Tämä ulkonäön tätiytyminen on niin masentavaa

Höpö höpö te alle 50-vuotiaat, teillä ei ole mitään hätää jos vähänkin panostatte liikkumiseen, syömiseen ja ihosta huolehtimiseen.

Todellinen alamäki alkaa vähän yli 50-vuotiaana. Itsellä 52-vuotiaana, valehtelematta lähes yhdessä yössä naamassa kaikki alkoi roikkua, kroppa menetti muotonsa, hiukset alkoi harventua jne. Olen aina ollut liikunnallinen, hoikka ja hyväkuntoinen, huolehtinut hyvin ihostani ym. mutta tässä iässä se ei vaan enää auta.

Toki vielä arpajaisissa oli tuuria ja puhkesi vaikea krooninen sairaus joka imee viimeisetkin mehut.

Nauttikaa siis elämästä niin kauan kuin se on mahdollista, ei se ulkonäkö ole kaikki kaikessa, nyt antaisin paljon jos pystyisin liikkumaan ja syömään niin kuin ennen, roikkuipa naama ja maha sitten missä hyvänsä.

Mä jotenkin jopa nautin omasta tätiytymisestäni. Olen 49 ja ihan klassisen tädin näköinen. Tätiytyminen alkoi jossain 42 paikkeilla, jolloin esivaihdevuosioireetkin. Nyt olen jo ihan täysi täti. Valtavat riippuvat rinnat, makkaroita vyötäröllä (vaikka olen hoikka), naama muistuttaa bulldogia leukaperäpusseineen, kaulaheltat, ryppyiset painuneet silmänaluset...

Ja en koe enää MITÄÄN painetta ulkonäöstäni. Jotenkin tuntuu vaan että ne vuodet on ohi, kun ulkonäkö oli mulle keskeinen asia. Olin nuorena ihan nätti ja sain ulkonäölläni huomiota. Silti mulla oli kauheita epävarmuuksia monista piirteistäni, ja pidin itseäni aika rumana ja ikään kuin pelkäsin että ne mun ihailjat "huomaa" yhtäkkiä että ei apua, ei se olekaan nätti vaan ihan hirviö. Nyt tiedän etten enää ulkonäölläni ketään hurmaa, eikä ole siis painettakaan siihen mitenkään. Olen sinkku, ja ehkä haluasin kumppanin, mutta ulkonäkökeskeistä en haluaisi missään nimessä muutenkaan, kyllä tässä iässä jo täytyy olla syvemmät arvot elämässä, joten eipä haittaa että en ulkonäölläni sinkkumarkkinoilla kilpaile.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö te alle 50-vuotiaat, teillä ei ole mitään hätää jos vähänkin panostatte liikkumiseen, syömiseen ja ihosta huolehtimiseen.

Todellinen alamäki alkaa vähän yli 50-vuotiaana. Itsellä 52-vuotiaana, valehtelematta lähes yhdessä yössä naamassa kaikki alkoi roikkua, kroppa menetti muotonsa, hiukset alkoi harventua jne. Olen aina ollut liikunnallinen, hoikka ja hyväkuntoinen, huolehtinut hyvin ihostani ym. mutta tässä iässä se ei vaan enää auta.

Toki vielä arpajaisissa oli tuuria ja puhkesi vaikea krooninen sairaus joka imee viimeisetkin mehut.

Nauttikaa siis elämästä niin kauan kuin se on mahdollista, ei se ulkonäkö ole kaikki kaikessa, nyt antaisin paljon jos pystyisin liikkumaan ja syömään niin kuin ennen, roikkuipa naama ja maha sitten missä hyvänsä.

 

Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sinulla naama on saattanut rupsahtaa ja harmittele vaan 50 vuotiaana asiaa. Nuoremmat tädit saavat ihan yhtälailla harmitella, kuinka naama ja kroppa muuttuu ikääntyessä.

Tarkoitit varmasti hyvää kommentillasi, mutta kaikki eivät ymmärrä että tällainen kommentti on toisten kokemuksia vähättelevää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei tätiytyminen haitta yhtään, saa vihdoinkin olla rauhassa miehiltä (no jotenkin, valitettavasti en kaikilta). Vapauttavaa kulkea ilman meikkejäkin, ei ulkonäköpaineita enää, en suostu siihen muottiin.

Tämmöiset kommentit on kuulostaneet aina omaan korvaan oudolta. "vihdoin saa olla rauhassa miehiltä". Eli oletko siis nauttinut tuosta huomiosta vai et. Ja miksei nuorena voisi kulkea ilman meikkejä miksi se koskee vain vanhuutta? Ulkonäköpaineetkin. Kuka ne luo? Miksi seurataan jatkuvasti mediaa jos siellä luodaan niitä paineita naisille? 

Mulla oli ulkonäköpaineita nuorena, nyt keski-iässä ei. Mulla iso osa ulkonäköpaineista tuli kotoa, äitini oli erittäin ulkonäkökeskeinen, ikään kuin naisihmisen koko arvo olisi kiinni ulkonäöstä, ja siitä millaisen miehen onnistuu sillä ulkonäöllään saamaan. Mutta olihan silloin kasarillakin jo huippumallien yms. ihailua, ja teinit halusi olla kauniita. Osin se on varmasti ihan luonnollinen asia, johon biologia kannustaa, koreileehan ne eläimetkin kilpaa päästäkseen soitimelle parhaiden vastakkaisten sukupuolen edustajien kanssa. Osin markkinamiesten rakentamaa myös, luodaan ihmisille uusia epävarmuuksia milloin mistäkin, jotta saadaan myytyä niihin ratkaisuja. Esim. huomasin aikoinaan, että Kauneus ja terveys oli mulle lehti joka oli ihan myrkkyä, täynnä näitä uusia ongelmia, ja niihin kalliita ratkaisuja. Esim. ennen sen lukemista en tiennytkään, että pitkähkö nenän ja suun väli on ruma, ja että siihen on olemassa kauneusleikkauksia. Sitä nenän ja suun väliäni sitten aloin angstata, muiden angstieni ohella.

Hienoa tietysti jos jo nuorena onnistuu vapautumaan ulkonäköpaineista. Jotkut kyllä onnistuu. Mutta useimmat ei taida. Itselleni ulkonäkö alkoi menettää merkitystään yliopisto-opintojen aikana, se ei enää ollut elämän keskeisiä asioita, vaikka joskus jotain uutta ryppyä tms. saatoin hetken stressatakin. Neljänkympin jälkeen onneksi multa katosi koko kiinnostus ulkonäköön, ja se on ollut yllättävän helpottavaa, vaikka en enää pitkiin aikoihin ollut sellainen ääri-ulkonäkökeskeinen ollutkaan kuin ihan nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Sama tapahtuu ihan kaikille muillekin! Ei ole kivaa, itselläkin on rupsahtamiseen  sopeutumisen prosessi ihan kesken. Eikä taida valmiiksi tulla, koska aina kun olen sopeutunut edellisiin huononnuksiin, jokin paikka roikahtaa lisää. Ihmettelen, miten nuorempana näytin omasta mielestäni silloin rumalta, vaikka vanhoissa kuvissa kun niitä nyt katson, olenkin sitä mieltä, että olin silloin oikein kaunis! No, tietysti sitten kuusikymppisenä varmaan pidän nykyistä itseäni kauniina. Pitäisi vaan osata olla tyytyväinen juuri senhetkiseen ulkonäköönsä!

Precis.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä luin täällä 24 v naisena että 30 v naiset ovat tätejä. Nyt olen tuon ikäinen ja näytän edelleen nuorelta. Ja nyt saan lukea että vanhemmat naiset vihaa itseään ja sellaista. Kiva tulevaisuus edessä. 

Ei koske kaikkia 🤭 Itse pukeudun kivasti, enkä käytä mitään telttoja. Kroppa kunnossa, kiitos salitreenin. Tosiaan tuntuu että elämänilo katoaa monelta keski-iässä, tosi surullista. 

Kannattaa nauttia elämästä ja tehdä siitä niin hyvä kuin mahdollista

N49

Nyt vois pikkuhiljaa aika yrittää irrottautua siitä omasta ulkonäkökeskeisyydestä ja adoptoida tositätien haistapaska-asenne. 

Ja toki auttaa, ettet katso peiliin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ja jos muut ei tykkää katsoa sun naamaa, niin entä sitten?

t. rautatantta vankalla perstuntumakokemuksella

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi sit ihmettelet että mikäköhän sille puolisolle oikein tuli kun meni ja jätti nuoren naisen takia....

Just joo. Ja se puoliso itsehän ei vanhene ja rupsahda 🙄

Näin itseni juuri kokovartalo peilistä ja meinasin purskahtaa itkuun. Olen 40, normaalipainoinen, mutta kaikki ylimääräinen rasva on valunut reisiin ja takapuoleen, selluliittia on aivan tolkuttomasti. Tuli sellainen olo, että en pysty menemään rannalle tai mihinkään jossa pitäisi olla vähissä vaatteissa.

Nainen kukkii vain lyhyen aikaa, sitten lakastuu ja muuttuu katkeruudesta myrkylliseksi. 

Geenit taitaa tehdä aika paljon, mutta kyllä elintavat tekevät myös. Epäterveellinen ylenmääräinen ruoka ja liikkumattomuus. Ja päälle sitte sellainen mielenvirkeys, elämänilo mennyt tai jotain, mutta pukeutuminen ja oman ulkonäöstä jonkun tason huolehtiminen joiltakin menee.

 

Tuossa oli joku viikko ystävän viisikymppiset ja tuli nähtyä paljon ihmisiä, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Joku näytti kuusikymppiseltä ja joku nelikymppiseltä! Kaikki oli noin viisikymppisiä. Se on aika paljon, jos joku näyttää 1,5 kertaa vanhemmalta kuin toinen, vaikka molemmat ovat saman ikäisiä!

"Nyt vois pikkuhiljaa aika yrittää irrottautua siitä omasta ulkonäkökeskeisyydestä ja adoptoida tositätien haistapaska-asenne. "

Mulle on kehittynyt tällainen asenne keski-iässä. Ennen olin kauhean epävarma itsestäni, pääasiassa ulkonäöstäni ja tyylistäni, mutta myös käytöksestäni, ulosannistani yms. Nyt keski-iässä ei ole enää mitään tuollaista. Ei ole enää sellaista, että olen tällainen mutta toivoisin olevani ihan erilainen, ja se kuilu todellisuuden ja haaveiden välillä täyttyy sosiaalisella jännittämisellä, ahdistuksella ja pelolla. Hyväksyn täysin millainen olen ja puolustan oikeuttani osallistua täysivaltaisena yhteiskuntaa, työyhteisöön jne juuri tällaisenani. En halua muuttua miksikään, olen mikä olen, ja tällaisenani minulla on täydet ihmisoikeudet olla olemassa ja sanoa sanottavani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se niin masentavaa kun elämän keskeinen sisältö kuihtuu.

Aika rumasti sanottu. Saitko nyt paremman mielen? Ap

Sitähän sä täällä mangut kuinka on niin kauheaa kun ulkonäkö menee. Se on sun tärkein asiasi aukoa täällä leipäläpeäsi. Ei esimerkiksi maailman tilanne, orjuus tai sodat. Sun vtn ulkonäkösi. Mikä siinä on rumaa että sanoo totuuden? Sulle sun ulkonäkö on niin keskeinen arvo sun elämässä että siitä pitää ihan palstalle tulla uikuttamaan, niin onhan se masentavaa kun elämän keskeinen sisältö kuihtuu.

Mutta ei jmkt niin masentavaa että salille lähtisi, pois se sinusta!

- mankua

- leipäläpi

- vtn

- uikuttaa

Kauniisti käytät meidän kallista suomen kieltämme. Vie uskottavuutesi, en minä ainakaan kuuntele ihmisiä, jotka puhuvat muille noin.

Ja pakkoko sitä sotaa on vetää joka keskusteluun mittapuuksi. Mieti nyt itsekin, puhumme vaihdevuosien aiheuttamista muutoksista kehossa; ja sinä tulet tänne saarnaamaan sodista.

 Mitä teette "kalkkunaheltalle" ja roikkuville poskille? Heitättekö ne coolisti taakse vai teetteko niistä rusetteja? Itselle on hankala päättää, millaisten tyylin haluaisin, koska haluaisin erottua, mutta toisaalta haluaisin olla ajan muodissa mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdutukseksesi: et ole yksin. Juuri katsoin itseäni peilistä. Persus on kadonnut, joskus se oli vielä pyöreä ja ihan kiva, nyt latistunut kuutio. Maha rellottaa ja selluliittia on reisissä. Ylävartalo on kummallisen suuri. Hiukset harmaantuvat ja naama roikkuu taikinamaisena. Ja tosiaan, mikään vaate ei näytä hyvältä päällä.

Joo, just toi että ylävartalo on kummallisen suuri! Olen aina ollut rintava ja suht leveäharteinen mutta vaatteilla sai hyvin huijattua muotoja niin että näytti ihan tasapainoiselta ja ok:lta. Nyt näyttää vaan itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä vaikka mitä pukisi päälleen. Ap

Hormonit. Jos kapean uuman tarkoitus on ollut viestiä hedelmällisyydestä, myöhemmin rasva täyttää seudun. Rinnat tietysti monella menevät joten laihemmat näyttävät myös helposti tasapaksuilta.

Sain lapsen päälle nelikymppisenä ja ennen synnytystä hehkuin. Nyt olen alkamassa saada samaa taas takaisin. Hitaasti mutta kuitenkin.

Niin mullakin, mutta mun syy on lihominen normaalipainoisesta sairaalloisen lihavaksi pikavauhtia. Nyt on todettu syy tähän, se on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja siihen on nyt hoito. Mutta on masentavaa, että minä pienikokoinen nainen painan nyt 130 kg ja jos vaikka nyt lääkityksen myötä onnistunkin laihtumaan, jää löysää nahkaa paljon. Enkä minä kyllä usko että niihin entisiin painoihin laihdunkaan, yllättävän hidasta ja vaikeaa se laihdutus vaihdevuosi-iässä on kun on päässyt tämmöisiin painoihin.

Minun mielestäni voi olla aina tyylikäs, vaikka tuntuu että on rupsahtanut, lihava, ryppyjä, muodoton vartalo, valahtanut naama, ohentuneet hiukset jne. Oikeanlaisella tyylillä voi saada paljon aikaan ja vaikka silmälaseilla, hiusten mallilla ja värillä, koruilla ja asusteilla. Esim omasta mielestä tosi tyylikäs leidi on Paula Risikko. Hänenlaiseltaan haluaisin näyttää sen ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni voi olla aina tyylikäs, vaikka tuntuu että on rupsahtanut, lihava, ryppyjä, muodoton vartalo, valahtanut naama, ohentuneet hiukset jne. Oikeanlaisella tyylillä voi saada paljon aikaan ja vaikka silmälaseilla, hiusten mallilla ja värillä, koruilla ja asusteilla. Esim omasta mielestä tosi tyylikäs leidi on Paula Risikko. Hänenlaiseltaan haluaisin näyttää sen ikäisenä. 

Joo, esim. kun katsoo korkeassa asemassa olevia tai varakkaita vanhempia naisia, monet on tosi tyylikkäitä silti, vaikka naama ja kroppa olisi ihan luomut eikä mitenkään nuorekkaat. Ehkä pitäisi itsekin vähän pyrkiä huolitellummaksi, kun olen nyt vähän wt-siiderivalasmammatyyliin mennyt neljänkympin jälkeen ulkonäköpaineista vapauduttuani :D Hyvä lopputulos olisi ehkä se, ettei enää rypyistä, kropanmuodoista tms. stressaa, mutta ehkä silti voisi vähän välittää tyylistä, mikä multa on jäänyt sekin. 

Jakaisitteko muuten meikkivinkkejä, mitä tuotteita tykkäätte käyttää ja miten ylipäänsä meikkaatte? Tosiaan kun minulla tuo ongelma että herkästi näytän ainakin omasta mielestäni tältä 🤡, eli jotenkin keinotekoiselta/överiltä ja en edes käytä paljoa meikkiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jakaisitteko muuten meikkivinkkejä, mitä tuotteita tykkäätte käyttää ja miten ylipäänsä meikkaatte? Tosiaan kun minulla tuo ongelma että herkästi näytän ainakin omasta mielestäni tältä 🤡, eli jotenkin keinotekoiselta/överiltä ja en edes käytä paljoa meikkiä. Ap

Laitan meikkivoidetta aina reilusti, vaikka sen käyttöä pitäisi vanhemmiten hillitä. En allekirjoita tuota. Hyvä ja sopivan värinen meikkivoide tasoittaa ihoa ja tuo hehkua. Poskipunaa käytän. Kulmat teen vaalealla sävyllä ja usein laitan vain ripsiväriä. Tuo on kyllä totta, että helposti näyttää överimeikatulta, vaikka laittaisi vain vähän meikkiä, en ymmärrä mistä sekin kummallisuus johtuu.