Lähes nelikymppiset miehet haluavat lapsia "ehkä joskus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle 40v on paras ikä isäksi. On hyvä työ ja palkka millä turvaa perheen ja lasten elämän. 

No ei kyllä ole. Väsynyt jo, ei jaksa valvoakaan. Esikoiseni syntyi 7 vuotta sitten, hänen isänsä oli silloin 39. 

Vuosu sitten sain uuden puolison kanssa lapsen, puoliso on 25. Hän valvoo, vaihtaa vaipat, tekee hirveästi kaikkea vauvan kanssa, kun on tottunut että myös isä tekee. Jaksaa valvoakin.

Ei välttämättä ole kyse iästä vaan asenteesta. Sukupolvikysymyskin aika pitkälti, nuo kaksi miestäsihän kuuluvat ihan eri ikäluokkiin. Voisivat olla isä ja poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli 39, äitini 36 saadessani minut. Mulla on autismi ja VIHAAN elää autistien elämää. Autismin epäillään liittyvän isän suureen ikään (35+). Joten ottakaa huomioon. 

Toivotan sinulle paljon jaksamista!

En kuitenkaan itse usko, että vanhempien iällä olisi niin iso vaikutus esimerkiksi autismiin tai muihin sairauksiin, että sen vuoksi kannattaisi jättää lapset saamatta. Varmasti on suurempi todennäköisyys, mutta kyllä niitä autistisia yms. lapsia syntyy myös nuorille vanhemmille ja vastaavasti tiedän paljon tapauksia, joissa vähän kypsemmällä iällä lisääntyneet ovat saaneet täysin terveitä lapsia.

Uskon itse, että vähintään yhtä paljon, varmasti enemmänkin lapsen tulevaisuuteen ja oireiluun vaikuttavat geenit ja kasvuympäristö kuin vanhempien ikä. 

Nämä asiat eivät ole uskonasioita, mutta kaikkien kohdalla riskit eivät onneksi realisoidu. Toisaalta monesti on niin, että kehitysviivästymä todetaan vasta kouluiässä tai esikouluiässä, kun lapsi ei opikaan samaa tahtia muiden kanssa. Siinä on mielestäni vähän mediallakin vastuuta, sillä usein iäkkäiden vanhempien lapsia esitellään vauvana mediassa.

Tietoa tästä asiasta on edelleen liian vähän eli pitäisi tiedottaa, jolloin ihmiset voivat ottaa riskin tietoisesti. Hedelmällisyydestä kyllä tiedotetaan, mutta kehitysvammoista paljon vähemmän. Myös Down-lasten kohdalla riski on moninkertainen. Totta kai lasta rakastaa niin kuin tervettäkin, mutta terveyshuolia on kehitysvamman kohdalla paljon. Toinen vanhemmista voi joutua jäämään omaishoitajaksi, ellei lasta halua laitokseen, sillä vammaisille lapsille ei ole erillistä päivähoitoa. Sillä on vaikutusta jo perheen toimeentuloonkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Ainoa skenaario missä hankkisin lapsia on että tapaisin sen verran nuoren naisen että ehtimisimme tutustua kunnolla, asua hetken yhdessä ja testata parisuhteen toimivuutta ennen lapsen hankkimista. En missään tapauksessa hankkisi lapsia naisen kanssa jolla on lapsia ennestään, tai jonka kanssa lapset pitäisi tehdä heti. Vaikka kuinka tiedän että todennäköisyys jää tällöin hyvin pieneksi, perheen perustaminen ei ole niin tärkeä asia että lähtisin laskemaan rimaa. Sama pätee aikaa moneen ikätoveriini. Eli sikäli on toki miesten vika.

Toisaalta kaikki pitkät parisuhteeni ovat katkenneet naisen aloitteesta, syy on ollut että arki on jossain vaiheessa ruvennut tuntumaan arjelta eikä se enää riitä. Naisilla on roolinsa siinä että lapsia pitäisi olle tekemässä tilanteessa jossa diili ei ole enää toiselle osapuolelle tarpeeksi hyvä.

Vastaanpa sulle vielä toisenkin kerran eli eihän tämä nyt varmasti kenenkään vika ole, että syntyvyys on romahtanut. Kuten jo sanoin, niin minusta monen nelikymppisen kohdalla on niin, että lapsia saamaan ei välttämättä vieläkään olla kypsiä, joten on hyväkin, että se jää. Ei ihmisen mitta ole se, että saa lapsia.

Sekin puoli tässä on, että koska vanhempana lasten saaminen on riski, se lisää yhteiskunnan kustannuksia, kun syntyy enemmän erityistarpeisia lapsia, joista ei välttämättä koskaan ole normaaliin työelämään. Lasten hankkiminen ei koskaan voi olla mikään diili, jossa punnitaan vain omia etuja. Kyse on kokonaan uuden ihmisen synnyttämisestä ja siittämisestä tähän maailmaan ja vastuusta hänen elämänsä ensimmäiset 20 vuotta. Ei mikään pikkujuttu. Jos ei kykene ajattelemaan asioita syntyvän lapsen kannalta, ei kannata hankkia yhtään ainoaa lasta.

Mulla on ikää vajaa 50 v. Elämä on mallillaan. Harrastan urheilua useassa lajiporukassa. Monet harrastukset vievät ulkomaille. Työssä olen johtavassa asiantuntija asemassa. Työ on rentoa eikä tarvitse huolehtia alaisista. Matkustelen juuri sopivasti työn puolesta. Omaisuutta on kertynyt muutaman asunnon ja lapin mökin verran. Rahan takia ei tarvitse töitä tehdä. Vapaa-aikaa on käytännössä tarpeeksi. Nyt en haluaisi enää lasta elämääni sotkemaan. Vaikka on minua siihenkin houkuteltu. Lapset on kuitenkin enemmän naisten juttu. Vähän vanhanaikainen käsitys yhteiskunnasta jossa nainen on koti-äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyseessä taloudellinen tilanne aikalailla vahvasti. Nelikymppisenä se palkka alkaa olla sellainen että on varaa lapsiin. 

Ylipäätänsä ihmisillä lapsien teko ikä on noussut koska ihmiset opiskelee pidempään jotta saisi sen hyvän työn eli työn mistä helpolla saa hyvän palkan.

Monella alle 40 vuotiaalla on myös vielä asuntolainaa joka vie siitä pienestä palkasta siivun pois.

Olen 33 vuotias lapseton mieshenkilö, ehkä sit tulevaisuudessa lapsia jos palkkani nousee merkittävästi ja asuntolainan saan kuitattua pois. Kumppani sit kans etittävä.

Se osoittaa vastuullisuutta, että mietit myös sitä onko varaa lapsiin, sillä kyllähän lapsista tulee myös kuluja. Nykyajan työelämä, pätkätyöläisyys ennen kaikkea on luonyt myös taloudellista epävarmuutta, joka vaikuttaa lastensaantihaluihin, mutta kuitenkaan tutkijat eivät ole nostaneet sitä syytä kärkeen enää aikoihin. Samaa osoittaa sekin, että myös korkeakoulutetuista 35-vuotiasta yhä useampi on lapseton (linkin tuosta jo laitoin), mikä tarkoittaa, että heistäkin yhä suurempi osa jää kokonaan lapsettomiksi. 

Aiemmin lapset on pääosin tehty silloin kun opinnot on saatu päätökseen ja päästy työpaikkaan. Näin oli omallakin kohdalla 26v. iässä ensisynnyttäjänä, mutta asuntolainat otettiin vasta tuon työpaikan jälkeen, kun oltiin jo raskaana ja taaperoiden äitejä. Niin vaikuttaa olevan omien lasten ja heidän kavereidensa elämässä nykyäänkin eli ensin valmistutaan, asutaan avoliitossa, otetaan koira ja seuraavaksi on vuorossa ok-talon laina ja vanhemmuus. Siis ikäluokassa 26-30. Tyttäreni puhuvat 35v. miehistä (jotain avomiehen kavereita) jo ikisinkkuina, joten joku käsitys jo heilläkin tuntuu olevan siitä, että tuon ikäiset eivät enää lapsia ehkä saakaan, vaikka tuskin ovat näitä lehtijuttuja ehtineet kiireiltään lukea, kun se ei heitä kosketa henkilökohtaisesti, vaan lapset ovat suunnitelmissa lähivuosina. 

Nuorena naiset tykkää niistä jännistä miehistä ja iän myötä naiset alkaa tykätä sugardaddyistä.

Me tavalliset miehet emme ole koskaan naisten suosiossa paitsi rumien ja lihavien naisten suosiossa.

"Ilmeisesti osa miehistä säilyy nykyään lapsellisina jopa nelikymppisiksi asti, elää teinin ja nuoren aikuisen elämää, johon lapset eivät kuulu."

Tuohan on vain erittäin järkevää. Lasten kannalta siis paljon parempi ratkaisu hankkia lapsia vasta yli nelikymppisenä verrattuna tyypilliseen palstamammaan, joka on jo ties monennella kierroksella ja kakaroita on useille kylän miehille porsittuna.

Naisillahan tahtoo käydä niin, että toisin kuin normaaleilla naisilla seksuaalisuuden herääminen jo ennen teini-ikää, palstamammoilla seksuaalinen herääminen tapahtuu vasta 40-vuotiaana, jolloin sekä raskautuminen, että innokkaan seksikumppanin löytäminen on mahdotonta. Sen vuoksi Suomessa on useita naisvaltaisia keskustelualustoja, jonne ovat kerääntyneet nämä äärimmäisestä munanpuutteesta kärsivät hylkiöt, jotka purkavat vihaa ja katkeruuttaan meihin kivoihin palstamiehiin, joilla on nuoret ja hehkeät, sekä upeavartaloiset naiset.

"Lasten hankkiminen ei koskaan voi olla mikään diili, jossa punnitaan vain omia etuja. Kyse on kokonaan uuden ihmisen synnyttämisestä ja siittämisestä tähän maailmaan ja vastuusta hänen elämänsä ensimmäiset 20 vuotta. Ei mikään pikkujuttu. Jos ei kykene ajattelemaan asioita syntyvän lapsen kannalta, ei kannata hankkia yhtään ainoaa lasta."

Tottakai lapsen hankkiminen on diili vanhempien välillä ja se on asian ajattelemista syntyvän lapsen kannalta että mietit tilannetta mihin lapsen on tarkoitus syntyä, pahimmassa tapauksessa vanhemmille jotka eivät tunne toisiaan kunnolla, luota toisiinsa ja niin edelleen. Jos perhettä perustetaan parisuhteen pohjalle, niin se nyt on yhtä lailla diili. Lapsi nyt on tietysti paljon muutakin kuin parisuhteen jatke, mutta eihän lapsi ole olemassa silloin kuin ko. diilit solmitaan tai ollaan solmimatta, eli vähän ihmeellistä ajatella että edellämainittu edustaisi jotain suurta itsekkyyttä.

"No niinhän se on monessa suhteessa, että niitä lapsia hankitaan siinä vaiheessa kun suhde alkaa muuten tuntumaan vähän tyhjältä ja tarvitaan niin sanotusti lisää sisältöä elämään. Sitten kun se pikkulapsiarki vie ne loputkin energiat ja yhteisen ajan niin jäljelle ei jää oikeastaan mitään, monet eroavatkin siinä vaiheessa kun lapset ovat suht pieniä. Sitten on toki niitä katkeroitujia jotka odottavat seuraavat 20 vuotta vapauttaan. Sen takia siihen puolison valintaan kannattaa panostaa, että on ennen kaikkea vahva ystävyyspohja eikä pelkkä intohimoinen huuma, se kun ei kovin montaa vuotta kanna. Parhaasta ystävästä on vaikeampi erota kuin rupsahtaneesta rakastajasta."

Tässä on sinun mielipiteesi ja käsityksesi lapsiperhearjesta, mutta ei se kuitenkaan perustu mihinkään tutkimukseen, että lapset tehtäisiin väljähtäneeseen suhteeseen enkä tuollaista ole ikinä havainnut. Päinvastoin lapset ovat rakkauden huipentuma, sillä ei niitä nyt kenen tahansa kanssa tehdä paitsi ehkä sellaisissa piireissä, jossa elämä on muutenkin hyvin suunnittelematonta ja kaaottista.

Käsitys lapsiperhearjen kuormittavuudesta voi perustua juuri siihen, että synnytetään myöhemmin ja siihen, että nuoruutta eletään jopa nelikymppisiksi, jolloin velvollisuudet tuntuvat raskailta. Lapsi voi valvottaa, vanhemmuudesta tehdään jotain sankarillista tarinaa, missä kaikki on vaikeaa, mutta kestetään ja synnytyskin "pilaa vartalon". Ei tuollaista puhetapaa ollut lainkaan vielä ysärillä, jolloin olen lapseni saanut. Lapsen saaminen nähtiin myönteisenä asiana eikä valtavana elämän saavutuksena ja vaikeutena. 

On siis kahdenlaista ajan henkeä: sitä että lapsentekoikäisiä syyllistetään siitä, etteivät he tee lapsia ja lapsiperheiden vaikeuksien liioittelua, jonka avulla ehkä selitetään sitä, ettei itse haluta lapsia. Ikään kuin lapsi olisi jokin uhraus ja vaiva - mielestäni kauheaa lapsen kannalta syntyä perheeseen, jossa hän ei ole odotettu, toivottu ja rakastettu sekä pieni ihme, sillä eihän terveenä syntyvä lapsi mikään itsestäänselvyys ole. Jos lapsi jo pienestä asti nähdään vaivan aiheuttajana mediassa ja puheissa, niin mikä on lasten tulevaisuus tässä yhteiskunnassa? 

Vierailija kirjoitti:

"Ei, et ole."

Mikä kumman vänkääjä sinä oikein olet? Kyllä minä olen osallistunut aiemminkin tällaiseen keskusteluun ja laittanut varmaan kymmenen linkkiä aiheeseen ja nytkin kaivoin useamman linkin Hesarista yhdellä hakusanalla, vaikken ketjua jaksanutkaan lukea.

Minua ihmetyttää mikset sinä ja palstan muut asiasta jatkuvasti keskustelevat miehet lue sanomalehtiä ja muita uutisia, joissa tämä aihe on esillä viikoittain? Syntyvyys on romahtanut, miten ihmeessä olette välttyneet tuolta aiheelta vai ettekö koskaan lue muuta kuin keskustelupalstoja? 

Miksi et voi myöntää, että valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

"Ilmeisesti osa miehistä säilyy nykyään lapsellisina jopa nelikymppisiksi asti, elää teinin ja nuoren aikuisen elämää, johon lapset eivät kuulu."

 

Tuohan on vain erittäin järkevää. Lasten kannalta siis paljon parempi ratkaisu hankkia lapsia vasta yli nelikymppisenä verrattuna tyypilliseen palstamammaan, joka on jo ties monennella kierroksella ja kakaroita on useille kylän miehille porsittuna.

Naisillahan tahtoo käydä niin, että toisin kuin normaaleilla naisilla seksuaalisuuden herääminen jo ennen teini-ikää, palstamammoilla seksuaalinen herääminen tapahtuu vasta 40-vuotiaana, jolloin sekä raskautuminen, että innokkaan seksikumppanin löytäminen on mahdotonta. Sen vuoksi Suomessa on useita naisvaltaisia keskustelualustoja, jonne ovat kerääntyneet nämä äärimmäisestä munanpuutteesta kärsivät hylkiöt, jotka purkavat vihaa ja katkeruuttaan meihin kivoihin palstamiehiin, joilla on nuoret ja hehkeät, sekä upeavart

No niinhän minäkin sanoin, että järkevää on, indeed. Ei kaikkien tarvitse saada lapsia lainkaan, minun puolestani asiasta jauhaminen voitaisiin lopettaa kokonaan. Suomalaisten sukupuutto ei ole maailman isoin ongelma, koska sen voi ratkaista helpolla tavalla.

Meillä on yhteiskunta, joka sallii nuorten ihmisten elää nuorison tavoin nelikymppisiksi, joten osa toimii niin. Olen ollut läsnäkin tilanteessa, missä pienten poikien isä odotti lastensa kanssa kiistellen vuoroa milloin hänkin pääsisi pelaamaan jotain ralliautopeliä. Siinä kyllä mietin, että mitä minä oikein just näin ja todistin...

"Tottakai lapsen hankkiminen on diili vanhempien välillä ja se on asian ajattelemista syntyvän lapsen kannalta että mietit tilannetta mihin lapsen on tarkoitus syntyä, pahimmassa tapauksessa vanhemmille jotka eivät tunne toisiaan kunnolla, luota toisiinsa ja niin edelleen. Jos perhettä perustetaan parisuhteen pohjalle, niin se nyt on yhtä lailla diili. Lapsi nyt on tietysti paljon muutakin kuin parisuhteen jatke, mutta eihän lapsi ole olemassa silloin kuin ko. diilit solmitaan tai ollaan solmimatta, eli vähän ihmeellistä ajatella että edellämainittu edustaisi jotain suurta itsekkyyttä."

 En ole puhunut mitään itsekkyydestä, mihin viittaat? Se että kokee olevansa vielä nuori ja haluavansa olla vapaa kuten nuori aikuinen on eräänlaista itsekeskeisyyttä, mutta en todellakaan ajattele, että se olisi haitallista, paitsi siinä tapauksessa, että tuohon moodiin niitä lapsia hankkii tai niitä painostetaan hankkimaan. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna ja rakastettuna sekä odotettuna sekä harkittuna, vaikka näin ei aina tapahdukaan.

Nämä sinun diilipuheesi koen erikoisina, tulee mieleen D. Trumpin diilit. Ei hänkään kyllä ole parisuhteiden ja lastensa yhteydessä puhunut diileistä. Elämä ei valitettavasti ole mikään diili, vaan aika paljon monimutkaisempi asia.

"Ajatella, että joku ihan iloisena täällä julistaa, että on jäänyt älyltään ja tunne-elämältään 16-vuotiaan asteelle.

Taisi faktat linkkeineen olla liikaa, ja oli pakko purkaa tuskaisaa havahtumista solvailemalla ympäriinsä kaikkea mikä näköpiiriin osuu.

Ps. Oletko muuten huomannut tuon hengenheimolaisesi, toisen palstamiehen taajaan postaileman``faktan`` käenpojista? Aattelin vain tuota sun siittämää lasta.. että kuuluuko tuohon hulluna paisuvaan prosenttiin hänkin?"

Tulit juuri todistaneeksi edellisen kommentoijan kommentin todenperäisyyden.

*eri

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naiset tykkää niistä jännistä miehistä ja iän myötä naiset alkaa tykätä sugardaddyistä.

Me tavalliset miehet emme ole koskaan naisten suosiossa paitsi rumien ja lihavien naisten suosiossa.

No onpa yllätys, että teistä tavallisista eli rumista ja lihavista miehistä kiinnostuvat vastaavat eli tavalliset naiset. Ilmeisesti mielestäsi vain niiden nuorten kaunotarten sopisi teistä kiinnostua tai on ihan epistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle 40v on paras ikä isäksi. On hyvä työ ja palkka millä turvaa perheen ja lasten elämän. 

No ei kyllä ole. Väsynyt jo, ei jaksa valvoakaan. Esikoiseni syntyi 7 vuotta sitten, hänen isänsä oli silloin 39. 

Vuosu sitten sain uuden puolison kanssa lapsen, puoliso on 25. Hän valvoo, vaihtaa vaipat, tekee hirveästi kaikkea vauvan kanssa, kun on tottunut että myös isä tekee. Jaksaa valvoakin.

Miksi ihmeesä olet sälyttänyt kaiken lapsiin liittyvän miehillesi? Vähemmästäkin väsyy noin laiskaan akkaan.

Faktat ei muuksi muutu vaikka kuinka kiukuttelee ja solvaa naisia. Tilastot ja tutkimukset kertovat selkeästi myös miesten hedelmällisyyden rajoista. Hämmentävää, että tätä on niin vaikeaa vastaanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena naiset tykkää niistä jännistä miehistä ja iän myötä naiset alkaa tykätä sugardaddyistä.

Me tavalliset miehet emme ole koskaan naisten suosiossa paitsi rumien ja lihavien naisten suosiossa.

Te "tavalliset miehet" olette itse rumia, lihavia ja vielä inceleitäkin.

Miettiväthän naisetkin usein todella pitkään eivätkä ole oikein ikinä valmiita, vaikka nimenomaan naisilla luulisi olevan kiirettä biologisen kellon tikittäessä. 30-vuotiaalla naisella luulisi olevan kiireempi kuin 40-vuotiaalla miehellä.

"Miksi et voi myöntää, että valehtelet?"

Sinulle asia voi olla henkilökohtaisella tasolla arka, koska käytät siihen aikaa ja suuntaat kiukkusi palstamammoihin, joista osa kyllä kirjoittakin halveeraten. Mutta itse aihe on jokaisen elämässä iso asia, siis se saako jälkikasvua vai ei. Se on iso kahdesti vähintään eli silloin kun muut tekevät lapsia (syntyy sosiaalista painetta) ja silloin kun muut saavat lastenlapsia (jos itse ei ole saanut) ja ymmärtää, että nyky-yhteiskunnassa voi jäädä ilman hoivaa ja silmälläpitoa, ellei vanhuksella ole omia lapsia. Ne ystävät nimittäin kuolevat ja ovat sairaita itsekin eivätkä voi auttaa. Minäkin olen ainoa elossa oleva lapsi, joka voi vanhempiaan auttaa. Kaikki ystävät ovat liian vanhoja siihen, itsekin avun tarpeessa. Apua saa siis lapsilta tai rahaa vastaan.

Tämähän on valtava asia hyvin monelta kantilta tämä lapsettomuus. Olen jo pari juttua tuostakin nähnyt, missä puhutaan lapsettomuudesta vanhuuden kannalta. Toisaalta ei tiedä olemmeko kukaan enää silloin elossakaan enää, kun ilmastonmuutos etenee ja sotiminen kiihtyy. Itse toivon eutanasian tulemista mahdollisimman pian, että voin itse valita sen vaihtoehdon. 

Vierailija kirjoitti:

"ämä sinun diilipuheesi koen erikoisina, tulee mieleen D. Trumpin diilit. Ei hänkään kyllä ole parisuhteiden ja lastensa yhteydessä puhunut diileistä. Elämä ei valitettavasti ole mikään diili, vaan aika paljon monimutkaisempi asia."

No sanan voi korvata jollain muulla, jos mielikuvat on nyt jotenkin vääränlaisia. Elämä voi olla kuinka monimutkainen tahansa, mutta se ei vaikuta siihen etteikö ihminen punnitsisi asioiden hyöytyjä ja haittoja ja tekisi sopimuksia niiden pohjalta. Ja pariutuminenko on muka immuuni näille ilmiöille? No joillain voi ollakin, mutta jos puhutaan nelikymppisistä, niin asioita mietitään toivottavasti jo vähän siitäkin perspektiivistä. Ja varmasti mietitäänkin, mikä vaikuttaa siihen että lapsia syntyy vähemmän.