Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Läheisten kuolemat toki voi olla surullisia tapahtumia, mutta itse ainakin keksin ihan helposti paljon rankempiakin kokemuksia kuin vanhemman kuolema lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, milloin on tarpeeksi elämänkokemusta ap:n mielestä? Minulla kuoli kolme läheistä ihmistä kahdessa vuodessa ollessani lapsi. Tästä johtuen äitini menetti mielenterveytensä vuosiksi, joten tavallaan menetin myös äitini hyvin pienenä. Paitsi, että hän oli olemassa ongelmineen ja aiheutti tuskaa meille kaikille. Parikymppisenä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa, jonka jälkeen keräilin itseäni ja jouduin käymään terapiassa. Minut on raiskattu. Olen käynyt läpi kolme burn outia ja ajatellut on offina itzemurhaa siitä asti, kun olin neljätoista. Minulla on ollut haasteita fyysisen terveyteni kanssa, eikä yksikään terve päivä ole itsestäänselvyys.
Nyt lähes nelikymppisenä olen onnellinen, koska olen päättänyt keskittyä elämässä niihin hyviin asioihin ja jättää negatiiviset vähemmälle huomiolle. Jos jää vellomaan, ei koskaan löydä rauhaa ja onnea. Paras ystäväni on miljonääriperheen lapsi, mutta omat lapsuuden traumat hänelläkin on. Kun ihmisten kanssa juttelee, niin huomaa, että on paljon sellaisia sukupolvikokemuksia, jotka koskee lähes meitä kaikkia tavalla tai toisella. Omalla sukupolvella on esim. naisten langanlaiha kauneusihanne, joka on aiheuttanut sen, että suhde ruokaan on edelleen häiriintynyt. Siihen päälle vielä äidiksi ns. almond mom, niin voi olla traumaa ja taakkaa kerrakseen. Meidän ikäluokalla on muutenkin todella monella traumaattiset suhteet vanhempiin ja lopulta aika harvalla on ollut sellainen lämmin ja turvallinen suhde vanhempiinsa.
Ps. Joskus nuorempana otin itse etäisyyttä ap:n kaltaiseen kaveriin, kun tämän ymmärrys ei riittänyt siihen, että mielenterveysongelmainen äiti ei ole mitään mistä olla kiitollinen. Ei pelkästään se, että äiti on elossa, tee hänestä pyhimystä.
Huomaa että sinulla ei todellisuudessa ole kokemuksia senkään vertaa että ymmärtäisit että ihmisiä, perheitä, tilanteita ja elämiä on erilaisia. Kaikilla ei ole samanlaista lapsuutta ja kaikkien perheet ja vanhemmat ei ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Mitä on tehtävissä vanhemmalle jota piti pelätä tämän arvaamattoman ja uhkaavan käytöksen vuoksi koko lapsuus?
Oletko pelokas ja arka kun pelkäsit vanhempaa? Ehkä syy on ollut sinussa jos olet ollut arka vanhemman seurassa. Vanhempasi on kuitenkin elossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että sinulla ei todellisuudessa ole kokemuksia senkään vertaa että ymmärtäisit että ihmisiä, perheitä, tilanteita ja elämiä on erilaisia. Kaikilla ei ole samanlaista lapsuutta ja kaikkien perheet ja vanhemmat ei ole samanlaisia.
Minulla kuule on rankempia kokemuksia kuin kellään kavereista ja varmaan täälläkin olevista. Täällä yritetään verrata vanhempien menetystä ongelmiin elossa olevien vanhempien kanssa. Kun vanhempi on elossa niin lapsilla on kaikki hyvin tai sitten mahdollisuus sopia asiat vanhemman kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Mitä on tehtävissä vanhemmalle jota piti pelätä tämän arvaamattoman ja uhkaavan käytöksen vuoksi koko lapsuus?
Katkoa välit ja unohtaa, hankkia oma perhe. Aika hoitaa loput. Ja on ihan oma kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Mitä on tehtävissä vanhemmalle jota piti pelätä tämän arvaamattoman ja uhkaavan käytöksen vuoksi koko lapsuus?
Katkoa välit ja unohtaa, hankkia oma perhe. Aika hoitaa loput. Ja on ihan oma kokemus.
Tuossa taidettiin tarkoittaa ihan sitä lapsuusaikaa, kun kirjoittaja on ollut lapsi. Silloin ei yleensä hankita omaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Mitä on tehtävissä vanhemmalle jota piti pelätä tämän arvaamattoman ja uhkaavan käytöksen vuoksi koko lapsuus?
Oletko pelokas ja arka kun pelkäsit vanhempaa? Ehkä syy on ollut sinussa jos olet ollut arka vanhemman seurassa. Vanhempasi on kuitenkin elossa. Ap
Oletko pelokas ja arka kun kiukuttelet vielä aikuisenakin vanhempiesi kuolemaa joka tapahtui kun olit lapsi?
Millä tavalla niiden ystävien pitäisi sitten olla? Olla puhutamatta omista vanhemmistaan ja sisaruksista ettei sinulle tule paha mieli? Ei sekään ihan normaalilta ystävyyssuhteelta kuulosta että muiden pitäisi olla puhumatta tietyistä asioista sinun läsnäollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa ap herkkänahkainen. Ei ole sinulta pois että muilla on vanhemmat ja perheet. Yritä kasvaa aikuiseksi.
Arvasin ettei täälläkään ymmäretä miltä tuntuu olla menettänyt molemmat vanhemmat lapsena. Ilmeisesti täälläkin on vaan näitä koko elämän pumpulissa eläneitä joita äiti ja isi auttaa aina kaikessa eivätkä ymmärrä edes sitä että vanhemman kuolema on paljon pahempaa kuin vanhempien kanssa riitely tai muu pikkujuttu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.
Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli tois
Vierailija kirjoitti:
Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.
Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli tois
Tunnen nyt jotenkin lilluvani samoissa tunnelmissa. Taustani on erikoinen, tärkeisiin elämänvaiheisiini on aina liittynyt jonkun muun tahon iso kriisi joka on kaatunut päälleni. Vanhempien, yhteiskunnan, työelämän, ex-miehen. Olen herkkä mutta sitkeä, mutta olo on vähän kuin jalka olisi jumissa jossain eikä se irtoa.
Lopulta olen kuitenkin se, jolla menee hyvin kun toisilla ei mene. Minulta saa viimeisen sanan ja siihen luotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemat ovat rankkoja kokemuksia ja ne ovat peruuttamattomia...
He jotka uhriutuu mm. vaikeista vanhemmista, sisarussuhteista yms, asioille on vielä jotain tehtävissä.
Kunnioitan ihmisiä jotka ovat selvinneet oikeasti kovista kokemuksista ja menetyksistä...
Läheisten kuolemat toki voi olla surullisia tapahtumia, mutta itse ainakin keksin ihan helposti paljon rankempiakin kokemuksia kuin vanhemman kuolema lapsuudessa.
Se on rankkaa, mutta seuraukset voivat olla vielä rankempia.
minulla on kokemusta siitä, että lähestulkoon kaikki kuvittelevat, että ne omat vastoinkäymiset on pahimpia ja raskaimpia koko kaveripiiristä (subjektiivisuuden harha) ja vähätellään sitten tiettyjä kokemuksia. Esim. jos joku kaveri kertoo, että hänellä on ollut todella raskas vuosi, kun kissa kuoli, niin itse voi vähätellä sitä ajatellen, että minultapa kuoli äiti, minulla siis paljon raskaampaa (subjetiivisuuden harha taas), vaikka tosiasiassa toinen ei tiedä yhtään mitä kaikkea esim. siihen kissan kuolemaan liittyi ja mitä siitä seruasi ja sama sitten toiseenkin suuntaan. (olisin voinut keskiä paremmankin esimerkin, mutta ei nyt jaksa, asia tullee ilmi tuostakin)
sinäkään ap et voi tietää varmaksi, että vain sinulla on enemmän kokemusta elämästä. Et siis voi tietää sitä siltä perustalta mitä olet kavereidesi elämistä kuullut heiltä. He ovat voineet jättää kertomatta monia asioita, jotka voisivat keikauttaakin keinun toiseen suuntaan.
MInä uskoin runsaiden kuukautisteni olevan oikeasti runsaat ja oireideni olevan oikeasti vakavat, vasta kun gynekologi sairaalassa sanoi niin ja seuraavalla kerralla toinen gynekologi. Olin siihen asti vähätellyt omia kuukautisiani, koska kuulemani mukaan parhaalla kaverillani oli vieläkin pahemmat. Opin siitä tärkeän oppiläksyn: ei oikeasti kannata vertailla mitään omassa elämässään toisen elämään, koska kuitenkaan ne pienet yksityiskohdat eivät ole samoja, jotka ratkaisevat pelin.
ELämä ei oikeasti ole niin yksinkertaista, että voisi pinnallisen tarkastelun avulla päätellä, että minulla on rankempaa ja minä olen selvinnyt pahemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että sinulla ei todellisuudessa ole kokemuksia senkään vertaa että ymmärtäisit että ihmisiä, perheitä, tilanteita ja elämiä on erilaisia. Kaikilla ei ole samanlaista lapsuutta ja kaikkien perheet ja vanhemmat ei ole samanlaisia.
Minulla kuule on rankempia kokemuksia kuin kellään kavereista ja varmaan täälläkin olevista. Täällä yritetään verrata vanhempien menetystä ongelmiin elossa olevien vanhempien kanssa. Kun vanhempi on elossa niin lapsilla on kaikki hyvin tai sitten mahdollisuus sopia asiat vanhemman kanssa. Ap
Jopa vanhempansa menettäneillä on mahdolisuus sopia asiat vanhempiensa kanssa. Dialogia siihen ei tietenkään saa vanhemman kanssa, mutta omassa päässään voi asiat laittaa takaisin raiteilleen. Auttaisikohan terpiatyöskentely siihen. Eräs tuttavani menetti lapsensa i-m:an kautta ja koska ei enää voinut sitten keskustella vaikeista tunteista ja asioista lapsensa kanssa, niin hän teki sen terapeuttisena työskentelynä terapeutin ohjauksessa.
Ai kaikki on hyvin kunhan vanhempi on elossa? Onpa sinulla naiivi käsitys elämästä. Niin sanottu biologinen isä tappoi pikkusisarukseni kun olin nuori. Kerro yksikin syy, miksi olisin pitänyt häntä isänä? Minulle hän ei ole yksinkertaisesti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ai kaikki on hyvin kunhan vanhempi on elossa? Onpa sinulla naiivi käsitys elämästä. Niin sanottu biologinen isä tappoi pikkusisarukseni kun olin nuori. Kerro yksikin syy, miksi olisin pitänyt häntä isänä? Minulle hän ei ole yksinkertaisesti mitään.
Elossa = mahdollisuus. Miksi suhtaudut isään näin jyrkästi? Hän on kuitenkin ainoa isäsi. Ap
Mitä on tehtävissä vanhemmalle jota piti pelätä tämän arvaamattoman ja uhkaavan käytöksen vuoksi koko lapsuus?