Naiset, mikä olisi motiivinne jos ottaisitte yhteyttä kymmenien vuosien takaiseen ex-poikaystäväännek

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoinen piirre että jotkut pitävät kuulumisten kyselyä jopa törkeänä tunkeiluna. Miten tärkeinä te oikein itseänne pidätte. Miksi koette olevanne niin paljon muiden yläpuolella ettei edes kuulumisianne mielestänne tavallinen rahvas saisi kysyä. 

Jos minun viestiini viittaat, niin enhän minä niin ole sanonut, että pidän törkeänä tunkeiluna. 

Mutta kuten sinun viestistäsikin näkyy, niin jotkut todella suuttuvat siitä, jos ei halua pitää heihin yhteyttä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ryhtyä ystäväksi, vaan sen pitäisi olla vastavuoroista. Se ei tee kenestäkään ylimielistä, jos hän ei juuri jonkun tietyn ihmisen kanssa tahdo olla läheisempi ystävä, kertoa kuulumisiaan, soitella ja viestitellä. Ja vaikka kuinka hienotunteisesti yrittäisi kertoa teoin, ettei meistä tule hyvän päivän tuttuja enempää, niin siitä pahimmillaan suututaan ja aletaan haukkua. 

Eihän se mukavaa ole, jos toinen ei haluakaan pitää yhteyttä, on minulle itsellenikin käynyt niin. Mutta ei se syyttelyyn oikeuta.

"En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että sosiaalinen kiintiö olisi täynnä."

Mulla on sosiaalinen työ ja paljon ihmiskontakteja, samoin miehellä ja lisäksi oli nuorempana vielä lapsiperheen normaalit kiireet. Todellakin tuli sosiaalinen kiintiö täyteen jo ihan tavallisesta elämästä, ettei jaksanut enää puhelimessa iltaisin jaaritella joutavia jonkun entisen kaverin kanssa. Muistan jonkun ystävyyden tuohon kariutuneen, kun hän ei sitä ymmärtänyt ja elämänvaihekin oli erilainen (hänellä ei lapsia tuolloin vielä ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ensisijaisesti lämmöllä elämässäni mukana olleisiin ihmisiin suhtautuva. Syyni ottaa yhteyttä menneisyyden ihmisiin:

1. Kiinnostaa mitä heille kuuluu 

2. Kohtasin jossain jotain mikä laukaisi muistoja heihin liittyen (esim lehtiartikkeli jossa heidät mainitaan, tai jos käyn jossain perähikiällä mistä muistan jonkun tuttuni olleen kotoisin, törmään heidän sukulaiseensa/naapuriinsa jne)

3. Haluaisin käydä läpi jotain mennyttä tapahtumaa, joka on jäänyt vaivaamaan ja jota ei aikoinaan käsitelty tarpeeksi

4. Haluan kysyä jotain asiaa, jonka tiedän heidän tietävän (koskee vain kollegoita tai muita ihmisiä, joille voin toteuttaa ja toteutan vastavuoroisia palveluksia)

Itse en koskaan ota yhteyttä menneisyyden ihmisiin saadakseni heistä hyötyä. Minuun on otettu yhteyttä sekä hyötymismielessä, että kuulumisten kysymistarkoituksessa

Jos siitä yhteydenotosta ei ole toiselle mitään haittaa, niin mitä pahaa siinä on. Vaikka syynä olisikin omat motiivit.

Ylläoleva oli siis tarkoitettu 89:lle. Lainaus ei vain toimi.

"Jos siitä yhteydenotosta ei ole toiselle mitään haittaa, niin mitä pahaa siinä on. Vaikka syynä olisikin omat motiivit."

Ei kai kukaan ole sellaista sanonutkaan, että siinä olisi jotain pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ylläoleva oli siis tarkoitettu 89:lle. Lainaus ei vain toimi.

En tahdo syyllistää ketään, joka kyselee vanhojen tuttavien kuulumisia. Monet heistä ovat varmaan yksinäisiä ja kuten sanoin, on puhelussa helppo puhua niitä näitä, joten ei siitä varsinaista haittaa ole. Jos on, niin täytyy vain sanoa, että nyt on pakko lopettaa tai jättää vastaamatta. Pointtini oli, että asioita on hyvä pyrkiä ajattelemaan muidenkin kuin omien tarpeiden kannalta.

Minulle olisi tehty lobotomia joka olisi mennyt pahasti pieleen ja olisin unohtanut syyn miksi hän on ex.

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että sosiaalinen kiintiö olisi täynnä."

Mulla on sosiaalinen työ ja paljon ihmiskontakteja, samoin miehellä ja lisäksi oli nuorempana vielä lapsiperheen normaalit kiireet. Todellakin tuli sosiaalinen kiintiö täyteen jo ihan tavallisesta elämästä, ettei jaksanut enää puhelimessa iltaisin jaaritella joutavia jonkun entisen kaverin kanssa. Muistan jonkun ystävyyden tuohon kariutuneen, kun hän ei sitä ymmärtänyt ja elämänvaihekin oli erilainen (hänellä ei lapsia tuolloin vielä ollut).

Ymmärrän, että kalenteri voi olla täynnä eikä aikaa lörpötellä tai kahvitella. Tässä yhteydessä oli kuitenkin puhe menneisyydessä läheisen ihmisen lähettämästä mitä kuuluu? -viestistä. En voi ymmärtää, että sosiaalinen kiintiö olisi niin täynnä, ettei voisi hyvin mielin kirjoittaa muutaman rivin omia kuulumisia ja, että yhteydenottoa voisi pitää röyhkeänä. On mielenkiintoista, että ihmiset ajattelevat näin erilailla. Itse näen sen vain positiivisena, että olen toisen ihmisen ajatuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoinen piirre että jotkut pitävät kuulumisten kyselyä jopa törkeänä tunkeiluna. Miten tärkeinä te oikein itseänne pidätte. Miksi koette olevanne niin paljon muiden yläpuolella ettei edes kuulumisianne mielestänne tavallinen rahvas saisi kysyä. 

Tämä! Jos olet ihan tavallinen ihminen etkä mikään julkkis, niin mitä vahinkoa voi aiheutua peruselämän kuulumisten kertomisesta? Miksi iloisten ja sosiaalisten ihmisten pitäisi aina osata lukea ajatuksia ja ottaa vastuu ennalta muiden tunteista, milloin ne mielensäpahoittajat alkavat ajatella että tämä juttelu voi tuottaa toiselle vilpitöntä iloa, joka ei ole itseltä mitenkään pois? Yksi opiskeluajan tuttuni esimerkiksi halusi varjella tietoa, että hänelle on siunaantunut kaksi lasta valmistumisen jälkeen (naimisissa, pitkä suhde). Sinänsä hyvä että kertoi suoraan, sillä en olisi itse mitenkään ajatellut tiedon olevan jotenkin paha asia kerrottavaksi yhteisille kurssikavereillemme. Itse ainakin olen vain vilpittömän iloinen aina kun kuulen että tutuille on tullut toivottua jälkikasvua, mitä ihmettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoinen piirre että jotkut pitävät kuulumisten kyselyä jopa törkeänä tunkeiluna. Miten tärkeinä te oikein itseänne pidätte. Miksi koette olevanne niin paljon muiden yläpuolella ettei edes kuulumisianne mielestänne tavallinen rahvas saisi kysyä. 

Tämä! Jos olet ihan tavallinen ihminen etkä mikään julkkis, niin mitä vahinkoa voi aiheutua peruselämän kuulumisten kertomisesta? Miksi iloisten ja sosiaalisten ihmisten pitäisi aina osata lukea ajatuksia ja ottaa vastuu ennalta muiden tunteista, milloin ne mielensäpahoittajat alkavat ajatella että tämä juttelu voi tuottaa toiselle vilpitöntä iloa, joka ei ole itseltä mitenkään pois? Yksi opiskeluajan tuttuni esimerkiksi halusi varjella tietoa, että hänelle on siunaantunut kaksi lasta valmistumisen jälkeen (naimisissa, pitkä suhde). Sinänsä hyvä että kertoi suoraan, sillä en olisi itse mitenkään ajatellut ti

Jos sinun on vaikea hyväksyä, että muut eivät ajattele asioista samalla tavalla kuin sinä, niin eikö sitä olisi hyvä alkaa opettelemaan? Esimerkiksi se, että olisi jotenkin normaalia puhua muiden kuulumisia eteenpäin ei tosiaankaan ole mikään yleinen malli, vaan siitähän puhutaan "juoruiluna". 

Vaikea keksiä miksi ottaisin yhteyttä. Mulla ei ole exilleni mitään asiaa, mutta joillain janottaa vanha suola tai muuten on ikävä.

Kyselin kuulumisia kun silmille tuli hänen yrityksen sähköposti osoite. Asuu Amerikassa eikä tulla koskaan näkemään. Mieheni kyllä tiesi että viestiteltiin. Lähinnä ystäviä oltiin vajaa 40 v sitten kuin oikeastaan pari vaikka seurusteltiin. Ei mikään vuosisadan rakkaustarina ollut.

"En voi ymmärtää, että sosiaalinen kiintiö olisi niin täynnä, ettei voisi hyvin mielin kirjoittaa muutaman rivin omia kuulumisia ja, että yhteydenottoa voisi pitää röyhkeänä. "

Taidat viitata minun viestiini, kun kirjoitin aiemmin, että on jopa vähän röyhkeää kysyä kuulumisia henkilöltä, jota tuskin tuntee. Viestissä, johon viittasin oli neljä esimerkkiä tilanteesta, joista yksikään ei ollut se, minkä nyt esität.

Kyllä se on tuo Pena 31 vee. Aika hänenkin tietää isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että sosiaalinen kiintiö olisi täynnä."

Mulla on sosiaalinen työ ja paljon ihmiskontakteja, samoin miehellä ja lisäksi oli nuorempana vielä lapsiperheen normaalit kiireet. Todellakin tuli sosiaalinen kiintiö täyteen jo ihan tavallisesta elämästä, ettei jaksanut enää puhelimessa iltaisin jaaritella joutavia jonkun entisen kaverin kanssa. Muistan jonkun ystävyyden tuohon kariutuneen, kun hän ei sitä ymmärtänyt ja elämänvaihekin oli erilainen (hänellä ei lapsia tuolloin vielä ollut).

Ymmärrän, että kalenteri voi olla täynnä eikä aikaa lörpötellä tai kahvitella. Tässä yhteydessä oli kuitenkin puhe menneisyydessä läheisen ihmisen lähettämästä mitä kuuluu? -viestistä. En voi ymmärtää, että sosiaalinen kiintiö olisi niin täynnä, ettei voisi hyvin mielin kirjoittaa muutaman rivin omia kuulumisia ja, että yhteyde

Ei se kyllä muutamaan riviin koskaan jää, vaan oletuksena on, että aletaan pitää yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoinen piirre että jotkut pitävät kuulumisten kyselyä jopa törkeänä tunkeiluna. Miten tärkeinä te oikein itseänne pidätte. Miksi koette olevanne niin paljon muiden yläpuolella ettei edes kuulumisianne mielestänne tavallinen rahvas saisi kysyä. 

Tämä! Jos olet ihan tavallinen ihminen etkä mikään julkkis, niin mitä vahinkoa voi aiheutua peruselämän kuulumisten kertomisesta? Miksi iloisten ja sosiaalisten ihmisten pitäisi aina osata lukea ajatuksia ja ottaa vastuu ennalta muiden tunteista, milloin ne mielensäpahoittajat alkavat ajatella että tämä juttelu voi tuottaa toiselle vilpitöntä iloa, joka ei ole itseltä mitenkään pois? Yksi opiskeluajan tuttuni esimerkiksi halusi varjella tietoa, että hänelle on siunaantunut kaksi lasta valmistumisen jälkeen (naimisissa, pitkä suhde). Sinänsä hyvä että kertoi suoraan, sillä en olisi itse mitenkään ajatellut ti

No voiohan se lapsi voi olla vammainen tai erityislapsi, josta ei halua, että kertoillaan ympäri kyliä tai tullaan kyselemään.

Saatan yleensäkin ottaa yhteyttä vuosien takaa, ei tarvi olla exä mutta voi olla exäkin. Kiinnostaa mitä kuuluu, kiva joskus ottaa yhteyksiä kun joku tulee mieleen. En ole sillä tavalla rajoittunut että ajattelisin, että joihinkin vanhoihin tuttuihin ei voisi olla yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että sosiaalinen kiintiö olisi täynnä."

Mulla on sosiaalinen työ ja paljon ihmiskontakteja, samoin miehellä ja lisäksi oli nuorempana vielä lapsiperheen normaalit kiireet. Todellakin tuli sosiaalinen kiintiö täyteen jo ihan tavallisesta elämästä, ettei jaksanut enää puhelimessa iltaisin jaaritella joutavia jonkun entisen kaverin kanssa. Muistan jonkun ystävyyden tuohon kariutuneen, kun hän ei sitä ymmärtänyt ja elämänvaihekin oli erilainen (hänellä ei lapsia tuolloin vielä ollut).

Ymmärrän, että kalenteri voi olla täynnä eikä aikaa lörpötellä tai kahvitella. Tässä yhteydessä oli kuitenkin puhe menneisyydessä läheisen ihmisen lähettämästä mitä kuuluu? -viestistä. En voi ymmärtää, että sosiaalinen kiintiö olisi niin täynnä, ettei voisi hyvin mielin kirjoittaa muutaman rivin omia kuulumisia ja, että yhteyde

Kyllä se sosiaalinen kiintiö voi olla niin täynnä, ettei vastaile tuollaisiin viesteihin. En tosin kyllä muista, että olisin tuollaisia viestejä koskaan saanutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoinen piirre että jotkut pitävät kuulumisten kyselyä jopa törkeänä tunkeiluna. Miten tärkeinä te oikein itseänne pidätte. Miksi koette olevanne niin paljon muiden yläpuolella ettei edes kuulumisianne mielestänne tavallinen rahvas saisi kysyä. 

Tämä! Jos olet ihan tavallinen ihminen etkä mikään julkkis, niin mitä vahinkoa voi aiheutua peruselämän kuulumisten kertomisesta? Miksi iloisten ja sosiaalisten ihmisten pitäisi aina osata lukea ajatuksia ja ottaa vastuu ennalta muiden tunteista, milloin ne mielensäpahoittajat alkavat ajatella että tämä juttelu voi tuottaa toiselle vilpitöntä iloa, joka ei ole itseltä mitenkään pois? Yksi opiskeluajan tuttuni esimerkiksi halusi varjella tietoa, että hänelle on siunaantunut kaksi lasta valmistumisen jälkeen (naimisissa, pitkä suhde). Sinänsä hyvä että kertoi suoraan, sillä en olisi itse mitenkään ajatellut t

Kuulostaa vähän iäkkäältä äidiltäni, josta on vanhemmiten tullut aikamoinen juoruilija. Elämänpiiri on kaventunut, joten soittelee ihmisille ja kertoilee sitten muille näitä tietojaan ja pohdiskelee niitä isän kanssa, joka kyllä myös osallistuu toimintaan. 

Olen miettinyt pitääkö tuosta nyt sanoa, että älkää nyt ainakaan muille kuin minulle näitä tietojanne ja spekulaatioitanne esitä, koska teitä aletaan vältellä. Ja syystäkin. Jututhan voivat matkalla muuttua vaikka millaisiksi, kun juoruilemisesta puhutaan. Eli kyllä ihan tavallistenkin kuulumistenkin kertomisesta voi olla haittaa, mutta juoruilijat eivät itse sitä tajua.  

Jestas, että osaa olla tiukkapipoista porukkaa. Ei ihme, että tässä maassa voidaan pahoin ja on erittäin vaikea löytää aikuisena ystäviä, kun edes vanhoihin ystäviin ja tuttuihin ei saisi joidenkin mielestä olla yhteydessä. 

Olen itse ollut ihan avoimin mielin, kun joku on ottanut yhteyttä. Mutta jos sitten kumminkin tuntuu, että ollaan liian eri maailmoista, niin sitten se yhteydenpito kyllä vaan jää. Tuppaa kyllä jäämään melkein kaikkien kanssa. 

Alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että olen mielelläni kaveri tai ystävä exien ja sentapaisten kanssa. Paitsi pari on, joihin ei kiinnosta pitää yhteyttä. Toinen on tosi ärsyttävä ja toisen kohdalla en halua, että se luulee mitään, oli vähän takertuvainen, eikä ehkä ole mitään yhteistä. Mutta jos se ottaisi yhteyttä, niin vaihtaisin kuulumiset. Ai niin, yksi teki oharit ja vielä valehteli siitä, joten en halunnut olla enää tekemisissä, mutta jos nyt ottaisi yhteyttä, niin mikäs siinä. Muiden kanssa olen joskus yhteydessä, ne on hienoja tyyppejä. Harmittaa, kun se on jäänyt niin vähiin, mutta syitä on varmaan monia, kaikilla.