Lähes nelikymppiset miehet haluavat lapsia "ehkä joskus"

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten raskaus ei ala heti,jaksaako ja haluaako 50v mies valvoa vauvan kanssa kun kaverit joiden lapset muuttaneet jo kotoa kulkee vapaina omissa menoistaan. 

Ja kun vauva kasvaa,jaksaako  65v tapella teinin kanssa kotiintuloajoista? Sen ikäisen pitäisi olla isoisä, ei isä.

50 vuotiaalla unen tarve vähenee. Ja millä tavalla siihen valvomiseen vaikuttaa kaverit joilla on omat elämänsä?

65 vuotiaan ei tarvitse enää tapella. Onko lapsen kanssa asioista riitely jokin keskenkasvuisten aikuisten luoma normi?

"Ihan yhtä lailla sairasta jos 30 vuotias nainen kehuisi tapailevansa teinejä. Tällaista ei ole ainakaan itselleni tullut palstalla vastaan. 50v ja 20v on kuitenkin aikuisia ja harvemmin naiset erityisesti palstalla kehuskelevat saavansa nuoria miehiä joka sormelle. Naiset pitäytyvät todellisuudessa, miehet kirjoittelevat tänne haaveitaan.

Suurin osa pariskunnista +/-5 vuotta mies naista vanhempi tai nuorempi. Yleisin ikäero 3 vuotta (mies vanhempi). Väestöliiton sivuilta löytyy nämä faktat.

Joko palstan miehet valehtelevat viennistään yli 15 v nuorempien naisten keskuudessa tai sitten palstalla on kaikki marginaalimiehet joilla on huomattavasti nuorempia puolisoita. "

Jännä juttu miten 20v mies on mammoille aikuinen, mutta 25-vuotias nainen on vielä aivoiltaan lähes taaperon tasoinen, eikä sellaista saa yksikään yli 30v mies lähestyä. Tuo tietysti selittyisi sillä, että palstalle on kerääntynyt aivokapasiteetiltaan jälkeenjääneitä aikuisia, ehkäpä ihan keski-ikäisiäkin naisia.

Se on varmaankin totta, että yleensä pareilla on pieni ikäero, mutta mammat täällä paasaavat, ettei juuri muunlaisia pareja ole olemassakaan ja nelikymppisen miehen siittiöt ovat kuivuneet pelkäksi pölyksi kasseihin. Se jos mikä on vielä huvittavinta, että yli 40v mies kykenee siittämään lapsia vain, jos tällä on jo entuudestaan lapsi aiemmasta suhteesta saman ikäisen naisen kanssa. :)

Omalta kohdalta voin kertoa, että kun n. 16-vuotiaana aloin vakavammin kiinnostua tytöistä, vain silloin oman ikäiset tuntuivat sopivilta. Kolmikymppisenä jo huomasin, miten paljon nopeammin saman ikäiset naiset vanhenevat ja hengailin 5 vuotta nuorempien kanssa, mutta heistäkin piti valikoida sellaiset, joilla aivojen kehitys oli normaalia ja käyttäytyivät aikuisten tavoin, eikä kehitys ollut jäänyt tyypillisen palstamamman tasolle.

Toinen huvittavuus palstalla on juuri tuo, miten vanhat akat jaksavat repiä kilareita, kun täällä on muutamia miehiä, joilla on nuorempi nainen. Ikäänkuin se olisi väärin, ellei jopa rikollista. Mammoilla kun ei järki juuri päätä pakota, niin melkoisella varmuudella he ajattelevat, että hyi että mikä sairas mies minäkin olen, kun vaimoni syntymähetkellä olin jo 18-vuotias. Nyt hän on oikein hehkeä 30-vuotias äiti ja vaimo. Minä sain jostain ihmeen syystä siitettyä meille lapsen 42-vuotiaana. Ihmeiden aika ei ole ole.

Sosialismi on vapauttanut ihmiset Suomessa työn teosta ja lasten tekemisestä. Sosialismissa yhteiskunta ja sen palvelut on keskiössä. Perhe ei ole sosialismissa yhteiskunnallisesti arvokas. Se on kapitalistinen harrastus muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa tässä aiheessa keskustelijat olevan ainoastaan  yh naisia. Kaduttaako elämän valinnat tosiaan  näin paljon. Miksi jätitte opinnot ja uran kesken, nyt olette loukussa siinä yh hommassa, perhe se ei ole. Miehet eivät ole teistä kiinnostuneita. Elämä veronmaksajien rahoilla eritoten kesällä kun kaikki nauttii elämästä taitaa olla ankeaa. Antakaa kumminkin  lapsille mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen omista fiiliksistä ja valinnoista huolimatta. Se on hyvää vanhemmuutta ha sitä ette voi enää muuttaa.

 

 

 

Minun lapset muuttaa kohta pois kotoa ja tutkinto löytyy.

En halua hoitaa enää lapsia, jotka ei ole biologisesti minun.

Kommentissa on havaittavissa lievää epäloogisuutta, mutta ymmärrettävää, kun mamman pitää äkkiä kirjoittaa jotain mitä mieleen juolahtaa.

Mummoni synnytti 50 vuotiaana. Oliko hän väärän ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

"Ihan yhtä lailla sairasta jos 30 vuotias nainen kehuisi tapailevansa teinejä. Tällaista ei ole ainakaan itselleni tullut palstalla vastaan. 50v ja 20v on kuitenkin aikuisia ja harvemmin naiset erityisesti palstalla kehuskelevat saavansa nuoria miehiä joka sormelle. Naiset pitäytyvät todellisuudessa, miehet kirjoittelevat tänne haaveitaan.

Suurin osa pariskunnista +/-5 vuotta mies naista vanhempi tai nuorempi. Yleisin ikäero 3 vuotta (mies vanhempi). Väestöliiton sivuilta löytyy nämä faktat.

Joko palstan miehet valehtelevat viennistään yli 15 v nuorempien naisten keskuudessa tai sitten palstalla on kaikki marginaalimiehet joilla on huomattavasti nuorempia puolisoita. "

 

Jännä juttu miten 20v mies on mammoille aikuinen, mutta 25-vuotias nainen on vielä aivoiltaan lähes taaperon tasoinen, eikä sellaista saa yksikään yli 30v mies lähestyä. Tuo tietysti selittyisi sillä, että palstalle on kerääntynyt aivokapasitee

Ei me itse asiassa ajatella sua lainkaan. Vaimoasi kohtaan tunnetaan vähän myötätuntoa, andropaussimies ja kuusivuotias on varmaan tukala yhdistelmä. Teillä riittää hommaa vielä pitkäksi aikaa.

"Ei, et ole."

Mikä kumman vänkääjä sinä oikein olet? Kyllä minä olen osallistunut aiemminkin tällaiseen keskusteluun ja laittanut varmaan kymmenen linkkiä aiheeseen ja nytkin kaivoin useamman linkin Hesarista yhdellä hakusanalla, vaikken ketjua jaksanutkaan lukea.

Minua ihmetyttää mikset sinä ja palstan muut asiasta jatkuvasti keskustelevat miehet lue sanomalehtiä ja muita uutisia, joissa tämä aihe on esillä viikoittain? Syntyvyys on romahtanut, miten ihmeessä olette välttyneet tuolta aiheelta vai ettekö koskaan lue muuta kuin keskustelupalstoja? 

Vierailija kirjoitti:

"Ihan yhtä lailla sairasta jos 30 vuotias nainen kehuisi tapailevansa teinejä. Tällaista ei ole ainakaan itselleni tullut palstalla vastaan. 50v ja 20v on kuitenkin aikuisia ja harvemmin naiset erityisesti palstalla kehuskelevat saavansa nuoria miehiä joka sormelle. Naiset pitäytyvät todellisuudessa, miehet kirjoittelevat tänne haaveitaan.

Suurin osa pariskunnista +/-5 vuotta mies naista vanhempi tai nuorempi. Yleisin ikäero 3 vuotta (mies vanhempi). Väestöliiton sivuilta löytyy nämä faktat.

Joko palstan miehet valehtelevat viennistään yli 15 v nuorempien naisten keskuudessa tai sitten palstalla on kaikki marginaalimiehet joilla on huomattavasti nuorempia puolisoita. "

 

Jännä juttu miten 20v mies on mammoille aikuinen, mutta 25-vuotias nainen on vielä aivoiltaan lähes taaperon tasoinen, eikä sellaista saa yksikään yli 30v mies lähestyä. Tuo tietysti selittyisi sillä, että palstalle on kerääntynyt aivokapasitee

Minusta se ei ole huvittavaa, vaan outoa, että väännät näistä tilastotiedoista jotenkin sellaisia, että "mammat väittävät" sitä taikka tätä. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö jossain voisi olla yli nelikymppisenä ensimmäiseksi kertaa isäksi tulleita miehiä, mutta se on tilastollisesti harvinaista.

Optimaalinen ikä tulla isäksi hedelmällisyyden suhteen on alle 35-vuotiaana. Tässä jutussa käsitellään vääriä käsityksiä hedelmällisyydestä:

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009576349.html

"Lähes puolet vastaajista arvioi, että hedelmällisyys alkaa laskea 41 ikävuoden jälkeen. Tosiasiassa synnytyksen todennäköisyys on selkeästi laskenut jo yli 37-vuotiaalla naisella. Hedelmällisin ikä tulla raskaaksi on naisilla 1825 vuotta ja miehillä alle 35 vuotta, Savolainen-Peltonen sanoo.""

Siis näitä juttuja on pelkästään Hesarissa kymmenittäin viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana, mutta yksikään ei ole sattunut palstamiesten silmiin? Onhan se outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten raskaus ei ala heti,jaksaako ja haluaako 50v mies valvoa vauvan kanssa kun kaverit joiden lapset muuttaneet jo kotoa kulkee vapaina omissa menoistaan. 

Ja kun vauva kasvaa,jaksaako  65v tapella teinin kanssa kotiintuloajoista? Sen ikäisen pitäisi olla isoisä, ei isä.

50 vuotiaalla unen tarve vähenee. Ja millä tavalla siihen valvomiseen vaikuttaa kaverit joilla on omat elämänsä?

65 vuotiaan ei tarvitse enää tapella. Onko lapsen kanssa asioista riitely jokin keskenkasvuisten aikuisten luoma normi?

Vaikka viisikymppisellä unen tarve voi olla vähentynyt, niin se ei tee yöheräämisiä yhtään helpommaksi. Syvästä unesta väkisin herääminen on ihan yhtä kamalaa kaiken ikäisenä.

Murrosiästä ei tiedä yhtään etukäteen millaista se tulee olemaan. Vaikka itse ei riitele, lapsi voi riidellä ja ovet paukkua, kun vanhempi kieltää menemästä kaveriporukan kanssa festareille tai teini tulee humalassa kotiin. Tai mikä pahinta, 14-15-vuotiaan tytön poikaystävä onkin kolmekymppinen mies. 65-vuotiaana varmaan tekee mieluummin jotain muuta kuin etsii lasta yökaudet kaupungilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten raskaus ei ala heti,jaksaako ja haluaako 50v mies valvoa vauvan kanssa kun kaverit joiden lapset muuttaneet jo kotoa kulkee vapaina omissa menoistaan. 

Ja kun vauva kasvaa,jaksaako  65v tapella teinin kanssa kotiintuloajoista? Sen ikäisen pitäisi olla isoisä, ei isä.

50 vuotiaalla unen tarve vähenee. Ja millä tavalla siihen valvomiseen vaikuttaa kaverit joilla on omat elämänsä?

65 vuotiaan ei tarvitse enää tapella. Onko lapsen kanssa asioista riitely jokin keskenkasvuisten aikuisten luoma normi?

Olen eri, mutta vanhemmiten ei jaksa enää samaa kuin nuorena. Viisikymppisenä useimmilla on myös jo pientä kremppaa ja unen tarve kasvaa, kun ei enää niin paljon jaksa. Työelämä (jos sitä on) on ainakin paremmin koulutetuilla yleensä edennyt siihen mihin se etenee ja on vaativimmillaan, jos ollaan esimiehen ja pomon asemaan edetty. 

En voisi kuvitellakaan haluavani enää lapsia tällä iällä, juuri puhuimme, että lapsenlapsien kanssakin voi tulla eteen, että ihana kun kävitte, mutta kiva myös, että menette kotiinne -ilmiö. Lapsenlapsia meillä ei tosin vielä ole. Mutta iän karttumisen kyllä huomaa monessa asiassa yli viisikymppisenä, vaikka olemmekin hyväkuntoisia ja terveitä. 

Ja mitä tulee uhma- ja murrosikään, niin kyse on normaaleista lapsen kehityskausista. Ilmeisesti tietosi lapsista ja lapsiperhe-elämästä ovat hyvin vähäisiä. Kannattaa tutustua. Ilman oman tahdon kehittymistä uhmaiässä ja itsenäistymistä omista vanhemmista teini-iässä ei lapsesta voi tulla psyykkisesti tervettä aikuista.

En ole lukenut koko ketjua ja en tiedä, onko täällä ollut muillakin samoja kokemuksia.

Mutta jos olen rehellinen, myös näin naisena jaksaisin miettiä lapsia aikaisintaan vasta tuossa iässä. Tiedän, biologia tulee vastaan. Mutta koen, että en olisi henkisesti ja ihan ajallisestikaan vielä valmis saamaan lapsia, vaikka olen noin kolmekymppinen.

Minulle on jokin mysteeri, miten monet naiset ehtivät saada lapsia jo tätä nuorempanakin. Tuntuu, että tässä vaiheessa on juuri vasta saanut kiinni aikuiselämästä - valmistua ja päästä vähän kiinni työelämään. On olo, että haluaisi vähän hengähtää ja ehtiä rakentaa tätä elämää rauhassa pikkuisen eteenpäin ennen perheen perustamista.

Tiedän, että omalla kohdallani vaikuttaa se, että olen opiskellut alaa, jolla jo perus-/maisteritason opinnot vievät yleensä aika pitkään, että sinänsä olisin voinut valita erilaisen/nopeammin opiskeltavan alan. Mutta en usko, että tilanne siltikään olisi kauhean erilainen nykyiseen verrattuna.

Olen todella väsynyt elämään ja siihen, että aika ei tunnu riittävän mihinkään. Olen pohtijaluonne ja minulla menee usein aikaa asioihin. Tuntuu että se on väärin nykyaikana. Pitäisi olla niin nopea ja tehokas. Olen 20-30-ikävuodet keskittynyt täysin vain opiskeluun ja töihin, ei minusta olisi ollut enempään, pari burn outiakin olen ehtinyt kokea. En jaksaisi nyt vielä heti "tehdä" lapsia, pitäisi lisäksi etsiä mieskin sitä ennen.

Lapsia kuitenkin haluaisin. En tiedä, tuntuu että en osaa elää. Miksi biologiankin täytyy olla niin raakaa ja tehdä naisen elämästä näin hankalaa? Jos saisin valita, perustaisin itsekin perheen vasta noin nelikymppisenä. Ahdistaa tämä kiire!!!! 

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua ja en tiedä, onko täällä ollut muillakin samoja kokemuksia.

Mutta jos olen rehellinen, myös näin naisena jaksaisin miettiä lapsia aikaisintaan vasta tuossa iässä. Tiedän, biologia tulee vastaan. Mutta koen, että en olisi henkisesti ja ihan ajallisestikaan vielä valmis saamaan lapsia, vaikka olen noin kolmekymppinen.

Minulle on jokin mysteeri, miten monet naiset ehtivät saada lapsia jo tätä nuorempanakin. Tuntuu, että tässä vaiheessa on juuri vasta saanut kiinni aikuiselämästä - valmistua ja päästä vähän kiinni työelämään. On olo, että haluaisi vähän hengähtää ja ehtiä rakentaa tätä elämää rauhassa pikkuisen eteenpäin ennen perheen perustamista.

Tiedän, että omalla kohdallani vaikuttaa se, että olen opiskellut alaa, jolla jo perus-/maisteritason opinnot vievät yleensä aika pitkään, että sinänsä olisin voinut valita erilaisen/nopeammin opiskeltavan alan. Mutta en usko, että t

Lapsia ei kannata tehdä, jos ei koe olevansa siihen valmis, koska se oikeasti on iso savotta, joka vaatii paljon. Sanoisin, että se on elämän tärkein tehtävä, mitä onneksi ei ymmärrä siihen hetkeen, kun niitä lapsia alkaa tehdä. Sikäli luulen, että mitä vanhemmaksi lastentekoa lykkää, sitä paremmin tajuaa miten vaativasta asiasta on kyse.

Kerroin juuri täällä lukeneeni kirjan kehitysvammaisista lapsista, missä oli kuvatkin mukana ja totesin, etten olisi ikinä uskaltanut tehdä lapsia, jos olisin lukenut tuon kirjan lapsentekoiässä. Minun tuttavani (mies) sai iltatähden uudessa suhteessa, vähitellen paljastui, että lapsi on autistinen ja kehitysvammainen. Nelikymppisenä lapsista haaveilevan kannattaa tiedostaa riski lapsen vammaisuuteen. Silloin vanhemmuudesta tulee aivan erilaista kuin terveen lapsen kohdalla.

Sain lapsen tuttavapiirini ensimmäisenä kuten tein melkein kaiken muunkin ensimmäisenä, onneksi sain, sillä ei ollut ketään myöskään pelottelemassa synnyttämisestä tai muistakaan asioista. Kaikki meni hyvin vaivattomasti ja muun elämän ohella, kiitos ihanan miehen ja rauhallisten lasten. Luin kaiken mitä tulee terveelliseen ruokavalioon ja sikiöön liittyen, koska olin kasvissyöjä, mutta muuten elin aivan normaalisti eikä tuolloin ollut onneksi keskustelupalstojakaan, mistä olisi voinut lukea pelotteluja. Nyt tilanne on erilainen eli ulkopuolinenkin huomaa miten paljon nuoria naisia ja nykyisin myös miehiä ikään kuin velvoitellaan tekemään lapsia. 

Sanoisin, että monen nelikymppisen isyydestä haaveilevan kohdalla tulee mieleen, että ei, ei vieläkään. Ei vaikuta siltä, että oltaisiin kypsiä isiksi ja äideiksi, kun ei itsekään vielä olla aikuisia. Lapsi tietysti myös kasvattaa, mutta ei lasta voi kasvattajaksi tehdä, se ei onnistu. Ja mitä jos lapsi onkin tavalla tai toisella vaativampi juuri siksi, että vanhemmat ovat iäkkäitä?

Olen nelikymppinen mies. Ainoa skenaario missä hankkisin lapsia on että tapaisin sen verran nuoren naisen että ehtimisimme tutustua kunnolla, asua hetken yhdessä ja testata parisuhteen toimivuutta ennen lapsen hankkimista. En missään tapauksessa hankkisi lapsia naisen kanssa jolla on lapsia ennestään, tai jonka kanssa lapset pitäisi tehdä heti. Vaikka kuinka tiedän että todennäköisyys jää tällöin hyvin pieneksi, perheen perustaminen ei ole niin tärkeä asia että lähtisin laskemaan rimaa. Sama pätee aikaa moneen ikätoveriini. Eli sikäli on toki miesten vika.

Toisaalta kaikki pitkät parisuhteeni ovat katkenneet naisen aloitteesta, syy on ollut että arki on jossain vaiheessa ruvennut tuntumaan arjelta eikä se enää riitä. Naisilla on roolinsa siinä että lapsia pitäisi olle tekemässä tilanteessa jossa diili ei ole enää toiselle osapuolelle tarpeeksi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli 39, äitini 36 saadessani minut. Mulla on autismi ja VIHAAN elää autistien elämää. Autismin epäillään liittyvän isän suureen ikään (35+). Joten ottakaa huomioon. 

Toivotan sinulle paljon jaksamista!

En kuitenkaan itse usko, että vanhempien iällä olisi niin iso vaikutus esimerkiksi autismiin tai muihin sairauksiin, että sen vuoksi kannattaisi jättää lapset saamatta. Varmasti on suurempi todennäköisyys, mutta kyllä niitä autistisia yms. lapsia syntyy myös nuorille vanhemmille ja vastaavasti tiedän paljon tapauksia, joissa vähän kypsemmällä iällä lisääntyneet ovat saaneet täysin terveitä lapsia.

Uskon itse, että vähintään yhtä paljon, varmasti enemmänkin lapsen tulevaisuuteen ja oireiluun vaikuttavat geenit ja kasvuympäristö kuin vanhempien ikä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ihan yhtä lailla sairasta jos 30 vuotias nainen kehuisi tapailevansa teinejä. Tällaista ei ole ainakaan itselleni tullut palstalla vastaan. 50v ja 20v on kuitenkin aikuisia ja harvemmin naiset erityisesti palstalla kehuskelevat saavansa nuoria miehiä joka sormelle. Naiset pitäytyvät todellisuudessa, miehet kirjoittelevat tänne haaveitaan.

Suurin osa pariskunnista +/-5 vuotta mies naista vanhempi tai nuorempi. Yleisin ikäero 3 vuotta (mies vanhempi). Väestöliiton sivuilta löytyy nämä faktat.

Joko palstan miehet valehtelevat viennistään yli 15 v nuorempien naisten keskuudessa tai sitten palstalla on kaikki marginaalimiehet joilla on huomattavasti nuorempia puolisoita. "

 

Jännä juttu miten 20v mies on mammoille aikuinen, mutta 25-vuotias nainen on vielä aivoiltaan lähes taaperon tasoinen, eikä sellaista saa yksikään yli 30v mies lähestyä. Tuo tietysti selittyisi sillä, että palstalle on kerääntynyt aivokapasitee

Omalta kohdalta voin kertoa, että kun n. 16-vuotiaana aloin vakavammin kiinnostua tytöistä, vain silloin oman ikäiset tuntuivat sopivilta.

Toinen huvittavuus palstalla on juuri tuo, miten vanhat akat jaksavat repiä kilareita, kun täällä on muutamia miehiä, joilla on nuorempi nainen. Ikäänkuin se olisi väärin, ellei jopa rikollista. Mammoilla kun ei järki juuri päätä pakota, niin melkoisella varmuudella he ajattelevat, että hyi että mikä sairas mies minäkin olen, kun vaimoni syntymähetkellä olin jo 18-vuotias. Nyt hän on oikein hehkeä 30-vuotias äiti ja vaimo. Minä sain jostain ihmeen syystä siitettyä meille lapsen 42-vuotiaana. Ihmeiden aika ei ole ole.

Ajatella, että joku ihan iloisena täällä julistaa, että on jäänyt älyltään ja tunne-elämältään 16-vuotiaan asteelle.

Taisi faktat linkkeineen olla liikaa, ja oli pakko purkaa tuskaisaa havahtumista solvailemalla ympäriinsä kaikkea mikä näköpiiriin osuu.

Ps. Oletko muuten huomannut tuon hengenheimolaisesi, toisen palstamiehen taajaan postaileman``faktan`` käenpojista? Aattelin vain tuota sun siittämää lasta.. että kuuluuko tuohon hulluna paisuvaan prosenttiin hänkin?

Tässä on kyseessä taloudellinen tilanne aikalailla vahvasti. Nelikymppisenä se palkka alkaa olla sellainen että on varaa lapsiin. 

Ylipäätänsä ihmisillä lapsien teko ikä on noussut koska ihmiset opiskelee pidempään jotta saisi sen hyvän työn eli työn mistä helpolla saa hyvän palkan.

Monella alle 40 vuotiaalla on myös vielä asuntolainaa joka vie siitä pienestä palkasta siivun pois.

Olen 33 vuotias lapseton mieshenkilö, ehkä sit tulevaisuudessa lapsia jos palkkani nousee merkittävästi ja asuntolainan saan kuitattua pois. Kumppani sit kans etittävä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyseessä taloudellinen tilanne aikalailla vahvasti. Nelikymppisenä se palkka alkaa olla sellainen että on varaa lapsiin. 

Ylipäätänsä ihmisillä lapsien teko ikä on noussut koska ihmiset opiskelee pidempään jotta saisi sen hyvän työn eli työn mistä helpolla saa hyvän palkan.

Monella alle 40 vuotiaalla on myös vielä asuntolainaa joka vie siitä pienestä palkasta siivun pois.

Olen 33 vuotias lapseton mieshenkilö, ehkä sit tulevaisuudessa lapsia jos palkkani nousee merkittävästi ja asuntolainan saan kuitattua pois. Kumppani sit kans etittävä.

Lisään tähän vielä että tiedän myös sen että mitä vanhempi olen niin sitä epätodennäköisempää on saada lapsia mutta se ei minua haittaa koska ei maailma siihen kaadu jos jään lapsettomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle 40v on paras ikä isäksi. On hyvä työ ja palkka millä turvaa perheen ja lasten elämän. 

No ei kyllä ole. Väsynyt jo, ei jaksa valvoakaan. Esikoiseni syntyi 7 vuotta sitten, hänen isänsä oli silloin 39. 

Vuosu sitten sain uuden puolison kanssa lapsen, puoliso on 25. Hän valvoo, vaihtaa vaipat, tekee hirveästi kaikkea vauvan kanssa, kun on tottunut että myös isä tekee. Jaksaa valvoakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Ainoa skenaario missä hankkisin lapsia on että tapaisin sen verran nuoren naisen että ehtimisimme tutustua kunnolla, asua hetken yhdessä ja testata parisuhteen toimivuutta ennen lapsen hankkimista. En missään tapauksessa hankkisi lapsia naisen kanssa jolla on lapsia ennestään, tai jonka kanssa lapset pitäisi tehdä heti. Vaikka kuinka tiedän että todennäköisyys jää tällöin hyvin pieneksi, perheen perustaminen ei ole niin tärkeä asia että lähtisin laskemaan rimaa. Sama pätee aikaa moneen ikätoveriini. Eli sikäli on toki miesten vika.

Toisaalta kaikki pitkät parisuhteeni ovat katkenneet naisen aloitteesta, syy on ollut että arki on jossain vaiheessa ruvennut tuntumaan arjelta eikä se enää riitä. Naisilla on roolinsa siinä että lapsia pitäisi olle tekemässä tilanteessa jossa diili ei ole enää toiselle osapuolelle tarpeeksi hyvä.

No niinhän se on monessa suhteessa, että niitä lapsia hankitaan siinä vaiheessa kun suhde alkaa muuten tuntumaan vähän tyhjältä ja tarvitaan niin sanotusti lisää sisältöä elämään. Sitten kun se pikkulapsiarki vie ne loputkin energiat ja yhteisen ajan niin jäljelle ei jää oikeastaan mitään, monet eroavatkin siinä vaiheessa kun lapset ovat suht pieniä. Sitten on toki niitä katkeroitujia jotka odottavat seuraavat 20 vuotta vapauttaan. Sen takia siihen puolison valintaan kannattaa panostaa, että on ennen kaikkea vahva ystävyyspohja eikä pelkkä intohimoinen huuma, se kun ei kovin montaa vuotta kanna. Parhaasta ystävästä on vaikeampi erota kuin rupsahtaneesta rakastajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle 40v on paras ikä isäksi. On hyvä työ ja palkka millä turvaa perheen ja lasten elämän. 

No ei kyllä ole. Väsynyt jo, ei jaksa valvoakaan. Esikoiseni syntyi 7 vuotta sitten, hänen isänsä oli silloin 39. 

Vuosu sitten sain uuden puolison kanssa lapsen, puoliso on 25. Hän valvoo, vaihtaa vaipat, tekee hirveästi kaikkea vauvan kanssa, kun on tottunut että myös isä tekee. Jaksaa valvoakin.

25 vuotiaalla ei ole työhuolia. Liekö edes töissä? Onko teistä kumpainenkaan?