Äänikirja ei ole kirja.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen äänikirjoja autolla ajaessa. Ja inhoan radion kuuntelua. En jaksa juontajia ja musiikkia. Äänikirjat ovat ihan arkiaamujen luksusta. Kotiin mennessä auttaa hyvin irtautumaan töistä. 

Autossa voi kuunnella musiikkia ilman radiokanavaa. Tiesitkö?

Äänikirjat ovat kirjailijoiden kirjoiksi kirjoittamia.

Olihan näitä kerrottuja juttuja jo ainakin 70 luvulla. Ei niitä ääänikirjoiksi sanottu. Itsekkin kuuntelin c-kasetilta satuja. Ne muistaa kyllä paljon paremmin kuin mitä muistoja on lukemistani kirjoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä kirjoja on mukavampi kuunnella.

Kokeile joskus pitkää fyysistä kirjaa. Erilainen kognitiivinen kokemus. AP

Kai hän on jo kokeillut, jos kerran tietää että niitä on mukavampi kuunnella?

Tuo nyt on vähän sama kuin sanoisi, että musiikki ei ole nuotteja.

Kuuntelin juuri elämäni ensimmäisen kaunokirjan äänikirjana. Ei koskaan enää. Jotain populaaria tietokirjaa tai digilehden artikkeliä voi kuunnella lenkillä/pyöräillessä, mutta kaunokirjallisuus ei vaan sovellu kuunneltavaksi. 

Olen kuunnellut Stephen Kingin kirjoittaman Tukikohdan, Solohovin kirjoittaman Hiljaa virtaa Don ja monia muita teoksia. Uhkaavasti ne tuntuivat kirjoilta.

Se on kuin kirja jota käytetään kiireisissä tilanteissa

Saahan AP:nkin tavoin ajatella, jos on kovin kapeakatseinen. Jos minä kuuntelen Spotifysta jonkun musiikkiartistin levyn kappaleet järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen, mielestäni olen kuunnellut ko. artistin "levyn". Formaatista viis.

Lapsena minulle luettiin iltalukemisena Jules Vernen "Salaperäinen saari" ehkä parin viikon kuluessa (en muista tarkkaan :) ). Kyllä minä koen, että minulle luettiin kirja... ja miksi tämä muuttuisi, jos lukijana olisikin Bookbeatin lukija eikä äitini?

Vierailija kirjoitti:

Saahan AP:nkin tavoin ajatella, jos on kovin kapeakatseinen. Jos minä kuuntelen Spotifysta jonkun musiikkiartistin levyn kappaleet järjestyksessä ensimmäisestä viimeiseen, mielestäni olen kuunnellut ko. artistin "levyn". Formaatista viis.

Lapsena minulle luettiin iltalukemisena Jules Vernen "Salaperäinen saari" ehkä parin viikon kuluessa (en muista tarkkaan :) ). Kyllä minä koen, että minulle luettiin kirja... ja miksi tämä muuttuisi, jos lukijana olisikin Bookbeatin lukija eikä äitini?

Osaatko lukea? Täysin outo vertaus musiikista ja lapsen iltasadusta. Kaikki, mikä on ns. kirjallisuudellisuutta kaunokirjallisuudessa löytyy tekstistä. Rakenne, struktuuri, välimerkit, tulkinta, analyysi. Kaikki tämä muuttuu, kun siitä tehdään ääniadaptaatio ja ääniversio tekstistä. Eri aistit, eri osa aivoista aktivoituu etc.