Silloin kun olit lapsi, mitä ruokia isäsi kokkasi perheelle?

Meillä syötiin aina paljon kalaa. Isäni on innokas kalamies. Hän suolasi ja paistoi kalaa, sekä valmisti kalakeittoja. Myös pihvien ja lohkoperunoiden paistaminen kuului isäni vastuulle. Muita isäni laittamia ruokia ovat paistit - erityisesti riista, makkarakeitto, sekä läskisoosi. 

Silloin tällöin, erikoistilanteissa, hän ryhtyi johonkin kunnianhimoiseen kulinaariseen projektiin, johon saattoi kulua parikin päivää. Muistan esim. rosvopaistin, jota varten haettiin lammasta lähitilalta ja kaivettiin kuoppa pihalle. Me lapset autoimme sopivien kivien keräämisessä. Sitten isä ramppasi kuopalla koko päivän. Joskus hän taas valmisti vorschmackia, ja koko keittiö oli täynnä kuppeja ja kulhoja pullollaan lihamyllyllä jauhettuja aineksia. Sahtiakin hän valmisti, jolloin sauna muuttui panimoksi, ja koko talo haisi äitelältä viljamaltaalta. 

Isän epäonnistuneisiin kulinaarisiin kokeiluihin kuuluivat perunamuusin valmistus sauvasekoitinta käyttäen (tahmeaa jankkia joka jäi kitalakeen kiinni), punaviinikastikkeen valmistus ja tarjoaminen 6-8 v. lapsille (ei uponnut), sekä kiisselin suurustus kaatamalla perunajauhot suoraan kattilaan (vajosi kiinteäksi kakuksi pohjaan). Kiisselikokeilun jälkeen en ole ikinä nähnyt isäni valmistavan jälkiruokaa, jos muurinpohjalettujen paistamista ei lasketa. 

En muista koskaan syöneeni isän keittämää ruokaa. Isä syntynyt 1913. Mutta muuten isä oli aina ahkera. N64

Lapsuudessani 60-70 -luvulla isä ainoastaan grillasi joskus kyljyksiä mökillä. Muuten hän oli aina töissä. Vanhuusiässä hän vastasi ruuanlaitosta kotona, kun äiti sairasti. Osasi myös käyttää yrttejä ja keittää omenapuuroa. Koko ajan taidot kasvoivat. Oli ilmeisesti aina ollut lahjakkuutta kokkaamiseen, ei vaan koskaan aiemmin tullut esiin.

Vierailija kirjoitti:

Madekeittoa💕

Oletko sinä minä? Sama isä meillä kuitenkin taitaa olla?

Ossobuccoa kokkas.

Vai isäsi... Isäni ei kokannut ruokaa koskaan. Äiti laittoi sapuskat ja teki voileivät nenän eteen. Niin kätevä käsistään, mutta olisi kuollut nälkään ilman äitiäni.

Ei mitään. Isä ei enää kuulunut kotona asuvaan perheseen, mutta hänellä ei vielä tuolloin ollut omaa perhettäkään. Tosin siihen aikaan olisi ollut todella erikoinen poikkeus, että isät olisivat ylipäätään laittaneet ruokaa.

Tätä historiallista taustaa vasten tunnen -miehenäkin- hieman kitkaa siitä, että kaikki nykyään niin mediaseksikkäät asiantuntijajulkkiskokit ovat miehiä.

Isäni on ruoanlaittaja siinä missä äitinikin. Ihan tavallisia ruokia meillä syötiin: spagetti bolognesea, broilerin koipireisiä ja riisiä, 90-luvun risottoa (hernemaissipaprika oli ehdoton), uunimakkaraa, peltipitsaa, kalakeittoa ja lihamureketta. Isäni piti huolen, että monipuolista salaattia oli aina puoli lautasellista.

Isäni ei kokannut, hän lämmitti. Viikonloppuisin hän paahtoi paahtoleipää, paistoi kananmunia ja pekonia ja kokosi niistä leivät perheelle aamupalaksi. Muuten hän osasi tehdä purkkihernekeittoa ja pyttipannua. Äitini kokkaa niin suvereenisti, ettei isälle ollut tilaa keittiössä. 

Mikä tai kuka on isä,meillä ei sellaista näkynyt.

Ai esimerkiksi Pipsa Hurmerinta ja Helena Puolakka on siis miehiä?

Isäni laittoi aika harvakseltaan ruokaa meillä kotona, koska ajoi rekkaa ja oli aina viikot pois kotoa..

Mutta viikonloppuisin hän kyllä laittoi monenlaisia ruokia ja rohkenempa sanoa hänen olevan loistava

ruuanlaittaja..==) Hänen brevuurinsa oli maksamakkarasta tehty kastike johon lisäättiin sitten  milloin

mitäkin lihaa ja palanpainikkeeksi oli pottumuusia. 

Isäni kokkasi kaikenlaisia ruokia. Oli ravintolamuusikko ja sai vinkkejä kokeilta. Hyvää ruokaahan hän teki.

Grillasi ja savusti kalaa. Eipä paljon muuta. Olisi kyllä osannut, mutta ei tullut tehtyä.

Lakkiaisiini teki täytekakun, jos se lasketaan ruoaksi. Oli oikein mehevä kakku, ei valittamista.

Aamuvirkkuna välillä haudutteli kaurapuuroa pitkän kaavan mukaan ennen kuin me muut olimme alkaneet siirtyä unesta heräämisvaiheeseen. Uuniin laitteli milloin mitäkin laatikoita, uunipuuroja, leipää, lihoja. Pyttipannua, perunamuusia, keittoja ainakin teki hellalla, mutta useimmin leivinuuniin laittoi jotain silloin kun sitä oli lämmitetty.

Ehkä hieman yllätten, vaikka isä hoiti kalat järvestä, niin äiti oli se joka ne valmisti. En muista että isä olisi kertaakaan kalaa valmistanut.

Nyt muistan , teki sähkögrillin ja grillasi joskus terassilla makkaroita.

Yleensä kalaa tai grillijuttuja. Isä osti joka syksy puolikkaan sian, se iskettiin muovien päälle keittiön pöydälle. Isä paloittelu, me lapset pussitettiin ja äiti järjesteli osat järkevästi pakastimeen. Sikaa syötiin kevääseen asti ml. joulukinkku. No, kyllä me välillä muutakin lihaa syötiin, varsinkin kanaa.

Isä teki ruokaa vain itselleen, mutta jos osasi vaatia niin sai siitä omallekin lautaselle. Kermassa haudutettu ahven tomaatissa ja hauki oli isän spesialiteetti, jota kaipaan yhä. Hän siis itse kalasti kaiken. Savustettu kampela ja ahven oli minusta parhaita makumuistoja lapsuudesta.

Se paisto tärkeenä pihvit tilipäivinä, kerran kuussa. Kesäisin äitinsä luona, kun lomailtiin, grillas makkaroita ja lihaa, että koko suku sai ihastella kokkaustaitoja ja muut vaimot haukkui miehiään, kun ei ne tee ruokaa.

Todellisuudessa se mies ei arjesta selvinnyt yksin. Äiti lähti synnyttämään veljeä, niin isä lämmitti valmismakaronilaatikot muovikansineen uunissa ja pussimuusin mausto desillä suolaa, kun sen mielestä 1 tl on desi. Sitten käytiinkin nakkikioskilla, taas.

Yhtenä päivänä onnistuttiin ruuan kanssa. Isä jätti mulle rahaa, että käys eskarin jälkeen hakee jotain ruokaa!

Mä ostin ruisleivän, maidon ja purkin hernekeittoa.

Lämmitin keiton valmiiksi ja katoin pöydän.

Siitähän sitten tuli erikseen sanomista, että 6 vuotias kävi yksin kaupassa ja käytti liettä ilman valvontaa. Vaikka kasaria elettiinkin.

Eipä faija vieläkään kokkaa, ei edes enää pihviä.

Isäni ei valmistanut ruokaa. Voileivän osasi voidella.