Olen ruma nainen ja se masentaa

Eilen tuntui kurjalta katsoa kaupungilla kauniita ja ikäisensä näköisiä ylioppilaita, miten nykynuoret ovatkin niin kauniita? Jokainen näyttää mallilta, treenattuja, pitkiä ja hoikkia tyttöjä, ei rypyn ryppyä yhtään missään, symmetriset kasvot ja hyvät hiukset kaikilla. Tunnen itseni hirviömäisen rumaksi nykynaisten keskuudessa. Minusta ei ole kukaan ikäiseni mies tai edes vanhemmat miehet olleet koskaan kiinnostuneita, paitsi hyvin iäkkäät juoppomiehet. Nämä juopot ovat kyllä olleet mukavia ja heistä on tullut hyviä kavereita, vaikken ole iskuyrityksille lämmennyt. 

Olen ollut lapsesta asti ruma. Siskoani on aina kehuttu kauniiksi, samoin kaikkia muita tuttuja naisia. Minua ei ole kukaan sanonut koskaan kauniiksi, nätiksi tai edes söpöksi. Koulussa oli noloa jos joutui minun viereen istumaan ja sääliteltiin aina, jos joku joutui minun kanssani esimerkiksi paritöitä tekemään. Muutamia kavereita minulla on ja he osaavat arvostaa muita hyviä ominaisuuksiani. 

Ulkonäkövikani ovat sellaista laatua, ettei niitä voi veitsen alla korjata. Kasvoni ovat radikaalisti epäsymmetriset, näytän noin 20 vuotta ikäistäni vanhemmalta, kroppa on aina ollut tanttamainen ja tukeva. Silmäni ovat huomattavan eri kokoiset ja eri korkeuksilla, nenäni on epäsymmetrinen ja töpselimäinen, toinen sierain on todella iso ja ammottava reikä, toinen oikein pieni ja ahdas, huulissa iso ja pahan näköinen arpi ja tyypillinen hevoshymy. Kasvot pallon muotoiset ja kalkkunaheltta ilmestyy myös paastokausina pelkästä vatsallaan nukkumisesta. Ripset lyhyet tyngät ja hiukset päätä myöten makaavat lirut.

Onko täällä muita oikeasti rumia naisia? Minkälaista kohtelua saatte muilta?