Äänikirja ei ole kirja.

Vierailija kirjoitti:

Jos luen sinulle kirjaa ääneen onko se kuunnelma? Se on kirja jota luet ääneen. "äänikirja" on kirja joka on luettu ja äänitetty eli siitä on tullut kuunnelma. Asia loppuun käsitelty!

Äänikirja on kirjallisuuden adaptaatio. Tulkintaa tekstistä. Oma versionsa kirjallisesta tuotteesta.

Sopii populaariin tietokirjaan maksimillaan, mutta ei jo luonteensa vuoksi koskaan kaunokirjallisuuteen. Tietokirjastakin jää pois kuvat, kartat, graafit, lähdeluettelo.

.

Eli kun olit lapsi sinun äiti luki sinulle iltakuunnelman? Ei suinkaan kirjasta iltasatua ? Vaan iltakuunnelman. Tiedätkö meillä isä kuunteli kuunnelmia radiosta, minusta oli eri asia kuin kirja 

Pakkohan sitä on yhä useamman kuunnella koska yhä suurempi joukko ei enää osaa kunnolla lukea.

Toinen porukka on multitaskaajat tai muuten vaan ei ole aikaa...

Olen aina lukenut paljon. Perinteisessä kirjassa on jotain... Näet sen pöydällä: siellä se odottaa. Etsit hyvän paikan, missä lukea. Otat kirjan käsiisi, keskityt, uppoat kirjaan. Oma mielikuvitus tuottaa luetusta, kirjan ympäristöstä ja henkilöistä oman version...

Eilen kuuntelin näytteen suomalaisen dekkarin äänikirjaversiosta eikä sytyttänyt, mutta itse luettuna se olisi voinut olla ihan hyvä. Ääniversio oli kuunnelma, josta puuttui kaikki se, mitä mun oma pääni kirjasta tuottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eli kun olit lapsi sinun äiti luki sinulle iltakuunnelman? Ei suinkaan kirjasta iltasatua ? Vaan iltakuunnelman. Tiedätkö meillä isä kuunteli kuunnelmia radiosta, minusta oli eri asia kuin kirja 

Luin lapsenlapselle joku aika sitten muutamaa kirjaa. Molli ja hirveä herne synnytti kesken kirjan vakavan keskustelun siitä, voiko vihreää ruokaa ylipäätään syödä. No OK: vihreitä oliiveja voi (lapsi asuu etelä-euroopassa). Ruu ja polkupyörä puolestaan aiheutti polveilevan keskustelun skate boardilla syntyneestä naarmusta, laastarista ja siitä, kuinka kivuliasta laastarin irrottaminen voikaan olla.

Lapsi osaa upota siihen mitä sille luetaan. Kommentoi kuulemaansa omien kokemustensa valossa. Katsoo kuvat. Ja kiehnää lukijan kyljessä. Ei se jotain äänikirjaa kuuntelusi.

Ehkä jonkun lineaarisen komisario Koskisen, Sipilän dekkarin, jotain muuta yksinkertaista viihdettä voi lenkillä lukea, mutta kaikki oikea kirjallisuus on luettava.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina lukenut paljon. Perinteisessä kirjassa on jotain... Näet sen pöydällä: siellä se odottaa. Etsit hyvän paikan, missä lukea. Otat kirjan käsiisi, keskityt, uppoat kirjaan. Oma mielikuvitus tuottaa luetusta, kirjan ympäristöstä ja henkilöistä oman version...

Eilen kuuntelin näytteen suomalaisen dekkarin äänikirjaversiosta eikä sytyttänyt, mutta itse luettuna se olisi voinut olla ihan hyvä. Ääniversio oli kuunnelma, josta puuttui kaikki se, mitä mun oma pääni kirjasta tuottaa. 

Juurikin näin. Hyvin kuvailtu mitä fyysinen kirja antaa. Lukemiseni ei eroa juurikaan esim. päihdeongelmasta, mutta kyseessä on sosiaalisesti hyväksytty addiktio. Lintsasin jo ala-asteella koulusta, mikäli oli mielenkiintoinen opus kesken. Ylä-asteella lintsasin myös joskus lukemisen vuoksi. Kolme koulupäivää meni siinä, että luin lukion oppikirjoja jotka löysin lehtikeräyksestä. No, opiskelin sitten akateemisen ammatin. Väitän, että addiktioni helpotti opiskeluissani paljon. Ei ollut koskaan vaikeuksia motivoitua tenttiin lukemiseen. AP

Pitkiä kirjoja on mukavampi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä kirjoja on mukavampi kuunnella.

Kokeile joskus pitkää fyysistä kirjaa. Erilainen kognitiivinen kokemus. AP

Kun kirjailijan kirjasta tehdään äänikirja, hän ei enää ole kirjailija, vaan kuunnelmantekijä? Ei minusta kyllä APn ajatus tuo yhtään arvostusta kirjailijoille. Päinvastoin haluaa halventaa kirjailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina lukenut paljon. Perinteisessä kirjassa on jotain... Näet sen pöydällä: siellä se odottaa. Etsit hyvän paikan, missä lukea. Otat kirjan käsiisi, keskityt, uppoat kirjaan. Oma mielikuvitus tuottaa luetusta, kirjan ympäristöstä ja henkilöistä oman version...

Eilen kuuntelin näytteen suomalaisen dekkarin äänikirjaversiosta eikä sytyttänyt, mutta itse luettuna se olisi voinut olla ihan hyvä. Ääniversio oli kuunnelma, josta puuttui kaikki se, mitä mun oma pääni kirjasta tuottaa. 

Sehän kertoo eniten sun omasta kehnosta mielikuvituksesta. Lapsille ääneen luetut sadut ( valtaosa pikkulapsista ei vielä osaa lukea) uppoaa satuja kuunnellessaan rikkaaseen omaan mielikuvituksen maailmaan ja kehittää näin älykkyyttä ja sanavarastoa. Jos sinä et tässä onnistu, niin sepä ei tarkoita, että kirja ei luettuna ole enää kirja. Olisin sinuna huolestunut rappeuttavan aivotilanteen etenemisestä noin varhain ennen vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kun kirjailijan kirjasta tehdään äänikirja, hän ei enää ole kirjailija, vaan kuunnelmantekijä? Ei minusta kyllä APn ajatus tuo yhtään arvostusta kirjailijoille. Päinvastoin haluaa halventaa kirjailijoita.

Arvostan kirjailijaa ja pidän oikeana kirjailijana, koska hän on kirjoittanut alkuperäisen fyysisen kirjan. En vain ymmärrä "lukemista" vaikkapa luurit päässä kuunnellen muiden askareiden lomassa. Siinä jää niin paljon kokematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kirjailijan kirjasta tehdään äänikirja, hän ei enää ole kirjailija, vaan kuunnelmantekijä? Ei minusta kyllä APn ajatus tuo yhtään arvostusta kirjailijoille. Päinvastoin haluaa halventaa kirjailijoita.

Arvostan kirjailijaa ja pidän oikeana kirjailijana, koska hän on kirjoittanut alkuperäisen fyysisen kirjan. En vain ymmärrä "lukemista" vaikkapa luurit päässä kuunnellen muiden askareiden lomassa. Siinä jää niin paljon kokematta. 

AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä äänikirjojen vähättelyä. Jos esimerkiksi kuuntelen äänikirjana lauseen:

"Hän tuli vehreälle niitylle ja katsoi sinistä taivasta"

Tai lukisin kirjasta:

"Hän tuli vehreälle niitylle ja katsoi sinistä taivasta"

Mikä ihmeen merkitysero näillä siis on?

Ero on siinä, että sanooko kuunnelleensa äänikirjan vai väittääkö lukeneensa kirjan.

 

En muista enää puolen vuoden kuluttua luinko jonkun kirjan vai kuuntelin sen. Jos edes muistan, että se oli englanniksi, niin tiedän lukeneeni sen. Kuuntelen vain suomeksi, luen myös englanniksi. Kuuntelen vain kaunokirjallisuutta, tietokirjat kuvineen ja kaavioineen sopivat paremmin paperille. Nimenomaan paperilla, ekirjana eivät oikein toimi.

Äänikirjassa lukijalla on suuri merkitys, huono lukija pilaa kirjan, mutta hyväkään lukija ei tee huonosta kirjasta hyvää.

Kuuntelen äänikirjoja autolla ajaessa. Ja inhoan radion kuuntelua. En jaksa juontajia ja musiikkia. Äänikirjat ovat ihan arkiaamujen luksusta. Kotiin mennessä auttaa hyvin irtautumaan töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen äänikirjoja autolla ajaessa. Ja inhoan radion kuuntelua. En jaksa juontajia ja musiikkia. Äänikirjat ovat ihan arkiaamujen luksusta. Kotiin mennessä auttaa hyvin irtautumaan töistä. 

Kokeilin joskus äänikirjaa ja ajaminen yhdistelmää. Totesin, että ei sovi minulle, keskityn liikaa kirjaan ja unohdan muun liikenteen. 

.

Minä kuuntelen nykyään kirjoja paljon. Siitä yksinkertaisesta syystä, että olen paljon liikkeellä: metsässä lenkillä, uima-altaassa uimassa, ajan autolla satoja kilometrejä, lennän vähintään kerran kuukaudessa jne. Mutta myös yöllä, kun valvon unettomana, enkä viitsi sytyttää valoja samassa sängyssä nukkuvan puolison takia.