40-60v nainen, missä asiassa olet valmis joustamaan kumppanin löytääksesi?

Mä en suostuisi enää koskaan yhteistalouteen. Molemmilla omat rahat ja asunto. 

Vierailija kirjoitti:

Kärsin kovasta väsymyksestä. En halua sen takia parisuhdetta. En jaksa.

Haluan mennä nukkumaan ja nukkua loppuelämän.

Kun käy töissä niin on niin väsynyt, että ei jaksa mitään parisuhdetta. Vapaa-ajat pitää levätä eikä tehdä ruokaa, kun miehen lapset tulee kylään.

Kuuntelin yhtä poliisia, joka sanoi, että on tarkka kodin siivouksesta.

Eli poliisit ei sovi minulle. En jaksa olla tarkka kodin siivouksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä kun karttuu, nainen vaan nostaa standardeja... jonka vuoksi nuoret naiset ovat helppoja nakkeja vanhemmille miehille. Jatkakaa. Ei mitään uutta auringon alla.

Sen verran kannattaa ymmärtää, että meidän yhteiskunnassamme ei kenenkään enää tarvitse olla parisuhteessa talouden vuoksi. Kun ikää kertyy, ohimenevä lisääntymisikä aika usein ihan biologisesti laskee libidoa. Seksi ei ole prioriteetti eikä edes kaikille millään tavalla tärkeää. Eikä läheisyyskään. Parisuhde voi olla jopa ahdistava vanhemmalla iällä. Ei ole mikään tarve panostaa parisuhteisiin tai kilpailla miehistä/naisista kenenkään kanssa. Nuorilla tuollainen provosoiva puhe voi vielä toimia, mutta viisikymppisenä tuijotan sinua ihmeissäni, ja mietin mitä helvettiä suollat!

😳

Miehen lisääntymisikä ei mene ohi. Se

Minulle seksi ja läheisyys on parisuhteen tärkein asia, sehän erottaa parisuhteen muista suhteista ja siksi voisin olla ilman miestä, jos sopivaa ei löydy. Jos joku mies vielä haluaa tuossa iässä lisääntyä ja ottaa riskin vammaisesta lapsesta, niin kaikkea hyvää sellaisen naisen etsintään, joka haluaa samaa. Oman miehen kanssa odotamme jo lapsenlapsia, jos jälkikasvu sellaisia haluaa. Muuten nautimme vapaudesta.

Vanhemman iän parisuhde on ihan parasta, se on melkein kuin teineillä, että voi tehdä mitä mieleen juolahtaa eikä rahahuolia tai muitakaan huolia ole. Harvempi tämän ikäinen haluaa kokea uudestaan pikkulapsiaikaa, vaikka se ihanaa olikin. Sen takia tuntuu hieman oudolle, että lisääntymiskyvyllä jotenkin elvistellään. Eri

Arvojen pitää kohdata, samoin useamman kuin yhden kiinnostuksen kohteen. Yksi niistä on retkeily, ja pitäisi siis olla sellainen kunto että siihen pystyy. Alkoholin käyttöä vähän tai ei ollenkaan. Ulkonäkö sellainen jota pidän jossain määrin miellyttävänä. Hyvätuloinen ei tarvitse olla, ei tarvitse omistaa autoa. Traumat ei haittaa jos kuitenkin on jollain tasolla niistä tietoinen. Terveys itseni kanssa jotakuinkin samalla tasolla (mulla ollut syöpä, nyt terveen kirjoissa).

Kuka jaksaa seurustella, kun käy töissä?

Työtahti on ihan hirveä kaikissa työpaikoissa.

En missään. Nuorempana se otti todella mielenterveyden päälle, kun en löytänyt sitä parisuhdetta koskaan. Nyt kun olen oppinut elämään elämääni sellaisena kuin se on, olen onnellisempi kuin koskaan. Ei tulisi mieleenkään "joustaa" jossain että pääsisin parisuhteeseen joka ei lopulta ole ollenkaan minun juttuni.

Minusta kaljut miehet on komeita, mutta en jaksa uutta anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaljut miehet on komeita, mutta en jaksa uutta anoppia.

Miehet ei osaa sanoa äideilleen vastaan, joten ainut keino on erota.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaljut miehet on komeita, mutta en jaksa uutta anoppia.

Samat ajatukset eli kaljusta saa kyllä plussaa, mutta anopista miinusta. Tuli asuttua anopin naapurissa vuosikymmeniä, miten ihmeessä oikein jaksoinkaan sitä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaljut miehet on komeita, mutta en jaksa uutta anoppia.

 

 

Miehet ei osaa sanoa äideilleen vastaan, joten ainut keino on erota.

Mun mies kyllä osasi ja osaa, mutta anoppi oli harvinaisen hankala ihminen silti. Nyt asuu hoitokodissa enkä ole kertaakaan käynyt katsomassa, riittää että hoidan omien vanhempien asiat, 30 vuotta olin anopin kuskaaja ja auttaja, haukut vain sain palkaksi ja kaikki oli aina huonosti :) 

Täällä on ilmeisesti paljon jälkijunassa olevia miehiä, jotka haluavat siinä iässä omia lapsia, kun muiden samanikäisten lapset ovat jo teinejä ja aikuisia. 

Ja sitten he vielä ajattelevat sen olevan heidän etunsa?

No, ainahan on hyvä ajatella positiivisesti, mutta ne nuoremmatkin naiset tekevät lapsia omanikäistensä kanssa harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Lapsettomassa miehessä on kyllä se positiivista, ettei ole niin paljon uusia lähisukulaisia, jos uussuhdetta ajattelee. Aikuisten lasten kanssa voi tulla ristiriitoja, mutta toisaalta lapseton ajattelee ehkä monista lapsiin liittyvistä asioista eri tavalla (jos mahdollisia tulevia lapsenlapsia ajattelee). Ei ole kokemusta kasvatustyöstä, joten näkemykset voivat olla aika mustavalkoisia johtuen tietämättömyydestä.

No, onneksi ei tarvitse tuollaisia asioita pohtia. Sukulaisista voi olla tosi paljon harmia, itse ihmisen mukana tulee aina se koko paketti eli suku myös. 

Minä en kärsi väsymyksestä ja jaksan tehdä töiden jälkeen vaikka mitä. Exä jumittui sohvalle, enkä jaksanut enää katsoa sitä. Kuka jaksaa vetää mitään kivirekeä perässään.

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut pakit parillekin muuten tosi sopivalle  miehelle, mutta en myöskään jousta tuossa lapsiasiassa. Yllättävän monella 50v miehelläkin on alle kouluikäisiä lapsia. Siinä sitten miehen exän ehdoilla miten miehellä on vapaata viettää mun kanssa aikaa. Ei kiitos.

Alaikäiset lapset on ihan no-no ja melko lailla kaiken muun pitää osua just nappiin, että harkitsisin suhdetta sellaisenkaan miehen kanssa jonka lapset on jo aikuisia.

Tulevaisuuteen kun todennäköisesti tullee kuulumaan lapsenlapset ja siinäkään muodossa en jaksaisi alkaa sovittamaan miehen menneisyyttä meidän yhteiseen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Itse olen lapseton (ei oma valinta) eli sinällään minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta on ihan eri asia kun lapset on yhteisiä, samoin mahdolliset lapsenlapset kuin se, että ne on vain toisen. Minusta ei ollut nuorenakaan äitipuoleksi koska olen perhekeskeinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kärsi väsymyksestä ja jaksan tehdä töiden jälkeen vaikka mitä. Exä jumittui sohvalle, enkä jaksanut enää katsoa sitä. Kuka jaksaa vetää mitään kivirekeä perässään.

Toisilla ihmisillä on sairauksia. Mutta jos on päästään tyhmä niin ei sitä tajua.

En oikein mistään kun pystyn olemaan yksinkin. Tottakai jokainen toivoo vähän enemmän kuin lopulta saa. Se mistä en jousta on ikä ja luonteenominaisuudet eli yhteensopivuus.

Ymmärrän melkein kaikki toiveesi enkä itsekään joustaisi muusta mutta etsitkö siis harrastuskaveria vai elämänkumppania? Mene yksin aktiviteetteihin, ei siihen miestä tarvi. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin toisesta pitkästä parisuhteesta ollessani 48-vuotias. En todellakaan olisi lähtenyt enää kolmannelle kierrokselle ellen olisi kohdannut elämäni rakkautta. Sen vähempi ei olisi mulle riittänyt, siitä en ollut valmis tinkimään. 

Miehet vaihtaa lennosta nuorempaan. Rakkautta se ei kylläkään ole. 

Missä asioissa olet valmis joustamaan?

En jaksa selata koko ketjua. Voiko joku tiivistää, onko se tähän mennessä jo selvinnyt, missä asioissa aloittaja on valmis joustamaan? Hän luettelee pitkän listan asioita, joista ei ole valmis joustamaan, mutta jäin odottamaan, mistä aloittaja sitten on valmis joustamaan, kun se oli ketjun aiheena.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin yhtä poliisia, joka sanoi, että on tarkka kodin siivouksesta.

Eli poliisit ei sovi minulle. En jaksa olla tarkka kodin siivouksesta.

Ei se ammatti tokikaan määrittele, mitä puolisolta odottaa. Se poliisi on myös ihminen, yksilö. Minäkin tunnen sairaanhoitajia, jotka ovat pikkumaisen tarkkoja kodin siisteydestä, mutta tunnen myös muita kuin itseni, jotka eivät ole,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kärsi väsymyksestä ja jaksan tehdä töiden jälkeen vaikka mitä. Exä jumittui sohvalle, enkä jaksanut enää katsoa sitä. Kuka jaksaa vetää mitään kivirekeä perässään.

 

 

Toisilla ihmisillä on sairauksia. Mutta jos on päästään tyhmä niin ei sitä tajua.

Miksi ottaisin uuteen suhteeseen jaksamattoman ihmisen, oli väsymyksen syy mikä tahansa?