaisuus verrattuna muiden kokemuksiin? Puhutteko vain lapsuudestanne tai kaikesta mikä liittyy vanhempiinne?

Ainakin itse olen tutustunut ihmisiin taustoista riippumatta esimerkiksi yhteisten tekemisten ja mielenkiinnonkohteiden kautta. En ole huomannut senkään vaikuttavan keneltä on vanhempi kuollut, vanhemmat eronneet jne.

Hullujen alkoholistivanhempien lapsena (ja nykyisin menestyneenä ja onnellisena aikuisena) ihan samaa mieltä, se menneisyys kannattaa jättää taakseen, keskittyä tähän päivään. Tehdä juttuja NYT, ei kilpailla kenellä oli kurjinta, eikä kadehtia muita. Jokainen tuntee myös ihmisiä, jotka hyvistä lähtökohdista huolimatta ryssi elämänsä, ja myös niitä jotka tosi huonoista huolimatta rakensi itselleen hyvän elämän. Kannattaa menneisyyden antaa olla mennyttä, ei sotkea sitä tähän päivään.