Onko mitään järkeä seurustella alkoholistin kanssa?
Joo, tiedän on tyhmää täällä tilittää, mutta jos vaikka löytyis kohtalotovereita? Mulla siis miesystävä joka on aika viinaan menevää tyyppiä. Itsekin juon, mutta harvoin, koska mulla on lapsia. Tänään lapset lähti isänsä luokse ja meillä piti miehen kanssa olla kahdenkeskeistä aikaa. No kävi sitten niin että ukko istuukin tällä hetkellä kapakassa " parilla kaljalla" . En tosiaan tiedä meneekö sillä koko päivä vai tunti... Harmittaa koska niin vähän saadaan kahdestaan olla. Selvinpäin mies on mitä ihanin ja olen tosi rakastunut häneen. En vaan tiedä kannattaako tällästä suhdetta jatkaa. Ihan jo lastenkin takia. Meillä hän ei tietenkään ole humalassa, mutta aika vaikeeta on " todellista" suhdetta kehittää. Yhdessä ollaan oltu vajaa vuosi minkä aikana miehen juominen on vähentynyt todella paljon. Tälläiset " takapakit" pistää aina miettimään onko tässä suhteessa MITÄÄN JÄRKEÄ??!
Kommentit (65)
lähde nyt, niin ehdit vielä löytää itsellesi miehen, joka välittää sinusta enemmän kuin viinasta.
terveisin alkoholistin kanssa seurustellut.
Tulet aina häviämään viinalle.
Vaikka sisällä tiedän että niin tuskin käy. Mun lapset vielä niin pieniä, ettei tämä tilanne heihin vielä vaikuta, mutta tulevaisuutta kun mietin, niin en tosiaan halua, että heillä alkoholisti isäpuolena. Tuntuu vaan niin raskaalta luopua, kun rakkautta kuitenkin riittää puolin jos toisin... =/ ap
jos tiedät itsekin asiain laidan. Varaudu siihen, että hän tulee roikkumaan sinussa kiinni ja lupailemaan parannusta.
on mielestäni se, voitko rakkaasi kanssa asiasta avoimesti tilanteesta keskustella ja heti seuraavaksi; johtaako mahdollinen keskusteleminen mihinkään konkreettiseen. Sinun toiveidesi toteutuminenhan parantaisi kaikkien asianomaisten elämää. Kuitenkin, jos mitään ei yrityksistäsi huolimatta tapahdu, ja Sinua jatkuvasti/usein ahdistaa tilanteenne, kannattaa varmasti vetäytyä suhteesta.
Ja mä otin heti alussa sen linjan, että en aio puuttua juomiseen tai vaatia olemaan selvinpäin. Tein myös selväksi ettei meille tulla humalassa. Homma on toiminu hyvin ja kuten totesin, juominen vähentyny itsestään huomattavasti. Haluaisin kuitenkin tulevaisuuden tämän miehen kanssa, mutta en usko että siitä mitään tulee... =/ Minkä koira karvoilleen voi...
mikäli mies on jo tiedostanut ongelmansa ja hakenut siihen apua. Alkoholistihan voi olla raittiina kymmeniäkin vuosia ja on silti alkoholisti.
Sisko elätteli toivoa 10v ja lähti alkoholistimiehen luota. Nyt on alkanut elää iha eritavalla kun voi hengittää rauhassa kotonaan.
Ap, sanoisin että lähde pois lasten ja ittes takia. Ei se oo lapsen elämää olla alkoholistikodissa.
Mies on aika tosissaan mun kanssa, pitää lapsista yms. Kai mä vähän lapsellisesti ajattelen, että kyllä se siitä ryhdistäytyy, mutta sitten tulee tunne, että helpommalla pääsisin jos jättäisin miehen (itsekkäästi ajateltu). ap
jopa kymmenenkin vuotta - jaksatko odottaa?
aikaa sitten raitistuneen alkoholistin kanssa voisin hyvinkin itse olla.
Ja lisään, että sinä et voi miestä tai kenenkään alkoholismia parantaa. Edes rakkaus ei paranna tuosta sairaudesta. Mies AA-kokouksiin ja se ehdoksi suhteen jatkumiselle - siinä ehdotukseni.
Jos mies on _oikeasti_ tajunnut sairautensa ja lähtee siihen apua saamaan AA:sta, niin minä voisin harkita suhteen jatkumista (mutta asuen erillään). Mutta pistäisin ehdoksi sen, että se on sitten kerrasta poikki. Jos mies siis erehtyisi edes kerran viinaan tuon jälkeen, niin se olisi siinä sitten.
Minusta jokainen ansaitsee mahdollisuuden. Mutta ei niin, että siitä kärsii lapset. Siksi et voi tuhlata elämääsi ja lasten elämää, jos mies ei halua parantua.
Fakta on kuitenkin se, että mies ei tule tuosta raitistumaan yhtään mihinkään. Sinun pitää valita, siedätkö hänen juomistaan vai et. Eli sinun tulee punnita kaikki ne seikat jotka puoltavat seurustelun jatkamista ja ne, jotka puhuvat sitä vastaan. Sitten katsot kumpia on enemmän.
ei se muutu vaikka niin kuvittelet
mun veli on alkkis
käyny monta kertaa katkasuhoidossa
mutta viina vie voiton
nyt on asunnoton kun juonu asunnon alta
lapsiani en haluaisi altistaa huonolle mallille. Vielä eivät ymmärrä, mutta parin vuoden päästä. Pelkään, että ero on kokoajan vaikeampi kun rakkaus kasvaa. Nyt jo tuntuu lähes mahdottomalta ajatus erosta... ap
sitten jos miesystävä asuu kanssanne ja alkaa juopotella lasten nähden, niin miettisin isomman kerran.
Ja liekö voi koskaan asuakaan. Kun en tosiaan tiedä miten vaikuttaa lapsiin, jotka tietenkin ovat minulle kaikki kaikessa? Mä ymmärrän miestä ja tiedän ettei hän halua ketään satuttaa, ei vaan voi itselleen mitään =( ap
Jo itsesikin takia, lapsistasi puhumattakaan.