Lue keskustelun säännöt.
Olen ruma nainen ja se masentaa
02.06.2024 |
Eilen tuntui kurjalta katsoa kaupungilla kauniita ja ikäisensä näköisiä ylioppilaita, miten nykynuoret ovatkin niin kauniita? Jokainen näyttää mallilta, treenattuja, pitkiä ja hoikkia tyttöjä, ei rypyn ryppyä yhtään missään, symmetriset kasvot ja hyvät hiukset kaikilla. Tunnen itseni hirviömäisen rumaksi nykynaisten keskuudessa. Minusta ei ole kukaan ikäiseni mies tai edes vanhemmat miehet olleet koskaan kiinnostuneita, paitsi hyvin iäkkäät juoppomiehet. Nämä juopot ovat kyllä olleet mukavia ja heistä on tullut hyviä kavereita, vaikken ole iskuyrityksille lämmennyt.
Olen ollut lapsesta asti ruma. Siskoani on aina kehuttu kauniiksi, samoin kaikkia muita tuttuja naisia. Minua ei ole kukaan sanonut koskaan kauniiksi, nätiksi tai edes söpöksi. Koulussa oli noloa jos joutui minun viereen istumaan ja sääliteltiin aina, jos joku joutui minun kanssani esimerkiksi paritöitä tekemään. Muutamia kavereita minulla on ja he osaavat arvostaa muita hyviä ominaisuuksiani.
Ulkonäkövikani ovat sellaista laatua, ettei niitä voi veitsen alla korjata. Kasvoni ovat radikaalisti epäsymmetriset, näytän noin 20 vuotta ikäistäni vanhemmalta, kroppa on aina ollut tanttamainen ja tukeva. Silmäni ovat huomattavan eri kokoiset ja eri korkeuksilla, nenäni on epäsymmetrinen ja töpselimäinen, toinen sierain on todella iso ja ammottava reikä, toinen oikein pieni ja ahdas, huulissa iso ja pahan näköinen arpi ja tyypillinen hevoshymy. Kasvot pallon muotoiset ja kalkkunaheltta ilmestyy myös paastokausina pelkästä vatsallaan nukkumisesta. Ripset lyhyet tyngät ja hiukset päätä myöten makaavat lirut.
Onko täällä muita oikeasti rumia naisia? Minkälaista kohtelua saatte muilta?
Kommentit (102)
Treenaa itsesi hyvään kuntoon, kroppa siis. Kasvata lihakset ja tiputa ylimääräiset kilot pois.
Tämä on itsestä kiinni.
Itse arvostan naisessa enemmän hyvää kroppaa kuin kasvoja, koska sen eteen on nähty töitä.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat miehet (75%) hermostuvat kauniista naisista. Tavisten ja rumien kanssa tuntevat olonsa turvalliseksi. Tätä tietoa kannattaa käyttää hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin vahvasti kauttaaltaan epäsymmetrinen ja perinyt isäni maskuliinisen luustonrakenteen. Ihmiset ovat olleet lievästi sanottuna törkeitä, teininä päälleni syljettiin, äitini arvosteli aina hölmöjä kasvojani ja rotevuuttani, ensimmäinen poikaystäväni kertoi kaikille tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi koska hänen mielestään olin niin ruma alasti (vastaavia episodeja riittäisi elämän varrelta kirjaksi asti :D).
Silti vähän ihmettelen miksi ketjussa ihmiset ovat kovasti ulkonäön muuttamista vastaan. Sopivien vaatteiden valitsemisella, hiustyylin vaihtamisella, lihaskuntoharjoittelulla ja meikkaamisella minuakin kohdellaan näin aikuisena hyvin ja jopa kehutaan ulkonäöstä (!). Aloittajakin on niin nuori, vasta 20v. Ei kannata jäädä ruman identiteettiin roikkumaan, se on tosi kuluttavaa. Maailma muuttuu kun vihdoin onnistuu näkemään itsensä vain yhtenä ihmisistä ruman epämuodostuneen olennon sijaan.
Oon yli 40 v. Ei tässä iässä saa enää hyvää ulkonäköä kun naama on valahtanut ja iho eloton. Koko naama pitäisi muotoilla kirurgilla uudelleen luustoa myöten eikä se ole kovin realistista.
Olen myös sellainen persjalkainen sisäsiittoisen näköinen suomalainen taikinanaama ohuilla hiuksilla. On ollut kieltämättä kova pala olla siellä deittilaarin pohjalla. Nuorempana oli karua seurata miten nätit ystävät saivat huomiota ja seurustelusuhteita kun itse olin seinäruusuna. Ne mieskuviot mitä sain, oli aina sellaisia että mies teki selväksi että oli kanssani kivan luonteen takia tai kun ei parempaakaan saanut. Oma pelastukseni oli harrastukset ja se että minulla on sukulaisia, ystäviä ja hyviä kokemuksia työelämästä missä minua on arvostettu ja kehuttu. Näin 29-vuotiaana identiteettini nojaa onnistumisiin elämän muilla osa-alueilla vaikka epäsuosio vastakkaisen sukupuolen silmissä on jättänyt arpensa. Minulla on kuitenkin kivoja veljiä ja miespuolisia työkavereita jotka tykkäävät minusta (tietysti ei-romanttisesti) joka tavallaan kyllä paikkaa jollain tavalla. Etenkin sitä traumaa että olin nuorempana se jonka vieressä istuminen sai luokan pojat yökkimään ja joka ei saanut paria vanhoihin.
Neuvoisin sinuakin etsimään asioita joista tulee hyvä mieli ja sitten jättämään esimerkiksi Tinderit pois elämästä kokonaan. Elämässä on kivoja asioita ja juttuja ja ulkonäkö on vain yksi aspekti. Terveys ja terve keho on esimerkiksi lopulta paljon tärkeämpi asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, masentaa kyllä. Olen päätynyt erakoksi, joten ei tarvitse muiden arvostelusta sentään enää huolehtia.
Joo, elämä ei kyllä ole oikein minkään arvoista kun on sen näköinen ettei saa parisuhdetta.
Hanki marsuja. Enkä sano tätä kaataakseni happoa haavoille. Sanon siksi ettet hirty yksinäisyyteen. Kärsit suurella todennäköisyydellä kosketuksen puutteesta. Vierihoito auttaa ensihätään. Se että sulla on kotona kani tai marsuja ei tarkoita ettetkö silti voisi hakea seuraa. Lähinnä et enää ole niin hätäinen, ja pystyt keskittymään siihen tapailemiseen.
On mulla kissa. En minä miehiä enää metsästä, pelkkää kaltoinkohtelua niiltä on tähänkin asti saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sellainen persjalkainen sisäsiittoisen näköinen suomalainen taikinanaama ohuilla hiuksilla. On ollut kieltämättä kova pala olla siellä deittilaarin pohjalla. Nuorempana oli karua seurata miten nätit ystävät saivat huomiota ja seurustelusuhteita kun itse olin seinäruusuna. Ne mieskuviot mitä sain, oli aina sellaisia että mies teki selväksi että oli kanssani kivan luonteen takia tai kun ei parempaakaan saanut. Oma pelastukseni oli harrastukset ja se että minulla on sukulaisia, ystäviä ja hyviä kokemuksia työelämästä missä minua on arvostettu ja kehuttu. Näin 29-vuotiaana identiteettini nojaa onnistumisiin elämän muilla osa-alueilla vaikka epäsuosio vastakkaisen sukupuolen silmissä on jättänyt arpensa. Minulla on kuitenkin kivoja veljiä ja miespuolisia työkavereita jotka tykkäävät minusta (tietysti ei-romanttisesti) joka tavallaan kyllä paikkaa jollain tavalla. Etenkin sitä traumaa että olin nuorempana se jonka vieressä istuminen sai l
Mutta parisuhde ja perhe on useimmille ihmisille lopulta ne elämän merkityksillisimmät asiat.
Kuvailit juuri minut. Ilmeisesti olen ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalille laittamaan kroppaa kuntoon. Tarvittaessa hieman kauneusoperaatioita mukaan kuvioon. Viime kädessä naisen viehättävyydessä olennaisinta on se, että ei ole ylipainoa ja kroppa on kiinteä. Ei se kaikki kaikessa ole, mutta tärkeintä kuitenkin.
Niin kuin kaikilla olisi rahaa plastiikkakirurgiaan
Rahaa saa tekemällä töitä. Ja rahalla voi ostaa vaikka kauniimpaa ulkonäköä. Ja jos rumuus häiritsee elämää, asia kannattaa korjata. Toinen vaihtoehto on marmattaa mammapalstalla kuinka on kamalaa, eikä tilanne muuksi tule muuttumaan.
Rumia ei palkata
Et ole rumempi kuin rumat miehet mutta sinulle ei varmaan kelpaa ruma mies koska haluat komean pitkän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloisella, nauravaisella ja eläväisen positiivisella luonteella korjaa nuo puutteet.
M46
No ei rumat jaksa olla sen iloisempia ja eläväisempiä kuin kauniitkaan. Emme ole mitään kultaisia noutajia.
No niinpä ja kun saa kuonaa niskaan koko ajan on vaikea olla iloinen ja eläväinen
Kaikki eivät voi olla kauniita tai komeita, jotkut eivät vähääkään. Se on raskasta, mutta sen kanssa pitää vain elää ja löytää muita asioita sen tilalle. Haluamatta kuulostaa alentuvalta, pitää vain löytää jotain, jolla kompensoida tuota puutetta, harrastuksia, koulutusta, älyllistä pääomaa, kehittää luonnettaan mahdollisimman "kauniiksi" jne. jne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä tarve on aina naisen saada itselleen mies! Ei se ole mikään onnen tae, päinvastoin. Ja rumuus on sellainen ominaisuus joka häipyy vanhetessa. Tai katoaa muiden joukkoon. Hyvin harva yli seitsemänkymppinen nainen on ilo silmälle. Ja siinä vaiheessa aivan muut asiat ovat tärkeitä. Että mammografiatulos on negatiivinen, ja että pääsee kaihileikkaukseen kunnallisella puolella. Itse en ollut nuorena mikään kaunotar mutta sain sen aviomiehen jonka halusin ja kauniit tyttäret. Nyt olen leski, mutta tyttäret ovat parhaita ystäviäni. En ole vilkaissut miestä 13 vuoteen. Enää en edes ole huomiotaherättävän ruma. En enää juuri koskaan edes murehdi ulkonäköäni. Usko pois, tuo helpottaa ajan myötä.
no mulle ainakin parisuhde on se merkityksillisin asia maailmassa joten ymmärrän ap:n surun. Ja sanoithan sä itsekin että sulla on ollut parisuhde, (kun olet jäänyt leskeksi). Niin mun mielestä tyhmä huudella, ettei ihmisenä muka haluaisi kokea rakkautta
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä tarve on aina naisen saada itselleen mies! Ei se ole mikään onnen tae, päinvastoin. Ja rumuus on sellainen ominaisuus joka häipyy vanhetessa. Tai katoaa muiden joukkoon. Hyvin harva yli seitsemänkymppinen nainen on ilo silmälle. Ja siinä vaiheessa aivan muut asiat ovat tärkeitä. Että mammografiatulos on negatiivinen, ja että pääsee kaihileikkaukseen kunnallisella puolella. Itse en ollut nuorena mikään kaunotar mutta sain sen aviomiehen jonka halusin ja kauniit tyttäret. Nyt olen leski, mutta tyttäret ovat parhaita ystäviäni. En ole vilkaissut miestä 13 vuoteen. Enää en edes ole huomiotaherättävän ruma. En enää juuri koskaan edes murehdi ulkonäköäni. Usko pois, tuo helpottaa ajan myötä.
Minä olen ainakin unelmoinut nuoresta saakka parisuhteesta. Kyllä sinäkin varmaan unelmoit siinä iässä. Se on meihin koodattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojista tulee usein äidinnäköisiä, ja on ok. Mutta joistakin tytöistä tulee isän näköisiä, naama kirveellä veistetty. Se jykevä leuka ei tytöllä näytäkään hyvältä. Aina luultiin lesboksi, ennen sitä pidettiin huonona asiana. Oma epävarmuus näkyi niin että joutui kiusaajien kynsiin. Kaaosteorian ainekset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minähän kerroin olevani näiden laitapuolen kulkijoiden kanssa hyvää pataa, he ovat minulle tärkeitä ystäviä. Vietän heidän kanssaan aikaa välillä torilla istuskellen ja jutellaan elämän menosta. Sisäistä kauneutta ovat kehuneet minulta löytyvän. Luonteeltani olen hyvin empaattinen, ystävällinen ja huumorintajuinen. Minua ei pienet rosot hetkauta ja tiedän miltä tuntuu olla pohjalla. En vain halua harrastaa seksiä vanhempien miesten kanssa, koska nämä ystävät ovat ukkini kanssa samaa ikäluokkaa. Olen itse 20-vuotias.
Kaikki sympatiat myös teille ketjun muille rumille naisille. Minua ei kiinnosta valta eikä kontrolli, olen jo työelämässä ja toden totta, lapset kyllä pitävät minusta. Työskentelen erityislasten parissa lähihoitajana.
Ap
Jos kyse on seksistä, niin sitä voi nainenkin ostaa. Toki luulen, että kun menet lähiökuppilaan, niin ei
Voi vttu tuota tyhmyyttä ja kuvottavuutta. Seksi ei kuulu aloitukseen millään lailla. Taidat olla puutteessa oleva hylkiö.
Miten tuossa iässä voi edes olla ryppyjä? Itse olen 37-vuotias eikä vieläkään ole.
Ap katso vinkkejä bridgeton kolmoslaudelta
Sen verran sanon että tuo asenne ei ainakaan paranna tilannetta. Minä ainakin olen kiinnostunut niistä jotka ovat iloisempia ja positiivisempia, olipa ruma tai ei. Joskus ihmettelinkin kun en ulkoisesti ollut kiinnostunut yhdestä naisesta mutta joku siinä veti puoleensa. Tajusin että se oli positiivinen asenne elämään ja hän oli sinut itsensä kanssa.
Olkoon vaan perhe ja parisuhde vaikka kuinka merkitykselliset asiat. Jos niitä ei vain ole mahdollista saada, niin on oltava ilman ja etsittävä merkitys muista asioista. Toki voi yrittää hankkia vaikka lapsen yksin, muumimukimenetelmällä tai virallista tietä, sitten olisi yh-perhe ainakin.
Olen itsekin vahvasti kauttaaltaan epäsymmetrinen ja perinyt isäni maskuliinisen luustonrakenteen. Ihmiset ovat olleet lievästi sanottuna törkeitä, teininä päälleni syljettiin, äitini arvosteli aina hölmöjä kasvojani ja rotevuuttani, ensimmäinen poikaystäväni kertoi kaikille tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi koska hänen mielestään olin niin ruma alasti (vastaavia episodeja riittäisi elämän varrelta kirjaksi asti :D).
Silti vähän ihmettelen miksi ketjussa ihmiset ovat kovasti ulkonäön muuttamista vastaan. Sopivien vaatteiden valitsemisella, hiustyylin vaihtamisella, lihaskuntoharjoittelulla ja meikkaamisella minuakin kohdellaan näin aikuisena hyvin ja jopa kehutaan ulkonäöstä (!). Aloittajakin on niin nuori, vasta 20v. Ei kannata jäädä ruman identiteettiin roikkumaan, se on tosi kuluttavaa. Maailma muuttuu kun vihdoin onnistuu näkemään itsensä vain yhtenä ihmisistä ruman epämuodostuneen olennon sijaan.