Uskovaisten lapsi kuolee, niin aina vedotaan JUMALAN TAHTOON?? Miksi? Eikö tuollainen ole vastuun pakenemista?? Sairasta!

.

Eli vaikka he ovat saaneet vammaisen lapsen joka tietää vanhemmille ylimääräistä työtä ja lapselle sitä ettei tästä kehity tervettä aikuista, asia ei ole pelkästään tätä.



Myös vammaan liittyy positiivisia asioita. Vanhemmat saavat paljon uutta ajattelemisen aihetta ja se voi perhaassa tapauksessa syventää heidän omaa suhdettaan sekä ystävyys-suhteita läheisiin. He saavat myös paljon uusia tuttavuuksia, tutustuvat niin hoitoihin ja kuntoutukseen kuin muiden erityislasten perheisiin. he oppivat iloitsemaan niistä pienistä asioista mitä lapsi oppii jne. Monet itsestäänselvyydet muuttuvat merkityksellisiksi ja suuriksi asioiksi.

Siis että olisi 100% varmaa että jokainen lapsi on sairas. Se on eri asia kuin paska tuuri.

Vierailija:

ja itsellänikin kerran kelta/ vihreät. Mutta pointtihan on se, että mikään ei geeneissä toimi niin, että kun sanotaan, että joku on 1:4 niin se sitten aina menisi juuri niin. Ei sitä spermaa ja munasolua ole ketää siellä valitsemassa. Poikkeuksiakin on. Joskus on vaan paljon paskaa tuuria.

Vierailija:

Älä viitsi vängätä asioista joista sulla ei selvästikään ole harmainta hajua.

Vierailija:

siniharmaat silmät vaikka ruskean pitäisi olla vallitseva geeni.

Ei ole minun tehtäväni sanoa kuka on oikea uskovainen ja kuka ei. Jumala yksin näkee ihmisen sydämeen ja tietää asian oikean laidan. Jumalan nimessä tehdään paljon pahaakin.



Lapset ovat Jumalan lahja, mutta on vaikea ymmärtää miksi niitä täytyy tehdä, jos rahkeet lasten hoitoon eivät riitä, tai lapset eivät jää henkiin tai ovat jostain syystä vammaisia. Mielestäni ei tuolloin ole kysymys Jumalan tahdosta vaan ihmisen omasta - hmmm - itsekkyydestä, tyhmyydestä tms. Jumala loi meille aivot sen takia, jotta käyttäisimme niitä. Eikö meidän tehtävämme ola huolehtia Jumalan antamasta lahjasta niin hyvin kuin voimme? Ja toisinaan se voi tarkoittaa sitäkin, ettei oteta enempää lahjoja vastaan.



Mikä lie oli tämän ketjun alkuperäinen kysymys? Kyllä uskovaiset tuntevat syyllisyyttä tekemistään asioista. Jos eivät tunne, niin on tosi rankka kielto-mekanismi päällä, mikä taas ei ole tervettä eikä terveellistä kenenkään psyykelle. Anteeksi saaminen on todella tervehdyttävä kokemus, mutta tekojensa seuraukset joutuu silti kestämään. Joka syntinsä tunnustaa ja HYLKÄÄ, saa ne anteeksi, näin opettaa Raamattu.



mm. 41

Vierailija:

Minä en usko Jumalaan, mutta ei tulisi mieleenikään ruveta arvostelemaan sitä joka uskoo ja siitä apua saa. Minulla on omat keinoni löytää vahvuutta silloin kun olen heikko ja varmasti ärähtäisin jos joku niitä väheksyisi. En oletakaan että minun keinoni auttaisi muita, mutta minulle riittää kun itse saan niistä lohtua. Muilla on sitten omat juttunsa jotka eivät ehkä auta minua pätkääkään.

Lapsen kuolema on kamala asia, se kaikkein kamalin mitä ihmiselle voi tapahtua. Tai itseasiassa on olemassa yksi vielä pahempi: päätyä sellaiseksi ihmiseksi joka tässä pilkkaa toisen lohtua. Säälin kaikkia jotka ovat lapsesensa menettäneet, mutta vielä enemmän säälin näitä jotka arvostelevat lapsensa menettäneitä vanhempia ja heidän suruaan.

tv. yksi uskovainen, joka jo vastasikin tässä ketjussa, kerroin menettäneeni lapsen seitsemän vuotta sitten.

Voihan perheen äidillä olla vaikka geeni jonka on saanut äidiltään joka ei sairastuta tyttöjä, mutta pojat sairastuvat ja miehellä olla geeni isältään joka ei sairastuta poikia vain tytöt. Sitten kun tällaiset ihmiset löytää toisensa niin aina syntyy 100% varmuudella sairas lapsi.

t. geenitutkija

Vierailija:

Voihan perheen äidillä olla vaikka geeni jonka on saanut äidiltään joka ei sairastuta tyttöjä, mutta pojat sairastuvat ja miehellä olla geeni isältään joka ei sairastuta poikia vain tytöt. Sitten kun tällaiset ihmiset löytää toisensa niin aina syntyy 100% varmuudella sairas lapsi.

Naisella on kaksi X kromosomia kun taas miehellä vain yksi (vastinkromosomi on Y)



Jos nainen kantaa väistyvästi ilmenevää sairausgeeniä toisessa kromosomissaan, hän on itse terve.



Lapsi saa äidiltään toisen noista X-kromosomeista, ja isältään joko sen X:n (=tyttö) tai Y:n (=poika)



Tytöt eivät voi olla sairaita, koska saavat isältään terveen X:n joten joka tapauksessa heillä on yksi terve geeni. Ovat joko kantajia tai terveitä.



Sen sijaan isältään pojat ovat saaneet Y:n, ja riippuu saavatko äidiltään terveen vai viallisen X:n ovat joko sairaita tai terveitä.



Siis ei tässäkään tapauksessa pojat ole 100% varmuudella sairaita.

Voi tietysti olla kun lapsia tehdään omissa uskonollissa piireissä keskenään, sattuu kohdalle sukulainen. Mikä tässä on geenien tutkijalle mahdotonta, että perheeseen syntyy samasta vammasta kärsiviä lapsia useampia kuin vaikka viisi. Ja jos lääkäri sanoo ettei terveitä lapsia ole mahdollista saada, niin valehteleeko se lääkäri sitten.

Tutkijan luonteelle kun ei oikein riitä että joku lääkäri on kuulemma sanonut niin...



Sitäpaitsi vaikka olen ns. alalla, en ole koskaan törmännyt moiseen.

t. se geenitutkija

Vierailija:

Minulla kuoli lapsi 7 vuotta sitten. En tiedä, oliko se Jumalan tahto vai ei, mutta tiedän, että jokin merkitys sillä kuitenkin oli. Kuten eräs pyörätuoliin joutunut nainen on sanonut:

" En tiedä, onko paha Jumalasta, mutta tiedän, että Jumala voi kääntää pahatkin asiat hyväksi."

Miten se terveys oikein määritellään? Millaista skaalaa käytetään?

Esim. luonnevikaisia maailma on täynnä.

Ja vanhemmat lisääntyvät siinä uskossa että se 20:s lapsi on sitten vihdoinkin ehkä terve. On sitä hyvääkin tuuria lapsien tehtailussa.

Ja sinun pitäisi mennä koulunpenkille. Molemmat vanhemmat ovat terveitä mutta kantavat molemmat geeniä joka huonolla tuurilla yhtyessään ja niinkuin heidän tapauksesaan on kaikki lapset olleet sairaita.

Lapsesi kuoleman sinulle hyväksi voi pyhä jysäys.

Vierailija:

Ja sinun pitäisi mennä koulunpenkille. Molemmat vanhemmat ovat terveitä mutta kantavat molemmat geeniä joka huonolla tuurilla yhtyessään ja niinkuin heidän tapauksesaan on kaikki lapset olleet sairaita.

kyse olikin siitä että voisivat muka saada ainoastaan niitä sairaita, siis ettei mitään mahiksia terveeseen lapseen.

tuo poikalasten herkkyys geenivirheille tulee siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on vain yksi X-kromosomi, se tulee aina äidiltä. Mieheltä tulee sitten se Y, tyttölapselle tietysti yksi X äidiltä, toinen isältä.



On sairauksia, joissa tauti kulkee X-kromosomin mukana. Jos X:iä on kaksi (nainen), tauti voi olla mukana, mutta ei puhkea, kun se terve X dominoi. Naiella voi tietysti olla kaksi sairasta X:ää, jolloin hänkin sairastaa.



Miehellä taas ei ole kuin se yksi X, joten jos sairaan X-kromosomin saa äidiltään (joka siis voi olla itse terve kantaja), mies sairastuu, oli isä terve tai ei. Vastaavasti tyttölapsi saa isältään sen terveen X:n. Sairaalta isältä tulee tietysti viallinen X, mutta silloinkin äidiltä tulee 50% todennäköisyydellä terve X, ja tytöstä tulee kantaja. Kaksi sairasta saa lähes 100% todennäköisyydellä sairaita lapsia.



Mutta ei kaikki perinnöllisetkään sairaudet periydy noin yksinkertaisesti, yleensä on vain kasa geneettisiä riskitekijöitä, jotka sitten vain nostavat sairastumistodennäköisyyttä.

Mitokondriothan periytyvät ainoastaan äidin puolelta.



Trv.

Toinen geenitutkija