Silloin kun olit lapsi, mitä ruokia isäsi kokkasi perheelle?
Itselleni mieleen on jäänyt keitetyt perunat ja ruskea kastike sekä letut.
Mitä ruokia muistat isäsi laittaneen silloin kun olit lapsi?
Kommentit (488)
Grillimakkaraa kaupasta ja tikunnokkaan tontille isäntekemälle tiiliselle ulkotulelle ympäröiville puupölkyille istumaan. Mukana menossa Turun Sinappi. Kaljakoppa. Viskiä. Jaffaa.
Vuonna 1971. Olin 10-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei kyllä kokkaillut.
Hyvä isä silti. Oli sotaveteraani, 5,5v komennuksella !!
Isäni arvosti ruoanlaittotaitoja, mutta.. piirakat hälle piti paistaa melko tummiksi, ettenkö sanoisi palaneiksi.
Oli monenmoista luottotehtävää, ja tarjoilut siellä sen mukaiset.
Koskaan hän ei valittanut, mistään tarjoiluista tai niiden puuttumisesta.
Mitä arvostettavaa on sotaveteraanissa?
Ei niin yhtään mitään.
Jokainen sen ikäinen vanha patu on ollut sodassa. Ei siksi, että olisi ollut jokin sankari vaan siksi, että sinne sotaan oli pakko mennä tai päätyy vankilaan tai teloitusryhmän eteen. Pskat ne mitään sankareita olleet vaan pelkureita vailla omaa tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei kyllä kokkaillut.
Hyvä isä silti. Oli sotaveteraani, 5,5v komennuksella !!
Isäni arvosti ruoanlaittotaitoja, mutta.. piirakat hälle piti paistaa melko tummiksi, ettenkö sanoisi palaneiksi.
Oli monenmoista luottotehtävää, ja tarjoilut siellä sen mukaiset.
Koskaan hän ei valittanut, mistään tarjoiluista tai niiden puuttumisesta.
Mitä arvostettavaa on sotaveteraanissa?
Ei niin yhtään mitään.
Jokainen sen ikäinen vanha patu on ollut sodassa. Ei siksi, että olisi ollut jokin sankari vaan siksi, että sinne sotaan oli pakko mennä tai päätyy vankilaan tai teloitusryhmän eteen. Pskat ne mitään sankareita olleet vaan pelkureita vailla omaa tahtoa.
Onhan se hienoo jos oma isä on tappanut kymmenittäin ihmisiä. Mieti miten hienoo ois ollut ampua ihmistä päähän niin että sen aivot roiskahtaa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei kyllä kokkaillut.
Hyvä isä silti. Oli sotaveteraani, 5,5v komennuksella !!
Isäni arvosti ruoanlaittotaitoja, mutta.. piirakat hälle piti paistaa melko tummiksi, ettenkö sanoisi palaneiksi.
Oli monenmoista luottotehtävää, ja tarjoilut siellä sen mukaiset.
Koskaan hän ei valittanut, mistään tarjoiluista tai niiden puuttumisesta.
Mitä arvostettavaa on sotaveteraanissa?
Ei niin yhtään mitään.
Jokainen sen ikäinen vanha patu on ollut sodassa. Ei siksi, että olisi ollut jokin sankari vaan siksi, että sinne sotaan oli pakko mennä tai päätyy vankilaan tai teloitusryhmän eteen. Pskat ne mitään sankareita olleet vaan pelkureita vailla omaa tahtoa.
Haha hyvä trolli
Vaikka sieluni laittaisin, en koskaan saa samanlaista lihaperunalaatikkoa kuin isi teki. Puuhellan uunissa paistettua, pinta aavistuksen liian tummaa, ei riitä sanat kuvailemaan makua. Mysi Lahtisen keittokirjasta viimein löysin isin hengenheimolaisen. Makkarakastiketta keitetään 3 tuntia! Ja makkara paistetaan ehdottomasti viipaleina! Kiitos kaikille ihania ruokamuistoja antaneille isille!
Isä ei kokannut kuin pakon edessä, eli jos äiti oli sairaana. Silloin keitto perunoita, joita syötiin makkaran kanssa. Kesällä isä joskus grillasi makkaraa ja kyljyksiä.
Mutta isä kaatoi metsästä polttopuut, pilkkoi ne ja latoi liiteriin, kantoi sisälle ja lämmitti uunit ja saunan, teki lumityöt, hiekotti pihan, leikkasi nurmikon, vaihtoi autonrenkaat, käytti auton huollossa ja katsastuksessa, korjasi koneet, remontoi taloa, kasvatti vuoden perunat, teki äidille kasvimaan, viljeli ohraa ja kauraa, teki lisätöitä päivätyön lisäksi, äiti teki osapäivätyötä ja lasten ollessa pieniä, oli kotiäitinä.
Hyvä isä oli, rakasti äitiä ja meitä lapsia, perhe oli hänelle aina ykkönen. Oli syntynyt 1927. Äitini vähän nuorempi. Tuon ikäpolven ihmisillä oli selkeä työnjako perheessä. Minä ja mieheni olemme jatkaneet samalla linjalla ja olemme onnellisia. Mies ei halunnut samaa mallia kuin oli kotonaan: vanhemmat töissä, lapset hoidossa, kinastelua kotitöistä ja vapaa-ajasta. Lopulta vanhempien ero. Minäkin etsin perinteistä miestä ja onneksi sellaisen löysin.
En kyllä muista isäni tehneen koskaan mitään ruokaa kun olin lapsi. Isä käytti aikansa maanviljelyyn, metsätöihin ym.
kun jäi eläkkeelle rupesi tekemään keittiössä muutakin kuin keittämään kahvia. Nykyään taitaa usein keittää perunat ym jos äiti ei ehdi tekemään isän mielestä riittävän aikaisin ruokaa. Taidot ei siis vieläkään ole isot mutta auttaa paljon keittiössä koska äiti jo niin huonossa kunnossa että kaikki keittiötyöt ei onnistu.
Isäni on aina ollut innokas ruuanlaittaja. Jo ennen vanhempieni eroa, isä kokkasi pääasiassa. Hän osaa kokata miltei mitä hyvänsä, meillä ei lapsena syöty perinteistä suomalaista kotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa, merimiespataa, maksalaatikkoa...
Isä teki lapsuudessani ja vielä nykyäänkin aasialaista ruokaa ja muita maailman makuja. Hän kokeili usein uusia ruokalajeja. Arvostan kovasti.
Isän ruuista on jäänyt mieleen paprikamausteella maustettu ja voilla paistettu makaronilaatikko. Mökillä sai tätä herkkua aina kun siellä ei ollut mikroa. Pyttipannua paistoi myös. Itselläni on paprikamauste myös kovassa käytössä 😄
Vierailija kirjoitti:
Keittoja ainakin ja makaronilaatikkoa ja grillasi kaikkea.
Lisäksi siivosi perjantaina jos pääsi pekkasilta ja tietysti muutenkin, niin kaikki siivoukset ei jäänyt mutsille ja mulle.
Monitoimimies, vm -48.
Eikös nyt kysytty ruoanlaitosta?
Vierailija kirjoitti:
Möhrä pottua.
Hei nyt,
Mitä tai millaista se on?
Kerro ihmeessä. En oo kuullut.
Isäni teki ysärillä lapsena lähes kaikki ruoat. Perus kotiruokaa. Kastikkeita, perunoita, keittoja, laatikoita. Oli laman vuoksi työtön, äiti kävi töissä. Hieno isä. Olin aina ihmeissäni kun kavereiden luona kylässä perheen isä istui vaan pöytään, kun äiti tarjoili ja jopa seisoi koko tarjoilun ajan! Esim. kahvit ja pullat tms. Olen todella iloinen, että kasvoin tällaisen mallin kanssa, eipä ole oikein luonnistunut parisuhteissakaan ukkojen kanssa, jotka luulevat, että omien töiden lisäksi vielä aina ruokin hänet niin kuin lapsen. Puoliksi pitää mennä.
Vierailija kirjoitti:
On teillä kyllä ollut todella yksinkertaisia miehiä isänä jos eivät edes ruokaa ole osanneet tehdä. Jotain peräkamarin poikia jotka on siirtyneet suoraan äidin lihapatojen äärestä vaimokullan passattavaksi. Jos nykypäivän mies olisi noin reppana niin eihän sellaista huolisi yksikään nainen. Itseäni hävettäisi jos olisin tuollainen tumpelo ukko.
Sinä olet joku pikkulikka. Nuorisoo, joku 30-40 v?
Mun äiti on nyt 93 v ja isä oli vuoden vanhempi ja kuollut.
Mä oon vasta 64 v rastapää. 😅
Vierailija kirjoitti:
On teillä kyllä ollut todella yksinkertaisia miehiä isänä jos eivät edes ruokaa ole osanneet tehdä. Jotain peräkamarin poikia jotka on siirtyneet suoraan äidin lihapatojen äärestä vaimokullan passattavaksi. Jos nykypäivän mies olisi noin reppana niin eihän sellaista huolisi yksikään nainen. Itseäni hävettäisi jos olisin tuollainen tumpelo ukko.
Äläs nyt. Naiset haluaa just tuollaisia isiensä kaltaisia miehiä palveltavikseen ja ihan siitä syystä, että voivat joko ylistää itseään tai sitten uhriutua kun mies ei osaa edes ruokaa laittaa saati siivota. 😂 Tuollaisen miehen kanssa nainen tuntee itsensä tärkeäksi.
Ei mitään. Äiti teki kaikki. Pannukahvin osasi lämmittää liedellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä kyllä ollut todella yksinkertaisia miehiä isänä jos eivät edes ruokaa ole osanneet tehdä. Jotain peräkamarin poikia jotka on siirtyneet suoraan äidin lihapatojen äärestä vaimokullan passattavaksi. Jos nykypäivän mies olisi noin reppana niin eihän sellaista huolisi yksikään nainen. Itseäni hävettäisi jos olisin tuollainen tumpelo ukko.
Sinä olet joku pikkulikka. Nuorisoo, joku 30-40 v?
Mun äiti on nyt 93 v ja isä oli vuoden vanhempi ja kuollut.
Mä oon vasta 64 v rastapää. 😅
Tasapää sinä olet 😂 eikä sekään sinun isästäsi miest tee. Tumpelo mikä tumpelo. Oikea hupiukko.
On se hyvä että nykyaikana miehet osaavat kokata ihan itse ja jopa paremmin kuin moni nainen ikinä osaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Osaako 50-luvulla syntyneet miehet kokata?
Eipä tosiaan mitään laittanut kun faija oli syntynyt 1900-luvun alkupuolella. Oli ehkä vähän ujokin osaamisestaan kun mutsi oli laitellut ruokaa ravintoloissakin.
Kerran olin faijan kanssa kahdestaan mökillä teininä ja tein makkarakastiketta johon tuli vähän jauhokokkareita.
Niistä nolona mainitsin ja faija: "Eipä ne haittaa yhtään, tää on oikein hyvää". Vieläkin se muisto lämmittää mieltä.
Itse 50-luvulla syntyneenä osaan kokata suht jees ja ennen kaikkea about tiedän miten eri raaka-aineita kypsennetään
ja maustetaan. En ole ruokahifisti vaan itseoppinut yritys/erehdys-metodilla vuosikymmenien varrella.
50-luvulla syntynyt, 1900-luvun alkupuolella syntynyt, kuka näitä nyt laskee.
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä että nykyaikana miehet osaavat kokata ihan itse ja jopa paremmin kuin moni nainen ikinä osaisi.
Miehistä on tullut itsenäisiä, eivätkä oikeastaan tarvitse naisia mihinkään. Paitsi tussuksi. Osat vähän vaihtuneet. Miltähän se mahtaa naisista tuntua , että on vain pelkkä tussu?
On teillä kyllä ollut todella yksinkertaisia miehiä isänä jos eivät edes ruokaa ole osanneet tehdä. Jotain peräkamarin poikia jotka on siirtyneet suoraan äidin lihapatojen äärestä vaimokullan passattavaksi. Jos nykypäivän mies olisi noin reppana niin eihän sellaista huolisi yksikään nainen. Itseäni hävettäisi jos olisin tuollainen tumpelo ukko.