Lapset parikymppisenä vai nelikymppisenä. Onko vanhemmuudessa ja kasvatustavoissa eroa?

Olen mies. Tilaisuuksia hankkia perhe on ollut vaikka kuinka jo kaksikymppisestä lähtien, mutten ollut sopivan naisen kanssa eikä elämäntilanteeni ollut perheen perustamiselle kovin suotuisa. Tuskin hankin lapsia ennen kuin olen melkein 40 tai jo päälle. Omalla kohdallani ehdottomasti hankkia vanhempana kuin nuorempana, mutta jokaisella on yksilölliset tilanteensa. M34

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Tilaisuuksia hankkia perhe on ollut vaikka kuinka jo kaksikymppisestä lähtien, mutten ollut sopivan naisen kanssa eikä elämäntilanteeni ollut perheen perustamiselle kovin suotuisa. Tuskin hankin lapsia ennen kuin olen melkein 40 tai jo päälle. Omalla kohdallani ehdottomasti hankkia vanhempana kuin nuorempana, mutta jokaisella on yksilölliset tilanteensa. M34

*ehdottomasti parempi 

"Kukin tyylillään. Meillä ne shortit ja ankeat ilmaispelit ei houkuta, kun niihin ei ole mitään kieltoja. Lapsi lukee itse mielummin kuin kuuntelee kirjoja. Omassa huoneessa on telkkari, mutta sitä katselee ehkä viikonloppuisin jos muistaa tai ehtii. Lapsi on 12-vuotias. Tekee mielummin itse videoita kuin katsoo niitä. Eniten käytetty sovellus hänellä on Spotify, kun kuuntelee musiikkia.



Me olemme saaneet lapsen parikymppisenä. Ruutuja on saanut käyttää, mutta lisäksi ollaan tarjottu paljon muuta tekemistä ja yhteisiä keskusteluja. Lapsi on sellainen kympin oppilas ja hyvä urheilussa. Ainoa tiukka ruutusääntö meillä on, että ruokapöydässä ei käytetä ruutuja. "

Kuulostaa ihanan helpolta, kivaa että voi olla tollaistakin. En tiedä luitko koko viestini vai oliko se siinä viestissä, mutta meidän lapset myös lukee itse paljon, askarrellessa ja siivotessa kuuntelevat kirjoja.

Me aloitettiin ja tehtiin pitkään niin, ettei ole kieltoja, mutta oli pakko laittaa, kun muuten se elämä menisi siellä roikkumiseksi. Samalla lailla kuin jotkut voi syödä arkisin karkin pari, ja toisilla pitää olla karkkipäivä ettei mene överiksi.

Joku toinen sanoi hyvin, ei sille ihmisen addiktiotaipumukselle mitään mahda.

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki pehvassa poikittain syntymästään saakka. Joka tapauksessa vähättelevä suhtautuminen lapsensa mielenkiinnonkohteisiin on vain toksista.

Minun vanhemmat oli 30-35v kun saivat minut. Aiemmin en pitänyt tätä mitenkään huonona juttuna paitsi nyt. Minä lähestyn kolmeakymmentä ja on vanhemmille jo ilmennyt erinäisiä terveysvaivoja, vaikka molemmat ovat liikunnallisia ja normaalipainoisia, pitäisi olla terveelliset elämäntavat. Ei siis millään tapaa ole ollut odotettavissa, että vanhemmilla terveys alkaisi pettämään juuri eläkeiässä. Harmittaa, toivoisin enemmän terveitä vuosia heidän kanssaan yhdessä. Minulla ei ole lapsihaaveita, mutta väkisinkin mietin ettei omia lapsia kannata hankkia, kun täytyy jo omia vanhempia auttaa. Sanoisin siis, että lapset kannattaa ehdottomasti ennen neljääkymppiä hankkia! Vaikka kuinka luulee, että oma terveys säilyy kun pitää huolta, kaikenlaista vaivaa voi tulla jo yllättävän nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki pehvassa poikittain syntymästään saakka. Joka tapauk

No hyi!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki pehvassa poikittain syntymästään saakka. Joka tapauk

Tässäkin riippuu varmaan niin kaikesta muustakin kuin iästä.

Itsekin olen teinitytön äiti, ja muut äidit minua 15-20 vuotta vanhempia, ja minä taas olen se tiukin. En tuhahtele tai sano pinnalliseksi, mutta en esim. antaisi lapseni värjätä tukkaa tai ottaa lävistyksiä, eikä kouluun saa mennä napapaidassa. Tekoripset myös kielletty.

Millainen on 80-luvun kasvatus? Entä 2000-luvun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotiaana tulee myös omat vanhemmat hoidettavaksi.

Sotesta leikataan 500 miljoonaa ja eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan.

Miten tämä vaikuttaa siihen millä tyylillä kasvattaa lapsiaan?

Ap

 

 

No, vaikuttaa se varmaan, kun lapset on sun mukana, kun hoidat eläkkeellä olevia vanhempiasi tai muuten ne jää hoitamatta.

Olen yli 60-vuotias, eikä minun vieläkään tarvitse hoitaa eläkkeellä olevia vanhempiani. Eikä myöskään lasteni tarvitse hoitaa minua. Sulla on nyt joku outo fiksaatio asiasta, kun joka ketjuun pitää tulla paasaamaan samasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moro! Mulla on kaksi settiä lapsia. Vanhimman ja nuorimman ikäero on 18 vuotta. Nuorempana otin paineita, yritin kasvattaa, komensin jne. Nyt iäkkäämpänä olen ymmärtänyt, että lapsi kasvaa ihan itsestään, kun rinnalla on rauhallinen, myötätuntoinen aikuinen tasoittamassa lapsen tunnekuohuja ja elämässä tätä elämää yhdessä. Enää en tee pikkujutuista numeroa. Helpompaa ja paineettomampaa ollut yli 40-vuotiaana. Mun kohdalla on näin, muttei ikä automaattisesti ketään jalosta. Olen myös nähnyt erinomaisia n. 20-vuotiaita vanhempia. 

Niin, luulen kyllä että tuohon vaikuttaa paljon sekin, että sinulla oli jo ennestään lapsia kun ne nuoremmat syntyi. Ainakin omat tutut nelikymppisenä lapsensa saaneet on olleet aika stressaavia ja epävarmojakin. 

He olisivat olleet sitä parikymppisenäkin. Itsellä kokemusta vain äitiydestä 35-vuotiaana, mutta ihan sanomattakin selvää että olen näin vanhempana rauhallisempi ja varakkaampi kuin olisin ollut parikymppisenä. Vietän 90% vapaa-ajastani lapsen kanssa (10% kuntosalilla) eikä se ahdista lainkaan. Usein mainitaan, että vampana vanhemmaksi tullut ei enää osaa olla epäitsekäs - omalla kohdallani asia on päinvastoin. Lisäksi omassa kuplassani lapsen kavereiden vanhemmat ovat samaa ikäluokkaa mikä on tietenkin mukavaa ja helpottaa uusien ystävyyssuhteiden solmimista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki peh

Tässäkin riippuu varmaan niin kaikesta muustakin kuin iästä.

Itsekin olen teinitytön äiti, ja muut äidit minua 15-20 vuotta vanhempia, ja minä taas olen se tiukin. En tuhahtele tai sano pinnalliseksi, mutta en esim. antaisi lapseni värjätä tukkaa tai ottaa lävistyksiä, eikä kouluun saa mennä napapaidassa. Tekoripset myös kielletty.

 

En niinkään tarkoittanut tekoripsiä, hiusten värjäystä tai lävistyksiä. Vaan sellaista, että kun teini laittaa minkä tahansa vaatteen, josta äiti ei tykkää, niin puhistaan ja pyöritellään silmiään. Teini katsoo ohjelmaa, joka on äidin mielestä hölmö, niin taas annetaan ymmärtää miten tyhmä se on. Teini haluaa tehdä asiaa x viikonloppuna, niin äiti marisee miten älytöntä puuhaa se on. Samoin esim. musiikkimaulle pyöritellään silmiä jne. Saatko kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki pehvassa poikittain syntymästään saakka. Joka tapauk

Tuo on kuulunut heidän ikäluokkaansa ja miten heidät on kasvatettu. Asenteet alkoivat muuttua vasta ysärillä, vaikka eihän Suomessa edelleenkään ole suotavaa koreilla vaatteilla. Mutta ei kaikki sukupolven X vanhemmat tietenkään noin ajattele. 

Riippuu ihan yksilöstä. Moni on jo miltei raihnainen kaksikymppisenä, toiset taas vielä hyvin nuorekkaita nelikymppisinä. Sitten toki etenkin taloudelliset kysymykset ja oma kehitys ihmisenä, onko tarpeeksi kypsä ja funktionaalinen kasvattamaan lasta edes kohtuullisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista

En niinkään tarkoittanut tekoripsiä, hiusten värjäystä tai lävistyksiä. Vaan sellaista, että kun teini laittaa minkä tahansa vaatteen, josta äiti ei tykkää, niin puhistaan ja pyöritellään silmiään. Teini katsoo ohjelmaa, joka on äidin mielestä hölmö, niin taas annetaan ymmärtää miten tyhmä se on. Teini haluaa tehdä asiaa x viikonloppuna, niin äiti marisee miten älytöntä puuhaa se on. Samoin esim. musiikkimaulle pyöritellään silmiä jne. Saatko kiinni?

Joo saan kiinni, mutta oman lapseni kavereiden äidit ei ole yhtään tuollaisia. :D Ovat uraihmisiä ja keskittyvät pitkälti töihinsä, ei siihen mitä ohjelmaa lapsi katsoo, miten pukeutuu tai mitä aikoo tehdä viikonloppuna. 

Itse perustan perheen vasta noin 40-vuotiaana 20-25 v naisen kanssa. Nyt keskityn muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain omani hieman päälle parikymppisenä ja nyt olen vajaa viisikymppinen. Olen todella tyytyväinen päätökseen hankkia lapset nuorempana kuin vanhempana. Nyt on sitä omaa aikaa ja varallisuutta toteuttaa kaikenlaista kivaa. Kun lapset olivat pieniä, ei toki niin paljon ollut vielä rahaa käytettävissä, mutta pidän sitä aivan hyvänä asiana, eivät oppineet yltäkylläisyyteen silloin. Ruutuja ei 2000-luvun alkuvuosia ollut siihen malliin kuin nykyään, ei meillä ollut edes tietokonetta. Ruutuaika oli hyvin niukkaa, Puuha Peteä ja Teletappeja joskus katselivat VHS:ltä tai televisiosta. Puuhailtiin hirmuisesti yhdessä kaikenlaista, pelailtiin, luettiin, retkeiltiin, ulkoiltiin. Ei oltu kännykkävanhempia, koska käytössä oli sekä lankapuhelin että mummoluurit. Kuri ja rajat lapsilla oli eikä rakkautta puuttunut. Kaiken tuon panostamisen huomaan nyt kun heistä on kasvanut täysipäisiä ja vakaita nuoria aikuisia. Rahaa meillä ei siis ollut ylimääräist

Ihan kuin minun kommenttini. Eka laspi 23v ja neljäs 32v. Paljon tehtiin yhdessä lasten kanssa. Rahaa ei silloin ollut mutta rajoja ja rakkautta sitäkin enemmän. Itse oli joustavampi. Nyt kun tarvitsisi valvoa teinien kotiutumista ym kyllä olis väsynyt työelämässä.

Minulla oli n 15 vuotta vanhempi ystävä, jolla samanikäiset lapset. Hän valitteli paljon pikkulapsi aikana väsymystään. Silloin ihmeetelin asiaa kun omat valvotti huomattavasti enemmän.

Olen kohta 68-vuotias, ollut vuoden eläkkeellä. En ole sairas, mitä nyt aamuisin vähän kankea, harrastan, matkustelen, tapaan ystäviäni. Tuntemani ikätoverit ovat samaa sarjaa. Jos jotain pientä kremppaa ilmenee, ei heti ole hoidon tarpeessa. Kummallisia käsityksiä täällä yli 60-vuotiaista. Tietysti on monenmoista eläkeläistä, mutta niin on kaikkia muitakin.



Ja juu, tämä oli aiheen vierestä.



Varsinaiseen aiheeseen:



Nuorena jaksaa enemmän, palautuu rasituksesta - vaikkapa valvotut yöt - paremmin. Vanhempana on tyynempi ja itsevarmempi äiti, elämänkokemus painaa.

Vierailija kirjoitti:

On siinä eroja. Oon ite saanut ekat lapset alle 30v ja viimeisen alle 40v. Nuorempana jaksoin viihdyttää ja olla luovempi, heittäytyä ja eläytyä leikkeihin, työstressi ei painanut vielä juurikaan. Vanhemmiten työssä on tullut enemmän vastuuta ja työt väsyttää enemmän. Ei jaksa enää samalla tavalla olla iltaisin läsnä, mikä harmittaa. Tuntuu, että työkiireen ja paineen vuoksi luovuuskin kadoksissa tai ainakin murto-osissa siitä, mitä nuorempana. Tietty ollaan turvalliset ja varakkaammat vanhemmat, mutta ei kyllä samalla tavalla leikkisät enää, mitä nuorempana. Se on sääli ja harmi itselle, mutta en tiedä miten muutosta saisi aikaan ilman, että se olisi pois työelämästä? Suosittelen kaikkia yrittää lasten hankkimista ennemmin aikaisemmin kuin myöhemmin, musta ideaali olisi saada esikoinen noin 25 v. 

Tästä kyllä huomaa heti, että on nuoren äidin kirjoitus, jolla yrittää vaan parjata vanhempia äitejä.

Ei sitä nimittäin sen väsyneempi ole näin lähempänä neljää kymppiä. Itse olin paljon väsyneempi parikymppisenä ja otin päiväunia yms.

Sanoisin, että iällä ei ole vanhemmuudessa niin suurta väliä, kuin sillä millainen vanhempi haluaa olla.

Mun elinpiirin X-sukupolven äidit ei ole olleet kyllä yhtään sellaisia, ettei saisi koreilla. Kyllähän ne koreilee itsekin, ja sellainen kaveriäitiys on yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monet vanhempana lapsensa saaneet eivät yhtään enää muista mitä on olla teini, kun omat lapset tulee teini-ikään. Olen itse 37-vuotias teinitytön äiti ja monet lapsen kavereiden vanhemmat ovat 15-20v vanhempia. Osalla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää millasta on olla teinityttö. En toki tiedä varmasti, että johtuuko iästä vai ovatko muuten vaan tuollaisia, mutta ikä yhdistää näitä kaikkia.

Jotenkin tuntuu ihan typerältä, että äidit tuhahtelevat teiniensä vaatevalinnoille, meikkityyleille ja muille jutuille. Ihan kuin teinitytöt eivät olisi epävarmoja itsestään muutenkin. Ja oikeasti tuollaiset mitä sä nyt tuollaiset vaatteet laitat  ja  no onpa pinnallista -jutut ovat minusta vain ummehtunut tuulahdus boomereiden kasvatustyyliä. En tiedä ovatko unohtaneet millaista on olla teini vai onko heillä ollut rautakanki peh

Tässäkin riippuu varmaan niin kaikesta muustakin kuin iästä.

Itsekin olen teinitytön äiti, ja muut äidit minua 15-20 vuotta vanhempia, ja minä taas olen se tiukin. En tuhahtele tai sano pinnalliseksi, mutta en esim. antaisi lapseni värjätä tukkaa tai ottaa lävistyksiä, eikä kouluun saa mennä napapaidassa. Tekoripset myös kielletty.

 

Oletko sama, joka on vastannut moneen muuhunkin kohtaan, että olet saanut lapsen nuorena ja kaikessa tiukempi kuin muut? Oletko varma, ettei mene jo pikkuisen överiksi, kun kaikki on kiellettyä?

Ei sillä, oma teini ei ole koskaan edes ehdottanut mitään noista mitkä mainitsit. Napapaidatkin on noloja pick me girl-vaatteita kuulemma.