Lue keskustelun säännöt.
Isä suuttui, kun en halua isäni naisystävää häihin
03.06.2024 |
Meillä on häät tänä kesänä ja kutsut on lähetetty aikapäiviä sitten. Isä lähestyi nyt tällaisella asialla, että ei ole tulossa ellei naisystävä saa tulla.
Ovat olleet yhdessä kaksi vuotta. Suhde lähti siitä, että pettivät yhdessä äitiäni. Naisystävä oli entuudestaan äitini ystävä. En halua olla tekemisissä naisen kanssa, mutta tätäkään ei ole isäni koskaan oikeastaan hyväksynyt.
Äitini miesystävä tulee häihin. He ovat tavanneet vuosi sitten ihan perinteisin menetelmin. Ei mitään draamaa heihin liittyen.
Pelkään, että naisystävä tulee hääpaikalle väkisin. Naisystävää on kielletty tulemasta sukujuhliin aiemminkin, mutta isä on aina tämän ottanut paikalle väkisin.
Mitä sille isälle kannattaisi nyt sitten sanoa? Olen aivan järkyttynyt siitä, että vetää tällaisen kortin hihasta vielä juuri ennen häitä.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Ap on menossa naimisiin. Hän on solmimassa avioliiton rakkaansa kanssa. Hän oletettavasti kunnioittaa avioliittoa instituutiona ja aikoo olla tulevan puolisonsa kanssa aviossa hamaan tappiin saakka. Miksi hänen tulisi sietää häissään äitinsä entistä ystävää, joka ei kunnioita toisten ihmisten avioliittoja?
Tosi naiivia. Niinhän kaikki varmaan aikovat olla mutta silti puolet eroaa ja osa jo muutaman vuoden kuluttua häistä. Siksi koko aloitus on naiivi ja ei " aikuisen" aloite. Itse en vastaavassa edes kysyisi täältä neuvoa tai kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on menossa naimisiin. Hän on solmimassa avioliiton rakkaansa kanssa. Hän oletettavasti kunnioittaa avioliittoa instituutiona ja aikoo olla tulevan puolisonsa kanssa aviossa hamaan tappiin saakka. Miksi hänen tulisi sietää häissään äitinsä entistä ystävää, joka ei kunnioita toisten ihmisten avioliittoja?
Tosi naiivia. Niinhän kaikki varmaan aikovat olla mutta silti puolet eroaa ja osa jo muutaman vuoden kuluttua häistä. Siksi koko aloitus on naiivi ja ei " aikuisen" aloite. Itse en vastaavassa edes kysyisi täältä neuvoa tai kommentteja.
Avioerot kasaantuvat samoille ihmisille. Tämä on tilastoja tulkittaessa hyvä muistaa.
Lisäksi periytyy suvuissa ellei joku katkaise kierrettä.
Pään pensaaseen laittaminen lapsenomaisen uhmakkaalla tavalla avioeron vaikutuksesta lapsiin saa aikaan sen että epävakaus jatkuu sukupolvesta toiseen.
Turun yliopistossa hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan ehjien ydinperheiden lasten eroriski on paljon pienempi aikuisena kuin selkäreppulasten.
Olen yllättynyt siitä, miten moni hyväksyisi pettäneen puolisonsa sekä entisen ystävänsä, joka ollut pettämisen toinen osapuoli, juhliin kanssaan. Koska tämä tilanne on AP:n äidillä ja teille tosiaan olisi ihan ok tehdä samoin omalle äidillenne? Ja ihan ok jos lapsenne tekisi teille niin?
Vai oliko sittenkin niin, että AP:n tulee hyväksyä, koska isä, mutta omalla kohdalla tilanne olisikin toinen.
Liitto on voinut olla lopussa, mutta erota voi ilman pettämistäkin. Jännä, että AP:n äitiä jopa syyllistetään uudesta suhteesta koska alkoi niin pian ERON JÄLKEEN, mutta isän pettämiseen suhteen aikana pitäisikin suhtautua suopeammin.
Hyvin te vedätte!
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt siitä, miten moni hyväksyisi pettäneen puolisonsa sekä entisen ystävänsä, joka ollut pettämisen toinen osapuoli, juhliin kanssaan. Koska tämä tilanne on AP:n äidillä ja teille tosiaan olisi ihan ok tehdä samoin omalle äidillenne? Ja ihan ok jos lapsenne tekisi teille niin?
Vai oliko sittenkin niin, että AP:n tulee hyväksyä, koska isä, mutta omalla kohdalla tilanne olisikin toinen.
Liitto on voinut olla lopussa, mutta erota voi ilman pettämistäkin. Jännä, että AP:n äitiä jopa syyllistetään uudesta suhteesta koska alkoi niin pian ERON JÄLKEEN, mutta isän pettämiseen suhteen aikana pitäisikin suhtautua suopeammin.
Hyvin te vedätte!
Hyviä ja osuvia havaintoja kaksoisstandardeista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lähisukulaisiakaan tarvitse elämässään roikottaa, jos se pahalta tuntuu.
Minä "hylkäsin" isäni, koska hän edes ihmistä tapaamatta arvosteli tulevan mieheni, jonka kanssa olimme seurustelleet vakavasti jo kolmatta vuotta.
En siis ollut isästäni ollut riippuvainen syntymäni jälkeen, eikä hän ollut minusta huolehtinut millään tavoin, joten en mokomaa myöhäsyntyistä "huolehtimista" arvostanut.
Hän tapasi mieheni ensi kerran vasta eräässä sukujuhlassa. Meillä oli jo 3 lastakin. Eipä tuo lapsenlapsiaan mitenkään noteerannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää itse asiassa ymmärrän isääsi.
Mää en.
Enkä minäkään ymmärrä isääsi (enkä sitä naista) pätkän vertaa. Hääjuhla on Sinun ja morsiamesi sekä niiden vieraiden, jotka ovat kutsun saaneet. Toivottavasti päivästänne tulee onnistunut. Kaikkea hyvää elämäänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Auttoi minua oivaltamaan, että jos vihaan (oli syytä tai ei), niin minä sen vihan tunteen tunnen. Haluanko sitä?
Itse olen vihannut exääni, koska teki elämästäni helvettiä muutaman vuoden ajan. Mitä sitten, kysyn itseltäni nyt. Mitä se viha auttaa? Eikä se exä ole täällä nyt. Ei kiusaa enää. En tunne tarvetta antaa anteeksi, en tosin ole koskaan odottanut mitään anteeksipyyntöä, mutta en koe mitään tarvetta olla yhteydessäkään. Kuvailisin tunnetta neutraaliksi.
Jokainen kutsuu häihinsä kenet haluaa ja siihen ei ole valittamista.
Ap:n isä voisi pitää omat häänsä ja katsoa onko tulijoita ollenkaan.