Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä woke ja kaikesta loukkaantuminen on ehkä nykyisin mennyt liian pitkälle, mutta kasarilla oltiin kyllä siellä toisessa ääripäässä. Ei yhtään naurata sen ajan hupiohjelmien vitsit saamelaisista, romaneista, naisista (yleensä esitettiin nätteinä mutta tyhminä bimboina), vammaisista, mustaihoisista (jotkut Aake Kallialat ja Pirkka-Pekka Peteliukset naama mustaksi maalattuna esittämässä jotain primitiivistä puoliapinaa, jonka oli tarkoitus edustaa afrikkalaisia)... 

 

Tuo on sen ajan huumoria. Luin joskus saamelaisten ja romanien haastatteluja jossa he kertovat itsekin huvittuneensa näistä sketseistä. Eivät ottaneet niitä vakavasti. Kuten Matti ja Teppo nauravat heistä kertoviin vitseihin tai savolaisia huvittaa heihin kohdistuvat stereotypiat. Mutta se että

No höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätöitä hain 80-luvulla menemällä suoraan firmaan ja kysymällä. Mitä vaan oli sopivaa sanoa, mutta se kohdistui ihan kaikkiin. Palkalla tuli toimeen.

Kyllä olisi monelle itku ja hampaiden kiristys jos 80-luvun reaalipalkoilla pitäisi tulla toimeen.

Muuten hyvä, mutta halvan energian aikakaudella rahat riitti paremmin. Lämmitysöljy ja bensa oli halpaa; halvan energian turvin pienet maatilatkin kitkuttelivat vielä 90-luvun EU.hun liittymiseen asti.

Kalliimmaksi se ajaminen tuli 80-luvulla ja siksi autoja oli puolet vähemmän kuin nyt.

https://www.taloustaito.fi/blogit/juha-itkonen/vuonna-1988-isani-maksoi…

Enpä tiedä, onko tuo ainoa syy. 80-luvulla nimittäin vielä julkisilla pääsi paremmin pikkukyliinkin. Ei maaseudulla välttämättä autoa tarvinnut, kun oli lähikauppa tai myymäläauto, ja mitä sieltä ei saanut, saattoi kerran kuussa käydä kirkolta bussikyydillä hakemassa. Nyt ei ole lähikauppaa eikä myymäläautoa eikä kulje bussikaan enää. 

Ruoka oli kauheaa ja tosi kallista, vaatteet, huonekalut ja ihan kaikki tavarat. Alkoholia juotiin liikaa ja joka paikassa tupakoitiin. Ei voinut mennä minnekkään ilman että hiukset ja vaatteet haisi tupakalta.

Onnettomuuksia (alkoholi!) sattui paljon ja väkivaltarikoksia oli enemmän. Nuorisolla oli vähemmän kulttuuria ja tekemistä kuin nykyään. Tylsyyttä riitti kaikille. Kaikki vähänkään erinäköiset saivat turpaansa, vanhanaikaista ja rajoittunutta oli elämä. Harvalla oli varaa matkustaa.

Ihme nostalgikkoja täällä. Aika kultaa muistot. 80-luku oli nuorena ihan karmeaa.

Olin lapsi tuolloin, mutta lapsen näkökulmasta: tupakointi mm. kahviloissa, tupakkavaunut jne. Äitini työpaikalla myös joku poltti sisällä eikä sitä voitu tuohon aikaan kieltää.

Viihdetarjonta TV:ssä oli aika vaatimatonta. Meillä näkyi vain kaksi kanavaa. 80-luvun loppupuolella tilanne muuttui. Videot olivat kallis laite kasarin alkupuolella, eikä meillä silloin ollut videoita. 

En osaa sanoa yhteiskunnallisista ilmiöistä, koska olin niin nuori 80-luvulla. Olin varmasti aika naiivi enkä osannut juuri pelätä mitään. 

Muistan, että olin mukana pankissa jonottamassa asiointivuoroa. Aku-Ankan taskukirjoissa joka toinen sivu oli mustavalkoinen! Tämä muuttui 90-luvulle tultaessa.

Kaupoissa valinnanvaraa oli paljon vähemmän kuin nykyään. Karkit, jäätelöt, minut jne. Nykypäivän valikoima olisi 80-luvun lapselle utopiaa. 

Maailma oli yksinkertaisempi käsittää ja jäsentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja höpön höpön.  Suurin osa tuosta sepustuksestasi on omaa mielikuvitustasi.  Mielelläänhän sitä jokainen kuvittelee, että minua kytätään ja vahditaan ja ihmetellään minun valintojani, ja että kuinka minä ähäkutti teinkin niin ja näin ja nyt siitä juorutaan!

Kukaan meistä ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että häntä oikeasti seurattaisiin ja hänestä kaiken aikaa puhuttaisiin.

Jos yksi sanoo jotain joskus ja joku toinen toisen kerran joskus myöhemmin, niin sehän se onkin sitten sitä jatkuvaa kummastelua ja seuraamista.  Itsekin voin joskus ihmetellä jonkun tekemistä, sen yhden hetken.  Ei kukaan jaksa ruveta erityisesti pohtimaan ja päätään vaivaamaan mitään jollain naimattomuudella tai talon hommaamisella.  Pyh.  Ihmisiä kiinnostaa eniten oma itse, ja sen tuo kirjoittajakin tässä nyt toi esille.  Minä minä ja minun valintani, joita kaikki ihmettelevät!

i

Et ole tainnut asua pikkukaupungissa? Niissä ihan oikeasti oli tuollaista vielä kasarilla. Siellä puitiin ihan kaikkia naapurien ja kylänmiesten asioita. Esim. meidän lähellä yksi perhe osti mersun, ja sitä sitten pitkään jaksettiin jauhaa juoruina, että onko ne voittanut rahaa jostain tai perinyt, ja kylläpä ne nyt luulee olevansa isoja herroja kun oikein mersu on pihassa, ei enää Lada kelpaa. Oikeasti koko suhtautuminen niihin minusta mukaviin ihmisiin muuttui sen mersun myötä, heistä tuli yhtäkkiä ihmisten puheissa koppavia poroporvareita ja nousukkaita. Näitä tämmöisiä oli vähän väliä jostain ihmisestä, joka oli ostanut jotain "liian prameaa" koettuun yhteiskuntaluokkaan nähden. Esim. nuori perhe osti liian ison talon, heti alkoi puheet. 

Ja kyllä, naimattomista ja lapsettomista sukulaisista puhuttiin, ja ilkeästi. Vanhoiksipiioiksi ja vanhoiksipojiksi niitä kutsuttiin, ja juorukelloille oli ylemmyyden aihe, jos heidän lapset oli sentään löytäneet puolisot, ja varsinkin jos jonkun "hienomman perheen" vesa oli vanhapiika tai vanhapoika. Kateus yhdistettynä normien rikkomiseen johti juurikin tuollaisiin spekulaatioihin että mikähän se on, onko homo vai niin rietas ettei ilkeä vakiintua yhden kanssa olemaan vai mikä. 

Samoin puitiin toisten ihmisten sairaudet, lihomiset ja laihtumiset, ikääntymiset rumasti, ihan kaikki. Itse muutin sitten heti päästyäni Helsinkiin pakoon moista meininkiä. Vanhempani sanoo, ettei sielläkään enää onneksi ole tuollaista, kun on uusia nuorempia ihmisiä muuttanut taloihin, jotka ei enää niin juoruile vaan on omissa oloissaan.

Totta, puolueet olivat äärivasemmisto tai porvarit eli kokoomus oikealla. Välissä kepu, joka edusti maaseutua ja sosiaalidemokraatit, jotka eivät olleet täysin äärivassareita. Vihreät olivat outo koijärviporukka. Kristilliset ja ruotsalaiset olivat melko pieniä puolueita.Eikä politikot havitelleet EU virkoihin. Eipä ollut EU:ta vielä.

Nuorena naisena 80-luvulla oli kauheaa mennä ulos. Naisia väheksyttiin töissä ja palkat oli huonompia.

tsernobylin ydinlaskeuma jäänyt hyvin muistiin. Ydinsotaakin pelättiin.

Kaikki tuttuni karkasivat kylistä ja pikkukaupungeista isoihin opiskelemaan koska pikkupaikoissa oli niin ahdistavaa. Se ilo kun sieltä pääsi pois maailmalle!!

Vierailija kirjoitti:

Nuorisolla oli vähemmän kulttuuria ja tekemistä kuin nykyään. Tylsyyttä riitti kaikille. Kaikki vähänkään erinäköiset saivat turpaansa, vanhanaikaista ja rajoittunutta oli elämä. Harvalla oli varaa matkustaa.

Mitä nuorisokulttuuria tai erityisesti nuorille suunnattua tekemistä sitten olisit kaivannut?

Ehkä asuinpaikka vaikuttaa? Asuitko maaseudulla?

Elin nuoruuteni loppua ja aikuisuuteni alkua kasarilla, eikä ollut tekemisestä puutetta keskisuomalaisessa kaupungissa. Joskus siinä 70 - 80 -lukujen vaihteessa perustettiin paikallinen Elävän musiikin yhdistys, tuli niissä enempi punkkari- ja hippipiireissä pyörittyä. Musiikkiopiston maksut olivat niin kohtuulliset että minulla duunariperheen kakarana oli varaa siihenkin. Nuoriahan noissa kummassakin enimmäkseen oli. Urheiluharrastuksia oli monella (ihan seurassa, ei yksin tarvinnut), toisia kiinnosti politiikka, ja olihan seurakunnillakin nuorisotyötä (josta pysyttelin visusti erossa). Teatteria, kuvataiteita... ja tietenkin kirjasto. Mopoa ja autoa rassattiin siinä kuin nykyään, ja ajettiin p*llurallia, tai en siis minä mutta ne joita se kiinnosti. 

Ja sitten kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, ei aika riittänyt enää kaikkeen mitä olisin halunnut. Jo yksin elokuva-arkiston opiskelijakukkarollekin sopivan hintaisia näytöksiä olisi ollut kolme illassa. 

Vaatteet ostettiin Seppälästä tai Mic Macistä. Kirpputoreja ei ollut, tai jos oli, niin tavara oli jotain ullakoilta haalittua kamaa. Itse muistan kasari kampaukset. Tukka piti olla korkea tai kuohkea ja iso. 

Neukkulan olemassaolo, joka jatkui vielä 1980-luvun ajan. Olen aina inhonnut sitä, vaikka me suomalaiset emme joutuneet juurikaan kärsimään siitä.

Tupakka oli inhottavaa. Kaikissa kulkuvälineissä oli tupakka-osasto vähintään. Ravintolasta tultiin karseanhajuisina pois yöllä. 

Meikit oli huonoja. Ei varsinaisesti ollut mitään suojaavia aurinkovoiteita olemassa. Kärtsättiin vaan nahkaa. Jos sulla oli akne 80-luvulla ei ollut käytännössä muuta kuin joku Clearasil värijankki naamaan laitettavaksi, jonka sävy ei sopinu kellekään. 

Mulkut miehet sai rauhassa kiusata naisia ja se piti vaan kestää. Tossa noi pahimmat.

Itken usein iltaisin miksi en pääse sinne takaisin. Kaipaan ihan hirvittävästi takaisin 1980-luvulle. Se oli elämäni parasta aikaa.

Olin kaunotar silloin. Nyt olen rupsahtanut vanha akka. Meikitkään ei enää auta. Ei kai plastiikkakirurgiakaan josta on turha hakea apua.

* Kasari ja ihana Dingo-hysteria. (P.S. Olin siellä minäkin monet, monituiset kerrat.)

* Kasari ja karmea Jamppa Tuominen yms. vastaavat artistit.

K-Kaupan Väiski. Oliko jo 1970-luvun puolella? Ainakin oli 1980-luvulla.

Mainio ajankuva. Tuollaista se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätöitä hain 80-luvulla menemällä suoraan firmaan ja kysymällä. Mitä vaan oli sopivaa sanoa, mutta se kohdistui ihan kaikkiin. Palkalla tuli toimeen.

Kyllä olisi monelle itku ja hampaiden kiristys jos 80-luvun reaalipalkoilla pitäisi tulla toimeen.

Esimerkiksi kaupan myyjä ja postinkantaja tulivat 80-luvulla palkallaan toimeen. Nykyään pitää hakea lisäksi tukia. Ennen muuta matalapalkka-aloilla toimeentulo on laskenut siitä mitä se tuolloin oli.

Väärin. Tilastot kertoo että reaalipalkat ovat nousseet kaikissa tuloluokissa. Nykyinen posteljooni ja kaupan kassa ei tyydy enää 80-luvun elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätöitä hain 80-luvulla menemällä suoraan firmaan ja kysymällä. Mitä vaan oli sopivaa sanoa, mutta se kohdistui ihan kaikkiin. Palkalla tuli toimeen.

Kyllä olisi monelle itku ja hampaiden kiristys jos 80-luvun reaalipalkoilla pitäisi tulla toimeen.

Esimerkiksi kaupan myyjä ja postinkantaja tulivat 80-luvulla palkallaan toimeen. Nykyään pitää hakea lisäksi tukia. Ennen muuta matalapalkka-aloilla toimeentulo on laskenut siitä mitä se tuolloin oli.

Väärin. Tilastot kertoo että reaalipalkat ovat nousseet kaikissa tuloluokissa. Nykyinen posteljooni ja kaupan kassa ei tyydy enää 80-luvun elintasoon.

 

Se on just näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätöitä hain 80-luvulla menemällä suoraan firmaan ja kysymällä. Mitä vaan oli sopivaa sanoa, mutta se kohdistui ihan kaikkiin. Palkalla tuli toimeen.

Kyllä olisi monelle itku ja hampaiden kiristys jos 80-luvun reaalipalkoilla pitäisi tulla toimeen.

Esimerkiksi kaupan myyjä ja postinkantaja tulivat 80-luvulla palkallaan toimeen. Nykyään pitää hakea lisäksi tukia. Ennen muuta matalapalkka-aloilla toimeentulo on laskenut siitä mitä se tuolloin oli.

Väärin. Tilastot kertoo että reaalipalkat ovat nousseet kaikissa tuloluokissa. Nykyinen posteljooni ja kaupan kassa ei tyydy enää 80-luvun elintasoon.

Kasarilla ei pidetty itsestäänselvyytenä, että kaupan kassalla ja tämän lapsilla on kaikki uusimmat elektroniset värkit. Sony Walkmanit ym. maksoivat aika paljon rahaa, eikä katsottu niiden olevan perusihmisoikeus.

Pidin kaikesta siinä. Nykyään on ihan p*skaa