Vaikea unettomuus, haluaisin pois tästä maailmasta

"Mua vituttaa oletukset etten olisi tehnyt kaikkea ihan kaikkien ohjeiden ja vaan sluibailen valittamassa ja vaatimassa et saan reseptin kouraan."

Vietät aikaa alustalla, joka on ehkä yksi paskimmista ihmisen mielelle. Eli jos olet kokeillut 10 vuotta sitten jotain, niin kannattaisiko silti kokeilla sitä? Tuskin se pahaksikaan on.

Vierailija kirjoitti:

Onko lihasrelaksantit kokeiltu? Jos elimistö käy ylikierroksilla, niin ne saattavat auttaa. Eiväthän ne virallisia unilääkkeitä ole, mutta toimivat monilla unen saantiin hyvin. 

Ei lääkärit anna niitäkään. Eikä ne äärimmilleen ahdistunutta ihmistä rauhoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä taas paljon lukenut unettomuuden lääkehoidosta. Tosiaan kaikki antipsykootit, unettavat allergia ja masennuslääkkeet kokeiltu imovanen lisäksi. Olen itsekin kysynyt vaihtoa imon tilalle johonkin samantapaiseen josta ei tule haittavaikutuksia seuraavaksi päiväksi.

Ei kuulemma ole olemassa. Mukava lueskella kun joillain on se pari kolme bentsoa päällekkäin muiden lääkkeiden lisäksi. Miksi toiset oikeasti tarvitsevat ei saa?

Minulla unettomuuteen liittyy vakavat traumat ja siksi siihen ei auta unilääkkeet vaan ahdistuslääkkeet edes joten kuten.

Millaisia ajatuksia ja tunteita nuo traumat sinussa nostavat pinnalle? Onko sisälläsi valtavasti patoutunutta vihaa ja katkeruutta? Pelkoa ja ahdistusta? Itsesyytöksiä? Nämähän usein purkautuvat jonkinlaisena itsetuhoisuutena, joko suoranaisena tai välillisenä. 

Suosittelen vaikeiden tuntemusten käsittelyä yhdessä ammattilaisen kanssa.

Niin mahdottomalta kuin saattaakin kuulostaa, niin eräs tehokkaimmista keinoista traumoista vapautumiseksi on hyväksyä tapahtunut osaksi omaa elämää. Hyväksyä että niin tapahtui, eikä mikään määrä murehtimista tai itsesyytöksiä saa tapahtunutta enää tapahtumattomaksi. 

Jos se on ollut henkistä tai kehollisen koskemattomuuden loukkaamiseen liittyvää, niin pyrkimys antaa traumansa aiheuttajalle anteeksi voi tuoda vapautuksen henkisestä taakasta.

Tähän yltäminen vaatii huomattavaa asian älyperäistä työstämistä, vihasta/katkeruudesta irrottautumista sekä sen ymmärtämistä, että pahantekijä saattoi itsekin olla jonkinlainen uhri omassa elämässään.

Täytyy sisäistää, että varsinkin jos trauma tapahtui kun olit lapsi tai nuori, et olisi voinut estää sen tapahtumista mitenkään, eli ensin on annettava anteeksi itselleen. Syy ei ollut sinussa, sinussa ei ole mitään vikaa. 

Jos puhumme kehollisista traumoista, niin täytyy ymmärtää, että trauman aiheuttanut ihminen on ollut kehittymätön, mahdollisesti mieleltään sairas. Täytyy välttää tekijän demonisoimista, nimittäin lähes kaikissa ihmisissä on pohjimmiltaan jotain hyvääkin, vaikka vielä kuinka pientäkin. Jos näemme vain pahan, emme onnistu tunnistamaan hyvää. Kun ymmärtää, että väärintekijä saattoi olla omassa elämässään samanlainen uhri kuin sinäkin, mahdollisesti mieleltään sairas ja että hänessä luultavasti oli jotain hyvääkin, käy anteeksiantaminen hieman helpommaksi. 

Täytyy myös yrittää sisäistää, että (todennäköisesti) tällä ihmisellä/ihmisillä ei ole enää minkäänlaisia tilaisuutta satuttaa sinua, joten pelkoon ja huoleen ei ole enää realistista aihetta. Pelko ja ahdistus asuu yhä sisälläsi, se on alitajuntaasi tallennettuna, mutta mitään todellista uhkaa tai vaaraa ei ole enää olemassa. Tätä tosiasiaa täytyy toistella itselleen. 

Toivon että löydät jonkin tehokkaan keinon päästäksesi irti traumoista ja unettomuudesta. 

💜

Liian helppo elämä. Illalla ei nukuta.

Unettomuus saattaa kroonistua. Silloin sen kanssa on vaan opittava elämään. 

Minä autan sinua. <3

En huomannut, että sanoiko ap ikäänsä.

Jo Käypä hoitosuositusten mukaan vaihdevuosi-ikäisille naisille pitäisi ensitöikseen määrätä estrogeenia hormonikorvaushoitoa unettomuutta. Moni lääkäri ei ehkä tiedä tätä uutta linjausta. Eli estrogeenin puute voi aiheuttaa todella pahaa unettomuutta, johon edes unilääkkeet eivät tehoa.

Luullakseni hormonaalinen ehkäisy voi aikaansaada vaihdevuosia muistuttavan tilan myös.

Lisäksi kilpirauhasen liikatoiminta aikaansaa unettomuutta, se on yleinen autoimmuunisairaus naisilla.

Kannatan näiden lisäksi myös unilääkkeitä, mutta edes ne eivät auta, jos nuo edellämainitut ovat epätasapainossa.

Oletteko kokeilleet ulkona nukkumista, vaikka riippumatossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta bentsoista kyselleelle: sain Opamoxit unilääkäriltä. Sen jälkeen sairaalassa iskettiin käyttöön ns. norsupyssy eli Temestaa 4 mg ja Serenasea 5 mg. Serenaset olen nyt saanut vähennettyä pois mutta Temestassa on vielä työmaata. Yllätyin kuinka nopeasti bentsoista menee teho - on kuin nallekarkkeja söisi unilääkkeeksi. -ap

 

 

Anna ne lääkkeet jollekin kenellä ne auttaa ja hallitsee käytön satunnaisesti niinkun pitääkin.

Olen toiminut koko ajan tarkasti lääkärin ohjeiden mukaan.

Ja seloste sanoo: "Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä pidä antaa muiden käyttöön."

Tsemppiä kaikille ketjun kanssaunettomille.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi selvitä. Kärsin 2 vuotta unettomuudesta, kunnes keksin että lähden aamu 5:ltä lenkille (kun olin koko yön valvonut eikä uni tullut), lenkin jälkeen tuntui kun olisin nukkunut 8 tuntia. Olo oli virkeä. Seuraavana aamuna sama juttu. Viikon päästä nukuin jo normaalisti. Jos jätän tuon aamu viiden 2 tunnin lenkin väliin unettomuus palaa. Siispä en jätä. 

 

 

Mitenkähän pitkälle keho kestää liikuntaa ja urheilua nollaunilla?

Mulla on aiemmin ollut alipainoa ja kroonista ylikuntoa ja keho menee vaan enemmän kierroksille 

 

Kehon kierroksille meneminen on useimmiten kytköksissä siihen, että myös pää käy ylikierroksilla. Kaikki kliseet unettomuudesta kuten stressinhallinta, tunteiden käsittelyn oppiminen, älylaitteiden ja muun elektroniika

Nämä ei auta jos on krooninen ylikunto päällä ja urheilee unettomuuden päälle. Oletko ikinä kokenut?

Vai oletko tosiaan sitä mieltä että kannattaa vaan sinnikkäästi lenkkeillä suositusten mukaan vaikka saa pari tuntia unta yössä.

Ainakin mulla se vei loputkin unet tykytyksineen ja sittenpä tulikin pidempi pakkolepo.

Ja joo, kun tosiaan se mieli ei siinä enää edes kykene sammumaan vaikka mitä tekis.

"Tutkitut ja turvalliset" aiheuttavat unettomuutta, nämä "tutkitut ja turvalliset" levittelevät nanokoisia piikkiproteiineja kaikkialle ympäristöönsä, piikiproteiinien myötä myös unet katoavat.

Onko joku maa, jossa unettomuutta hoidetaan hyvin? Jos tietäisin sellaisen, niin matkustaisin sinne lääkäriin. 

Mulla auttoi unettomuuteen psykologin kanssa keskustelu, nyt on käyty noin puolitoista vuotta. Keväällä umettomuus helpotti huimasti, kun psykologin kanssa tehtiin traumoille altistusterapiaa. Mulla on takana 20 vuoden unettomuus, ja nyt mä kyllä uskon, että ne juurisyyt hoitamalla unettomuuskin helpottaa.

Itse en tarvitse siis enää nukahtamislääkkeitä kuin max kerran viikossa, ja unessa pysyn neljän lääkkeen kombolla. Uskon vahvasti, että kolmen terapiavuoden jäkeen voin alkaa unelmoida luomu-unista, vihdoin. 

Vierailija kirjoitti:

En huomannut, että sanoiko ap ikäänsä.

Jo Käypä hoitosuositusten mukaan vaihdevuosi-ikäisille naisille pitäisi ensitöikseen määrätä estrogeenia hormonikorvaushoitoa unettomuutta. Moni lääkäri ei ehkä tiedä tätä uutta linjausta. Eli estrogeenin puute voi aiheuttaa todella pahaa unettomuutta, johon edes unilääkkeet eivät tehoa.

Luullakseni hormonaalinen ehkäisy voi aikaansaada vaihdevuosia muistuttavan tilan myös.

Lisäksi kilpirauhasen liikatoiminta aikaansaa unettomuutta, se on yleinen autoimmuunisairaus naisilla.

Kannatan näiden lisäksi myös unilääkkeitä, mutta edes ne eivät auta, jos nuo edellämainitut ovat epätasapainossa.

Olen 39 eli ei pitäisi olla vielä vaihdevuodet. Kilpirauhanenkin on tutkittu moneen kertaan. Hormonaalista ehkäisyä ei ole.

Ja joo, en ole se "unikeskukseni on tuhoutunut, nukunko enää koskaan :("-tyyppi. Meitä unettomia on tosiaan paljon. -ap

Vierailija kirjoitti:

1. Liiku ja ulkoile päivittäin riittävästi, se voi olla kuntosi mukaan puolen tunnin kävely, tunnin juoksulenkki, thriatlonia tai jokin ohjattu liikuntaharrastus 

2. Raskas syöminen ennen nukkumaanmenoa, ei sokerinen herkuttelu, voi aiheuttaa väsymystä, vaikka se ei tietenkään terveyden kannalta ole aivan optimaalinen ratkaisu

3. Kokeile painopeittoa ja luonnonäänien kuuntelua, tarvittaessa korvatulppia. Voit myös kokeilla nukkua yksin erillisessä sängyssä, jos olet parisuhteessa.

4. Venyttely ja kylmä suihku/sauna hieman ennen nukkumaan menoa voivat rentouttaa kehoa ja mieltä 

5. Huolehdi säännöllisestä unirytmistä, herätys aina samaan aikaan, nukkumaanmeno aina samaan aikaan. Älä harrasta päiväunia. Älä nuku liikaa kun nukut, vain 6-8h/vrk, pakota itsesi aamulla ylös vaikka väsyttäisi. Tee päätös että heräät joka aamu klo 5/7/9 ja pitäydy siinä, oli mikä oli. 

6. Ennen nukkum

Tässä viestissä oli kaikki, mitä lääkkeettömään unettomuuden hoitoon tarvitset. Tähän päälle jos ottaa unilääkkeen, niin unet on taattu.

Kuusi alapeukkua ei tosin ihmetytä täällä...kysytään apua mutta ei haluta ottaa sitä vastaan.

Elämäntapojen muutos on vaikeaa mutta ei mahdotonta!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on tosi vakava psyykkinen ongelma jos haluaa kuolla.

Olet väärässä. Kaikki eivät halua elää, ihmiset ovat erilaisia. Tuollainen psyykkisistä ongelmista väittäminen on vaan piiloteltua kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku maa, jossa unettomuutta hoidetaan hyvin? Jos tietäisin sellaisen, niin matkustaisin sinne lääkäriin. 

Ihan Jenkeissä saa mm. Ketamiinia (hevoslääke) suoraan suoneen (kyllä nukuttaa) ja mitä se Michael Jackson sai kun simahti kuoliaaksi? Sinne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä taas paljon lukenut unettomuuden lääkehoidosta. Tosiaan kaikki antipsykootit, unettavat allergia ja masennuslääkkeet kokeiltu imovanen lisäksi. Olen itsekin kysynyt vaihtoa imon tilalle johonkin samantapaiseen josta ei tule haittavaikutuksia seuraavaksi päiväksi.

Ei kuulemma ole olemassa. Mukava lueskella kun joillain on se pari kolme bentsoa päällekkäin muiden lääkkeiden lisäksi. Miksi toiset oikeasti tarvitsevat ei saa?

Minulla unettomuuteen liittyy vakavat traumat ja siksi siihen ei auta unilääkkeet vaan ahdistuslääkkeet edes joten kuten.

Millaisia ajatuksia ja tunteita nuo traumat sinussa nostavat pinnalle? Onko sisälläsi valtavasti patoutunutta vihaa ja katkeruutta? Pelkoa ja ahdistusta? Itsesyytöksiä? Nämähän usein purkautuvat jonkinlaisena itsetuhoisuutena, joko suoranaisena tai

Ei ole vihaa eikä katkeruutta. Terapiat käyty. Liika on liikaa. Olen taistellut hoitoni kanssa paljon ja minua ohjattu jopa päihdehoitoon, kun muka väärinkäyttäjä. Jouduin uudestaan terapiaan. Käynyt huumetesteissä, jotta saanut uusittua reseptit. Juttu on vaan niin, että unettomuus nostaa vanhat traumat pintaan eli on todella vaarallista. Onneksi kannasta näkyvät hyvin kamppailuni näiden asioiden kanssa ja fiksu lääkäri on tiivistänyt sinne hyvin tilanteeni. 

Minä sain estrogeenilisän käyttöön 38 vuotiaana, on olemassa myös esivaihdevuodet. Ei kannata tehdä olettamuksia pelkästään iän perusteella vaan käydä gynekologilla.

Kannattaa aktiivisesti pyrkiä itse selvittämään se unettomuuden todellinen lähde ja kääntää kaikki kortit.