Miksi lähihoitajan tai sairaanhoitajan pitäisi osata suomea?

Vierailija kirjoitti:

Uudet AIn integroineet kännykät simultaani tulkkaa jo tekstit erittäin hyvin. Ei tollasia kuitenkaan tavallisille hoitajille hommata.

Älä nyt viitsi. Noita on nähty jo aivan tarpeeksi. 

Täytyy olla myös pyörätiet millä sun lapset ja sinä pääsette päiväkotiin kouluun töihin.Valittajat ei pääse luvattuun maahan. Me hoidamme MEITÄ yhdessä sinun lapset hoidetaan sairaalassa synnytykset ja päiväkodit kyllä sinun täytyy hoitaa muuta myös.

Pysyt siellä Indonesiassa grillaat apinoita niin ei tarvi Suomen kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Palkat on hyvät verot on kovat mutta meidän veroilla maksetaan YLE työntekijöiden palkat ja omat eläkemaksut vanhuutta varten sekä terveys maksulla hoitajien palkkoja ja lomaraha otetaan etukäteen auttamaan loman ajan vuokran maksua.Kyllä kaikki on suunniteltu hyvin yksinäiset maksaa kovemman veron hinnat vuokrat yksin eikä saa tukia.Yksinhuoltajat saa tukia.Työmatka kulut on vähäiset jos asuu lähellä.Työvaatteet saa työn puolesta.Paitsi kengät on jokaisella hygienian tähden omat.Palasta jää kyllä reilusti maksaa vuokra ja sähkö.Älkää ahmiko sillä hoitajia tarvitaan niin paljon siksi niin monille joutuu valtio maksamaan palkkaa ei riitä rahat.HOITO TYÖ ON MEIDÄN PARHAAKSI joku hoitaa sua joku sun lapsia joku opettaa sua ja lapsiasi kaikki saa palkkaa valtiolta yhteensä PITÄÄ KATSOA KOKONAISUUTTA. AMEN.

Hah! Jos hoitoalalla olisi hyvät palkat, niin suomalaisia olisi jonossa hoitajiksi. Mutta ei ole. Olin vähän aikaa töissä hoitoalalla, pieni palkka harmitti ja se myös teki ison kuopan eläkekertymään. Onneksi tajusin vaihtaa ajoissa muihin hommiin. Mitä horiset kokonaisuudesta. Ei se minua auta, jos Suomessa on kokonaisuutena ihan hyvät eläkkeet, mutta minun eläke jää pieneksi. 

Voisiko joku kertoa, että miten Suomessa hoidettiin vamhukset 1970-2000 välisenä aikana? 

Olivatko hoitajat suomalaisia, pärjäsivätkö he palkoillaan ja kelpaisiko silloin suomalaisille hoitotyö?

 

Mikä on muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Voisihan se olla tulevaisuudessa yksi vaihtoehto. Kun kiireettömän hoidon jonot ovat pitkiä, niin hoitoon voisi päästä nopeammin jos ottaisi englanninkielisen palvelun. Ne, jotka vaativat palvelunsa suomeksi tai ruotsiksi, jäävät jonottamaan. 

Höpö höpö. Sun unessasi vaan. 

Vaihtoehdot on tässä:

a) maksetaan hoitajille reilu palkka, saadaan suomalaisia hoitajia

b) käytetään rahat mieluummin johonkin muuhun, hankitaan halpoja hoitajia köyhistä maista

>b1) vaaditaan halvoilta ulkomaalaisilta hoitajilta suomen osaamista, eivät tule, jäädään ilman hoitajia

>b2) ei vaadita suomen osaamista, saadaan halpaa hoitoa englanniksi

Onko muita vaihtoehtoja?

Esimerkiksi tämän vuoksi: Vanhus on hyvin kivulias ja tarvitsee morfiinia. Hän on lähellä kuolemaa. Hoitajan on täytynyt saada lääkeluvat, että hän voi morkkua antaa. Tämän vuoksi hänen on täytynyt oppia suomenkieli hyvin. Muuten ei läpäise tenttejä. Hänen täytyy myös ymmärtää lääkärin määräämän annoksen määrä ja kuinka usein lääkettä annetaan. Hänen täytyy pystyä soittamaan omaisille ja kertoa suomeksi vanhuksen tilanne. Pitää osata kirjata vanhuksen voibti, lääkkeen annos ja antokerrat suomeksi niin, että seuraava vuoroon tulija ymmärtää kirjauksesta tilanteen. Lisäksi sille kuolevalle vanhukselle on inhimillistä puhua suomea, eikä englantia. Omaisillekin tilanteen kertominen suomeksi on itsestään selvää. Voi olla tilanne, että toinen vanhus valittaa vaikkapa päänsärkyä. Siinä on ymmärrettävä, että nyt särkee ja tarvitaan särkylääke. Ei auta, että sanoo, kiva juttu, otatko kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miten Suomessa hoidettiin vamhukset 1970-2000 välisenä aikana? 

Olivatko hoitajat suomalaisia, pärjäsivätkö he palkoillaan ja kelpaisiko silloin suomalaisille hoitotyö?

 

Mikä on muuttunut?

Moni asia on muuttunut. 1970-luvulla suuret ikäluokat olivat vielä parikymppisiä ja työelämässä. Nyt he ovat tulleet vanhusikään ja vanhusten määrä on kasvanut. Mutta työikäisten määrä on laskenut. Hoitajista on nyt pulaa kaikissa OECD-maissa, mutta erityisesti Suomessa, koska täällä on suhteessa paljon vanhuksia. Elintaso oli 1970-luvulla Suomessa yleisesti matalampi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan se olla tulevaisuudessa yksi vaihtoehto. Kun kiireettömän hoidon jonot ovat pitkiä, niin hoitoon voisi päästä nopeammin jos ottaisi englanninkielisen palvelun. Ne, jotka vaativat palvelunsa suomeksi tai ruotsiksi, jäävät jonottamaan. 

Höpö höpö. Sun unessasi vaan. 

Eihän se ole sinulta pois, jos joku valitsee englanninkielisen vaihtoehdon. Päin vastoin, sekin ihminen on pois kuormittamasta suomenkielistä hoitojonoa. 

Tilanne tulee menemään siihen, että ulkomailta tulee hoitajia köyhistä maista,  huonolla kielitaidolla töihin meille, koska omat nuoremme eivät halua alalle. Suomi ei ole houkutteleva maa hoitajille, koska  muualla on paremmat palkat, työehdot, lisäksi suomenkieli on monelle liian vaikea oppia.  Koko maailma kärsii hoitajapulasta. Suomi ei varmasti saa parhaita tekijöitä, vaan ne, joille ei ole muualla kysyntää. Tänne eivät ne tule osaajat, vaan ne huonoimmat, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miten Suomessa hoidettiin vamhukset 1970-2000 välisenä aikana? 

Olivatko hoitajat suomalaisia, pärjäsivätkö he palkoillaan ja kelpaisiko silloin suomalaisille hoitotyö?

 

Mikä on muuttunut?

Arvot? Yksilökeskeinen, kulutuskeskeinen ja elämyskeskeinen yhteiskunta ei suosi tuon tyyppistä työtä, eikä hoivaa muutenkaan arvosteta

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tämän vuoksi: Vanhus on hyvin kivulias ja tarvitsee morfiinia. Hän on lähellä kuolemaa. Hoitajan on täytynyt saada lääkeluvat, että hän voi morkkua antaa. Tämän vuoksi hänen on täytynyt oppia suomenkieli hyvin. Muuten ei läpäise tenttejä. Hänen täytyy myös ymmärtää lääkärin määräämän annoksen määrä ja kuinka usein lääkettä annetaan. Hänen täytyy pystyä soittamaan omaisille ja kertoa suomeksi vanhuksen tilanne. Pitää osata kirjata vanhuksen voibti, lääkkeen annos ja antokerrat suomeksi niin, että seuraava vuoroon tulija ymmärtää kirjauksesta tilanteen. Lisäksi sille kuolevalle vanhukselle on inhimillistä puhua suomea, eikä englantia. Omaisillekin tilanteen kertominen suomeksi on itsestään selvää. Voi olla tilanne, että toinen vanhus valittaa vaikkapa päänsärkyä. Siinä on ymmärrettävä, että nyt särkee ja tarvitaan särkylääke. Ei auta, että sanoo, kiva juttu, otatko kahvia.

Niinpä. Kannattaisiko kuitenkin maksaa lisää sitä palkkaa hoitajille? Niin nämäkin asiat voisi hoitaa sitten jatkossa suomeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanne tulee menemään siihen, että ulkomailta tulee hoitajia köyhistä maista,  huonolla kielitaidolla töihin meille, koska omat nuoremme eivät halua alalle. Suomi ei ole houkutteleva maa hoitajille, koska  muualla on paremmat palkat, työehdot, lisäksi suomenkieli on monelle liian vaikea oppia.  Koko maailma kärsii hoitajapulasta. Suomi ei varmasti saa parhaita tekijöitä, vaan ne, joille ei ole muualla kysyntää. Tänne eivät ne tule osaajat, vaan ne huonoimmat, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. 

 

Nuoret uraohjukset suuntaavat ensin niihin maihin, missä on parhaat palkat. Mutta Suomeen tullaan usein sitten kun ollaan jos saatu rahaa sukanvarteen noissa muissa maissa ja on aika perustaa perhe. Suomen vetovoimatekijät tulevat hoitoalan ulkopuolelta, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista. Suomi on maailman onnellisin maa, työn ja vapaa-ajan tasapaino on hyvä, eikä oman asunnon tai jopa talon ostaminen kauniilta maaseutupaikkakunnalta ole ollenkaan saavuttamaton unelma. Varsinkaan, jos rahat on ensin tienattu jossain kovapalkkaisissa maissa. Kansalaisuuden on tähän asti saanut aika helposti, varsinkin jos on oppinut kielen ja on töissä. Perheille on luvassa ilmaiset neuvolat, lapsilisät, toimiva päivähoito, joka mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin, ja lapsille tasokas ja maksuton koulutus yliopistoon saakka. Suomi on monelle perhettä perustavalle todella hyvä vaihtoehto. 

Suomi voi olla houkutteleva, mutta hoivafirmat ei houkuttele parhaita työntekijöitä. Uraohjukset ei päädy jonnekin Attendolle suin muille hoivafirmoille hoitoapulais-lähihoitajauralle missään vaiheessa. Jos Suomeen tulevat, niin menevät sairaanhoitajauralle hyvinvointialueille. 

Kuinka monen nykyisin palvelutalossa olevan vanhuksen luulet osaavan englantia? Edes lukioissa ei opiskeltu heidän nuoruudessaan englantia vaan saksaa. Kaikille koululaisille pakolliset kieliopinnot tulivat vasta 1960-luvun loppupuolella koulunkäynnin aloittaneille.

On se vaan ihmeellistä, että ruotsinkielisten on saatava palvelua omalla kielellään, enemmistönä olevien suomenkielisten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, että miten Suomessa hoidettiin vamhukset 1970-2000 välisenä aikana? 

Olivatko hoitajat suomalaisia, pärjäsivätkö he palkoillaan ja kelpaisiko silloin suomalaisille hoitotyö?

 

Mikä on muuttunut?

On muuttunut ainakin se, että työvuorot ovat nyt epäinhimillisiä. Muistan, kun tätini 1960-luvulla odotti yökkövapaita, eli työvuorolista oli selkeä. Ei ollut pätkävuoroja eikä iltavuorosta tarvinnut mennä aamuvuoroon. Nyt siskollani on ollut aivan tolkuttomia työvuoroja. Itsehän en ole tehnyt tuntiakaan hoitoalan työtä, jos ei lasketa sitä yhtä päivää lastenhoitajana teini-ikäisenä.

Palkoissa vuorolisät nostavat palkkaa, mutta peruspalkka on aika vaatimaton. Yksi syy hoitoalan huonoon maineeseen on se, että esimerkiksi erikoistumista ei palkita millään tavalla, vaan palkankorotuksia on mennyt ensisijaisesti esimiesten suosikeille. Nämä perustuvat sellaisen sivustakatsojan havaintoihin, joka ei ole hoitoalalle hakeutunut.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti pitää osata, jos Suomessa suomalaisia ihmisiä hoitaa. Hoitotyö on kohtaamista, ja yhteinen kieli on hyvin oleellista siinä.

Vanhukset tai muutoin heikossa hapessa olevat ihmiset on muutenkin sillä tavalla avuttomassa jamassa, ettei heiltä voi odottaa kykyä ja ymmärrystä esim. selkokieliseen puheeseen tai elekieleen tmv., millä perusterve aikuinen terveydenhuollossa tarvittaessa pärjää. 

Toisaalta muualta tullut hoitaja voi olla paras puhumaan selkokieltä sellaista tarvitsevalle asiakkaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi tämän vuoksi: Vanhus on hyvin kivulias ja tarvitsee morfiinia. Hän on lähellä kuolemaa. Hoitajan on täytynyt saada lääkeluvat, että hän voi morkkua antaa. Tämän vuoksi hänen on täytynyt oppia suomenkieli hyvin. Muuten ei läpäise tenttejä. Hänen täytyy myös ymmärtää lääkärin määräämän annoksen määrä ja kuinka usein lääkettä annetaan. Hänen täytyy pystyä soittamaan omaisille ja kertoa suomeksi vanhuksen tilanne. Pitää osata kirjata vanhuksen voibti, lääkkeen annos ja antokerrat suomeksi niin, että seuraava vuoroon tulija ymmärtää kirjauksesta tilanteen. Lisäksi sille kuolevalle vanhukselle on inhimillistä puhua suomea, eikä englantia. Omaisillekin tilanteen kertominen suomeksi on itsestään selvää. Voi olla tilanne, että toinen vanhus valittaa vaikkapa päänsärkyä. Siinä on ymmärrettävä, että nyt särkee ja tarvitaan särkylääke. Ei auta, että sanoo, kiva juttu, otatko kahvia.

Jos on Suomessa koulutuksen läpäissyt, ei pitäisi olla ongelmaa. Oppilaitosten ei pidä läpäistä osaamattomia. Voi toki olla haastavaa, jos ensi vuonna ei ole rahaa, kun ei tule valmistuneita. 

Jos potilaalla ja hoitajalla ei ole yhteistä kieltä, niin syntyy hengenvaarallisia tilanteita.

Puolison umpisuoli leikattiin 80-luvulla, samassa huoneessa oli ainoastaan englantia puhuva vaihto-oppilas, jonka umpisuoli oli ehtinyt puhjeta ja potilas oli huonossa kunnossa. Vanhempi hoitaja ei taas osannut englantia ollenkaan ja oli antamassa lisää kipulääkettä injektiona, kun puoliso joutui puuttumaan tilanteeseen.

Juuri vaihtunut edellinen vuoro oli jo ehtinyt antaa sen lääkkeen. Potilas yritti itsekin sanoa no, no ... hoitaja tulkitsee voi voi kun se on kipeä.