Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ulkonäön tätiytyminen on niin masentavaa
31.05.2024 |
Peilistä vastaan katsoo pönäkkä vieras ihminen. Vaikka paino on sama kuin 10v sitten niin se jakautuu jotenkin eri lailla. Mitään meikkiäkään ei voi oikein laittaa kun aina näyttää liian maalatulta, edes niitä mitä kaikissa meikkitutoriaaleissa neuvotaan keski-ikäiselle. Joku ihme muodonmuutos on tullut tässä 3-4v sisään ja en osaa edes eritellä mikä tässä mättää. Kaikki vaatteetkin näyttää ihan kummallisilta päällä enkä tunne oloa mukavaksi samassa mekossa joka pari kesää sitten oli suosikkivaate. Nyt näyttää vaan tasapaksulta punkerolta.
Kommentit (271)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy muuttaa pukeutumista, meikkaustyyliä, liikkumista, syömistä, juomista. Löydät uuden upean itsesi. Olet vielä tosi nuori joten tee se, kulje omaa tietäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni voi olla aina tyylikäs, vaikka tuntuu että on rupsahtanut, lihava, ryppyjä, muodoton vartalo, valahtanut naama, ohentuneet hiukset jne. Oikeanlaisella tyylillä voi saada paljon aikaan ja vaikka silmälaseilla, hiusten mallilla ja värillä, koruilla ja asusteilla. Esim omasta mielestä tosi tyylikäs leidi on Paula Risikko. Hänenlaiseltaan haluaisin näyttää sen ikäisenä.
Lyhyempi hiusmalli voi olla monelle pukeva. Tuossakin on paljon säätövaraa naisellisuudessa.
Ennen naistenlehdet esitteli valtavasti tyylivinkkejä keski-ikäisille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakaisitteko muuten meikkivinkkejä, mitä tuotteita tykkäätte käyttää ja miten ylipäänsä meikkaatte? Tosiaan kun minulla tuo ongelma että herkästi näytän ainakin omasta mielestäni tältä 🤡, eli jotenkin keinotekoiselta/överiltä ja en edes käytä paljoa meikkiä. Ap
Laitan meikkivoidetta aina reilusti, vaikka sen käyttöä pitäisi vanhemmiten hillitä. En allekirjoita tuota. Hyvä ja sopivan värinen meikkivoide tasoittaa ihoa ja tuo hehkua. Poskipunaa käytän. Kulmat teen vaalealla sävyllä ja usein laitan vain ripsiväriä. Tuo on kyllä totta, että helposti näyttää överimeikatulta, vaikka laittaisi vain vähän meikkiä, en ymmärrä mistä sekin kummallisuus johtuu.
Joo. Tänään oli naamassa vain ohuttakin ohuempi bb-voide, ripsari, huulikiilto ja kulmaväri. Jotenkin sekin tuntui suttuisen näköiseltä kun tulin kotiin. No tässä helteessä sulaa kyllä mikä vaan meikki. Kumminkin ihonväri on sen verran läikikäs että jotain tasoitusta kaipaa. Ap
Kannattaa katsoa myös menneiden vuosikymmenten tyyliä.
Klassinen tyyli pukee kaikkia ja tuo olemukseen eleganssia, vaikka kokoa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei oo nuorinakaan hyväkroppaisia
Kyllä minä tiedän naisia, joilla on tiimalasivartalo vielä kuusikymppisenä ja saavat yhä iskuyrityksiä tuntemattomiltakin.
Tietysti ikä on tuonut hieman kiloja ja muuttanut ihoa, mutta eivät he ole suostuneet mihinkään laatikkomekkoihin pukeutumaan, vaan suosivat edelleen naisellista tyyliä kurveja korostavine mekkoineen ja takkeineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy muuttaa pukeutumista, meikkaustyyliä, liikkumista, syömistä, juomista. Löydät uuden upean itsesi. Olet vielä tosi nuori joten tee se, kulje omaa tietäsi.
Olen yrittänyt muuttaa pukeutumista, mm kokeilemalla uusia raikkaampia värejä (olen aina ollut mustiin/tummiin pukeutuja) ja vähän uusia tyylejä esim mekkoja ja hameita mutta jotenkin tämä tätiytyminen on ihan lannistanut tämänkin kokeilun ja vedän päälleni epäimartelevia säkkejä tai tylsiä miesmäisiä vaatteita kun nolostelen vartaloani. En ole varsinaisesti ylipainoinen (167/66) mutta olen miettinyt pitäisikö minun pudottaa kumminkin painoa aika reiluhkosti jotta tulisi itseluottamusta. Vai mistä sitä saisi...Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy muuttaa pukeutumista, meikkaustyyliä, liikkumista, syömistä, juomista. Löydät uuden upean itsesi. Olet vielä tosi nuori joten tee se, kulje omaa tietäsi.
Olen yrittänyt muuttaa pukeutumista, mm kokeilemalla uusia raikkaampia värejä (olen aina ollut mustiin/tummiin pukeutuja) ja vähän uusia tyylejä esim mekkoja ja hameita mutta jotenkin tämä tätiytyminen on ihan lannistanut tämänkin kokeilun ja vedän päälleni epäimartelevia säkkejä tai tylsiä miesmäisiä vaatteita kun nolostelen vartaloani. En ole varsinaisesti ylipainoinen (167/66) mutta olen miettinyt pitäisikö minun pudottaa kumminkin painoa aika reiluhkosti jotta tulisi itseluottamusta. Vai mistä sitä saisi...Ap
Auttaisiko jos katselisit hieman kuinka plus size -naiset pukeutuvat? Kaikillahan ei nuorenakaan ole vyötäröä. Voi näyttää paremmalta jos esim mekon vyötärö on ns todellista vyötäröä ylempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hiukan epäsuosittu kommentti, mut toivottavasti auttaa jotakuta! Itsellä kävi sama vuosina 38-41. Jotenkin kulahdin, turposin ja varmaan myös masennuin. Sitten aloitin uudessa työssä, jonka kautta piti päivittäin pukeutua siistimmin. Sain jonkin energiaboostin ja aloin lenkkeilemään, käymään salilla, juomaan vettä ja vitamiineja, pätkäpaastoilemaan yön yli, kollageenia lisänä ja aamulenkkejä tyhjään mahaan. Vähensin sokereita ja hiilareita, kiinnitin huomiota niiden laatuun.
Nyt olen 44 ja näytän omaan silmään hyvältä. Kesävaatteet, treenivaatteet, hihattomat paidat, jotka 3 vuotta sitten olis ollut kauhistus on nyt hyviä päällä. Salitreeni on muokannut lihaksia ja polttanut rasvaa oikeista paikoista. Selluliittia ja kaikkea varmaan mut kokonaisuus on plussan puolella. Nuoret miehetkin vilkuilee ja flirttailee, mut taidan ottaa sen jo enemmän huumorilla. Vientiä olisi kyllä!
Eli huomio elintapoihin
44? Juu, aineenvaihdunta pienen muutoksen jälkeen toimii vielä vähän eri tahtiin ku 60+ v. Itselläni oli vartalon kannalta elämän huippukohtia vähän alle 35 ja sama vähän alle 45. Vaihdevuodet alkoivat ollessani 51 v ja sekin vaihe meni hyvin, kunnes lähestyin 60 v. Silloin tapahtui suurin muutos, jaksamisessa ennenkaikkea. Maltillista liikuntaa (pitkät kävelyt+voimisteluliikkeet) en aio jättää vieläkään, enkä ruokavalion tarkistamista, mutta kaikki on nyt vain hitaampaa. Vanheneminen on tapahtunut portaittain ja tämän kanssa on nyt hiljalleen tullut sinuiksi. Ei kyllä haittaisi muutaman kilon pudottaminenkaan, se on lähitavoite oman jaksamisen kohentamiseksi.
Muuten henkisesti nämä ovat ihan parhaita vuosia, elämä tuntuu hyvältä. N61
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksesi: et ole yksin. Juuri katsoin itseäni peilistä. Persus on kadonnut, joskus se oli vielä pyöreä ja ihan kiva, nyt latistunut kuutio. Maha rellottaa ja selluliittia on reisissä. Ylävartalo on kummallisen suuri. Hiukset harmaantuvat ja naama roikkuu taikinamaisena. Ja tosiaan, mikään vaate ei näytä hyvältä päällä.
Joo, just toi että ylävartalo on kummallisen suuri! Olen aina ollut rintava ja suht leveäharteinen mutta vaatteilla sai hyvin huijattua muotoja niin että näytti ihan tasapainoiselta ja ok:lta. Nyt näyttää vaan itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä vaikka mitä pukisi päälleen. Ap
Jeps, ja ne rinnat vielä siirtyvät oudosti kohti kainaloita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tässä ketjussa jankataan, että pitää tehdä elämäntapamuutos ja alkaa vihdoin liikkumaan? Kyllä esim minä olen liikkunut aina monipuolisesti eikä huono kunto tai voimien puute ole tässä se ongelma vaan se, että kroppaan tulee sellaista ei-toivottua tanakkuutta joka tekee olemuksesta tätimäisen, toisaalta myös setämäisen sekä raskastekoisen vaikka paino ei olekaan noussut. Ne aiemmin kivalta päällä näyttäneet väljät kesämekot ei enää istu päälle kuten ennen ja yksikin kukikas sai näyttämään joltain täti monikalta. Ei puuttunut kuin torikassi käsivarrelle keikkumaan ja lierihattu päähän.
Ja tämä muutos on ikävän nopea eli siihen ei oikein ehdi sopeutuakaan.
Komppaan 103:a. Noudata koko ikäsi tuota. Ei pitäisi saada antaa missään elämänsä vaiheessa itsensä repsahtaa. Olen, voi sanoa iäkäs, mutta olen tyytyväinen itseni "seurailusta" aina. Olen kolmen lapsen yh, vaikeita vuosia, vaativa työ, mutta silti tiedän miten kulutan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hiukan epäsuosittu kommentti, mut toivottavasti auttaa jotakuta! Itsellä kävi sama vuosina 38-41. Jotenkin kulahdin, turposin ja varmaan myös masennuin. Sitten aloitin uudessa työssä, jonka kautta piti päivittäin pukeutua siistimmin. Sain jonkin energiaboostin ja aloin lenkkeilemään, käymään salilla, juomaan vettä ja vitamiineja, pätkäpaastoilemaan yön yli, kollageenia lisänä ja aamulenkkejä tyhjään mahaan. Vähensin sokereita ja hiilareita, kiinnitin huomiota niiden laatuun.
Nyt olen 44 ja näytän omaan silmään hyvältä. Kesävaatteet, treenivaatteet, hihattomat paidat, jotka 3 vuotta sitten olis ollut kauhistus on nyt hyviä päällä. Salitreeni on muokannut lihaksia ja polttanut rasvaa oikeista paikoista. Selluliittia ja kaikkea varmaan mut kokonaisuus on plussan puolella. Nuoret miehetkin vilkuilee ja flirttailee, mut taidan ottaa sen jo enemmän huumorilla. Vientiä olisi k44? Juu, aineenvaihdunta pienen muutoksen jälkeen toimii vielä vähän eri tahtiin ku 60+ v. Itselläni oli vartalon kannalta elämän huippukohtia vähän alle 35 ja sama vähän alle 45. Vaihdevuodet alkoivat ollessani 51 v ja sekin vaihe meni hyvin, kunnes lähestyin 60 v. Silloin tapahtui suurin muutos, jaksamisessa ennenkaikkea. Maltillista liikuntaa (pitkät kävelyt+voimisteluliikkeet) en aio jättää vieläkään, enkä ruokavalion tarkistamista, mutta kaikki on nyt vain hitaampaa. Vanheneminen on tapahtunut portaittain ja tämän kanssa on nyt hiljalleen tullut sinuiksi. Ei kyllä haittaisi muutaman kilon pudottaminenkaan, se on lähitavoite oman jaksamisen kohentamiseksi.
Muuten henkisesti nämä ovat ihan parhaita vuosia, elämä tuntuu hyvältä. N61
Näin sitä ajattelisi ja toivoisi, että 60-vuotiaana olisi jo sellaista elämänkokemusta ja pääomaa, että ulkonäöllä olisi aika vähän merkitystä.
No hei, ei me aina voida näyttää samanlaisilta! Pitää iloita niiistä asioista, joita on eli jos on säilynyt suhteellisen terveenä, niin se on jo iso ilon ja kiitollisuuden aihe. Itsesäälissä rypeminen on ikävää. Oma isoäitini kuoli viisissäkymmenissä. Olen iloinen, että ylipäätään olen elossa.
Viisikymppiseksi olin ihan tyytyväinen ulkonäkööni, kauniinakin itseäni pidin.
40-vuotiaana tein elämäntaparemontin ja lisäsin liikuntaa, laihdutin muutamana edellisenä vuotena tulleet kilot pois. Voin hyvin ja elämä kukoisti.
50-vuotiaana elämässäni tapahtui paljon ikäviä asioita ja menetyksiä. Masennuin, painoa alkoi kertyä. Tuli yksi perussairaus, sitten toinen ja kolmas. Ulkonäköni oli kuitenkin aika ok.
55-vuotiaasta alkoi nopea rupsahdus ja painonnousu kiihtyi. Voimavaroja ei nyt ole paljon pitää itsestään huolta, mutta sen minkä vain jaksan, yritän tehdä. Olen armollinen itselleni ja yritän tehdä päätöksiä, jotka ovat itselleni eduksi. Katson itseäni lempein silmin.
Tässäkin ajassa, iässä, tämä näköisenä ja kokoisena elämässä tapahtuu paljon hyvää, mistä voi olla kiitollinen ja iloita.
Mielenkiinnolla kuitenkin odotan tulevia vuosikymmeniä, mitä muutoksia ne pitävät sisällään.
Pätkäpaasto ja ohytoestrogeenit.
Mua ei haittaa vaikka murkut kutsuu pyöreäksi mummuksi. Mummu en ole, mutta moni ikäiseni on. Pyöreä toki olen.
Laita korkki kiinni ja tumppaa rööki!
Alue: Aihe vapaa
Tosi varovainen saa olla värien kanssa jos tavoittelee hillittyä tyyliä.
Toki jos on kauniit huulet niin korostaisin niitä. Tai jokin muu hyvä osa kasvoissa.
Olen aina meikannut vähän mutta nyt suorastaan välttelen meikkiä vaikka tajuan toki että sillä saisi kyllä piilotettua ikää kun taidolla tekee. En elä sellaista elämää missä ulkonäöllä olisi suurta väliä. Pitäisi ihan ensin päivittää hiukset ja silmälasit.