Olen vasta havahtunut siihen, että iäkkäiden vanhempieni kuoltua, minulla ei ole mitään asiaa pikku paikkakunnalle.

Ok. Kiitos tiedosta.

Selvä juttu. Emme enää odota sinua tänne.

Mitä sitten? Jos asut jossain muualla, niin asiahan on kunnossa. Tietysti jos olet asunnoton, joka asui vanhempien nurkissa aiemmin, sittenhän on paha juttu.

Noinhan usein käy,  jos sukulaiset ovat ainoa syy käydä paikkakunnalla.  Mun vanhemmat muuttivat aikoja sitten Helsinkiin ja kun isovanhemmat kuolivat,  ei me enää käyty vanhempieni kotipaikkakunnalla.

Miksi sinä menisit sinne? Olet nyt havahtunut? Siis mitä tarkoitat? Että on ikävä sinne vai että ei ole ikävä sinne? En minäkään ole käynyt sillä paikkakunnalla, jolla asuin ikävuodet 5-18. Olen viimeksi ollut siellä 21-vuotiaana. Ei se viisikymppisellä aiheuta mitään tuntemuksia. Tunnen ihmisiä, jotka kaipaavat kotiseudulle. Minulla ei ole ollut sellaista koskaan.

Ja? 

Aikansa kutakin. Mulla oli vähän samanlainen hetki vähän aikaa sitten, kun kävin mummoni kuoleman jälkeen tyhjentämässä ja siivoamassa hänen asuntonsa. Pysähdyin kaupungista ulos ajaessani samalle huoltoaseman Hesburgerille, jossa pysähdyin aina myös silloin kun olin käynyt tapaamassa mummoa, ja olin lähdössä ajamaan 5 h kotimatkaa. Mummo oli viimeiset vuotensa aika vaikea, ilkeä ja agressiivinenkin, kun oli monenlaista vaivaa jo. Kotiinlähtiessä olin aina aivan loppu.

Nyt istuin huotoaseman parkkipaikalla hampurilaiseni kanssa, niin kuin aina ennenkin, ja tajusin, että tämä olikin sitten viimeinen kerta.

Sinä olet aikuinen ihminen. Kai sinulla on koti jo muualla? Jos tulee ikävä, mikä sinua estää sinne menemästä? Tuskin tulee ikävä, koska ihminen on rakennettu niin, että elämä ei sitoudu yhteen paikkakuntaan.

Minä synnyin Ruotsissa, täysin suomalaisille vanhemmille, jotka paremman palkan perässä muuttivat Ruotsiin pieneen kaupunkiin 70-luvulla. Olen kerran aikuisena käynyt siellä katsomassa vanhaa kotikatua ja niitä puutaloja, joissa asuimme me ja kaverit. Paljon oli muuttunut, kerrostaloja tullut alueelle. Minun vanha kouluni (ala-aste) oli pystyssä edelleen. En näe syytä, miksi juoksisin siellä jatkuvasti. Toisaalta jos alkaa tehdä mieli käydä katsomassa vanhaa kotikatua, miksen voisi tehdä sitä toistekin. Käyn töissä, saan palkkaa, minulla on rahaa tehdä Ruotsin matka, ei ole terveysesteitå. Niin yksinkertaista se on. Menee vaan, jos alkaa siltä tuntua.

Jos sulla ei siellä mitään turhaan edes mietit sinne menoa,,  jatkat omaa elämää.,. 

Itsellä sama juttu. Viimeksi olen käynyt siellä 6 vuotta sitten. Mitäpäs siellä enää.. en ole nostalgiaa taipuvainen ja elämä on muualla, ollut jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama juttu. Viimeksi olen käynyt siellä 6 vuotta sitten. Mitäpäs siellä enää.. en ole nostalgiaa taipuvainen ja elämä on muualla, ollut jo pitkään.

Ai? Ja sinulla sama juttu, että nyt vasta havahduit siihen, ettei ole menemistä enää sille paikkakunnalle? Anteeksi mutta luulisi että jos 6 vuotta sitten viimeksi käynyt, olisit jo 6 vuotta sitten tajunnut, ettei enää ole syytä mennä. Jos et ole nostalgiaan taipuvainen. Minusta tuo on tosi pitkä aika ja nyt vasta ihminen ymmärtää, että ei ole kotiseudulle asiaa.

Tekosyy.  Olet vaan liian laiska menemään enää sinne.

Voisit hyvin käydä siellä vaikka joka toinen viikko muistelemassa menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama juttu. Viimeksi olen käynyt siellä 6 vuotta sitten. Mitäpäs siellä enää.. en ole nostalgiaa taipuvainen ja elämä on muualla, ollut jo pitkään.

Ja anteeksi jos äsken kuulostin ivallisella, en tarkoittanut sitä niin. Itse ihmettelen vaan sitä, millainen ihminen havahtuu vasta 6 vuotta viimeisen käynnin jälkeen, ettei kävellä olekaan enää siteitä sinne. Mulle itselleni se oli selvää jo heti kun muutin pois, että en palaa. Siksi en ymmärrä lähtökohtaisesti, jos joku ei ole ikinä miettinyt sitä silloin kun lähti pois, vaan esimerkiksi vasta vanhempien kuoltua tai kun on kulunut 6 vuotta. Me olemme erilaisia. Minä ajattelen niin, että jätän tämän taakseni, se on osa elämänhistoriaani, mutta en käänny taaksepäin ruotimaan tai havahtumaan asiaan, etten palaa.

Saanko kysyä, olitko sinä sis aikuisena siellä pikkupaikkakunnalla säännöllisesti? Etkä ikinä miettinyt, että jossain vaiheessa et tulisi olemaan? Miten siihen voi ylipäänsä havahtua ihan yhtäkkiä, ettei tule menemään enää sinne pikkupaikkakunnalle? Onko vanhempiesi kuolemasta pitkäkin aika? Ja ikinä ei käynyt muka mielessäkään, ettei se olisi enää sinun paikkasi ennenkuin nyt yhtäkkiä, kun havahduit siihen? En vaan jotenkin tajua ihmisiä, jotka ei yhtään ajattele mitään. Että kaikki tulee yhtäkkisenä havahtumisena, ei minkäänlaista ajattelua etukäteen, että noin voi käydä, jos kotisi ei ole enää siellä. Tietysti jos olet tosi nuori, vaikka 18 v., tuon ymmärtää, mutta kun vanhempasi ovat olleet jo iäkkäitä, niin ikinä aiemmin ei siis tullut edes mieleen, että sinun siteesi katkeavat jossain vaiheessa? Tuo kuulostaa niin oudolta.

Se fiilis kun on tj0 jotain ihme Lopen Pilpalaa tms. Voi huutaa kylällä että "Vanha lähtee mopo jää, paskasta nousee mopon pää!"

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, olitko sinä sis aikuisena siellä pikkupaikkakunnalla säännöllisesti? Etkä ikinä miettinyt, että jossain vaiheessa et tulisi olemaan? Miten siihen voi ylipäänsä havahtua ihan yhtäkkiä, ettei tule menemään enää sinne pikkupaikkakunnalle? Onko vanhempiesi kuolemasta pitkäkin aika? Ja ikinä ei käynyt muka mielessäkään, ettei se olisi enää sinun paikkasi ennenkuin nyt yhtäkkiä, kun havahduit siihen? En vaan jotenkin tajua ihmisiä, jotka ei yhtään ajattele mitään. Että kaikki tulee yhtäkkisenä havahtumisena, ei minkäänlaista ajattelua etukäteen, että noin voi käydä, jos kotisi ei ole enää siellä. Tietysti jos olet tosi nuori, vaikka 18 v., tuon ymmärtää, mutta kun vanhempasi ovat olleet jo iäkkäitä, niin ikinä aiemmin ei siis tullut edes mieleen, että sinun siteesi katkeavat jossain vaiheessa? Tuo kuulostaa niin oudolta.

Minä en ole ikinä osannut ajatella elämää eteenpäin. Luulin joskus parikymppisenä että tulen olemaan aina nuori, ja että en tule elämään kolmi-saati nelikymppiseksi. Sitten nelikymppisenä havahduin että olenkin edelleen elossa, valitettavasti. Aivoni ei varmaankaan kehittyneet normaalisti alkkisvanhempien huomassa. Ei mulle ikinä opetettu mitään elämän suunnittelua. 

Voi, voi  kyllä muistot joskus nousevat pintaan ja haluat kulkea kotitien päästä päähän. Haluat katsoa maisemat ja kaupat ja nähtävyydet. Kyllä aika kirjoo muistot ja mieli on myönteinen.

Ok, vedetään nimi yli listalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama juttu. Viimeksi olen käynyt siellä 6 vuotta sitten. Mitäpäs siellä enää.. en ole nostalgiaa taipuvainen ja elämä on muualla, ollut jo pitkään.

Ai? Ja sinulla sama juttu, että nyt vasta havahduit siihen, ettei ole menemistä enää sille paikkakunnalle? Anteeksi mutta luulisi että jos 6 vuotta sitten viimeksi käynyt, olisit jo 6 vuotta sitten tajunnut, ettei enää ole syytä mennä. Jos et ole nostalgiaan taipuvainen. Minusta tuo on tosi pitkä aika ja nyt vasta ihminen ymmärtää, että ei ole kotiseudulle asiaa.

Kummallista, että sinä ymmärsit noin väärin lukemasi. 

Olisi ollut ne markkinatkin viime viikonloppuna, mutta jos ei kiinnosta, niin ei tietenkään ole pakko tulla.